Syyllisyyden käsittely kognitiivisessa psykoterapiassa

Syyllisyydellä tarkoitetaan usein mukautuvaa tunnetta, joka ohjaa ihmistä korjaamaan aiheuttamansa vahingot ja välttämään vastaavia rikkomuksia. Syyllisyys voi olla myös liiallista, jos ihminen kokee vastuuta asioista, joihin ei voi vaikuttaa. Erityisesti liiallinen syyllisyys on yhteydessä masennus- ja ahdistuneisuushäiriöihin.

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan syyllisyyspuhetta kognitiivisessa pitkässä psykoterapiaprosessissa. Työn erityisinä mielenkiinnon kohteina ovat liiallinen syyllisyys ja syyllisyyspuheessa terapian aikana tapahtuvat mahdolliset muutokset. Työssä tutkitaan syyllisyyspuhetta terapian alussa, keskivaiheilla ja lopussa. Tutkimusaineistona toimivat yhden koulutuspsykoterapia-asiakkaan käyntien videotallenteet litterointeineen sekä BDI-21 ja GAD-7 kyselylomakkeet terapian alusta ja lopusta.

Syyllisyyspuheessa oli terapian alussa paljon liiallista syyllisyyttä, jopa psykoottistasoista. Terapian keskivaiheilla syyllisyyspuhe sisälsi oivalluksia ja halua päästä syyllisyydestä pois. Syyllisyyspuhetta oli läpi terapian, mutta liiallisuus oli vähäisempää terapian lopussa ja se ei ollut enää psykoottistasoista. Tulokset näyttäytyivät samansuuntaisina aiemman tutkimustiedon kanssa liiallisen syyllisyyden yhteydestä mielialahäiriöihin, kun liiallinen syyllisyys väheni ja syyllisyyspuhe sekä kyselytulokset eivät enää terapian lopussa viitanneet diagnoositasoiseen oirehdintaan toisin kuin terapian alussa. Terapian aikana mm. kokemukselliset harjoitukset aktivoivat syyllisyyden ja sen käsittelyn. Omien tarpeiden hyväksyminen vähensi liiallisen syyllisyyden kokemista ja myös mentalisaatiokyvyn sekä armollisuuden lisääntyminen näyttäytyivät positiivisessa yhteydessä liiallisen syyllisyyden vähenemisen kanssa.

Hanna JääskeläinenSyyllisyyden käsittely kognitiivisessa psykoterapiassa

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022