Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan metaforien ja leikin muutosta psykoterapian aikana. Lähetysmistapa on teorialähtöistä perustuen Winnicottin leikin (play) sekä true self ja false self ja kognitiiviskonstruktiivisiin sekä psykoanalyyttiseen teoriaan. Muutosta kuvataan laadullisesti yhteistoiminnallisen leikin, runollisten ”elävien” metaforien lisääntymisenä sekä true ja false selfin välisenä vuoropuheluna.
Opinnäytetyön aineistona on nuoren naisen terapiaprosessi, jossa on hieman yli vuoden aikana toteutuneet 50 terapiaistuntoa. Istuntojen muistiinpanojen ja nauhoitusten perusteella on valittu yhteensä viidestä istunnosta katkelmia, joissa on käytetty metaforista kieltä. Analyysiaineistona on käytetty litteraatioita näistä kohdista.
Ensimmäisissä katkelmissa metaforat ovat oman pääosin ongelmallisten kokemusten kuvausta sekä näihin liittyvää kehityksellisen ulottuvuuden kuvaamista. Nämä välittävät puolia asiakkaan sisäisestä kokemusmaailmasta, mutta ovat asiakkaan luomina vakiintuneen tuntuisia ja siten myös edustavat nykyisen organisoitumisen ylläpitämistä. Näissä kuitenkin uutena näyttäytyy niiden jakaminen toiselle henkilölle. Kolmannessa katkelmassa ollaan kosketuksissa tunnekokemuksiin, jotka näyttäytyvät olevan ”kuplassa” erillisinä. Kahdessa viimeisessä tämä muutos yhteistoiminnan lisääntymisessä sekä yhtisten metaforien kehittämisessä. Näissä leikin sekä runollisten metaforien läsnäolo on selvempää. Lopussa näyttäytyy myös neuvottelua true ja false selfin voimasuhteista. Leikin osalta muutosta näkyi tapahtuneen selkeästi yhteisen toiminnan lisääntymisenä ja jaettujen mielikuvien yhteisessä kehittämisessä, jossa asiakas oli myös oma-aloitteinen.
Panu Koskivirta: Metaforien ja leikin muutos psykoterapian aikana
Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023