Avainsana: Skeematerapia

Julkaistu

Ylikompensoinnista kohti haavoittuvuutta: itseä tehostavan suhtautumistavan tarkastelua skeematerapian ja mentalisaatioteorian näkökulmista

Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka asiakkaan suhde itseä tehostavaan suhtautumistapaan ja haavoittuvuuteen näyttäytyy terapiaprosessin aikana. Tätä tutkitaan käyttäen näkökulmina skeematerapiaa ja mentalisaatioteoriaa. Itseä tehostava ja ylikompensoiva suhtautumistapa saattaa tulla esiin puheena ja käyttäytymisenä, jossa asiakas korostaa omaa arvoaan, merkitystään, itsevarmuuttaan, osaamistaan ja kiinnostavuuttaan tai tuntuu ilmaisevan vuorovaikutuksessa kontrollia ja dominoivuutta. Tällainen suhtautumistapa voidaan nähdä osana ihmisille ominaisten säätely- ja selviytymiskeinojen jatkumoa, eikä se ole välttämättä merkki patologiasta. Psykiatrian ja psykoterapian kentällä itseä tehostava suhtautumistapa on kuitenkin usein yhdistetty narsismiproblematiikkaan, jonka hoitaminen koetaan vaikeaksi ja terapiasuhteen kannalta haastavaksi. Skeematerapiassa itseä tehostava suhtautumistapa ymmärretään ylikompensoivana selviytymiskeinona eli yksilön pyrkimyksenä selviytyä kipeiden skeemojen ja tunteiden kanssa sekä vaikeissa olosuhteissa, joissa hänen tarpeisiinsa ei vastata. Ylikompensoivan käyttäytymisen taustalla ajatellaan olevan haavoittuvuutta, jonka kohtaaminen on vaikeaa. Mentalisaatioteoriassa itseä tehostava suhtautumistapa nähdään mentalisaatiokyvyn ongelmina. Sitä voidaan tarkastella esimentalisoinnin tapojen ilmenemisenä.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena osana psykoterapeuttikoulutusta. Aineistona käytettiin koulutusasiakkaan terapiaprosessia. Analyysin kohteeksi valikoitui seitsemän litteroitua otetta terapiatapaamisilta, joissa käsiteltiin asiakkaan suhdetta itseä tehostavaan suhtautumistapaan ja haavoittuvuuden tunteisiin. Keskustelunäytteitä analysoitiin skeematerapian ja mentalisaatioteorian käsitteistöön nojaten.

Tuloksissa näyttäytyi asiakkaan suhtautumisessa tapahtunutta muutosta sekä skeematerapian että mentalisaatioteorian näkökulmista katsottuna. Terapian alkaessa asiakas oli etäällä haavoittuvuuden kokemuksistaan ja toi sen sijaan esiin korostetun myönteisiä puolia itsestään ja elämästään, asemoituen osaavaksi ja toisia paremmaksi. Suhtautumisessa havaittiin mentalisoinnin vaikeuksia ja paljon esimentalisoivia kokemisen tapoja. Terapian edetessä itseä tehostavan suhtautumistavan vähentäminen kuitenkin mahdollistui ja asiakas pystyi tavoittamaan myös kipeitä haavoittuvuuden kokemuksia. Mentalisoinnin osalta löytyi joustavammin mahdollisuuksia oman ja toisten mielen tarkasteluun. Terapiasuhteen tuoma turvallisuus näyttäytyi muutoksen kannalta tärkeänä.

Iina Lyytinen: Ylikompensoinnista kohti haavoittuvuutta: itseä tehostavan suhtautumistavan tarkastelua skeematerapian ja mentalisaatioteorian näkökulmista

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Kontekstuaalisen skeematerapian menetelmät toistuvan uupumuksen hoidossa

Opinnäytetyössä tarkastellaan, mitä kognitiivisen psykoterapian menetelmiä voidaan käyttää työ- tai opiskelu-uupumuksen hoidossa. Erityisesti huomio on ollut niin sanottujen kolmannen aallon menetelmien soveltamisessa opiskelijan toistuvan uupumuksen hoidossa. Tutkimusten mukaan haitalliset skeemat ja niihin vastaavat toimimattomat selviytymiskeinot voivat tuottaa työuupumusta lisääviä toimintamalleja. Haitallisten skeemojen ohjaamien toimimattomien toimintamallien jäsentäminen on tärkeä osa toistuvan työuupumuksen hoidon alkua. Uudenlaisen jaksamista tukevan toimintamallin käyttöönotto voi olla kuitenkin haastavaa ja siihen eivät perinteiset skeematerapian menetelmät ole välttämättä riittävät erityisesti toistuvan työuupumuksen kohdalla. Viime aikoina työuupumuksen hoidon tutkiminen on suuntautunut psykologisten prosessilähtöisten menetelmien vaikuttavuuteen. Psykologisista prosesseista mindfulness- ja hyväksyntätaitojen lisäämisellä sekä arvopohjaisella työskentelyllä on erityisesti havaittu olevan merkitystä työuupumuksen hoidossa. Psykologisen joustavuuden lisääminen näiden prosessien kautta tuntuu olevan yksi tärkeä tekijä työuupumuksen hoidossa. Kontekstuaalisen skeematerapian menetelmät ovat lupaavia työuupumuksen hoidossa, koska niissä yhdistetään kolmannen aallon menetelmiä skeematerapiaan. Tutkimustieto aiheesta on kuitenkin vielä niukkaa.

Opinnäytetyö on tapausselostus, jonka aineistona ovat olleet koulutusterapia-asiakkaan nauhoitetut käynnit, piirretyt jäsennykset ja skeemamoodikyselyn SMI-kyselyn (Schema Mode Inventory) tulokset. Aineiston analyysissä on sovellettu teorialähtöisen sisältöanalyysin menetelmiä. Tapausselostuksen tulosten mukaan kontekstuaalisen skeematerapian menetelmät soveltuvat toistuvan uupumuksen hoitamiseen erityisesti sen osalta, että ne lisäävät mooditietoisuutta ja haastavat rikkomaan uupumuksen toimintamallia sekä ohjaavat muuttamaan toimintaa kohti hyvinvointia ja omien arvojen suuntautuneesti. Lisääntyneestä mooditietoisuudesta käsin opittua uupumuksen toimintamallia voi haastaa ja muuttaa omaa käyttäytymistään sekä vahvistaa toimivan aikuisen roolia. Psykologista joustavuutta lisäävät menetelmät auttoivat asiakasta pohtimaan, voisiko riittämättömyyden tunteita hyväksyä ja sitoutua enemmän omien arvojen mukaiseen toimintaan sekä muuttamaan suhtautumista ajatuksiin.

Uupumuksen toimintamallista irti päästäminen voi olla vaikeaa toistuvan uupumuksen kohdalla ja perinteisen skeematerapian menetelmät eivät välttämättä ole silloin riittävät. Näyttää siltä, että tällöin hoidossa on hyvä käyttää integroiden niitä kognitiivisen psykoterapian kolmannen aallon menetelmiä, mitkä lisäävät mooditietoisuutta, hyväksyntää, tietoisuustaitoja ja arvojen mukaiseen toimintaan sitoutumista. Kontekstuaalisen skeematerapian menetelmiä uupumuksen hoidossa ei ole vielä tutkittu paljon ja olisi hyvä saada lisää kuvausta siitä, mitä uutta tämä terapiamuoto tuo uupumuksen hoitoon.

Hanna Heinonen: Kontekstuaalisen skeematerapian menetelmät toistuvan uupumuksen hoidossa

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2023

Julkaistu

Tunteensäätelyn muutos dialektista käyttäytymisterapiaa ja skeematerapiaa yhdistävässä ryhmähoitomallissa

Tässä tutkimuksessa kerättiin tietoa tunteensäätelyn muutoksesta
epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä potilailla. Potilaat
osallistuivat vuoden kestävään ryhmähoitomalliin, joka yhdisti
skeematerapiaa ja dialektista käyttäytymisterapiaa. Hoitoon kuuluivat
viikoittaiset psykoedukatiivisen ryhmän käynnit, yksilöterapeutin
käynnit 1-3 viikon välein ja välitehtävät. Tutkimus toteutettiin osana
menetelmän soveltuvuuden arviota avoerikoissairaanhoidon
aikuispsykiatrianyksikön käyttöön. Hoidossa vuoden käyneistä
haastateltiin kolme tavoitettua potilasta, ja he täyttivät BSL-23 (Bordeline
Symptoms List 23) lomakekyselyn. Kaikkien loppuhaastatteluun
osallistuneiden potilaiden tunteensäätelyssä oli tapahtunut selvää
kohentumista; tunnevaltaiset episodit ja haitallisten
tunteensäätelykeinojen käyttö olivat vähentyneet, potilaat tunnistivat ja
nimesivät tunteita paremmin. Myös lomakkeella mitattuna epävakaan
persoonallisuuden oireilu oli vähentynyt.

Minna Kynsilehto: Tunteensäätelyn muutos dialektista käyttäytymisterapiaa ja skeematerapiaa yhdistävässä ryhmähoitomallissa 

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma (2020-2023)

Julkaistu

Vaativuudesta kärsivän asiakkaan kokemuksia tunteiden käsittelystä osana skeematerapiaa

Tämä opinnäytetyö keskittyi vaativuudesta kärsivien asiakkaiden kokemuksiin tunteiden käsittelystä osana skeematerapiaa. Opinnäyte oli osa Kognitiivis-integratiivisen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelmaa, jonka järjestivät Helsingin yliopisto ja Integrum-instituutti. Tutkimus oli laadullinen ja kuvaileva.

Aineisto kerättiin seitsemältä vaativuudesta kärsivältä asiakkaalta, jotka olivat osallistuneet kuntoutuspsykoterapiaan vuosina 2021-2023. Tulokset analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Tutkimuksen sisäänottokriteerinä oli YSQ-testistä löytynyt erittäin vahva tai vahva vaativuuden skeema.  Kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat Kela-tuettuja kuntoutuspsykoterapian asiakkaita ja heidän ikänsä vaihteli 25-40 vuoden välillä.

Tutkimuksen tulosten perusteella kävi ilmi, että tutkittavat kokivat skeematerapian kokemuksellisen tunteita aktivoivan työskentelyn hyödylliseksi osaksi psykoterapiaprosessia. 

Kalle Murtonen Vaativuudesta kärsivän asiakkaan kokemuksia tunteiden käsittelystä osana skeematerapiaa

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelmaan 2020-2023

Julkaistu

Hypersomnian psykologiset taustatekijät

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia tapausjäsennyksen avulla hypersomnian psykologisia taustatekijöitä (elämänhistorian kokemukset, skeema- ja arvonäkökulmat), jotka aiheuttavat ja ylläpitävät hypersomniaa. Hypersomniassa unentarve vuorokaudessa ylittää toistuvasti 9 tuntia tai päiväaikainen väsymys on niin voimakasta, että ilmenee nukahtelutaipumusta tai lähes pakonomaista tarvetta mennä nukkumaan. Tavoitteena oli luoda käsitteellistämismallit hypersomniasta elämänhistoriaa käsitelleen ja yhden satunnaisen käynnin litteroiduista aineistoista, yhden sähköpostin analysoinnista sekä skeema- ja arvokyselyistä.

Keskeiseksi hypersomniaa aiheuttaviksi ja ylläpitäviksi tekijöiksi osoittautuivat kietoutuneisuuden/minän kehittymättömyyden skeema, sille toisaalta antautuminen ja toisaalta välttely, haitallinen vanhemman skeemamoodi sekä vähäiset merkitykselliset elämänarvot. Opinnäytetyön tuloksia on tarkoitus hyödyntää potilaan kuntoutuksen edelleen jatkuessa.

Helena Vuoriheimo: Hypersomnian psykologiset taustatekijät

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Skeematerapian ja MBT:n menetelmät kognitiivis-integratiivisessa psykoterapiassa

Keskeisimmät näyttöön perustuvat tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden psykoterapeuttiset hoitomuodot ovat kognitiivinen psykoterapia (sis. dialektinen käyttäytymisterapia (DKT), kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT), skeemakeskeinen terapia (ST)), mentalisaatioon pohjautuva terapia (MBT) ja transferenssikeskeinen psykoterapia.

Kognitiivis-integratiivisessa psykoterapiassa voidaan integroida useita eri uuden aallon kognitiivisia psykoterapiamuotoja ja menetelmiä. MBT:n integroimisesta kognitiiviseen psykoterapiaan, ja erityisesti skeematerapiaan (ST), on toistaiseksi varsin vähän tietoa.

Tässä opinnäytetyössä pyrittiin tarkastelemaan ST:n ja MBT:n eroja ja yhtäläisyyksiä sekä mahdollisuuksia integroida työskentelytapoja kognitiivis-integratiivisessa psykoterapiassa. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä aiheesta ja tarkastella miten ja minkälaisissa tilanteissa olisi hyödyllistä integroida MBT:a kognitiivisen psykoterapian osaksi. Tavoitteena oli myös pohtia, voisiko ST:lla olla jotain annettavaa MBT:lle. Tutkimuskysymyksiin pyrittiin vastaamaan seuraamalla yksittäistä tapaustutkimusta.

Tuloksina havaittiin, että ST:ssä ja MBT:ssä on paljon yhtäläisyyksiä, niin teoreettisissa käsitteissä kuin työskentelytavoissakin. Vaikka mentalisaation lisääminen vaikuttaa olevan keskeinen tekijä kaikissa psykoterapiamuodoissa, ovat mentalisaatiokyvyn lisäämisen keinot hieman erilaiset viitekehyksestä riippuen. ST:ssä päämääränä on muuttaa ei-tietoinen mentalisaatio tietoiseksi työskentelemällä maladaptiivisten uskomusten, skeemojen avulla. Mentalisaatioon perustuvassa terapiassa sen sijaan tähdätään mentalisaation syntymiseen sekä omien ja toisten tunteiden ja ajatusten havainnoimiseen turvallisessa kiintymyssuhteessa terapeuttiin.

Yhteenvetona voidaan todeta, että psykoterapiassa kummankin työskentelymuodon integroiminen voi rikastuttaa toisiaan. ST:n anti MBT:lle voisi olla mentalisaatiokyvyn menettämisen syiden kuvaaminen ja opettaminen asiakkaalle visuaalisen moodikartan avulla. Toisaalta ST:n moodityöskentely voi olla liian mekanistinen ja psykoterapeuttinen työskentely vaatia mentalisaatiokyvyn tutkimisen lisäämistä.

Mila Gustavsson-Lilius: Skeematerapian ja mentalisaatioon pohjautuvan terapian menetelmät kognitiivis-integratiivisessa psykoterapiassa

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

 

Julkaistu

”Huijarit” työelämässä. Kognitiivisen lyhytpsykoterapian vaikutuksia tutkijan käsitykseen itsestä.

Tiivistelmä

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin työelämässä esiintyvää populääriä ilmiötä, huijarisyndroomaa kognitiivisen psykoterapian käsittein ja tutkittiin terapeuttista muutosta itseä koskevissa näkemyksissä ja oiretasolla. Tutkimuksessa keskityttiin skeemateorian avulla siihen, miten huijarisyndrooma on syntynyt yhden tutkimustyötä tekevän terapia-asiakkaan kohdalla ja siihen, miten näkemys itsestä muuttuu lyhytpsykoterapeuttisen hoidon kuluessa sekä laadullisesti asiakkaan kuvaamana että oiretasolla mitattuna. Aineisto sisälsi litteroituja videotallenteita terapiaistunnoista 8-11/12, muistiinpanoja, skeemapiirroksen, sekä BDI- ja tavoitemittarin.

Tutkimusten mukaan huijarisyndroomaa ei ole diagnosoitu, mutta sen on osoitettu liittyvän etenkin keinoksi hallita ahdistusta, sekä masennukseen. Sen yhteys työkykyyn sai tukea aiemmista tuloksista esimerkiksi vahingollisen uuvuttavan perfektionismin kautta, jonka tarkoitus on pyrkiä olemaan mahdollisimman erilainen kuin esimerkiksi kritisoitu lapsi. Huijarisyndroomasta kärsivän henkilön on tyypillisesti vaikeaa ottaa omakseen hyvääkään palautetta, sillä hän selittää onnistumiset pois itsestä ja tulkitsee kritiikin epäonnistumiseksi kärsimystä aiheuttavalla tavalla. Lisäksi hän asettaa itselleen ylikorkeita tavoitteita, ja toisin kuin tarkoituksenmukaisessa perfektionismissa, kokee epäonnistumisen arvottomuutena.

Huijarisyndrooman hoitoa on tutkittu melko vähän. Skeemamalli, erityisesti skeemapiirros, toimi hyvin huijarisyndrooman käsitteellistämisessä ja muutosprosessin konkretisoimisessa. Muutosta itseä koskevissa näkemyksissä tutkittiin Innovative Moments -mallin avulla, jossa merkityksellisiä muutoksen hetkiä jaettiin viiteen eri kategoriaan tarkastelemalla litteroituja terapiadialogeja. IM-malli toimi hyvin asiakkaan kokemuksen kuvaamisessa yhdistettynä skeematerapian käsitteisiin. Muutos kuvautui eniten itseä reflektoivalla ja metakognitiivista ajattelua edellyttävällä tasolla, joissa hetkissä esiintyi tiedostamista, ymmärrystä ja uudelleen muotoiluja itseä koskevissa näkemyksissä huijarina. Näissä hetkissä maladaptiiviset skeemat muuttuivat adaptiivisempaan suuntaan, mikä kuvautui muutoksina myös toiminnassa. Oiremittareina toimi asiakkaan kanssa sanallistetut lyhytterapiatavoitteet sekä mielialamittari BDI. Alku- ja loppuarviointien perusteella myös oiretason selkeää muutosta tapahtui koskien armotonta vaativuutta ja kohtuutonta itsekritiikkiä, lisäksi mieliala koheni hieman. Kaikkiaan mittarit tukivat toisiaan, mutta muutos kokemuksessa tavoitettiin parhaiten asiakkaan puheessa ja muutos oireilussa yksilöllisesti laaditussa tavoitemittarissa, jossa asiakkaan toive psykoterapialle ja kokemus oli keskiössä.

Hoitosuositukset skeemamallin hyödyntämisessä huijarisyndrooman fokusoidussa, lyhytterapeuttisessa hoidossa vaativat jatkossa lisää tutkimuksia. Huijarisyndrooman terapeuttisella hoidolla on merkittävää vaikutusta tutkijan työkykyyn. IM-mallin kaltaista menetelmää hyödyntävä laadullinen tutkimus huijarisyndroomalle ominaisten skeemojen muutoksissa on samaten suositeltavaa.

Sannamari Ahola: ”Huijarit” työelämässä. Kognitiivisen lyhytpsykoterapian vaikutuksia tutkijan käsitykseen itsestä.

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapiakoulutusohjelma 2019 – 2022

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
Julkaistu

Kuka on kuskin paikalla! Vanhemmointi ja moodien muutokset kognitiivisessa lyhytpsykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan skeematerapian orientaatiolla toteutetun kognitiivisen lyhytpsykoterapian aikana tapahtuvia muutoksia asiakkaan haavoittuvan lapsen ja terveen aikuisen moodeissa. Työssä myös kuvataan terapeuttisena tyylinä terapeutin toteuttamaa vanhemmointia. Asiakkaana oli epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä omaava nuori mies, jonka tavoitteina psykoterapialle oli hallinnan lisääminen ja ymmärryksen saaminen omalle masennusoireilulle. Asiakkaalla oli ollut lapsuuden ja nuoruusiän aikana vaikeita ihmissuhdekokemuksia, koulukiusaamista, väkivaltaa sekä toisaalta oppimiskyvyn haasteita, joiden kautta hänellä oli muodostunut vaille jäämistä keskeisissä ydintarpeissa. Tähän taustaan liittyen hoitosuunnaksi valikoitui skeematerapeuttinen ote. Hoidon ensimmäisellä käynnillä potilaan masennusoireista laadittiin kognitiivinen jäsennys ja tämän jälkeen kartta potilaan keskeisistä moodeista lisäämän ymmärrystä oireiden yhteydestä taustatekijöihin ja kokemustiloihin. Interventiot koostuivat vanhemmoinnista. 20 kerran lyhytpsykoterapian aikana potilaan terveen aikuisen moodissa havaittiin huomattava vahvistuminen, samalla kun haavoittuvan lapsen moodin sekä haitallisten vanhempimoodien merkitys heikkeni. Johtopäätöksenä tutkimuksesta on todettavissa, että oikea[1]aikainen ja ydintarpeisiin kohdentuva vanhemmointi voi tuoda asiakkaalle merkittävää hyötyä myös lyhyen psykoterapian aikana. Sen selvittäminen soveltuisiko vanhemmointiin pohjaava skeematerapeuttinen hoito laajemminkin masennusoireiden lyhytpsykoterapiaan edellyttäisi lisää tutkimusta.

Tommi Järvi: Kuka on kuskin paikalla! Vanhemmointi ja moodien muutokset kognitiivisessa lyhytpsykoterapiassa

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022.

Julkaistu

Muutoshetket ja muutoksen esteet pitkittyneessä, persoonallisuustekijöiden komplisoimassa masennuksessa

Opinnäytetyössä tarkasteltiin pitkää terapiaprosessia, jossa asiakkaan toimintakyvyn ja oireilun voimakkuuden suhteen muutosta ei syntynyt, mutta terapiatyöskentely oli aktiivista, vuorovaikutus toimivaa ja asiakkaalla oli itsereflektiokykyä. Muutoshetkien mallin (Innovative Moments Coding System) mukaan korkean tason muutoshetket, erityisesti muutoksen toteuttamisen ja uudelleenmäärittelyn hetket ovat yhteydessä psykiatrisen oireilun vähenemiseen. Muutoksen ennusmerkkien malli (Precursors of Change) arvioi muutoksen esteitä. Asiakas kärsi pitkittyneestä, kroonisesta masennuksesta, jota komplisoivat persoonallisuustekijät, estynyt ja epävakaa persoonallisuus. Tapausta jäsennettiin kognitiivisten uskomusten, maladaptiivisten toimintatapojen ja skeematerapian käsittein. Tarkastelun kohteeksi valittiin asiakkaan vaikuttavimmiksi kokemat, kokemuksellisia harjoituksia sisältäneet käynnit (3 kpl), joiden tallenteita tutkittiin muutoshetkien mallin avulla. Alku– ja lopputilanteita tarkasteltiin muutoksen ennusmerkkien kautta.

Tunnistetut muutoshetket olivat sekä matalaa että korkeaa tasoa, mutta eivät yltäneet korkeimmalle, uudelleenmäärittelyn tasolle. Toiminnalliset muutoshetket olivat harvinaisia, ja jäivät matalalle tasolle. Ennusmerkkien mallin kautta todettiin runsaasti muutoksen esteitä sekä terapian alussa että lopussa. Yritys tai tahto muuttua sekä toiveikkuus näyttäytyivät häilyvinä.

Käytettyjen menetelmien avulla saatiin näkyväksi asiakkaan toimivaa itsereflektiokykyä. Samalla ne havainnollistivat oireilun pysymistä ennallaan ja toimintakyvyn muuttumattomuutta käytännön tasolla. Maladaptiivisten skeemojen herkkä aktivoituminen ja skeemamoodien vaihtelu tuli näkyväksi myös menetelmien kautta. Suojautuminen ja tunteiden välttely kuvautuivat keskeisinä muutoksen esteinä.

Riina Elomäki: Muutoshetket ja muutoksen esteet pitkittyneessä, persoonallisuustekijöiden komplisoimassa masennuksessa

Julkaistu

Terveen aikuisen moodin ja haavoittuvan lapsen moodin välisen yhteyden syntyminen ja vahvistuminen – tapaustutkimus yhteyden merkityksistä ja vaikutuksista

Skeematerapian painopiste on nykyään vahvasti moodityöskentelyssä. Young, Klosko ja Weishaar (2012) ovat nimenneet moodityöskentelyn vaiheiksi moodien tunnistamisen ja nimeämisen, moodien alkuperän tutkimisen ja aiemman tarpeellisuuden tunnistamisen, maladaptiivisten moodien kytkemisen ajankohtaisiin ongelmiin ja oireisiin, moodin muuttamisen tai luopumisen hyötyjen kartoittamisen, kosketuksen luomisen haavoittuvaan lapseen, vuoropuhelun moodien välillä ja moodityöskentelyn yleistymisen terapian ulkopuolelle. Opinnäytetyössä tarkasteltiin tapaustutkimuksen avulla potilaan terveen aikuisen moodin ja haavoittuvan lapsen moodin välille skeematerapeuttisen terapiaprosessin aikana syntyvää ja vahvistuvaa yhteyttä sekä yhteyden merkitystä ja vaikutusta hänen elämässään. Prosessia tarkasteltiin litteroidun aineiston avulla. Potilaan kerrontaa kuvattiin kronologisessa järjestyksessä, jotta moodien välisen yhteyden syntymisen ja vahvistumisen vaiheista syntyisi looginen, tarinanomainen prosessi. Potilas tunnisti terapian alussa itsessään terveen aikuisen ja haavoittuvan lapsen moodit, mutta ne olivat potilaan kerronnassa vielä erillisiä ja hänen oli vaikea tavoittaa omia tarpeitaan ja tunteitaan. Esteeksi näyttivät nousevan haitallisten selviytymismoodien aktivoituminen. Potilas alkoi terapian edetessä tavoittaa omaa haavoittuvuuttaan sekä löytää terveen aikuisen tapoja auttaa itseään haitallisten selviytymismoodien sijaan. Terveen aikuisen ja haavoittuvan lapsen moodien välille alkoi syntyä vuorovaikutusta ja potilaan kuvaama ”yhteyden tunne” etenkin tietyn mielikuvaharjoituksen kautta. Mielikuvaharjoituksessa potilas tavoitti ensi kertaa kokemuksellisesti terveen aikuisen moodin haavoittuvan lapsen auttajana vaikeassa tilanteessa sekä haavoittuvan lapsen luottamuksen tätä moodia kohtaan. Yhteyden merkitys ja vaikutus potilaan elämässä näkyivät monilla osa-alueilla omien tarpeiden ja tunteiden parempana huomioimisena, haitallisten selviytymismoodien vähentymisenä ja terveen aikuisen moodin mukaisen toiminnan vahvistumisena.

Henna Honkanen: Terveen aikuisen moodin ja haavoittuvan lapsen moodin välisen yhteyden syntyminen ja vahvistuminen – tapaustutkimus yhteyden merkityksistä ja vaikutuksista

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022