Avainsana: terapiasuhde

Julkaistu

Välttämätöntä olla vakava? Huumorin käyttämisen mahdollisuudet psykoterapiassa

Psykoterapiaan hakeutuvat henkilöt kärsivät usein pitkäaikaisista, elämää huomattavasti rajoittavista ja tuskallisista psyykkisistä oireista. Lähtökohtaisesti psykoterapia on ”vakava asia”, jossa ei tuntuisi olevan sijaa ainakaan liialliselle leikillisyydelle. Jos selailee esimerkiksi nettisivustoilla psykoterapeuttien luonnehdintoja itsestään ja työskentelytavoistaan, ei voi olla kuitenkaan panematta merkille, kuinka paljon huumorintajuisuutta ja huumorin mahdollisuutta niissä tuodaan esille ja korostetaan. Vaikuttaakin siltä, että hyvin monet psykoterapeutit suhtautuvat huumoriin lähestymistapana ja jopa interventiona varsin positiivisesti.  Ajattelen itsekin, että huumorin mahdollisuus on minulle tärkeä osa työtäni psykoterapeuttina. Huumori, kyky nähdä lähes kaikissa tilanteissa koomisia piirteitä voidaan nähdä jopa eräänlaisena terapeutin keskeisenä ”eloonjäämistaitona” etenkin pitkäaikaishoitoa vaativien, vakavasti oireilevien asiakkaiden kanssa. Tässä psykoterapiaopintojeni lopputyössä halusin kartoittaa erilaisia näkemyksiä huumorin ilmenemismuodoista ja mahdollisuuksista psykoterapiassa.

Aito huumori, ilo ja vitsailu voivat tuoda huomattavaa helpotusta elämään ja huumorilla ja naurulla on tunnetusti positiivisia terveysvaikutuksia. Monet psykoterapeutit korostavat huumoria lähestymistapana ja interventioiden osana, mutta siitä huolimatta huumorin asema psykoterapiassa on epäselvä, ja systemaattisia tutkimuksia huumorin merkityksestä terapiaprosessin onnistumiselle on hyvin vähän.

Tutkimuskysymyksinä tässä kirjallisuuskatsauksessa oli:

  1. Minkälaista tutkimustietoa on löydettävissä huumorin käyttämisestä psykoterapiassa?
  2. Millä tavalla huumorin käyttö kirjallisuuden perusteella parantaa psykoterapiahoidon onnistumista tai toisaalta onko huumorin käyttämisellä psykoterapiassa mahdollisia vaaroja?

Kirjallisuuden perusteella terapiasuhteen laatu on erittäin merkittävä terapiahoidon onnistumista ennakoiva tekijä terapiasuuntauksesta riippumatta. Toimivassa ja tasavertaisessa terapeutin ja asiakkaan yhteistyösuhteessa huumoria on mahdollista käyttää ja sillä voi olla useita positiivisia vaikutuksia. Terapeutin henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat myös tutkimusten mukaan merkittävästi terapian lopputulokseen. Terapeutin ominaisuuksista lämmön, optimismin ja huumorin on todettu olevan yhteydessä positiiviseen hoitotulokseen. Terapiassa työskennellään aina jollain tavalla asiakkaan tunnesäätelyn ongelmien kanssa. Tässä työskentelyssä huumorin mahdollisuus saattaa tarjota hyvin suotuisia lähtökohtia. Joissakin tapauksissa huumorin käyttö terapiassa ei ole perusteltua ja sillä voi olla lopputulosta vaarantavia vaikutuksia. Tällöin joko terapeutti tai asiakas käyttää huumoria defensiivisesti, mikä saattaa ehkäistä etenemistä terapian tunnetyöskentelyssä. Terapeutti saattaa myös olla narsistisesti viehättynyt omasta vitsailustaan, jolloin huumori ei palvele asiakkaan tarpeita.

Petri Tiitta: Huumorin käyttämisen mahdollisuudet psykoterapiassa

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Kohti intersubjektiivisuutta: vastavuoroiset asetelmat, toimijuus ja terapeutin vastatunteet psykoterapiassa

Tutkimuksessa tarkastellaan asiakkaan ja terapeutin välistä terapiasuhdetta koulutusterapiaprosessissa kahden vuoden aikana. Tarkastelun kohteena ovat asiakkaan huolet ja mielikuvat terapeutista sekä myös terapeutin vastatunteet. Kuvatun yksittäisen terapiasuhteen lisäksi pohditaan yleisemmällä tasolla, minkälaisia terapiasuhteen ilmiöitä ja terapeutin vastatunteita ilmenee tilanteissa, joissa asiakkaalla on vaikeuksia muodostaa terapeuttiin intersubjektiivinen suhde. Tutkimuksessa lähestytään edellä kuvattuja ilmiöitä ensinnäkin kognitiivis-analyyttiseen perinteeseen kuuluvien käsitteiden, vastavuoroisten asetelmien ja näihin liittyvien suoja-, riski- ja sietämättömien positioiden näkökulmasta. Toisena näkökulmana on asiakkaan terapiasuhteessa ilmenevien toimijuuden kokemusten tarkastelu hyödyntäen Jean Knoxin näkemyksiä toimijuuden kehittymisestä ja ongelmista. Tutkimusaineistona ovat asiakkaan ja terapeutin väliset, terapiasuhdetta koskevat keskustelut.

Tutkimuksessa todettiin, että asiakkaan terapiasuhdetta koskevissa vastavuoroisissa asetelmissa tapahtui seuraavia muutoksia: terapian alkuvaiheessa omien tarpeiden ilmaiseminen ja läheisyys näyttäytyivät riskipositioina, joiden taustalla kuvautui uhka sietämättömiin positioihin joutumisesta. Lisäksi tuli esille asiakkaan suojapositioita, joiden avulla hän pyrki suojautumaan tarpeiden ilmaisuun ja läheisyyteen liittyviltä uhkilta. Terapian kuluessa näiden asetelmien rinnalle syntyi uusia, terapiasuhdetta koskevia vastavuoroisia asetelmia, joissa tarpeiden ilmaisu ja läheisyys eivät näyttäytyneet enää yksin riskinä. Myös asiakkaan toimijuuskokemuksissa suhteessa terapeuttiin näytti tapahtuvan terapian kuluessa muutoksia. Terapian alkuvaiheessa asiakkaan toimijuuskokemuksessa tuli esille intentionaalista toimijuutta ja fuusiohakuisuutta. Fuusiohakuisessa toimijuudessa korostui kokemus terapiasuhteesta sellaisena, jossa vain toisella osapuolella on tilaa olla subjekti ja toimija. Terapian edetessä asiakkaan toimijuuskokemuksessa näyttäytyi enenevästi representationaalista toimijuutta. Suhteessa terapeuttiin mahdollistui lisäksi uudenlainen kokemus, jossa molemmat osapuolet saattoivat ajoittain olla toinen toisiinsa vaikuttavia toimijoita. Terapeutin vastatunteita ymmärrettiin toisaalta asiakkaan vastavuoroisia asetelmia ja fuusiohakuista toimijuutta heijastelevina, mutta toisaalta myös terapeuttilähtöisiin tekijöihin liittyvinä. Lisäksi todettiin yleisellä tasolla, että terapiasuhteessa, jossa asiakkaalla on intersubjektiivisuuden ongelmia, terapeutin vastatunteet saattavat haastaa terapeuttia tavalla, joka lisää terapeutin suojautumistarvetta. Tällaisessa tilanteessa terapeutin voi olla hankala asettua terapiasuhteeseen asiakkaan toimijuustunnon kehittymistä tukevin tavoin erityisesti, jos terapeutissa itsessään on aktivoitunut hänen omia herkkyysalueitaan.

Sanna-Kaisa Peltola: Kohti intersubjektiivisuutta: vastavuoroiset asetelmat, toimijuus ja terapeutin vastatunteet psykoterapiassa

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma, 2020-2023

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
Julkaistu

Terapiasuhde ja transferenssi pakolaistaustaisen asiakkaan psykoterapiassa

Tässä työssä tarkasteltiin terapiasuhteen erityispiirteitä pakolaistaustaisen asiakkaan psykoterapiassa Gelson (2014) kolmikantamallin sekä relationaalisen transferenssin käsitteiden kautta. Lähtökohtana oli, että traumatisaatio, haavoittuva asema sekä sosiokulttuurisen kontekstin ja narratiivin erilaisuus tuovat oman erityisen laatunsa terapiasuhteeseen. Relationaalinen näkemys transferenssiin ja sosiokulttuuristen ilmiöiden tiedostaminen tukivat tässä tapauksessa terapiasuhteen ulottuvuuksien tasapainottumista. Todellinen suhde ja allianssi vahvistuivat, alkuvaiheen vahva transferenssitoisto laantui. Tulkkaukseen liittyvät yksilölliset merkitykset nousivat esiin sen myötä kun tulkkauksesta luovuttiin. Transferenssiin kuuluvat yksilölliset ja kulttuuriset vastavuoroiset oletukset tulivat tietoisemmiksi, samoin suhteessa elävä vallan epäsymmetria.

Marleena Marttio: Terapiasuhde ja transferenssi pakolaistaustaisen asiakkaan psykoterapiassa

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Potilaan ja terapeutin skeemojen vaikutus terapeuttiseen yhteistyösuhteeseen kognitiivis-integratiivisesta viitekehyksestä tarkasteltuna

Tietyn tyyppiset potilaat tai potilaiden tietyt spesifit ongelmat tai aktivoituvat maladaptiiviset skeemat saattavat herättää terapeuteissa voimakkaita tunteita ja terapeuttina onkin tärkeää itsereflektion kautta oppia tunnistamaan itselleen tyypilliset tavat reagoida ja toimia näissä tilanteissa. Terapeutin kyvyllä itsereflektioon on merkittävä vaikutus terapeuttisen vuorovaikutussuhteen laatuun. Jos terapeutti jättää huomioimatta tai ei tunnista emotionaalisia reaktioitaan, saattaa sillä olla terapiasuhdetta ja terapian kulkua haittaavia vaikutuksia.

Tässä opinnäytetyössä tarkastelin lähdekirjallisuuden ja koulutusterapia-asiakkaistani keräämäni aineiston avulla terapiasuhteeseen vaikuttavia osatekijöitä. Tarkastelin aihetta sekä potilaalla että terapeutilla terapiaistunnoissa aktivoituvien skeemojen ja niiden välillä tapahtuvan vuorovaikutuksen kautta. Lisäksi vertailin Youngin skeemakyselyn (YSQ) ja Leahyn terapeutin skeemakyselyn (TSQ) yhteneväisyyksiä ja eroja kuvaamaan niitä uskomuksia, joita terapeutti liittää itseensä terapeuttina ja joilla on mahdollisesti vaikutusta terapeutin tapaan olla vuorovaikutussuhteessa potilaan kanssa.

Tämän opinnäytetyön tulokset vahvistivat aiempaa käsitystä siitä, että potilaan ja terapeutin skeemat ovat vahvasti vuorovaikutuksessa terapiaistunnoissa ja vaikuttavat terapiasuhteen kehittymiseen ja terapian kulkuun monin tavoin. Sekä Youngin että Leahyn skeemakyselyiden tulokset terapeutilla vastasivat tässä tutkimuksessa erityisesti vaativuuden ja uhrautuvuuden skeemojen osalta aiempia tutkimuksia mielenterveyden alan ammattilaisilla eniten esiintyvistä skeemoista. Kyselyt kuvasivat keskenään hyvin identtisesti terapeutin uskomuksia suhteessa itseensä ja muihin.

Terapeuttien ja terapeuttiopiskelijoiden itsereflektiokyvyn kehittymisen ja terapeutiksi kasvun kannalta työnohjauksen rooli korostui niin tässä opinnäytetyössä kuin aiemmissakin saman aihepiirin tutkimuksissa. Terapeutin itsereflektiokyvyn puute saattaa johtaa virhearviointeihin ja väärintulkintoihin terapiasuhteessa ja lisätä työn kuormittavuutta ja siksi terapeutin metakognitiivisten taitojen harjoittelu ja riittävä työnohjaus on tärkeä osa psykoterapeuttikoulutusta.

Suvi Taivaloja: Potilaan ja terapeutin skeemojen vaikutus terapeuttiseen yhteistyösuhteeseen kognitiivis-integratiivisesta viitekehyksestä tarkasteltuna
Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Pelko kiintymyssuhteessa traumatisoituneen asiakkaan terapiassa

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella kiintymyssuhteessaan traumatisoituneen asiakkaan pelkoa ja sen muutosta terapiaprosessin aikana. Aineistona on vajaan vuoden kestänyt koulutuspsykoterapia, jonka aikana asiakkaan mystisille ja monimuotoisille peloille löytyi kohde ja asiakkaan suhde pelkoon ja itseen pelkäävänä muuttui. Tutkimuksessa tarkasteltiin mitkä tekijät vaikuttivat siihen, että terapiasuhteesta muodostui turvallinen ja asiakkaan oli mahdollista tutkia omaa mieltään, millainen asiakkaan suhde pelkoon oli terapian alkuvaiheessa ja miten asiakkaan tapa hahmottaa pelkoa muuttui mentalisaatioteorian näkökulmasta. Terapian alkuvaiheessa asiakkaan tapa hahmottaa pelon kokomustaan oli psyykkinen ekvivalenssi. Turvallisessa terapiasuhteessa asiakkaalle tuli mahdolliseksi reflektoida ajatuksiaan ja tunteitaan ja luoda niihin uudenlaista suhdetta. Pelon tunteen tultua jaetuksi ja säädellyksi turvallisessa terapiasuhteessa, myös asiakkaan itsesäätely vahvistui ja asiakas pystyi muodostamaan myötätuntoisemman suhteen itseensä pelkäävänä.

Katja Halkola Pelko kiintymyssuhteessa traumatisoituneen asiakkaan terapiassa

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

AFASIAN HUOMIOIMINEN PSYKOTERAPIASSA

Psykologinen keskusteluapu on ollut vahvasti riippuvainen kielestä, mikä on ollut epäedullista afaattisille ja muille kielihäiriöisille, mutta onneksi psykoterapiakentällä laajemmin on alettu kiinnittämään huomiota vuorovaikutussuhteeseen sekä visuaaliseen ja keholliseen tunneilmaisuun terapiaistunnossa.

Tässä opinnäytetyössä tarkastelen afasian huomioimista psykoterapeuttisessa vuorovaikutuksessa. Tarkastelen erityisesti sitä, millaiset vuorovaikutusta tukevat keinot helpottavat afaattisen asiakkaan kuulluksi ja ymmärretyksi tulemista psykoterapiaistunnossa. Tähän kysymykseen vastausta haettiin terapiaistunnon arviointilomakkeella (SRS V 3.0), josta valittiin tarkasteltaviksi asteikot, jotka arvioivat terapiasuhdetta, työskentelytapaa tai menetelmää sekä asiakkaan kokonaisarviota terapiaistunnosta. Toiseksi tutkimuksessa tarkasteltiin, syntyikö terapiassa afaattiselle asiakkaalle Innovative Moments (IM) -hetkiä eli innovatiivisia oivalluksen hetkiä Innovative Moments Coding Systemin (IMCS) eli innovatiivisten hetkien koodausjärjestelmän mukaan.

Tutkimustulokset perustuvat afaattisen asiakkaan kokemuksiin kymmenen terapiakerran ajalta. Asiakas koki monipuolisten vuorovaikutuskeinojen mahdollistavan saamaan äänensä kuuluviin ja kokemaan kuulluksi, ymmärretyksi ja kunnioitetuksi tulemista ja sen myötä kokemaan terapiasuhteen hyväksi. Osoittautui, että terapiasessioiden kuluessa asiakkaalle syntyi useita innovatiivisia oivalluksen hetkiä, kuten reflektio- ja muutoksen toteuttamisen sekä uudelleen käsitteellistämisen hetkiä.

Marjut Riihiluoma: Kun ¨pönttö ei peuhaa¨- Afasian huomioiminen psykoterapiassa. Afaattisen henkilön kokemuksia kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta kognitiivis-integratiivisessa psykoterapiassa.                       Kognitiivis-Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapia 2020-2023

 

Julkaistu

Mikä työtämme ohjaa? Arvot kognitiivis-analyyttisessa psykoterapiassa

Lopputyöni tavoitteena oli selvittää kirjallisuuskatsauksen perusteella, miten arvot vaikuttavat psykoterapeutin työskentelyyn. Psykoterapia ei ole arvoista riippumatonta vaan arvot vaikuttavat terapiatyössä monipolvisesti. Olen rajannut työni käsittelemään nimenomaan psykoterapeutista, kognitiivis-analyyttisestä viitekehyksestä ja yhteiskunnasta nousevia arvoja.

Arvot syntyvät ja kehittyvät aina suhteessa ja elävät vastavuoroisuudessa. Psykoterapian tapahtuessa kahden ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa tulevat suhteessa näkyviin molempien yksilöiden sekä laajemmin ympäröivässä yhteiskunnassa vallitsevat arvot. Psykoterapiassa voi tulla esiin myös tilanteita, joissa asiakkaan, yhteiskunnan ja psykoterapeutin arvot ovat ristiriidassa keskenään. Tällöin nousee esiin kysymys siitä, kenen arvoja psykoterapiassa tulee edistää? Psykoterapiasuhteen kautta nousee myös erityisiä teemoja liittyen vallan ja arvojen väliseen suhteeseen.

Psykoterapeutin on tärkeää olla tietoinen arvoihin liittyvistä erityiskysymyksistä ja siitä, miten teema resonoi itsessä. Keinoja näiden teemojen käsittelemiseen ovat koulutus, työnohjaus ja keskustelut kollegojen kanssa. Myös ammattilaisen itsestä huolehtiminen ja oman liikkumatilan
varjeleminen ovat tärkeässä asemassa. Arvokysymysten ja –teemojen pohtiminen lisäävät psykoterapian eettisyyttä ja varmistavat asiakaslähtöistä työskentelyä.

Sanna Huovinen: Mikä työtämme ohjaa? Arvot kognitiivis-analyyttisessa psykoterapiassa.

Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022.

 

Julkaistu

TYHJYYDEN KOKEMUKSET PSYKOTERAPIASSA 

Tässä opinnäytetyössä pyrin lähestymään psykoterapiassa esiintyviä hankalia tyhjyyteen liittyviä tunnekokemuksia ja niiden äärelle pääsemisen edellytyksiä myös terapeutin omien valmiuksien näkökulmasta sekä niiden parissa työskentelyä. Terapiassa kävijän kaksijakoinen tarve olla samaan aikaan piilossa, suojautua ja näin ollen olla turvassa ja toisaalta toive tulla löydetyksi ja nähdyksi omana itsenään muodostaa haasteen psykoterapeuttiselle työskentelylle. Riittävän hyvissä olosuhteissa, kuten pienellä lapsella, myös psykodynaamisessa psykoterapiassa kävijällä on mahdollisuus toistamisen kokemuksien kautta vähitellen tavoittaa sen asteista turvallisuutta ja luottamusta, että uskaltaa kohdata itselle hankalia asioita ja päästä niiden kanssa eteenpäin. Psykodynaaminen terapiatyöskentely tapahtuu kahden ihmisen vuorovaikutuksessa ja tähän kokemukseen vaikuttaa terapeutin oma valmius kohdata toinen ihminen. Tämä muodostuu teoreettisen ja kokemuksellisen osaamisen sekä omakohtaisen psykodynaamisen tai
psykoanalyyttisen psykoterapian myötä. Mikä on terapeutin oma aavikko ja avaruus, valmius kohdata ja sietää tyhjyys ja tuntematon?

Ihmisen mielen kokemus tyhjyydestä on mahdollinen todellisen kokemisen tila: ei ole elävää mitään! Kaksi kertaa viikossa terapiassa käyvän nuoren miehen hankalat tyhjyydenkokemukset näyttäytyvät vertauskuvallisesti kuvauksina avaruudessa leijumisesta tai tyhjästä ja kuivasta aavikosta. Aika on pysähtynyt paikalleen. Pelko siitä, ettei mikään tule muuttumaan. Tosiasiassa kuivinkaan aavikko maan päällä ei kuitenkaan ole ilman elämää. Sen kasvit ja eläimet ovat erikoistuneet ja tottuneet näihin karuihin olosuhteisiin. Psykoterapeuttiseksi tehtäväksi muodostuu asettuminen olemaan näissä olosuhteissa, tutkimaan sen ulottuvuuksia, sietämään olosuhteiden vaihteluja ja niiden resonointia itsessä ja kantamaan niitä ajoittain ja jonkin aikaa potilaan puolesta, tutustua ja muodostaa ymmärrystä näihin elämänmuotoihin ja auttaa niitä kasvamaan ja vahvistumaan.

Psykodynaaminen psykoterapia mahdollistaa monesti yksin tehtäväksi liian haastavan elämänaineksen läpikäymisen yhdessä terapeutin kanssa. Terapiatunneilla erilaiset ilmiöt ja niihin liittyvät tunnelmat tulevat jaetuksi ja yhdessä koetuksi, se ei ole enää terapiassa kävijän yksinäinen kokemus. Mielenkiintoinen kysymys on – kuinka paljon tästä tulee sanoitetuksi terapeutin ja potilaan välillä? Onko tämä välttämätöntä vai riittääkö jaettu ja sanaton kokemus?

Tom Juhola: TYHJYYDEN KOKEMUKSET PSYKOTERAPIASSA 
Aavikolla operoiminen, pärjäämisen edellytykset, sietäminen ja pyrkimys ymmärtää

Nuorten psykodynaaminen yksilöpsykoterapia koulutus 2019–2022

 

 

Julkaistu

”Hällä väliä” -ajatuksesta häpeän ilmaisuun – miten suhtautuminen omiin tunteisiin ja syömishäiriöoireisiin muuttuu lyhytterapiassa?

Psykoterapiassa syömishäiriöoireisilla asiakkailla ilmenee usein tunteiden säätelyn ja ilmaisun haasteita. Haastaviksi koettuja tunteita voi olla vaikea kestää, jolloin niitä pyritään kontrolloimaan esimerkiksi välttelemällä. Terapian tavoitteena voidaan nähdä mentalisaatiokyvyn tai tunteiden käsittelykeinojen kehittyminen niin, että asiakkaan olisi mahdollista toimia tunteidensa suhteen toisin. Tutkin tässä opinnäytetyössäni sitä, miten asiakkaan suhtautuminen tunteisiinsa ja syömishäiriöoireiluunsa muuttuu lyhytterapian aikana.  Spesifimmin tarkastelen analyysissäni mentalisaatioon ohjaavan intervention ja terapiasuhteen merkitystä myönteisessä muutoksessa.

Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Tutkimusaineistona oli nuoren naisen lyhytterapiaprosessi, joka koostui 13 terapiaistunnosta. Terapian alkuvaiheessa viidennellä istunnolla terapeutti toteutti intervention, jonka tarkoitus oli lisätä asiakkaan mentalisaatiota omia tunnekokemuksiaan kohtaan. Analyysin kohteeksi valikoitui viideltä istunnolta litteroituja otteita, joissa asiakas kuvaa omaa suhdetta tunteisiinsa tai syömishäiriöoireilua ja näihin liittyviä kokemuksia. Suhdetta omiin tunteisiin tarkasteltiin mentalisaation ja tunnekeskeisen työskentelyn käsitteiden kautta. Fokuksessa oli myös terapiasuhteen tarkastelu, jonka nähtiin olevan oleellinen tekijä muutoksen mahdollistajana.

Tekstianalyysissä näkyy muutos tunteiden välttämisestä tunteiden ilmaisemiseen. Sekä tunteisiin ohjaava interventio että terapiasuhdetekijät näyttivät lisäävän asiakkaan mentalisoivaan puhetta. Tämän voidaan arvioida mahdollistaneen muutosta. Lisääntyvän mentalisaation myötä tunteet näyttäytyivät asiakkaalle siedettävämpinä, jolloin niiden tietoinen käsittely mahdollistui. Asiakkaan relationaalisiin tarpeisiin liittyvä häpeän tunne voitiin liittää vahvasti syömishäiriöoireiluun. Kun asiakas loi terapiaprosessissa suhdetta mieleensä mentalisoivassa työskentelyssä, suhde tunteisiin tuli omistettavammaksi ja syömishäiriöoireilu väheni.

Marleena Alho: ”Hällä väliä” -ajatuksesta häpeän ilmaisuun – Miten suhtautuminen omiin tunteisiin ja syömishäiriöoireisiin muuttuu lyhytterapiassa?

Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Julkaistu

Anteeksiantamisen keskeisyys mentaalisessa kehityksessä

Mielen rakentumisessa ja varhaisten suhteiden korjaamisessa anteeksiantaminen on keskeisessä roolissa – ja vastaavasti korjaaminen on keskeisessä roolissa kaikissa ihmissuhteissa ja henkisessä kasvussa.

Psykoanalyytikon ja potilaan välisessä suhteessa anteeksiantaminen elää transferenssi-vastatransferenssikytköksessä erityisesti negatiivisen transferenssin työstämisessä ja etsittäessä eksistentiaalista ymmärrystä elämän kärsimykseen. Nimitän analyytikon potilasta kunnioittavan, nöyrän ja rakkaudellisen asennoitumistavan sovituksen mielentilaksi.

Mielenrakenteita muuttava yhteistyö potilaan ja analyytikon välillä  edellyttää kykyä sietää haavoittumisen kipua, jolloin tarvitaan psykoanalyyttistä rakkautta ja anteeksiantamiskykyä. Voidakseen antaa anteeksi haavoittavan kokemuksensa, on voitava päästää irti toisen meissä herättämästä tunteesta, pyrkien totuudellisesti tutkimaan itseämme. Sovituksen mielentilassa jatkuva menetyksen käsittely auttaa ymmärtämään ihmissuhteen ainoana kehityksellisenä kasvualustana sekä analyytikolle että potilaalle.

Aili von Schulman: Sovituksen mielentila psykoanalyyttisen asenteen ytimessä

Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-psykoterapeuttikouluttaja koulutus TSHYAN  2017-2021