Psykologinen keskusteluapu on ollut vahvasti riippuvainen kielestä, mikä on ollut epäedullista afaattisille ja muille kielihäiriöisille, mutta onneksi psykoterapiakentällä laajemmin on alettu kiinnittämään huomiota vuorovaikutussuhteeseen sekä visuaaliseen ja keholliseen tunneilmaisuun terapiaistunnossa.
Tässä opinnäytetyössä tarkastelen afasian huomioimista psykoterapeuttisessa vuorovaikutuksessa. Tarkastelen erityisesti sitä, millaiset vuorovaikutusta tukevat keinot helpottavat afaattisen asiakkaan kuulluksi ja ymmärretyksi tulemista psykoterapiaistunnossa. Tähän kysymykseen vastausta haettiin terapiaistunnon arviointilomakkeella (SRS V 3.0), josta valittiin tarkasteltaviksi asteikot, jotka arvioivat terapiasuhdetta, työskentelytapaa tai menetelmää sekä asiakkaan kokonaisarviota terapiaistunnosta. Toiseksi tutkimuksessa tarkasteltiin, syntyikö terapiassa afaattiselle asiakkaalle Innovative Moments (IM) -hetkiä eli innovatiivisia oivalluksen hetkiä Innovative Moments Coding Systemin (IMCS) eli innovatiivisten hetkien koodausjärjestelmän mukaan.
Tutkimustulokset perustuvat afaattisen asiakkaan kokemuksiin kymmenen terapiakerran ajalta. Asiakas koki monipuolisten vuorovaikutuskeinojen mahdollistavan saamaan äänensä kuuluviin ja kokemaan kuulluksi, ymmärretyksi ja kunnioitetuksi tulemista ja sen myötä kokemaan terapiasuhteen hyväksi. Osoittautui, että terapiasessioiden kuluessa asiakkaalle syntyi useita innovatiivisia oivalluksen hetkiä, kuten reflektio- ja muutoksen toteuttamisen sekä uudelleen käsitteellistämisen hetkiä.
Marjut Riihiluoma: Kun ¨pönttö ei peuhaa¨- Afasian huomioiminen psykoterapiassa. Afaattisen henkilön kokemuksia kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta kognitiivis-integratiivisessa psykoterapiassa. Kognitiivis-Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapia 2020-2023