Traumaattinen tapahtuma ylittää yksilön psyykkisen sietokyvyn ja minuuden jatkuvuuden kokemus hajoaa. Etenkin lapset ja nuoret, joiden psyykkinen kasvu on vielä keskeneräinen, ovat alttiita trauman vaikutuksille. Jos lapsi joutuu toistuvasti tilanteisiin, joissa tämä sietokyky ylittyy ja hän jää tämän sietämättömän tilan kanssa yksin ilman aikuisen kannattelua, hän joutuu löytämään itselleen erilaisia selviytymiskeinoja. Nämä selviytymiskeinot voivat myöhemmässä vaiheessa aikaansaada erilaisia oireita ja aiheuttaa elämän kapeutumista.
Pohdin potilastapauksen kautta monimuotoisen trauman vaikutusta nuoren kehitykseen, hänen oireiluunsa sekä tapaansa hahmottaa sekä itseä että ympäristöä. Pyrin ymmärtämään retrospektiivisesti psykoterapeuttisen hoidon kulkua ja psykoterapian myötä esiin tulleita ilmiöitä kuten eriytymiskehitystä, kehityksellistä illuusiota ja kehityksellisen objektin syntyä etenkin hoidon alkuvaiheessa. Hoidon edistyessä keskityn erityisesti Léon Wurmserin luomaan ajatukseen masokistisesta kehästä ja sen vaikutuksesta superegoon. Lisäksi pohdin Novickien kuvaamaa avointa ja suljettua systeemiä ja miten nämä näyttäytyvät hoidon eri vaiheissa.
Kaarina Pasila: Yksin jäämisestä, itsensä varaan joutumisesta ja traumasta
Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023