Avainsana: psykoanalyyttinen psykoterapia

Julkaistu

Kiitollisuuden tarkastelua psykoanalyyttisessa psykoterapiassa

Tässä kirjallisuuskatsauksessa kiitollisuutta tarkastellaan mielenterveyden, psykoanalyyttisen teorian sekä dynaamisen psykoterapian näkökulmasta. Kiitollisuuden merkitys näyttäytyy filosofiassa, positiivisen psykologian tutkimuksissa ja psykoterapioiden metateorioissa pitkälti yhdenmukaisesti hyvinvointia ja henkistä tasapainoa lisäävänä tunteena ja ajatustapana. Yleisimmin positiivisia tunteita kuten kiitollisuutta on käytetty terapeuttisena interventiona positiivisen psykologian erilaisissa sovelluksissa. Näitä ei tyypillisesti käytetä psykoanalyyttisessa psykoterapiassa. Psykoanalyyttisten näkemysten mukaan kiitollisuuden kokemus on kehityksellinen saavutus. Melanie Klein on psykoanalyyttisista teoreetikoista keskeisin kateuden ja kiitollisuuden merkitystä tarkastellut analyytikko. Hän kytki kiitollisuuden käsitteen erityisesti lapsuuden varhaisten kokemusten ymmärtämiseen. Kiitollisuus liittyy keskeisesti hyvän objektisuhteen rakentumiseen ja on perusta myös toisten ja oman hyvyyden arvostamiselle. Jos primaarista hyvää objektia ei ole voitu hyväksyä ja sisäistää varhaisimmassa vaiheessa, tilanne toistuu transferenssissa ja heikentää psykoterapian edistymistä ja kykyä kiitollisuuteen.

Psykoanalyyttiseen kirjallisuuteen pohjautuen, psykoterapiakokemukseen liittyvät ja laajemmatkin kiitollisuuden kokemisen esteet ovat yleisiä mm. narsistisissa häiriöissä. Tässä työssä esitetyt lähestymistavat psykoanalyyttisessa psykoterapiassa ja psykodynaamisessa lyhytpsykoterapiassa poikkesivat toisistaan. Diana Foshan ja Nathan Thoman kehittämän nopeutetun kokemuksellisen dynaamisen psykoterapian, AEDP:n lähtökohtana on positiivisten kokemusten nostaminen traumaattisten muistojen käsittelyn rinnalle. Tavoitteena on patologioiden ja oireiden väheneminen samalla, kun positiivisten tunnelmien ja tunteiden pääsy mieleen, sekä kukoistaminen mahdollistuu. Erityisen tärkeänä pidetään ihmisen onnellisuuden ja elämästä nauttimisen kyvyn lisääntymistä. Positiiviset interventiot eivät kuitenkaan ristiriidattomasti sovellu kaikkiin psykodynaamisiin lähestymistapoihin. Se, miten terapeuttina käyttää kiitollisuutta, riippuu terapiassa kävijän tilanteesta, hänen persoonallisuudestaan sekä ongelmastaan.

Saara Tuomaala: Kiitollisuuden tarkastelua psykoanalyyttisessa psykoterapiassa

Aikuisten psykoanalyyttinen psykoterapeuttikoulutus (TSHY4/2020-2024)

Julkaistu

Ilmastoahdistus ja näkökulmia sen tarkasteluun psykoanalyyttisessa psykoterapiassa

Ilmastonmuutos ja siihen liittyvä ilmastoahdistus on ajankohtainen aihe myös psykoterapian kannalta. Yhteiskunnassamme on meneillään monenlaisia kriisejä josta monet liittyvät ilmastonmuutokseen. Voidaan sanoa, että elämme keskellä kollektiivista traumaa ja ihmisillä on siihen erilaisia selviytymiskeinoja. Ilmastoahdistus on harvoin pääasiallinen syy hakeutua terapiaa, mutta se saattaa olla monenlaisen kokemuksen taustalla. Esimerkiksi se saattaa aiheuttaa epämääräistä turhautuneisuuden ja tyytymättömyyden tunnetta. Tutkimuksista voidaan päätellä, että on jonkinasteinen yhteys erityisesti nuorten lisääntyneen pahoinvoinnin ja ilmastonmuutoksen ja muiden kriisien välillä. Eläinlajien ja elinympäristöjen tuhoutuminen vaikuttaa meihin myös tiedostamattomasti. Ilmastoahdistusta ei voi nimittää sairaudeksi, eikä siihen ole tarpeen kehittää diagnoosia. Voisi ajatella, että se on adekvaatti reaktio meneillään olevaan katastrofiin. Vaarana voi olla muuten, että ongelma itsessään sivuutettaisiin ja keskityttäisiin hoitamaan pelkästään ahdistusta. Ilmastotunteita on kuitenkin tärkeä puhutella ja tunnistaa tunteet, jotka käsitelemättöminä saattavat johtaa myös häiritsevään ahdistukseen, elinpiirin kapeutumiseen tai epäterveisiin defensseihin ahdistusta vastaan.

Terapiassa voi myös tutkia ja tunnistaa erilaisia defenssejä ilmastoahdistusta vastaan. Tämä voi myös olla väylä tavoittaa potilaan mielen rakennetta ja ehkä jopa hänen objektisuhteitaan. Esimerkiksi voidaan ajatella, että maa näyttäytyy myös sisäisenä objektina ja siten suhde siihen kertoo suhteesta objektiin. Työssäni pohdinkin miten erilaisista näkökulmista ilmastoahdistusta ja ilmastotunteita voidaan tarkastella. Tähän olen käyttänyt kirjallisuuskatsausta, sekä pohtinut tapausesimerkin avulla terapiatunnilla ilmenevää ilmastoahdistusta. Johtopäätöksenä voidaan kiteyttää että ilmastotunteita olisi hyvä tarkastella ja tutkia, siksi että niiden jääminen osittain tiedostamattomaksi voi aiheuttaa esimerkiksi lamaannusta ja toivottomuutta. Tunteiden kohtaaminen ja käsitteleminen auttaa myös omaa toimijuutta ja sitä kautta mahdollistaa asioihin vaikuttamisen. Asioihin vaikuttaminen taas voi lisätä toivon tunnetta. Ilmastotunteet voivat tuoda tutkinnan kohteeksi myös muita suhteita ja defenssejä. Niiden tietoisuuteen saattaminen ja käsittely saattaa auttaa auttaa potilasta eteenpäin. 

Veera Veijalainen: Ilmastoahdistus ja näkökulmia sen tarkasteluun psykoanalyyttisessa psykoterapiassa

Psykoanalyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2024

Julkaistu

Psykoterapeutin työ on ruumiillista työtä Ruumiillinen vastatransferenssi

Tässä tapaustutkimuksessa terapeutti havainnoi omia ruumiillisia rektioitaan ja aistimuksiaan vuorovaikutuksessa koulutuspotilaan kanssa sekä pyrki hyödyntämään tätä sanatonta viestiä psykoanalyyttisessa psykoterapiaprosessissa. Tutkielman tarkoituksena oli kuvailla ja ymmärtää ruumiillista vastatransferenssi-ilmiötä.

Tutkimusaineisto koostui pääosin koulutuspsykoterapiapotilaan istunnoista reilun vuoden ajalta. Välittömästi terapiaistuntojen jälkeen terapeutti saneli puhelimen sanelimeen havaitsemansa ruumiilliset reaktionsa. Merkittävimmistä ruumiillisista reaktioista on kirjoitettu erilliset muistiinpanot. Jokaisesta istunnosta on myös kirjalliset terapiamuistiinpanot. Lisäksi on hyödynnetty koulutustyönohjauskeskusteluja ja -muistiinpanoja.  Tutkimustapa on autoetnografinen, jossa tutkija tuottaa itse sekä tutkimuksen aineiston että sen tulkinnat.  Hän asettaa oman elämänsä tarkastelun alle. Autoetnografia nojaa kokonaisvaltaiseen tulkintaan ja itsereflektioon.

Tutkimuksen tuloksena löytyi yleisimpänä ruumiillisena vastatransferenssireaktiona lihasjännitys, painon tunne ja puristus keskivartalon eri alueilla. Korostuneesti esiin nousivat kurkun alueen reaktiot: kaiherrus, kutina, ärsytys, ahtaus, syljen eritys ja äänen menetys. Koulutuspotilaan terapiaan hakeutumisen syynä oli ahdistus, jota hän itse kuvasi möykyksi sisällään. Tämä ahdistusmöykky tuli terapeutin koettavaksi monin tavoin omassa ruumiissaan. Ahdistusmöykky sisälsi vaikeutta löytää yhteyttä toiseen ihmiseen ja olla läsnä kokonaisena tuntevana, tarvitsevana ja tahtovana sekä ilmaista näitä kokemuksiaan ja tarpeitaan. Kurkun alueen reaktiot kuvastivat myös terapeutin omaa elämänhistoriaa ja ylisukupolvista taakkasiirtymää.

Psykoterapeutin työ on ruumiillista työtä. Tämä näkemys vahvistui ja tuli koetuksi tutkimuksen aikana. Oman ruumiin kautta on mahdollista ymmärtää paremmin sekä potilasta että itseään.

Marjatta Ollikainen: Psykoterapeutin työ on ruumiillista työtä. Ruumiillinen vastatransferenssi.

Psykoanalyyttinen akuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2024

Julkaistu

Syötättää – tapaustutkimus mielen ja ruumiin dissosiaatiosta

Tämän kvalitatiivisen tapaustutkimuksen tarkoituksena oli tutkia ruumiin ja mielen dissosiaatiota. Tarkastelun kohteena oli ahmintahäiriöisen potilaan kolme kertaa viikossa tapahtunut psykoanalyysi. Keskeisinä tutkimuskysymyksinä tarkasteltiin ruumiin ja mielen dissosiaation ilmenemistä tapauksessa, yhteyden rakentumista ruumiin ja mielen välille sekä ahmintakohtauksien symbolisoitumista vaiheittain psykoanalyysin edetessä.

Tutkimusaineiston muodostivat muistiinpanot potilashoidosta, työnohjauksesta ja psykoterapeutin omista ajatuksista hoidon ajalta sekä Riccardo Lombardin teoria ruumiillisuudesta sekä ruumiin ja mielen dissosiaatiosta. Aineiston analysointimenetelminä käytettiin fenomenologista analyysia ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.

Ruumiin ja mielen dissosiaatio näyttäytyi potilaan elämässä muun muassa kohtauksittain ilmenneenä ruoan ahmintana, rankkoina dieetteinä sekä vierauden ja yhteydettömyyden tunnelmina unissa. Psykoanalyysisuhdetta sävytti symbolisoitumattoman mielen aineksen kokeminen ruumiillisina tuntemuksina, affekteina, niin potilaan sisäisessä maailmassa kuin vastatransferenssissa. Lombardin kuvaama kolmiportainen sisäisen kasvun tie näyttäytyi psykoanalyysiprosessissa. Potilaan sisäisen näkemisen voiman (visual power) äärellä hoidollisia elementtejä olivat maternaalinen reverie sekä holding- ja container-funktiot, jotka sävyttivät matkaa kohti symbolisaatiota ja ruumiin ja mielen yhteyttä. Keskeistä oli myös psykoanalyyttisen suhteen painotus vertikaaliseen syvyyssuuntaan, jotta koko psykoanalyttinen tila oli potilaan käytössä hänen luodessaan suhdetta itseensä ja omaan ruumiiseensa. Näkemisen voiman herättyä seurasi tunne (emotion) ja mentaalinen kasvu (mental growth). Analyysiprosessin edetessä läpieläminen ja tunteiden äärelle pysähtyminen mahdollistui, affektit saivat symbolista muotoa ja mentaalinen kasvu näkyi potilaan elämässä muun muassa luovuutena ja uudenlaisena rohkeutena ihmissuhteissa.

Elina Vesterinen: Syötättää – tapaustutkimus mielen ja ruumiin dissosiaatiosta

Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-kouluttajapsykoterapeuttikoulutus TSHYAN 2017-2021

Julkaistu

Anteeksiantamisen keskeisyys mentaalisessa kehityksessä

Mielen rakentumisessa ja varhaisten suhteiden korjaamisessa anteeksiantaminen on keskeisessä roolissa – ja vastaavasti korjaaminen on keskeisessä roolissa kaikissa ihmissuhteissa ja henkisessä kasvussa.

Psykoanalyytikon ja potilaan välisessä suhteessa anteeksiantaminen elää transferenssi-vastatransferenssikytköksessä erityisesti negatiivisen transferenssin työstämisessä ja etsittäessä eksistentiaalista ymmärrystä elämän kärsimykseen. Nimitän analyytikon potilasta kunnioittavan, nöyrän ja rakkaudellisen asennoitumistavan sovituksen mielentilaksi.

Mielenrakenteita muuttava yhteistyö potilaan ja analyytikon välillä  edellyttää kykyä sietää haavoittumisen kipua, jolloin tarvitaan psykoanalyyttistä rakkautta ja anteeksiantamiskykyä. Voidakseen antaa anteeksi haavoittavan kokemuksensa, on voitava päästää irti toisen meissä herättämästä tunteesta, pyrkien totuudellisesti tutkimaan itseämme. Sovituksen mielentilassa jatkuva menetyksen käsittely auttaa ymmärtämään ihmissuhteen ainoana kehityksellisenä kasvualustana sekä analyytikolle että potilaalle.

Aili von Schulman: Sovituksen mielentila psykoanalyyttisen asenteen ytimessä

Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-psykoterapeuttikouluttaja koulutus TSHYAN  2017-2021

Julkaistu

Bionin filosofinen psykoanalyysi: näkökulmia psykososiaalisen auttamistyön kielipeleihin

Työssä tarkastellaan Wilfred R. Bionin (1897–1979) psykoanalyyttista teoriaa ja hänen psykoosikäsitystään. Normaaleissakin kieliympäristöissä voi Bionin katsannossa esiintyä psykoottisia elementtejä – ikään kuin ihmismielen suorittamassa kypsyttelyssä raakileiksi jääneitä partikkeleita (Bion: beta-elementit).

Bionin käsitys psykoosin luonteesta poikkeaa tasodiagnostisesta valtavirrasta, jossa psykoosi mielletään neuroosi- ja rajatilatasoisten häiriöiden ”takana”, normaaliudesta täysin erillään olevana tilana.

Työssä analysoidaan em. Bionin teoriaan nojautuen eräiden, alun perin autoteollisuuden laatupiireistä peräisin olevien laatutyön ja kehittämistoiminnan käsitteiden asemaa psykososiaalisen auttamistyön kieliympäristöissä.

Johtopäätöksenä esitetään, että vieraasta kieliympäristöstä peräisin olevat käsitteet saattavat toimia Bionin beta-elementtien tavoin ajatteluprosessia häiritsevinä tekijöinä. Johtopäätös on henkilökohtaiseen työkokemukseen sekä  teoreettiseen analyysiin perustuva hypoteesi, ja vaatisi tuekseen empiiristä jatkotutkimusta. Tutkimusmetodeista diskurssianalyysi vaikuttaa luontevimmalta jatkotutkimuksen lähestymistavalta.

Kieliympäristöjen yleistä luonnetta ja suhdetta Bionin teoriaan jäsennetään Ludwig Wittgensteinin (1889–1951) kielifilosofian avulla, käyttäen hänen myöhäisvaiheen filosofiassaan esiintyviä kielipelin ja perheyhtäläisyyden käsitteitä.

Tekijän yhteystiedot

Vesa Salmi: Bionin filosofinen psykoanalyysi: näkökulmia psykososiaalisen auttamistyön kielipeleihin.

Psykoanalyyttisen yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018–2022

Julkaistu

Miten symbolinmuodostuksen käsitteen ymmärtäminen auttaa psykoterapiatyössä traumatisoituneen ihmisen kanssa?

Traumakokemuksen voi psykoanalyyttisen teorian mukaan ajatella koostuvan sisäisistä tai ulkoisista tapahtumista, jotka ovat ylittäneet mielen kykyä käsitellä niitä, lapsuuden kehityksessä tai myöhemmin elämässä. Traumakokemus on usein sanatonta ja kehollista, eikä herkästi mielen prosessoitavissa. Tutkielmassani olen tutkinut millaisia edellytyksiä kleinilainen ja postkleinilainen intersubjektiivisempi psykoanalyyttinen lähestymistapa luo työskentelylle myös sellaisten potilaiden kanssa, joiden symbolisaatiokyky on kehittymätön tai vaurioitunut trauman takia. Symbolisaatiokyvyllä tarkoitetaan kleinilaisessa psykoanalyttisessa kielenkäytössä kykyä muodostaa symboleja, joita tarvitaan tunteiden ajattelemiseen ja niiden käsittelyyn tietoisella tasolla.

Brittiläinen psykoanalyytikko Melanie Klein huomasi, että häiriö varhaisissa objektisuhteissa johti vaikeuteen symbolisoida, joka vuorollaan esti objektisuhteiden kehittymisen. Objektisuhteilla tarkoitetaan ulkoisia ja sisäisiä suhteita toisiin ihmisiin. Rajoittuneeseen symbolisaatiokykyyn liittyy vaikeus sanoittaa tunteita, eli löytää tunteille sanallisia representaatioita ja vaikeus sietää ahdistusta. Kleinilainen ja postkleinilainen teoria käsittellistää miten psykoterapeutti voi tukea potilaan kykyä symbolisoida hyväksymällä, sisällyttämällä, tunnetasolla symbolisesti käsittelemällä ja sanoittamalla potilaan dissosioituneita affekteja. Kokemus siitä, että terapeutti kestää potilaan mielen sisältöä rakentaa potilaan omaa sisällyttämiskykyä vähitellen ja vähentää potilaan tarvetta etäännyttää itseään sisällöstä dissosiaation tai projektion kautta. Hoidossa pelkkä tiedostaminen ei riitä, vaan sanoittamalla tässä ja nyt tapahtuvat uudet senhetkiset kokemukset, puretaan potilaan dissosiaatiota ja rakennetaan hänen symbolisaatiokykyään ja tunteiden kannattelukykyä. Symbolisaatiokäsitteen lisäksi kleinilaisuus tarjoaa psykoterapeutille työkaluja seuraavien käsitteiden avulla: vastatransferenssi-, projektiivinen identifikaatio, container ja sisällyttäjä/sisällytetty. Sisällytän myös Donald W. Winnicotin holding ja transitionaalitila – käsitteet, joiden soveltamisella psykoterapiassa voi kannatella potilasta, ennen kun mielen rakentumista symbolisaatiokyvyn suhteen on tapahtunut.

Samalla tapaa kuin pienen lapsen symbolisaatiokyky rakentuu vuorovaikutuksessa vanhemman kanssa, niin potilaan symbolisaatiokyky voi näin rakentua terapeutin kanssa, riittävän turvallisessa psykoterapiasuhteessa. Kleinilaisen teorian kautta voi ymmärtää traumatisoituneen ihmisen kokemusta psykoterapiassa ja trauman vaikutusta siihen, mitä psykoterapiasuhteessa käytännössä tapahtuu. Symbolinmuodostuksen käsitteen kautta näen mahdollisuuden psykoanalyyttisen psykoterapian vaikuttavuuden mittaamiseksi seuraamalla potilaan kehitystä kyvyssä erottaa sisäistä ja ulkoista maailmaa, ajatella ajatuksiaan ja löytää tunteille sanallisia representaatioita.

Anna Andersson: Miten symbolinmuodostuksen käsitteen ymmärtäminen auttaa psykoterapiatyössä traumatisoituneen ihmisen kanssa?  

Aikuisten psykoanalyyttinen yksilöpsykoterapia 2018-2022