Itsetuhoinen mieli

Opinnäytetyössäni käsittelen koulutukseeni sisältynyttä hoitoprosessia, joka oli kestoltaan kaksi vuotta. Työni tavoitteena on tunnistaa psykoterapiaprosessissa tapahtuneita ilmiöitä, niin hoidettavan kuin hoitajan näkökulmasta sekä ymmärtää ja selittää niitä teoreettisesti. Opinnäytetyö keskittyy psykoterapiaopiskelijan oppimisen kehittymiseen ja ammatti-identiteetin muodostumiseen psykoterapiaprosessin aikana. Lisäksi se käsittelee psykoterapiaopiskelijan omia tunnekokemuksia epävarmuudesta haastavan hoitojakson aikana. Työn tavoitteena on myös tunnistaa hoitoprosessissa tapahtuneita asioita, joita voisi kehittää hoidon näkökulmasta, tunnistaa onnistumisen kokemuksia ja asetettujen tavoitteiden toteutumista sekä psykoterapiantyöskentelyn tavoitteellisuutta. Opinnäytetyö keskittyy myös itsetuhoisen mielen toiminnan käsittelyyn, ahdistuneisuuteen ja elämänhaluttomuuteen sekä siihen, miten tulla toimeen edellä mainittujen oireiden kanssa arjessa. Lisäksi pohditaan persoonallisuutta, sen monimuotoisuutta ja kehityksellisten häiriöiden vaikutusta. Miten menneisyyden itsemurhayritys vaikuttaa tämänhetkiseen elämään ja miten päästä eroon itsemurha-ajatusten tuomasta turvasta, vaihtoehtoisiin kannatteleviin ja turvallisempiin keinoihin. Opinnäytetyössä myös selvitetään psykoterapiaprosessin aloittamiseen liittyviä vaiheita, nopeasti tapahtuvia muutoksia, taukojen merkityksellisyyttä, suunnitelmallisuutta ja hoidon päättämiseen käytettävän ajan tärkeyttä.

Sami Nummelin : Itsetuhoisen mielen otteessa

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2021-2024

Relationen till kroppen – den bortglömda objektrelationen

Trots att det psykiska och det fysiska är tätt sammanlänkande blir kroppen ofta ignorerad på psykoterapimottagningen. Meningen med detta slutarbete är att framlägga samt argumentera för att relationen till kroppen och dess förnimmelser kan förstås som en objektrelation. Detta betyder att relationen till kroppen och dess signaler speglar relationen till objekten samt självet, och kan vara av paranoid-schizoid eller depressiv kvalitet. Relationen är inte statisk, utan fluktuerar i större eller mindre grad i en individ. I mer ointegrerade individer antas paranoid-schizoida känslor dominera medan i mer integrerade individer antas derpressiva känslor för kroppen och dess känningar dominera. I det kliniska arbetet har det observerats att en del av den känslomässiga problematiken ofta utspelar sig i ett kroppsligt kontext, antingen som problematiska reaktioner på kroppens signaler eller som en utmanande relation till kroppen. Kroppsobjektrelationsperspektivet tillför ett viktigt verktyg till psykoterapeutens arbete. I detta arbete visar jag att man genom att lyssna till hur patienten kommunicerar om det kroppsliga kan få infomation om patientens personlighetsstruktur, objektrelationers kvalitet, samt vilkendera av den paranoid-schizoida eller den depressiva positionen är aktiverad i patienten i stunden.

Sandra JääskeläinenRelationen till kroppen – den bortglömda objektrelationen

Aikuisten psykoanalyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutus 2020-2024