Tässä opinnäytetyössä keskityn kuvaamaan ja pohtimaan, millä eri tavoin häviämisen, ilmaantumisen ja säilymisen teemat ovat eläneet nuoren psykodynaamisen hoitoprosessin kautta. Elävöitän tarkastelua tulkitsemalla Antoine De Saint-Exupéryn tunnettua kaunokirjallista teosta Pikku prinssi (1999) psykoterapiaprosessin näkökulmasta, jonka lähtökohtana on putoamisen metafora. Tarkastelussani peilaan psykoanalyyttista ajattelua, erityisesti Tähkän (1996) ajatuksia mielen rakentumisesta kohti kehittyvää luottamusta pysyvyyteen eli itse- ja objektikonstanssiin. Itse- ja objektikonstanssi ymmärretään kehityksellisenä saavutuksena, jonka myötä vaihtuvista olotiloista huolimatta voi itse kokea pysyvänsä samana sekä voi kokea, että toinen säilyy mielessä tärkeänä ja merkityksellisenä myös ollessaan vihainen tai poissa. Vuorovaikutuksessa näiden kysymysten äärellä elävyyden sekä itsekokemuksen ja olemassaolon jatkuvuuden tuntu voivat lisääntyä.
Jennina Wickström: Olemassaolon jatkuvuutta etsimässä – erakkoampiaisen ilmaantumisesta, häviämisestä ja säilymisestä
Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020 – 2023