Koulutustyönohjaus osana psykoterapeutiksi kehittymistä

Psykoanalyyttisessä työnohjauksessa on ajan myötä siirrytty potilas- ja terapeuttikeskeisistä malleista relationaalisempaan suuntaan. Relationaalisessa malissa työnohjauksen osapuolten nähdään olevan osa triadia ja siinä tominnallistuvaa triadin osalpuolten tiedostamatonta, mukaan lukien osapuolten regressiiviset kokemukset. Työnohjaajan ja opiskelijan dynamiikka voidaan nähdä olevan yhteydessä paralleeli-prosessin kaltaisesti työnohjattavan potilaan dynamiikkaan, työnohjaajan ja opiskelijan taustalla vaikuttavien työ- ja koulutusorganisaatioiden dynamiikkaan sekä muihin relaatiossa ilmeneviin tietoisiin ja tiedostamattomiin puoliin. Identifioitumalla ainoastaan osaan totuudesta tai omaan totuuteen menetämme mahdollisuuden oppia tietoisuudesta poislohkotusta kokemalla, säilömällä, prosessoimalla ja sanoittamalla näkemyseroista nousevaa tietoa, mikä edellyttää työliiton, työryhmätilan tai potentiaalisen tilan suomaa  kärsivällisyyttä, ymmärrystä ja armollisuutta.

Frida Rönnholm: Koulutustyönohjaus psykoterapeuttiopiskelijan identiteetin vahvistajana : Wilfred Bionin perusolettamustilat psykoterapeutiksi kehittymisen työnohjausprosessissa.

Psykoanalyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapia koulutusohjelma 2020-2024.

Nuoren aivoinfarktipotilaan psykoterapian haasteet potilastapauksen valossa

Masentuneisuus on yleistä aivoinfarktiin sairastuneilla, koska sairaus muuttaa elämänlaatua perustavanlaisesti. Aivoinfarktin akuutinvaiheen hoito on viime vuosina kehittynyt, mutta potilaiden pidemmän ajan hoitoon ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Heidän elämänlaatunsa on tutkimuksissa todettu heikoksi ja siihen olisi tulevaisuudessa kiinnitettävä enemmän huomiota. Koulutuspotilaakseni hakeutui nuori aivoinfarktipotilas, joka halusi oppia ymmärtämään omaa elämäänsä ja tunteitaan. Työssä pyrittiin tuomaan esiin aivoinfarktipotilaalla esiintyviä haasteita psykoterapiassa.

Psykoanalyyttisessa hoidossa keskeistä on piilotajunnan olemassaolon tunnistaminen ja transferenssin eli tunteensiirron tutkiminen psykoanalyyttisin keinoin. Tavoitteena oli tutkia yhden aivoinfarktiin sairastuneen nuoren potilaan psykoterapian erityispiirteitä laadullisen tapaustutkimuksen menetelmin.  Tutkimusaineisto koostui terapiatunneilla tehdyistä havainnoista ja tuntien jälkeisistä kirjallisista muistiinpanoista. Kliinisin näyttein valotettiin psykoterapian erityispiirteitä. Alan kirjallisuutta tutkimalla pyrittiin ymmärtämään ja selittämään potilaan kokemuksia ja käyttäytymistä. Tarkempaa tutkimusta aivoinfarktia sairastaneen masentuneen nuoren psykoterapiasta ei löytynyt.

Tutkimuspotilaan psykoterapiassa suurimmat haasteet liittyivät potilaan afasiaan sen vaikeuttaessa kommunikaatiota vuorovaikutussuhteessa. Lisäksi aleksitymia hankaloitti tunteiden ja tunteensiirron tutkimista. Kaksi vuotta kestäneen säännöllisen psykoterapian tuloksena masennus väheni ja somatisaationa esiintynyt takareisikipu hävisi kokonaan puolentoista vuoden terapian jälkeen.

Johtopäätöksenä totean, että psykoanalyyttisesti suuntautunut psykoterapia on tuloksellista myös aivoinfarktipotilaan kanssa, jolla on kielellisiä häiriöitä sekä hankaluutta tunteensiirrossa. Se edellyttää psykoterapeutilta vahvaa kykyä kannatella potilaan rajoittunutta itseilmaisua ja luottaa sen kehitysmahdollisuuksiin. Näiden potilaiden kanssa täytyy edetä hitaasti. Terapeutin tulee olla joustava ja tunnistaa potilaan kulloinenkin erityistarve hoitosuhteessa.

Satu-Merita Vuorinen: Nuoren aivoinfarktipotilaan psykoterapian haasteet potilastapauksen valossa

Aikuisten psykoanalyyttinen yksilöpsykoterapeuttinenkoulutus 2020-2024

Syyllisyyden kohtaaminen psykoanalyyttisessä psykoterapiassa

Opinnäytetyössä käsitellään syyllisyyttä ja syyllisyyden kohtaamista psykoanalyyttisessä psykoterapiassa. Syyllisyyden tunne itsessään voi olla hankala, joskin hieman helpompi tunnistaa kuin häpeä. Syyllisyyden tunteen työstäminen vaatii terapeutilta empaattisuutta. Opinnäytetyössäni tarkastelen sitä mitä on terve syyllisyys sekä mitä on epäterve syyllisyyden
tunne. Lisäksi tarkastelen mitä syyllisyyden tunne on sekä syyllisyyden tunteen ilmeneminen psykoanalyyttisessä psykoterapiassa.
Syyllisyys terapiassa voi olla myös keskeinen käsiteltävä asia. Ihminen voi tuntea hyvinkin syvää syyllisyyden tunnetta, jota terapiassa voi olla vaikeaa ottaa esiin. Syyllisyyden tunteen työstäminen terapiassa voi olla myös hyvin merkityksellistä potilaalle. Terapiaprosessissa terapeutin on hyvä olla käsitellyt myös omaa syyllisyyden tunnetta, kykyä sietää ja käsitellä syyllisyyden tunnetta. Tällöin myös potilaan kanssa potilaan syyllisyyden tunteiden
käsittely voi olla terapeutille siedettävämpää eikä niin ahdistavaa.

Marjo Rönkkö: Syyllisyyden kohtaaminen psykoanalyyttisessä psykoterapiassa

Aikuisten psykoanalyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutus 2020-2024

Sillanrakentaja – Transferenssitulkinta suhteen lujittajana ja ymmärryksen välittäjänä

Tarkastelen transferenssitulkinnan vaikutusta potilaan mielentilaan skitsoparanoidisen (SP) ja depressiivisen (D) position vaihteluiden kautta. Tarkastelen myös transferenssitulkinnan merkitystä laajemmin psykoterapiaprosessissa sekä tilanteita, jolloin transferenssitulkinnasta ei ole apua. Vaikka transferenssitulkinta on psykoanalyysin ja psykoanalyyttisen psykoterapian keskeisimpiä aiheita, ei transferenssitulkinnasta tässä opinnäytetyössä käytetyn aineistohaun valossa löydy aiempaa tutkimusta juuri skitsoparanoidisen ja depressiivisen position välisen vaihtelun kautta tarkasteltuna.

Opinnäytetyötä ohjaava kysymys on: Mikä merkitys transferenssitulkinnalla on potilaan hoidossa skitsoparanoidisen ja depressiivisen position väliseen vaihteluun? Alakysymykset ovat: Mikä merkitys transferenssitulkinnalla on potilaan hoitoprosessissa laajemmin? ja Milloin transferenssitulkinta ei auta potilasta?

Opinnäytetyön taustalla vaikuttaa kleinilainen ja postkleinilainen näkökulma. Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimustyyppi on holistinen. Aineisto muodostuu terapiatuntien jälkeen tekemistäni muistiinpanoista. Aineiston analyysissä hyödynnän fenomenologis-hermeneuttista menetelmää.

Transferenssitulkinnat vaikuttavat monissa tilanteissa auttavan potilasta siirtymään skitsoparanoidisesta positiosta depressiiviseen positioon. Vaikuttaa siltä, että empatian välittäminen on keskeistä siinä, kokeeko potilas tulkinnan tai kuvauksen auttavana. Osuvista transferenssitulkinnoista näyttää olevan hyötyä erityisesti silloin, kun terapiasuhteessa vallitsee negatiivinen transferenssi. Vaikuttaa siltä, että terapeutin tulee osoittaa transferenssitulkinnat siten, että ne kuvaavat tunnin tässä ja nyt ilmenevää tilannetta ja tunnetta. Kun terapeutti sivuuttaa potilaan tunteen, ei potilas pysty vastaanottamaan tulkintaa. Myös liian suorat potilaan aggressioon liittyvät tulkinnat eivät tule vastaanotetuiksi, eivätkä ne auta potilasta siirtymään SP-positiosta D-positioon. Transferenssitulkinta voi johtaa negatiiviseen terapeuttiseen reaktioon.

Transferenssitulkinnat näyttävät vahvistavan allianssia sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä. Jatkossa voisi tarkastella transferenssitulkintoja laajemmin eri potilasryhmien hoidossa ja tehdä vertailua siitä, vaihteleeko hyöty patologialtaan erilaisia potilaita hoidettaessa.

Malena Lahtimies: Sillanrakentaja – Transferenssitulkinta suhteen lujittajana ja ymmärryksen välittäjänä

Aikuisten psykoanalyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutus 2020-2024