Tämä opinnäytetyö on tapaustutkimus psykoterapiaprosessista, jossa rajatilaisesti organisoituneen potilaan keho oli voimakkaasti läsnä. Teoreettisesti aihetta lähestyttiin hakien integratiivista ymmärrystä kehollisuuteen, somatisaatioon, toiminnallisiin oireisiin ja psykosomatiikkaan eri psykoterapiaperinteistä. Analyysin fokukseen valittiin mentalisaatioteoria ja erityisesti kehollistetun mentalisoinnin käsite. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, millaisia mielentiloja rajatilaisesti organisoituneen potilaan kehollisen oireilun taustalla oli, ja miten kehollistettu mentalisointi onnistui tai estyi, kun potilas ilmaisi kehollisia oireita ja sairauksia psykoterapiaprosessin alkuvaiheessa. Aineistona oli 41 käynnin mittaisen terapian ääninauhoitteet ja terapeutin muistiinpanot. Lopulliseen analyysiin valittiin neljän istunnon litteraatiot terapiaprosessin alkuvaiheesta. Analyysimenetelmänä oli laadullinen sisällön analyysi. Tuloksissa nousi esiin, kuinka potilas toi terapiaan kehon ja mielen yhteyksien tutkimisen heti terapiaprosessin alussa. Tämän jälkeen hänen kykynsä kehollistettuun mentalisointiin vaihteli. Keholliseen kokemiseen ja somaattisiin oireisiin liittyi usein pelon ja yksinäisyyden tunteet ja suhteessa olon vaikeudet. Nämä tekijät on myös aikaisemmissa tutkimuksissa linkitetty vahvasti yhteen toiminnallisen oireilun ja somatisaation kanssa.
Laura Nikkola: Keho kokemisen ja viestinnän väylänä rajatilaisen potilaan psykoterapiaprosessissa
Integratiivinen psykoterapeuttikoulutus 2018-2021