Olemassaolon jatkuvuutta etsimässä – erakkoampiaisen ilmaantumisesta, häviämisestä ja säilymisestä

Tässä opinnäytetyössä keskityn kuvaamaan ja pohtimaan, millä eri tavoin häviämisen, ilmaantumisen ja säilymisen teemat ovat eläneet nuoren psykodynaamisen hoitoprosessin kautta. Elävöitän tarkastelua tulkitsemalla Antoine De Saint-Exupéryn tunnettua kaunokirjallista teosta Pikku prinssi (1999) psykoterapiaprosessin näkökulmasta, jonka lähtökohtana on putoamisen metafora. Tarkastelussani peilaan psykoanalyyttista ajattelua, erityisesti Tähkän (1996) ajatuksia mielen rakentumisesta kohti kehittyvää luottamusta pysyvyyteen eli itse- ja objektikonstanssiin. Itse- ja objektikonstanssi ymmärretään kehityksellisenä saavutuksena, jonka myötä vaihtuvista olotiloista huolimatta voi itse kokea pysyvänsä samana sekä voi kokea, että toinen säilyy mielessä tärkeänä ja merkityksellisenä myös ollessaan vihainen tai poissa. Vuorovaikutuksessa näiden kysymysten äärellä elävyyden sekä itsekokemuksen ja olemassaolon jatkuvuuden tuntu voivat lisääntyä.

Jennina Wickström: Olemassaolon jatkuvuutta etsimässä – erakkoampiaisen ilmaantumisesta, häviämisestä ja säilymisestä 

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020 – 2023

Häpeän sedimentit – kroonisen häpeän eri kerrosten avautuminen asiakkaan terapiaprosessissa

Opinnäytetyöni aiheena on krooninen eli koko minuuteen kietoutunut lamaannuttava häpeä relationaalisen teorian ja objektisuhdeteorian näkökulmasta. Tutkin, miten asiakkaan suhde krooniseen häpeään näyttäytyy koulutushoitoprosessissa. Aineiston analyysissa pyrin objektisuhdeteorian avulla tunnistamaan asiakkaan kerronnassa, minkälaisia sisäisiä asetelmia kroonisen häpeään liittyy. Pyrin lisäksi tutkimaan Stilesin assimilaatiomallin avulla, missä määrin näiden krooniseen häpeään linkittyvien objektisuhdeasetelmien integroiminen osaksi asiakkaan itsekokemusta on mahdollista ja lisääntyykö se terapian ensimmäisen puolentoista vuoden aikana. Aineistosta löytyi seuraavia terapiaprosessin aikana tavoitettuja krooniseen häpeään linkittyviä sisäistyneitä objektisuhdeasetelmia: 1) kriittinen toinen suhteessa huonommuutta ja riittämättömyyttä tuntevaan itseen, 2) rankaiseva tai häpäisevä toinen suhteessa vialliseksi, pahaksi tai arvottomaksi koettuun itseen, sekä 3) dysreguloiva toinen suhteessa disintegroituneeseen, ei-rakastettavaksi koettuun itseen. Asiakkaan itseymmärrys lisääntyi sisäisten asetelmien tullessa torjutusta tai orastavasti tiedostetusta integroidummaksi osaksi muuta minuutta. Lisäksi häpeää herättävä esillä oloa tai välittämistä kaipaava itse kuvautui terapian alussa torjuttuna mutta tuli terapian edetessä enenevästi tunnistetuksi. Häpeä kuvautui moniulotteisena ilmiönä, jonka eri kerrosten tunnistaminen terapiassa eteni vaiheittain: kokemus itsestä huonommuutta tuntevana suhteessa kriittiseen sisäiseen toiseen oli helpommin tavoitettavissa kuin kokemus itsestä ei-välittämisen arvoisena suhteessa dysreguloivaan toiseen. Ydinhäpeän ympärillä itsekokemus vaikutti relationaalisen teorian mukaisesti muuntuvan disintegroituneemmaksi.

Maari Kivioja: Häpeän sedimentit – kroonisen häpeän eri kerrosten avautuminen asiakkaan terapiaprosessissa

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023