| Tiivistelmä – Referat – Abstract
Tarkastelen opinnäytetyössäni masentuneen asiakkaan toimijuuden muutosta analysoimalla asiakkaan asemoitumista toimijaksi hänen puhuessaan ihmissuhteistaan. Teoreettisena näkökulmana työssäni on toimijuuden viiden aspektin malli (Seilonen & Wahlström, 2021). Spesifimmin keskityn työssäni tutkimaan asiakkaan toimijuuden muutosta relationaalisuuden aspektin näkökulmasta. Relationaalisuus viittaa intersubjektiivisuuteen ja ihmisen kykyyn havaita ja ajatella itse ja muut ihmiset itsenäisinä psyykkisinä toimijoina. Analyysini pohjalta osoitan, kuinka asiakkaan toimijuus muuttui terapian aikana. Asiakas siirtyi toimijuusesityksissään objektipositiosta havaitsijaposition kautta subjektipositioon. Asiakkaan asemoituminen vahvempana relationaalisena toimijana ilmeni kuvauksissa, joissa asiakas esitti itsensä toimijana, joka ei enää uhraudu tai alistu muiden mielipiteille. Hänen intersubjektiivisessa asemoitumisessaan tapahtui muutos. Myös reflektiivisyys oman toimijuuden suhteen lisääntyi ja hän esitti itsensä intentionaalisena toimijana ihmissuhteissaan. Sami Somiska: Relationaalisen toimijuuden muutos psykoterapiaprosessissa Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023
|
Kohti uudenlaista suhtautumistapaa – Muutosprosessi nuoren asiakkaan lyhytterapiassa ja terapeutin asemoituminen muutoksen tukena
|
Tässä opinnäytetyössä tarkastelen kognitiivis-analyyttisesta näkökulmasta käsin yhden koulutuspsykoterapiajakson aikana tapahtunutta muutosta myöhäisnuoruusikäisen asiakkaan suhtautumisessa ongelmalliseen kokemukseen ja itseensä, sekä muutosta tukevaa asemoitumistani ja toimintaani terapeuttina. Ongelmallisella kokemuksella tässä opinnäytetyössä viittaan koulutusterapian keskiöön nousseisiin asiakkaan kokemuksiin hänen ja vanhemman välisestä suhteesta ja vuorovaikutuksesta. Keskeisenä suhteessa vanhempaan kuvautuu erillisyyden ja erilaisuuden hyväksyminen ja tästä kumpuava suru. Muutosprosessin tarkastelussa käytän apuna Mikael Leimanin esittelemää psykoterapiaprosessin metamallia, joka kuvaa asiakkaan itsehavainnoinnin ja toimijuuden kehittymistä. Opinnäytetyössä kuvaan lyhytterapiaprosessissa tapahtuvaa siirtymää objektipositiosta havaitsijapositioon, minkä myötä asiakkaan kyky havainoida omaa suojaavaa toimintatapaansa ja tunnistaa sen seurauksia kehittyy, ja liike kohti erillisyyden ja erilaisuuden sekä siihen liittyvän surun hyväksyntää ja subjektipositiota mahdollistuu. Asemoitumisessani ja toiminnassani terapeuttina keskeisenä näyttäytyy lähdekirjallisuuden mukaisesti erityisesti tasapaino terapiasuhteessa erillisyyden sekä toisaalta yhteyden ja emotionaalisen lämmön välillä. Muina terapeutin toimintaan liittyvinä muutosta tukevina tekijöinä kuvatussa lyhytterapiaprosessissa hahmottuu muun muassa asemoituminen puolueettomana ja tuomitsemattona, jotta asiakkaan reflektoiva suhtatutuminen ja uudenlaisen suhteen luominen alkuperäiseen ongelmaan ei estyisi. Iida Vuollo: Kohti uudenlaista suhtautumistapaa – Muutosprosessi nuoren asiakkaan lyhytterapiassa ja terapeutin asemoituminen muutoksen tukena Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutus, 2019-2022 |
Itsehavainnoinnin kehittyminen pitkässä psykoterapiassa asiakkaan häpeäkokemuksen valossa
| Tiivistelmä – Referat – Abstract
Opinnäytetyössä tarkastellaan itsehavainnoinnin kehittymistä asiakkaan häpeäkokemuksen valossa kolmivuotisessa psykoterapiassa kognitiivis-analyyttisen viitekehyksen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä oli kuvata, miten ongelmallinen kokemus kuvautuu vastavuoroisissa asetelmissa ja tulee näkyväksi terapiasuhteessa. Toiseksi huomion kohteena olivat terapeutin vastaukset asiakkaan ilmaisuun sekä tietyt merkittävät muutoshetket, ja se miten ne vaikuttivat asiakkaan itsehavainnoinnin kehittymiseen. Aineiston muodostivat nauhoitetut äänitallenteet, niistä kirjoitetut litteroinnit, potilaskirjaukset, terapeutin muistiinpanot sekä asiakkaan kirjoittamat kirjeet. Muutosta arvioitiin Leimanin psykoterapiaprosessin metamallin ja Stilesin assimilaatiomallin avulla. Asiakkaan ongelmallinen häpeäkokemus ei ollut ensin tietoisen itsehavainnoinnin piirissä. Vähitellen se alkoi näyttäytyä asiakkaan ilmaisussa ei-toivottuina ajatuksina ja oireina. Asiakkaan havaitsijaposition kehittyessä mahdollistuivat suojaavien toimintatapojen tarkastelu ja niiden linkittäminen asiakkaan elämäntarinaan. Kohdatuksi tulemisen kokemus alkoi vähitellen näkyä asiakkaan mielensisäisessä dialogissa uudenlaisina tapoina suhtautua itseen ja toiseen, mikä vapautti asiakkaan jäykistä varhaisista objektisuhteissa sisäistetyistä vuorovaikutusasetelmista. Se mahdollisti itsehavainnoinnin laajentumisen ja ymmärryksen lisääntymisen asiakkaan ydinkipuun, häpeään. Sen myötä mahdollistuivat toimijuuden lisääntyminen ja muutos objektipositiosta kohti subjektipositiota. Katri Wahlman-Neuvonen: Itsehavainnoinnin kehittyminen pitkässä psykoterapiassa asiakkaan häpeäkokemuksen valossa Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutusohjelma 2019-2022
|
Tunneyhteyden havaitseminen psykoterapiaprosessin aikana – liike puheesta tunteen tasolle
Opinnäytetyössä tarkastellaan asiakkaan tunnetyöskentelyä ja mielen liikkumista KAT 16 kerran lyhytpsykoterapian aikana. Lyhytpsykoterapiaa seurataan siitä näkökulmasta, miten psykoterapian aikana puhe siirtyy tunteen tasolle. Tällä tarkoitetaan sitä, miten potilas terapian aikana luo yhteyttä omiin tunteisiinsa ja miten tämä yhteys tunteisiin kehittyy psykoterapian aikana. Aineisto koostuu psykoterapiatapaamisten nauhoitteista sekä näiden litteraatioista. Asiakkaan tunnetyöskentelyä havaitaan sekä Leimanin metamallin että assimilaatiomallin, (APES) mallin mukaisesti. Psykoterapian aikana Ninan tunnetyöskentelyssä tapahtui huomattavaa liikettä. Psykoterapian alussa Ninan tunteet olivat epämääräisiä ja negatiivissävytteisiä, vastaten APES tasoa 1-2. Psykoterapian edetessä Nina sai kiinni yksinäisyyden tunteesta, empatiasta, sekä onnistui luomaan uutta yhteyttä itseensä sekä omaisiinsa. Ninan yhteys omiin tunteisiin ja kokemus näistä liikkui terapian aikana APES asteikolla tasolta 1-5. Nina osaa terapian loppukäynneillä kuvata tunnetiloja. Hän ymmärtää myös mistä tunteet johtuvat sekä osaa kuvailla vaihtoehtoisia tapahtumia tunne näkökulmasta, vastaten APES tasoa 5. Metamallin mukaan Nina siirtyy psykoterapian aikana objektipositiosta ongelmiensa suhteen, ainakin osittaiseen subjektipositioon. Nina osaa terapian loppukäynneillä havainnoida itseään neutraalimmalla tavalla, kuin psykoterapian alkukäynneillä.
Carita Wasastjerna: Tunneyhteyden havaitseminen psykoterapiaprosessin aikana – liike puheesta tunteen tasolle
Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutusohjelma 2019-2022
Paniikista hyväksyntään – uuden havaitsijaposition löytäminen ahdistuksen psykoterapiassa
Ahdistuneisuuden psykoterapiassa merkittävä muutosmekanismi voi olla itsehavainnoinnin muuttuminen suhteessa omaan ahdistuneisuuteen ja laajemmin omaan itseen. Ahdistuneisuus voi aiheuttaa ylikorostunutta itsen havainnointia, mutta havainnointi on usein defensiivistä suhteessa suoraan kokemukseen itsestä ja negatiivissävytteistä. Opinnäytetyöni on tapaustutkimus ahdistuksen takia psykoterapiaan hakeutuneen asiakkaan yhden vuoden pituisesta psykoterapiaprosessista. Psykoterapiaprosessia analysoitiin tiettyjen istuntojen osalta soveltaen Innovative Moments (Gonçalves ym., 2011)-menetelmää ja Mikael Leimanin (2018; 2012) psykoterapian metamallin käsitteitä objektipositio, havaitsijapositio ja subjektipositio. Psykoterapian alussa asiakas kuvasi ahdistustaan pitkälti objektipositiosta, mutta keskivaiheilla tuli esiin uudenlaisia mahdollisuuksia asettua havaitsijapositioon myös voimakkaan ahdistuksen äärellä ja lopussa näkyi jo orastavaa subjektipositioon asettumista. Analyysissä nousi esiin, että ahdistukseen liittyneiden syyllisyyden tunteiden helpottuminen oli merkittävä osa psykoterapian muutosprosessia. Havaitsemisen position muuttuessa hyväntahtoisemmaksi asiakkaan kokemus omasta hyvinvoinnistaan ja toiveikkuus tulevaisuuden suhteen paranivat merkittävästi.
Maija Hausen: Paniikista hyväksyntään – uuden havaitsijaposition löytäminen ahdistuksen psykoterapiassa
Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021
Itsehavainnoinnin vahvistuminen terapiasuhteen katkostyöskentelyn yhteydessä
| Opinnäytetyössä tarkastellaan kognitiivis-analyyttisen ja psykoterapiasuhteen katkoksia koskevan kirjallisuuden valossa yhdessä psykoterapiassa tapahtunutta terapiasuhteen katkoksen työstämistä sekä katkostyöskentelyn vaikutusta asiakkaan itsehavainnoinnin vahvistumiseen ja itseymmärryksen lisääntymiseen. Tarkastelun kohteena on yksi tunti lyhytpsykoterapeuttisesta koulutushoidosta. Aineiston muodostivat siitä nauhoitetut äänitallenteet ja niistä kirjoitetut litteroinnit. Tutkimuskohteena on se, miten terapiasuhteen vuorovaikutusasetelmien tarkastelu katkostilanteessa vaikutti asiakkaan itsehavainnointiin sekä se, millaisten vaiheiden kautta itsehavainnoinnin muutos tarkastellussa aineistossa eteni. Näkökulmana on itsehavainnoinnin kohteellisuus suhteessa siihen, mitä terapiatilanteessa havainnoidaan sekä katkostyöskentelyä kuvaavat mallit. Itsehavainnointia tarkasteltiin pääosin soveltaen dialogisen sekvenssianalyysin (DSA) periaatteita. DSA on mikroanalyyttinen menetelmä ilmaisujen tutkimiseen litteroiduista keskusteluista niiden ilmaisijan, sisällön ja ilmaisun vastaanottajan sekä näiden keskinäisen dynamiikan tarkastelun avulla. Tulokset osoittivat, että tarkastelun kohteena ollessa istunnossa asiakkaan itsehavainnointi ja tietoisuus omista toimintamalleistaan vahvistuivat käsiteltäessä terapiasuhteessa esiin noussutta katkosta. Katkosta työstettäessä asiakkaalle hahmottui ensin, mihin vastavuoroiseen asetelmaan terapeutti hänen mielessään sijoittui. Tämän jälkeen tuli mahdolliseksi havainnoida ja kuvata sitä, minkä tunteiden ilmaisu oli asiakkaalle katkostilanteessa haastavaa ja mihin kokemuksiin tämä liittyi. Katkostilanteen ratkaisu mahdollisti itsehavainnoinnin laajentumisen ja ymmärryksen syventämisen suhteessa muihin asiakkaan kokemiin vuorovaikutustilanteiden haasteisiin. Tulosten perusteella terapiasuhteen vastavuoroisten asetelmien käsittely lisäsi asiakkaan itseymmärrystä ja tuki häntä uudenlaisten toimintatapojen löytämistä muissa vuorovaikutustilanteissa.
Pia Kärnä: Itsehavainnoinnin vahvistuminen terapiasuhteen katkostyöskentelyn yhteydessä Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutusohjelma 2017-2020
|