Psykoterapiassa tapahtuva muutos suhtautumisessa häpeän kokemukseen assimilaatiomallin kautta kuvattuna

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan, miten suhtautuminen häpeän kokemukseen muuttuu psykoterapiaprosessin aikana. Muutosta tarkastellaan erityisesti tunnekeskeisen psykoterapian ja relationaalisen psykoanalyysin teorioiden kautta. Muutoksen kvalitatiivisessa tutkimisessa käytetään APES-mallia (Assimilation of Problematic Experience Scale). APES-mallissa käsitteellistetään minuuden muodostuvan erilaisten sisäisten äänten ääniyhteisöstä. Ns. ongelmalliset kokemukset ovat aiempien psykologisesti kivuliaiden tai konfliktia aiheuttavien kokemusten eräänlaisia jälkiä, jotka ovat yleensä torjuttuja eivätkä ne ole yhteydessä muihin minuutta edustaviin ääniin. Yksi tapa kuvata psykoterapeuttisen muutoksen tavoitetta on kehityskaari, joka mahdollistaa vähittäisen ongelmallisten äänten ilmaantumisen ja niiden integroitumisen terapia-asiakkaan minuuteen osaksi muuta ääniyhteisöä. Tässä työssä on käytetty aineistona kerran viikossa toteutuneen, 110 tapaamiskertaa sisältävän terapiaprosessin tapaamisissa tehtyjä äänitteitä terapian alku-, keski- ja loppuvaiheista. Äänitteistä on litteroitu ja analysoitu kohdat, joissa ongelmallinen kokemus eli häpeä ja asiakkaan suhtautuminen tähän kokemukseensa erityisesti ilmenevät. Häpeän ilmenemiseksi on määritelty tilanteet, joissa asiakas puheenvuoroissaan ilmaisee häpeänkaltaisia kokemuksia puhuessaan itsestään tai suhteestaan itseen ja muihin. Terapian alussa häpeän tunnistaminen ja sanoittaminen on asiakkaalla niukkaa, APES-taso on 1-3. Terapian keskivaiheessa asiakas alkaa yhä enemmän sanoittaa häpeän kokemustaan. Hän alkaa hahmottaa tapojaan suojautua häpeän kokemukselta sekä näiden suojautumiskeinojen ongelmallisuutta psykologisen hyvinvoinnin kannalta. Asiakas kertoo häpeävänsä sitä, että kokee häpeää. Terapian keskivaiheessa APES-taso on pääosin luokkaa 4. Tutkitun terapiajakson viimeisissä tapaamisissa asiakas kuvaa pystyneensä hyväksymään häpeän kokemuksen osaksi itseään ja kykenevänsä sietämään häpeän tunnetta. Asiakas kuvaa tilanteita, joissa hän kykeni toimimaan tavoitteidensa mukaisesti häpeän tunteen estämättä. Terapian lopussa APES-luokka oli 6.

Tuija Artell: Psykoterapiassa tapahtuva muutos suhtautumisessa häpeän kokemukseen assimilaatiomallin kautta kuvattuna

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Irti päästäminen siitä, mikä on jo menetetty – Moraalinen defenssi emotionaalisena skeemana

Moraalisen defenssin ja emotionaalisen skeeman välisiä teoreettisia kytköksiä ei ole aikaisemmin tarkasteltu. Tämän opinnäytetyön tavoitteina on rakentaa tarkempaa käsitteellistä integraatiota käsitteiden välille, ymmärtää moraalisen defenssin sitkeyttä ja tarkastella miten koulutuspotilaani terapiassa havaittu
moraalisen defenssin purkautuminen käsitteellistyy emotionaalisen skeeman uudelleen muotoutumisena. Aineistona on kertaviikkoisena toteutetun koulutushoidon kahden ensimmäisen vuoden käynnit.

Tulokset osoittavat, että moraalinen defenssi voidaan kuvata toistuvan torjutuksi tulemisen tuottamana emotionaalisena skeemana, joka myöhemmissä elämänvaiheissa aktivoituu reaktiona uudelleen torjuntaan. Emotionaaliseksi skeemaksi jäsennettynä moraalisessa defenssissä adaptiivinen aggressio torjutaan ja tilaa ottavat sekundaariset maladaptiiviset häpeän ja syyllisyyden tunteet. Primaari adaptiivinen aggressio ei integroidu osaksi tiedostavaa mieltä, koska se on liian uhkaavaa yhteydelle objektiin ja aktivoi tuhoutumisen pelkoa. Tulokset osoittavat, että moraalisen defenssin sitkeys liittyy siihen, että se palvelee monia psykologisia ydintarpeita, kuten hallinnan, toimijuuden ja turvallisuuden kokemista. Terapiassa moraalisen defenssin purkautuminen toteutui yhtenäisesti emotionaalisen skeeman uudelleen muotoutumisen kanssa. Muutos vaati vahvaa sisäistä fokusointia uhkaavimpiin tunteisiin, kuten aggressioon ja rikkinäisyyteen, sekä fuusioitumisen ja erillisyyden tarpeiden välisen ambivalenssin sietämistä. Muutosta tuki terapeutin kyky säilöä potilaan tunteita ja kutsua häntä aktiivisesti yhteiseen havainnointiin ja symbolointiin. Moraalisen defenssin käsitteellistäminen emotionaalisena skeemana avaa täydentävää ja käytännönläheistä tulokulmaa muutostyöskentelyn tueksi.

Sara Nurminen: Irti päästäminen siitä, mikä on jo menetetty – Moraalinen defenssi emotionaalisena skeemana

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Kivuliaalta tunteelta suojautuminen psykoterapiassa

Tunnekokemuksen virittyminen terapiaistunnolla näyttäytyy psykoterapian vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden kannalta keskeisenä sekä teoreettisen että karttuvan empiirisen tiedon valossa. Tunnekokemus voi kuitenkin estyä monin eri tavoin eri vaiheessa tunteen kokemisen prosessia. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin yhden psykoterapiaprosessin pohjalta asiakkaan kerronnassa esiin tulevia tapoja ja syitä suojautua kivuliaalta tunnekokemukselta. Kerronnassa näkyviä tunnekokemuksen esteitä ja siihen liittyviä uhkia tarkasteltiin defenssien, selviytymiskeinojen ja tunnekeskeisen psykoterapian tarjoamista teoreettisista näkökulmista. Tutkimuksessa havaittiin viisi erilaista tunnekokemuksen esteen tai uhan teemaa: toiminnallinen kokemuksen välttäminen, kognitiivinen kokemuksen välttäminen, sosiaalinen odotus toisten reaktioista omalle tunteelle, vaatimus riittävistä perusteista tunteelle ja pelko kivuliaan tunteen sietämättömyydestä. Tulosten mukaan esteet ja uhat ehkäisivät tunteen kokemista tunteen luonnollisen kulun eri vaiheissa. Psykoterapiassa ensin tulivat näkyviin tunteen kokemisen esteet ja psykoterapian edetessä asiakkaan kokemat uhat tunteen kokemiseen liittyen. Asiakas suojautui kivuliaalta tunteelta sekä tiedostamattomilla että tietoisilla tavoilla, jotka täydensivät dynaamisesti toisiaan. Asiakkaan tietoisuus omasta suojautumisestaan ja sen motiiveista kasvoi terapian edetessä.

Otso Saariluoma: Kivuliaalta tunteelta suojautuminen psykoterapiassa

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma, 2018–2021