Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten Freudin viettiteorian avulla voidaan ymmärtää psyykkisen kokemuksen ruumiillisuutta. Päälähteinä käytettiin Freudin kirjoituksia. Freudin käsitteitä arvioitiin 2000-luvun aivotutkimuksien valossa. Pariisin psykosomaattisen koulukunnan 2000-luvun julkaisujen avulla pyrittiin ymmärtämään, miten nykypäivänä psykosomaattiset oireet voidaan ymmärtää Freudin viettiteorian pohjalta.
Freudin viettiteoriassa psyykkisen kokemuksen ruumiillisuus ilmeni psyykkisenä energiana, psyykkistä työtä motivoivana voimana ja itsekokemuksen ytimenä. Freudin mukaan ruumiilliset oireet ilmensivät viettijännitteen voimistumista tai torjuntaa neurooseissa.
Freudin käsitys psyykkisen energian seksuaalisesta luonteesta ei saanut suoraa tukea modernista aivotutkimuksesta. Sen sijaan libidolle toimintaa motivoivana voimana löytyi vastaavuutta aivojen dopaminergisestä palkkiojärjestelmästä. Aivotutkimus antoi tuen Freudin käsitykselle itsekokemuksen ytimen ruumiillisuudesta.
Pariisin psykosomaattinen koulukunta näki vietit keskeisenä linkkinä ruumiillisten ja psyykkisten prosessien välillä. Vuorovaikutus psyykkisen ja ruumiillisen välillä tuli esiin mentalisaation rikkautena ja psyykkisenä elävyydentunteena, ja katkoksien tässä nähtiin olevan yhteydessä psykosomaattisiin oireisiin.
Sonja Pollari: Psyykkisen kokemuksen ruumiillisuus – Freudin viettiteoria 2000-luvun psykosomatiikan ja aivotutkimuksen valossa
Psykoanalyyttinen aikuviettiteoria, psykosomatiikka, aivotutkimusisten yksilöpsykoterapeuttikoulutus 2018-2022