Avainsana: syyllisyys

Julkaistu

Syyllisyyden kohtaaminen psykoanalyyttisessä psykoterapiassa

Opinnäytetyössä käsitellään syyllisyyttä ja syyllisyyden kohtaamista psykoanalyyttisessä psykoterapiassa. Syyllisyyden tunne itsessään voi olla hankala, joskin hieman helpompi tunnistaa kuin häpeä. Syyllisyyden tunteen työstäminen vaatii terapeutilta empaattisuutta. Opinnäytetyössäni tarkastelen sitä mitä on terve syyllisyys sekä mitä on epäterve syyllisyyden
tunne. Lisäksi tarkastelen mitä syyllisyyden tunne on sekä syyllisyyden tunteen ilmeneminen psykoanalyyttisessä psykoterapiassa.
Syyllisyys terapiassa voi olla myös keskeinen käsiteltävä asia. Ihminen voi tuntea hyvinkin syvää syyllisyyden tunnetta, jota terapiassa voi olla vaikeaa ottaa esiin. Syyllisyyden tunteen työstäminen terapiassa voi olla myös hyvin merkityksellistä potilaalle. Terapiaprosessissa terapeutin on hyvä olla käsitellyt myös omaa syyllisyyden tunnetta, kykyä sietää ja käsitellä syyllisyyden tunnetta. Tällöin myös potilaan kanssa potilaan syyllisyyden tunteiden
käsittely voi olla terapeutille siedettävämpää eikä niin ahdistavaa.

Marjo Rönkkö: Syyllisyyden kohtaaminen psykoanalyyttisessä psykoterapiassa

Aikuisten psykoanalyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutus 2020-2024

Julkaistu

Häpeä ja syyllisyys psykoterapiasuhteessa- terapeutin ristiriitaiset vastatunteet ja asiakkaan vastavuoroiset asetelmat

Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää terapeutin ristiriitaisia vastatunteita liittyen asiakkaan syyllisyyden ja häpeän ilmauksiin sekä kuvata asiakkaan erilaisia positioita ja vastavuoroisia asetelmia näistä tunteista keskusteltaessa. Aineisto analysoitiin Valkosen vastatunteiden jäsennyksen ohjaamana nimeten vastatunteita ja luokitellen niitä asiakas- vai terapeuttilähtöisiin sekä kognitiivis-analyyttisen psykoterapian vastavuoroisten asetelmien käsitteiden näkökulmasta. Vastatunteiksi nimettiin ärtymys ja epäusko, lämpö ja myötätunto sekä tuomitsevuus ja vähättely. Näistä ärtymys ja epäusko analysoitiin täydentäväksi vastatunteeksi, lämpö ja myötätunto yhtäpitäväksi sekä tuomitsevuus ja vähättely ei selkeästi täydentäväksi eikä yhtäpitäväksi. Asiakkaan vastavuoroisiksi asetelmiksi syyllisyydestä keskusteltaessa kuvautui syyllinen- syyttäjä, syyllinenpuolustaja sekä avuton uhri-pelastaja. Häpeän tunteesta keskusteltaessa nousi esiin halveksittu, arvotonhalveksija, arvostelija sekä sama avuton uhri-pelastaja kuin syyllisyyden tunteen yhteydessä. Häpeä ja adaptiivinen syyllisyys olivat asiakkaalle riskivyöhykettä, jossa saattoi viipyä vain hetken. Sietämätöntä ydinkipua asiakkaalle oli syvä arvottomuuden tunne. Adaptiivinen syyllisyys ja häpeä toivat liian lähelle ydinkipualuetta, joka laukaisi asiakkaassa suojaavan vastavuoroisen asetelman avuton uhri -pelastaja. Tässä terapiassa sekä terapeutti että asiakas olivat usein vaikeuksissa havainnoivan position löytämisessä ja säilyttämisessä intensiivisten tunteiden äärellä. Tutkimuksesta rajautuivat pois tilanteet, joissa häpeää ja syyllisyyttä käsiteltäessä edellä kuvatut asetelmat eivät toteutuneet. Asiakkaan syyllisyyden ja häpeän kokemuksen syvempi ymmärtäminen edellyttäisi myös näiden tilanteiden tarkempaa analyysia.

Sari Siltanen: Häpeä ja syyllisyys psykoterapiasuhteessa- terapeutin ristiriitaiset vastatunteet ja asiakkaan vastavuoroiset asetelmat

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Syyllisyyden käsittely kognitiivisessa psykoterapiassa

Syyllisyydellä tarkoitetaan usein mukautuvaa tunnetta, joka ohjaa ihmistä korjaamaan aiheuttamansa vahingot ja välttämään vastaavia rikkomuksia. Syyllisyys voi olla myös liiallista, jos ihminen kokee vastuuta asioista, joihin ei voi vaikuttaa. Erityisesti liiallinen syyllisyys on yhteydessä masennus- ja ahdistuneisuushäiriöihin.

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan syyllisyyspuhetta kognitiivisessa pitkässä psykoterapiaprosessissa. Työn erityisinä mielenkiinnon kohteina ovat liiallinen syyllisyys ja syyllisyyspuheessa terapian aikana tapahtuvat mahdolliset muutokset. Työssä tutkitaan syyllisyyspuhetta terapian alussa, keskivaiheilla ja lopussa. Tutkimusaineistona toimivat yhden koulutuspsykoterapia-asiakkaan käyntien videotallenteet litterointeineen sekä BDI-21 ja GAD-7 kyselylomakkeet terapian alusta ja lopusta.

Syyllisyyspuheessa oli terapian alussa paljon liiallista syyllisyyttä, jopa psykoottistasoista. Terapian keskivaiheilla syyllisyyspuhe sisälsi oivalluksia ja halua päästä syyllisyydestä pois. Syyllisyyspuhetta oli läpi terapian, mutta liiallisuus oli vähäisempää terapian lopussa ja se ei ollut enää psykoottistasoista. Tulokset näyttäytyivät samansuuntaisina aiemman tutkimustiedon kanssa liiallisen syyllisyyden yhteydestä mielialahäiriöihin, kun liiallinen syyllisyys väheni ja syyllisyyspuhe sekä kyselytulokset eivät enää terapian lopussa viitanneet diagnoositasoiseen oirehdintaan toisin kuin terapian alussa. Terapian aikana mm. kokemukselliset harjoitukset aktivoivat syyllisyyden ja sen käsittelyn. Omien tarpeiden hyväksyminen vähensi liiallisen syyllisyyden kokemista ja myös mentalisaatiokyvyn sekä armollisuuden lisääntyminen näyttäytyivät positiivisessa yhteydessä liiallisen syyllisyyden vähenemisen kanssa.

Hanna Jääskeläinen: Syyllisyyden käsittely kognitiivisessa psykoterapiassa

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022