|
Toipuminen vastavuoroisessa suhteessa
Opinnäytetyö koostuu pitkän psykoterapiaprosessin kuvauksesta. Prosessissa tapahtuvaa muutosta kuvataan vaiheittain tarkastellen muutosta assimilaatiomallin sekä kognitiivis-analyyttisen psykoterapian jäsentämisen avulla.
Tapauskuvauksessa tuodaan esille psykoterapiaprosessi traumaattisen potilaan hoidossa, jossa tutkitaan, minkälaisia muutoksia potilaan itseilmaisussa tapahtuu vastavuoroisessa suhteessa.
Tutkimuskysymykseksi nousi minkälaisia sanallisia ongelmallisia kuvauksia potilas toi esille yksinjäämisestä elämänsä aikana ja traumakokemuksien yhteydessä sekä, miten nämä vastavuoroisessa suhteessa terapian aikana muuttuivat.
Tapaustutkimuksessa vastavuoroisten asetelmien havainnointi, tutkiminen ja tunnistaminen yhteistyössä potilaan kanssa auttoivat häntä tuomaan esille mielen, kehollisuuden, yksilölliset tarpeet, toiveet ja pulmat, jotka psykoterapiaprosessissa jäsentyivät ja integroituivat. Potilaalle syntyi terapiasuhteessa realistisempi ja hyväksyvämpi kuva itsestä vastavuoroisuuden avulla.
Marja Nieminen: Yksinjäämisen kauhu – toipuminen vastavuoroisessa suhteessa
Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022
Traumaattisen synnytyskokemuksen työstäminen lyhyessä kognitiivis-analyyttisessa psykoterapiassa
Synnytys on elämänkaaressa merkityksellinen tapahtuma, johon liittyy erilaisia odotuksia, mielikuvia ja pelkoja. Suurimmalle osalle synnyttäjistä synnytyskokemus on hyvä, mutta osalle se on hallitsematon, pelottava ja haavoittava kokemus, joka voi varjostaa vauva-aikaa ja vaikuttaa synnyttäjän kokemukseen omasta vanhemmuudestaan. Huono synnytyskokemus voi altistaa traumatisoitumiselle, mutta ulkopäin ei voida sanoa, milloin traumakynnys ylittyy. Synnytyskokemuksesta voi muodostua psyykkisesti erityisen vaikea, jos se aktivoi edeltäviä traumaattisia kokemuksia.
Opinnäytetyössä tarkastellaan traumaattisen synnytyskokemuksen työstämistä lyhyessä kognitiivis-analyyttisessa psykoterapiassa tapaustutkimuksen kautta. Psykoterapeuttisen muutoksen metamallin (Leiman, 2012) näkökulmasta tarkastellaan, miten terapeuttinen muutos tapahtuu lähikehityksen vyöhykkeellä asiakkaan siirtyessä havainnoivan position avulla objektipositiosta subjektipositioon. Tarkastelussa on erityisesti asiakkaan lisääntyvä ymmärrys synnytystrauman linkittymisestä edeltäviin traumaattisiin kokemuksiin sekä yhteisessä työskentelyssä hahmottuviin, asiakkaalle tyypillisiin vastavuoroisiin asetelmiin. Tähän liittyen tarkastellaan, miten asiakkaan ilmaisussa tai toiminnassa tulee esille lisääntyneen ymmärryksen myötä vahvistunut havainnoiva positio sekä sen mahdollistamat siirtymiset objektipositiosta subjektipositioon. Näiden rinnalla sivutaan vastavuoroisten asetelmien näyttämöllistymistä terapiasuhteessa.
Aineisto osoitti, että synnytyskokemukseen muodostuvan vastavuoroisuuden ymmärtäminen edeltävien traumaattisten kokemusten sekä asiakkaalle tyypillisten vastavuoroisten asetelmien valossa vahvisti havainnoivaa positiota sekä mahdollisti orastavia ulospääsyjä ongelmallisista kokemisen tavoista. Asiakkaan tuli mahdolliseksi ymmärtää synnytyskokemustaan osana muuta kokemusjatkumoa, lähestyä siihen liittyvää ydinkipua sekä suuntautua pidempään jatkotyöskentelyyn. Kognitiivis-analyyttinen lähestymistapa näyttäytyi aineiston valossa toimivana tavoittamaan synnytyskokemuksessa keskeisiä vastavuoroisuuden ilmiöitä.
Anne Laine: Traumaattisen synnytyskokemuksen työstäminen lyhyessä kognitiivis-analyyttisessa psykoterapiassa
Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022
Itsehavainnoinnin kehittyminen pitkässä psykoterapiassa asiakkaan häpeäkokemuksen valossa
| Tiivistelmä – Referat – Abstract
Opinnäytetyössä tarkastellaan itsehavainnoinnin kehittymistä asiakkaan häpeäkokemuksen valossa kolmivuotisessa psykoterapiassa kognitiivis-analyyttisen viitekehyksen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä oli kuvata, miten ongelmallinen kokemus kuvautuu vastavuoroisissa asetelmissa ja tulee näkyväksi terapiasuhteessa. Toiseksi huomion kohteena olivat terapeutin vastaukset asiakkaan ilmaisuun sekä tietyt merkittävät muutoshetket, ja se miten ne vaikuttivat asiakkaan itsehavainnoinnin kehittymiseen. Aineiston muodostivat nauhoitetut äänitallenteet, niistä kirjoitetut litteroinnit, potilaskirjaukset, terapeutin muistiinpanot sekä asiakkaan kirjoittamat kirjeet. Muutosta arvioitiin Leimanin psykoterapiaprosessin metamallin ja Stilesin assimilaatiomallin avulla. Asiakkaan ongelmallinen häpeäkokemus ei ollut ensin tietoisen itsehavainnoinnin piirissä. Vähitellen se alkoi näyttäytyä asiakkaan ilmaisussa ei-toivottuina ajatuksina ja oireina. Asiakkaan havaitsijaposition kehittyessä mahdollistuivat suojaavien toimintatapojen tarkastelu ja niiden linkittäminen asiakkaan elämäntarinaan. Kohdatuksi tulemisen kokemus alkoi vähitellen näkyä asiakkaan mielensisäisessä dialogissa uudenlaisina tapoina suhtautua itseen ja toiseen, mikä vapautti asiakkaan jäykistä varhaisista objektisuhteissa sisäistetyistä vuorovaikutusasetelmista. Se mahdollisti itsehavainnoinnin laajentumisen ja ymmärryksen lisääntymisen asiakkaan ydinkipuun, häpeään. Sen myötä mahdollistuivat toimijuuden lisääntyminen ja muutos objektipositiosta kohti subjektipositiota. Katri Wahlman-Neuvonen: Itsehavainnoinnin kehittyminen pitkässä psykoterapiassa asiakkaan häpeäkokemuksen valossa Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutusohjelma 2019-2022
|
Tanssi joka etsii tanssijaa -haitallisen vastavuoroisen asetelman näyttämöllistyminen KAT -koulutuspsykoterapiassa
Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan haitallisen vastavuoroisen asetelman näyttämöllistymistä ja tanssiinkutsuun vastaamista kognitiivis-analyyttisessa koulutuspsykoterapiassa. Opinnäytetyö on tapauskuvaus yhden rajatilatasoisen asiakkaan terapiaprosessista. Aineistona toimi 25 kerran koulutuspsykoterapian äänitallenteet ja terapeutin muistiinpanot tapaamisista. Aineistoa tarkasteltiin vastavuoroisen asetelman, vastatransferenssin ja projektiivisen identifikaation käsitteiden avulla kognitiivis-analyyttisen psykoterapian näkökulmasta. Aineistosta poimittiin tarkempaan tarkasteluun kohtia, joissa haitallinen vastavuoroinen asetelma ilmeni vuorovaikutuksessa. Erityistä huomiota kiinnitettiin asiakkaan epäonnistumista edeltäviin tapaamisiin ja terapeutin voimakkaita vastatunteita herättäneisiin kohtiin. Tuloksissa kävi ilmi, että tanssiinkutsuun vastaaminen estää muutosta ja vahvistaa ongelmallisiin toimintatapoihin turvautumista. Toisaalta tuloksissa oli nähtävissä, että asetelmien näyttämöllistyminen terapiasuhteessa on jossain määrin väistämätöntä sekä monimuotoista ja hienovaraista. Lopuksi tapaustutkimuksen pohjalta pohditaan miten haitallisen vastavuoroisen asetelman näyttämöllistymisen voi tunnistaa ja miten vastavuoroisen asetelman näyttämöllistyessä voisi toimia psykoterapeuttista muutosta mahdollistaen.
Jenny Julkunen: Tanssi joka etsii tanssijaa -haitallisen vastavuoroisen asetelman näyttämöllistyminen KAT -koulutuspsykoterapiassa
Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022
Muutos itsehavainnoinnissa masentuneen potilaan lyhytpsykoterapiassa
Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan lyhytpsykoterapiassa tapahtunutta itsehavainnoinnin muutosta. Opinnäytetyöni on tapaustutkimus masennuksen ja ahdistuksen vuoksi psykoterapiaan hakeutuneen potilaan 16 kerran lyhytpsykoterapiasta. Psykoterapiajaksojen käyntejä analysoitiin hyödyntäen
Mikael Leimanin psykoterapiaprosessin metamallia, jossa psykoterapian myötä tapahtuvaa muutosta kuvataan objektiposition, havaitsijaposition sekä subjektiposition käsittein. Opinnäytetyössäni tarkastellaan, kuinka potilas oli jakson alussa objektipositiossa suhteessa ongelmiinsa ja oireisiinsa. Potilaan suhtautuminen väsymykseensä sekä toisaalta tarvitsevuuteensa oli kriittisyyden ja syyllisyyden sävyttämää. Psykoterapiatyöskentelyn myötä potilas kykeni hiljalleen asettumaan uudenlaiseen havaitsijapositioon, ja itsehavainnoinnin kehittymisen myötä potilas kykeni käsittelemään ongelmiaan uudella, hyväksyvämmällä tavalla. Mielialaoireisiin liittyneiden syyllisyyden ja kriittisyyden vähentyminen oli merkittävä osa psykoterapiaprosessissa tapahtunutta muutosta. Potilaan voi kuvata siirtyneen terapiajakson päättyessä Leimanin metamallin mukaisesti kohti alustavaa subjektipositiota.
Reetta Hentonen: Muutos itsehavainnoinnissa masentuneen potilaan lyhytpsykoterapiassa
Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022
Seksuaalinen haluttomuus lyhytpsykoterapiassa
Opinnäytetyö on tapauskuvaus yhden potilaan terapiaprosessista kognitiivis-analyyttisen 16 kerran lyhytpsykoterapiasta.
Opinnäytetyön aineistona käytettiin terapeutin muistiinpanoja sekä kahta äänitallennetta terapiaistunnolta.
Opinnäytetyön tavoitteena on tutkia kognitiivis-analyyttisen psykoterapian keinoin potilaan kokemaa seksuaalista haluttomuutta sekä tunnistaa seksuaalisen haluttomuuden oireiden ja niiden taakse katsominen ymmärrystä etsien vastavuoroisten asetelmien kautta.
Jokaisella on oma henkilökohtainen seksuaalisuus, ja sitä tulisi tarkastella silkkihansikkain herkkänä kunnioittaen potilaan lähikehityksen vyöhykettä.
Kirsi Horto: Seksuaalinen haluttomuus lyhytpsykoterapiassa
Kognitiivis- analyyttinen aikuisten yksilöterapian koulutusohjelma 2019-2022
Itsehavainnoinnin vahvistuminen terapiasuhteen katkostyöskentelyn yhteydessä
| Opinnäytetyössä tarkastellaan kognitiivis-analyyttisen ja psykoterapiasuhteen katkoksia koskevan kirjallisuuden valossa yhdessä psykoterapiassa tapahtunutta terapiasuhteen katkoksen työstämistä sekä katkostyöskentelyn vaikutusta asiakkaan itsehavainnoinnin vahvistumiseen ja itseymmärryksen lisääntymiseen. Tarkastelun kohteena on yksi tunti lyhytpsykoterapeuttisesta koulutushoidosta. Aineiston muodostivat siitä nauhoitetut äänitallenteet ja niistä kirjoitetut litteroinnit. Tutkimuskohteena on se, miten terapiasuhteen vuorovaikutusasetelmien tarkastelu katkostilanteessa vaikutti asiakkaan itsehavainnointiin sekä se, millaisten vaiheiden kautta itsehavainnoinnin muutos tarkastellussa aineistossa eteni. Näkökulmana on itsehavainnoinnin kohteellisuus suhteessa siihen, mitä terapiatilanteessa havainnoidaan sekä katkostyöskentelyä kuvaavat mallit. Itsehavainnointia tarkasteltiin pääosin soveltaen dialogisen sekvenssianalyysin (DSA) periaatteita. DSA on mikroanalyyttinen menetelmä ilmaisujen tutkimiseen litteroiduista keskusteluista niiden ilmaisijan, sisällön ja ilmaisun vastaanottajan sekä näiden keskinäisen dynamiikan tarkastelun avulla. Tulokset osoittivat, että tarkastelun kohteena ollessa istunnossa asiakkaan itsehavainnointi ja tietoisuus omista toimintamalleistaan vahvistuivat käsiteltäessä terapiasuhteessa esiin noussutta katkosta. Katkosta työstettäessä asiakkaalle hahmottui ensin, mihin vastavuoroiseen asetelmaan terapeutti hänen mielessään sijoittui. Tämän jälkeen tuli mahdolliseksi havainnoida ja kuvata sitä, minkä tunteiden ilmaisu oli asiakkaalle katkostilanteessa haastavaa ja mihin kokemuksiin tämä liittyi. Katkostilanteen ratkaisu mahdollisti itsehavainnoinnin laajentumisen ja ymmärryksen syventämisen suhteessa muihin asiakkaan kokemiin vuorovaikutustilanteiden haasteisiin. Tulosten perusteella terapiasuhteen vastavuoroisten asetelmien käsittely lisäsi asiakkaan itseymmärrystä ja tuki häntä uudenlaisten toimintatapojen löytämistä muissa vuorovaikutustilanteissa.
Pia Kärnä: Itsehavainnoinnin vahvistuminen terapiasuhteen katkostyöskentelyn yhteydessä Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutusohjelma 2017-2020
|