Ilonpilaajan kasvutarina

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan nuoruusiän kehityshaasteita Anni Ihlbergin esikoisteoksen Ilonpilaajan päähenkilön Lotan tarinan pohjalta. Käsiteltävät teemat on rajattu muun muassa erillisyyden pyrkimyksiin, ulkopuolisuuteen, häpeään ja vihaan. Näitä teemoja tarkastellaan erityisesti Hägglundin yms. (1978) tekemän vanhemmista irtautumista koskevan vaihejaon mukaan sekä Ikosen ja Rechardtin (2012) häpeää ja vihaa koskevien ajatusten pohjalta.

Anna AlexandersonIlonpilaajan kasvutarina

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Terapeutin aggressio sadomasokistisen ansan purkajana

Opinnäytetyössä tutkitaan psykoterapeutin vaikeita tunteita heikosti terapiaansa sitoutuvia nuoruusikäisiä potilaita hoitaessa, sekä terapeutin haasteita puuttua hoitosuhdetta tuhoavaan käytökseen. Terapeutin passiivisuutta tarkastellaan psykodynaamisena ilmiönä, missä terapeutin aggression esteet yhdessä terapeutissa heräävien negatiivisten vastatransferenssitunteiden kanssa muodostavat sadomasokistisen kehän. Työssä kuvaillaan terapeutin kehittyvää ymmärrystä tähän pysähtyneisyyteen liittyvistä ja sitä ylläpitävistä voimista, sekä terapeutin rakentavan aggression merkityksestä sen ratkaisukeinona.

Tutkimuksen lopputuloksena on kuvaus, miten tätä ilmiötä ymmärtäessään terapeutti voi säilyttää toimintakykynsä hankalien vastatransferenssitunteiden vallitessa, sekä siitä, millainen merkitys terapeutin aktiivisella puuttumisella hoitosuhdetta sabotoivaan käytökseen on potilaan sisäisen konfliktin esiin tuojana.

 

Janne Salomaa: Terapeutin aggressio sadomasokistisen ansan purkajana
Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Kiltit tytöt pääsevät taivaaseen, pahat tytöt minne vaan

Perinteisesti naisen aggressiota on pidetty tabuna. Naisten on tästä syystä vaikea näyttää ja tunnistaa omaa aggressiota ja vihaansa. Naisen aggressio kääntyy yleensä sisäänpäin, on piilotettua ja voi manifestoitua masennuksen tai itsetuhoisuuden kautta. Koska nainen piilottaa tai ei aina edes tunnista omaa vihaansa, vaikuttaa se naisen mahdollisuuksiin ymmärtää sekä tiedostaa omia tarpeitaan ja puolustaa omia rajojaan. Tarkastelen opinnäytetyössäni naisen aggressiota sekä vihaa, ja niitä psyykkisiä tekijöitä meissä kaikissa, jotka estävät naista ilmaisemasta omaa aggressiotaan suoraan.

Emma Kolehmainen: Kiltit tytöt pääsevät taivaaseen, pahat tytöt minne vaan

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Virtuaalimaailma – Nuoruusiän kehitystä edistäviä ja haittaavia puolia

Opinnäytetyössä tarkasteltiin kirjallisuuskatsauksena virtuaalimaailmaan ja erityisesti pelimaailmaan liittyviä näkökohtia nuoruusiän kehityksen kannalta hyödyntäen esimerkkeinä vinjettejä nuoren aikuisen psykoterapiasta. Työssä keskityttiin tarkastelemaan identiteettikokeiluja, ruumiillisuutta sekä erilaisia suojautumisentapoja ja avoimen ja suljetun systeemin ilmiöitä kuten transitionaalitilaa, dissosiaatiota, riippuvuuksia ja omnipotenssia.

Psyykkisten rakenteiden eroilla saattaa olla merkitystä siinä, miksi joidenkin kohdalla virtuaalimaailmasta tulee keskeisempi osa elämää kuin toisilla, sekä siinä miksi joillakin se voi toimia kehityksen palveluksessa ja toisilla johtaa kehityksellisiin umpikujiin. Kokemusten laajentaminen muuhun elämään ja jakaminen kuvautuivat oleellisina.

 

Anna Kimpimäki: Virtuaalimaailma – Nuoruusiän kehitystä edistäviä ja haittaavia puolia

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapiakoulutus 2019-2022

Nuoruusikäisen yksinäisyyden sietämättömyys ja toivo toisesta

Opinnäytetyössä syvennytään nuoren yksinäisyyden kokemukseen psykodynaamisesta näkökulmasta. Aihetta käsitellään sekä varhaislapsuuden kehitys että nuoruusiän yksilöitymiskehitys huomioon ottaen, erityisessä tarkastelussa on objektinsiirron merkitys yksinäisyyden kokemukselle sekä koronapandemian asettamat haasteet yksinäisyyttä lisäävänä yhteiskunnallisena tekijänä. Opinnäytetyö on essee, jossa teoriaa peilataan Suon villi laulu -romaanin päähenkilön kokemusmaailmaan sekä arjen havaintoihin ja terapeuttiseen työhön nuorten parissa. Yksinäisyyden kokemus on osa nuoruusiän kehitysvaihetta heidän irrottautuessaan lapsuuden sisäisistä objekteista ja suuntautuessaan vähitellen kohti kodin ulkopuolisia objekteja. Kokemuksen syvyyteen vaikuttaa varhaisessa kehityksessä rakentunut kyky tai kyvyttömyys olla yksin sekä nuoren käytössä olevat suojautumiskeinot. Parhaimmillaan kyky olla yksin voi toimia nuorten elämässä eteenpäin vievänä voimana, joka mahdollistaa luovuuden ja oman persoonallisen elämän rakentumisen.

Hanna Kervola: Nuoruusikäisen yksinäisyyden sietämättömyys ja toivo toisesta

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019 -2022

TYHJYYDEN KOKEMUKSET PSYKOTERAPIASSA 

Tässä opinnäytetyössä pyrin lähestymään psykoterapiassa esiintyviä hankalia tyhjyyteen liittyviä tunnekokemuksia ja niiden äärelle pääsemisen edellytyksiä myös terapeutin omien valmiuksien näkökulmasta sekä niiden parissa työskentelyä. Terapiassa kävijän kaksijakoinen tarve olla samaan aikaan piilossa, suojautua ja näin ollen olla turvassa ja toisaalta toive tulla löydetyksi ja nähdyksi omana itsenään muodostaa haasteen psykoterapeuttiselle työskentelylle. Riittävän hyvissä olosuhteissa, kuten pienellä lapsella, myös psykodynaamisessa psykoterapiassa kävijällä on mahdollisuus toistamisen kokemuksien kautta vähitellen tavoittaa sen asteista turvallisuutta ja luottamusta, että uskaltaa kohdata itselle hankalia asioita ja päästä niiden kanssa eteenpäin. Psykodynaaminen terapiatyöskentely tapahtuu kahden ihmisen vuorovaikutuksessa ja tähän kokemukseen vaikuttaa terapeutin oma valmius kohdata toinen ihminen. Tämä muodostuu teoreettisen ja kokemuksellisen osaamisen sekä omakohtaisen psykodynaamisen tai
psykoanalyyttisen psykoterapian myötä. Mikä on terapeutin oma aavikko ja avaruus, valmius kohdata ja sietää tyhjyys ja tuntematon?

Ihmisen mielen kokemus tyhjyydestä on mahdollinen todellisen kokemisen tila: ei ole elävää mitään! Kaksi kertaa viikossa terapiassa käyvän nuoren miehen hankalat tyhjyydenkokemukset näyttäytyvät vertauskuvallisesti kuvauksina avaruudessa leijumisesta tai tyhjästä ja kuivasta aavikosta. Aika on pysähtynyt paikalleen. Pelko siitä, ettei mikään tule muuttumaan. Tosiasiassa kuivinkaan aavikko maan päällä ei kuitenkaan ole ilman elämää. Sen kasvit ja eläimet ovat erikoistuneet ja tottuneet näihin karuihin olosuhteisiin. Psykoterapeuttiseksi tehtäväksi muodostuu asettuminen olemaan näissä olosuhteissa, tutkimaan sen ulottuvuuksia, sietämään olosuhteiden vaihteluja ja niiden resonointia itsessä ja kantamaan niitä ajoittain ja jonkin aikaa potilaan puolesta, tutustua ja muodostaa ymmärrystä näihin elämänmuotoihin ja auttaa niitä kasvamaan ja vahvistumaan.

Psykodynaaminen psykoterapia mahdollistaa monesti yksin tehtäväksi liian haastavan elämänaineksen läpikäymisen yhdessä terapeutin kanssa. Terapiatunneilla erilaiset ilmiöt ja niihin liittyvät tunnelmat tulevat jaetuksi ja yhdessä koetuksi, se ei ole enää terapiassa kävijän yksinäinen kokemus. Mielenkiintoinen kysymys on – kuinka paljon tästä tulee sanoitetuksi terapeutin ja potilaan välillä? Onko tämä välttämätöntä vai riittääkö jaettu ja sanaton kokemus?

Tom Juhola: TYHJYYDEN KOKEMUKSET PSYKOTERAPIASSA 
Aavikolla operoiminen, pärjäämisen edellytykset, sietäminen ja pyrkimys ymmärtää

Nuorten psykodynaaminen yksilöpsykoterapia koulutus 2019–2022

 

 

Takaisin luontoon!

Tämän työn tarkoituksena on tarkastella nuoruusiän kehitystä psykodynaamisen tiedon ja teorian pohjalta. Erityisesti keskitytään objektin siirron ja egoideaalin käsitteisiin. Työssä teoreettisia ilmiöitä pyritään pohtimaan suhteessa elokuvan Erämaan armoille tarinaan sekä kirjoittajan omiin kliinisiin havaintoihin työssä nuorisopsykiatrialla.

Nuoruusikä kattaa ihmisen elämästä suurin piirtein yhtä pitkän ajanjakson kuin lapsuuskin. Yleensä sen ajatellaan kattavan ikävuodet noin 12-13-vuotiaasti aina 21-23-vuotiaaksi. Tähän ajanjaksoon sisältyy useita vaiheita ja kehityksellisiä tehtäviä, joita nuori kohti aikuisuutta matkatessaan kohtaa. Keskeistä on seksuaalisen ruumiin haltuunotto, itsenäisen tulevaisuuden luominen aikuisena sekä lapsuuden vanhempisuhteista irrottautuminen.

Käsitteellä objektin siirto tarkoitetaan normaaliin nuoruusiän kehitykseen kuuluvaa prosessia. Onnistunut objektin siirtäminen mahdollistaa nuorelle valmiuden uudenlaisen suhteen syntymiseen vanhempiin, joka on vapaa lapsuuden vietillisestä luonteesta, jolloin vietit voivat vapaasti löytää uuden kohteen.

Myös egoideaalin kehityksen suhteen on tärkeää lapsuuden vietillisten vanhempisuhteiden löystyminen.   Vähittäin sopeutumalla se paikkaa varhaislapsuuden menetyksen tuottamaa narsismia koettelevaa kipua. Kohti aikuisuutta siirryttäessä egoideaali siirtyy yhä etäämmälle varhaisesta pyrkimyksestä saavuttaa täydellinen tyydytys. Tällöin sen on mahdollista toimia sisäisenä likiarvoisena suunnannäyttäjänä, jonka avulla ihminen kokee tyytyväisyyttä ja onnea elämässään.

Jaakko Mikkola: Takaisin luontoon! Polku läpi nuoruuden egoideaalin ja objektin siirron näkökulmista

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022