Koulutusohjelmat etsivät tapoja tuoda avointa tiedettä perusopintoihin pilottihankkeessa

Julkaistu kirjoittanut Juuso P Ala-Kyyny

Avoimen tieteen koulutusyhteistyöpilotti on kartoittanut avoimen tieteen opetuksen keinoja Kumpulan, Viikin ja Keskustan tieteenaloilla. Keväällä alkanut pilotti pyrkii tuomaan eri alojen käytäntöjä kaikkien käyttöön.

Jotta avoimesta tieteestä tulisi kiinteä osa tutkimuskulttuuria, siitä on tultava luonteva osa tutkijantyötä. Tutkijakoulutuksella on tärkeä rooli, mutta perustaa avoimen tieteen kulttuurille luodaan jo kandi- ja maisteriopintovaiheessa.

Tällaisesta ajattelusta lähti liikkeelle vuodenvaihteessa alkanut Avoimen tieteen koulutusyhteistyöpilotti, jossa Helsingin yliopiston eri alojen koulutusohjelmat etsivät tapoja tuoda avoimen tieteen elementtejä mukaan perusopintoihin. Pilotti rakentuu näkemykselle, että avoimen tieteen koulutus ei saisi olla ylimääräistä, ulkopuolelta tulevaa koulutusta, vaan kiinteä osa tiedekunnan normaalia opetusta. Aloitteidenkin tuli siis lähteä koulutusohjelmien omista tarpeista. Helsingin yliopiston kirjastolla on ollut koulutusohjelmia konsultoiva ja pilottia koordinoiva rooli (lisätietoa pilotista HY:n wikisivulla).

Pilotti rakentuu näkemykselle, että avoimen tieteen koulutus ei saisi olla ylimääräistä, ulkopuolelta tulevaa koulutusta, vaan kiinteä osa tiedekunnan normaalia opetusta.

Kokeiluluontoiseen pilottiin ilmoittautui kahdeksan koulutusohjelmaa: maantieteen koulutusohjelma ja matematiikan, fysiikan ja kemian opettajan kandi- ja maisteriohjelmat Kumpulan kampukselta, biologian kandiohjelma Viikistä ja kasvatustieteiden maisteriohjelma, teologian ja uskonnontutkimuksen kandiohjelma (työelämäopintojen kurssi) ja taiteiden tutkimuksen kandi- ja maisteriohjelmat keskustakampukselta. Lisäksi Suomen ja Pohjoismaiden historian jatko-opinnot on tulossa pilottiin tänä syksynä.

Pilotin tavoitteena on tuoda esiin ja luoda erilaisia avoimen tieteen koulutuksen tapoja, joita vertailukehittämisen hengessä voidaan hyödyntää eri alojen koulutuksessa. Pilotti jatkuu tänä syksynä. Tässä blogipostauksessa tarkastellaan, mitä kevään käynnistysvaiheessa on saatu aikaan.

Kumpula ja Viikki

Kumpulan ja Viikin koulutusohjelmien osalta keväällä järjestettiin kolme tapaamista. Maantieteen osalta pilotti alkanee syksyllä, ja kandiohjelmaan on kaavailtu nykyistä näkyvämpää roolia avoimelle tieteelle.

Matematiikan, fysiikan ja kemian opettajan kandi- ja maisteriohjelmien tapaamisissa kirjaston tietoasiantuntijat esittelivät mm. kirjastossa tehtyjä oppaita, jotka tarjoavat tietoa avoimesta julkaisemisesta sekä tutkimusdatan hallinnan osa-alueista. Lisäksi esiteltiin kirjaston toteuttamia tiedonhankinnan MOOC-kursseja Tutkielman tekijän tiedonhankinta ja Information Seeking and Management for Thesis Writers. Jälkimmäinen kurssi sisältää erilliset osiot datanhallinnasta ja avoimesta tieteestä.

Keskustelussa esiin nousi opettajakouluksessa pidettyjen kurssien harjoitustehtävien jakaminen, ja erityisesti se, millä alustalla tämän voisi toteuttaa. Osana opetuksen toteutuksen digiloikkahanketta matematiikan puolella on vireillä projekti, jossa julkaisualustamahdollisuuksia kartoitetaan. Julkaisualustaprojektiin liittyvät löydökset kiinnostaisivat varmasti muuallakin HY:ssä.

Biologian kandiohjelman tapaamisessa käytiin keskustelua siitä, miten avoimen tieteen menetelmiä voitaisiin sisällyttää olemassa oleviin kursseihin. Esiin nousi kolme tapaa:

  1. Avointa dataa voi hyödyntää opetuksessa käyttämällä esimerkiksi Lajitietokeskuksen dataa, Tuuli Toivosen tutkimusryhmän tuottamaa avointa dataa tai tunnettuja dataa tarjoavia palveluja (mm. Zenodo, Re3data). Lajitietokeskuksen Laji.fi-palvelu antaa opiskelijalle tietoa myös sensitiivisestä datasta.
  2. Opiskelijat voivat harjoitella oman datanhallintasuunnitelman (data management plan, DMP) tekemistä esimerkiksi tutkimustyön kenttäkurssilla. Yksinkertaisessa suunnitelmassa opiskelijat keskittyisivät kuvaamaan, miten data kerätään, järjestetään, tallennetaan, varmuuskopioidaan ja kuvataan huolellisesti. Myös datasettien dokumentointia ja metadatan tuottamista voidaan harjoitella käytännössä.
  3. Aineistojen avaamista voi harjoitella jakamalla kursseilla tehtyjä töitä tai kurssityötä varten kerättyä dataa joko muille kurssilaisille tai laajemmin. Esimerkkinä opiskelijoille voitaisiin näyttää artikkeleita ja niihin liittyvää tutkimusdataa, joka on avattuna esimerkiksi Dryad-arkistossa. Tutkimuksista, joista opiskelijat mahdollisesti tekevät artikkelin, voi suositella datan avaamista Zenodossa.

Keskustelussa todettiin, että edellä mainittujen sisältöjen lisääminen kursseille vaatisi lisäresursseja ja vastaavan opettajan motivaatiota. Biologian kandiohjelman tapaamisessa keskusteltiin myös avointen (open access, OA) julkaisusarjojen laadusta ja yleensä lähdekritiikistä. Tässä yhteydessä tutustuttiin luotettavia OA-lehtiä kokoavaan DOAJ-palveluun ja Peerage of Science -vertaisarviointipalveluun.

Kannustaminen gradujen ja kanditöiden avoimeen julkaisemiseen oli aihe, joka nousi esiin sekä Kumpulassa että Viikissä. Digitaalisten opinnäytteiden tallennus- ja julkaisupalveluna toimii E-thesis. Se toimii kaikkien gradujen julkaisupaikkana, ja sinne voi tallentaa tällä hetkellä myös kanditöitä muutamilta keskustan aloilta sekä lääketieteestä (ks. myös postaus HULib News -blogissa). Kumpulassa tuotiin esiin myös se, että avoimesti julkaistuja opinnäytteitä voitaisiin hyödyntää nykyistä aktiivisemmin myös opetuksessa.

Keskustakampus

Keskustakampuksella järjestettiin kevään aikana kolme tapaamista kasvatustieteiden maisteriohjelman ja teologian kandiohjelman kanssa. Humanistisen tiedekunnan koulutusohjelmien pilottialoitukset siirtyivät syksyyn.

Tapaamisissa mietittiin, miten avoimen tieteen näkökulma saataisiin entistä kiinteämmin mukaan nykyisiin kurssisisältöihin. Kasvatustieteiden kohdalla pohdittiin kirjaston tarjoamien tiedonhankinnan kurssien liittämistä opetukseen kahdella avointa tiedettä sivuavalla opintojaksolla, Kasvatustieteellisen tutkimuksen ajankohtaisia kysymyksiä ja Kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät 2. Ensin mainittu kurssi järjestetään lukuvuonna 2018–2019 ensi kertaa; kurssi sisältää tutkijahaastatteluita, ja niissä olisi luontevaa ottaa esille myös avoimen tieteen teemoja.

Teologisen tiedekunnan tapaamisessa keskusteltiin avoimeen tieteen näkökulman huomioimisesta työelämäopintojen kurssilla. Esiin nousivat datanhallinnan perustaidot (mm. tiedostojen nimeäminen, tiedostomuodot, tekijänoikeusasiat) ja avoimen julkaisemisen harjoittelu esimerkiksi blogikirjoitusten muodossa. Kevään kurssilla avoin data oli kurssin kantavana periaatteena opettajien materiaalin julkaisemisessa ja opiskelijoiden palautuksissa. Kurssilla käytiin läpi myös periaatteita, jotka liittyvät tiedon käyttöön, julkaisemiseen ja avoimuuteen. Kurssin toisena opettajana toimivan Maria Buchertin mukaan tällä oli hyvin merkittävä vaikutus akateemisten työelämätaitojen kehittämiseen.

Humanistisen tiedekunnan koulutusohjelmien osalta pilotti ei ole alkanut, mutta alustavissa suunnitelmissa on DMP-ohjeen testaaminen Anu Lahtisen vetämässä historian tutkijaseminaarissa syksyllä. Lahtinen on pohtinut myös DMPTuuli-työkalun hyödyntämistä graduseminaarissa, mutta tässä on omat rajoituksensa:

”Graduseminaarilaisille sen pitäisi olla hyvin pelkistetty harjoitus. He kyllä tuottavat aineistoja, joita voisi hyvin julkaista avoimen tieteen kautta, mutta Suomen Akatemian ym. tarpeisiin tehdyt DMP-pohjat ovat liian monipolvisia. Avoimen tieteen kysymyksiä pohdimme tosin maisteriohjelman digiloikan yhteydessä, integroiden avoimen tieteen teemoja työnkulkujen yksityiskohtiin tai aineistokysymyksiin”, Lahtinen toteaa.

Humanistisen alan opetukseen ja avoimeen tieteeseen liittyen, kirjaston tietoasiantuntija ja tutkija Mikko Ojanen (taiteiden tutkimus) on tuonut esiin omaa lähestymistapaansa vetämällään Studioteknologia-kurssilla: ”Tuolla kurssilla on opiskelijoita ensimmäisen vuoden opiskelijoista alkaen, joten siinä ei kovin korkealentoisista avoimen tieteen periaatteista kannata puhua. Ideologisia maalailuja on syytä konkretisoida. Olen käytännössä integroinut avoimen tieteen osaamisasiat lähinnä työnkulkujen yksityiskohtiin, eli esim. harjoitustehtävien toimeksiantoihin liittyen mm. tiedostojen nimeämiseen, niiden systemaattisen tallentamiseen ja ryhmätöiden osalta lopputyöprojektien suunnittelutyön avoimuuteen, eli että kaikki ryhmät pystyvät omien suunnitelmien ohella seuraamaan myös toisten ryhmien etenemistä jne.” Lisää Ojasen ajatuksia avoimen tieteen tuomisesta tutkimuksen ja opetuksen käytäntöihin voi lukea hänen artikkelistaan Avoin tiede on huono otsikko Musiikin suunta -lehdessä (1/2018).

Pilotin muita tuotoksia ja jatkonäkymiä

Osana Avoimen tieteen koulutusyhteistyöpilottia kevään ja kesän aikana valmistui Helsingin yliopiston kirjaston ja Tietotekniikkakeskuksen yhteistyönä Datanhallinnan perusopas. Suomenkielinen opas vastaa keskeisiin datanhallinnan kysymyksiin: Mitä tutkimusdata on? Missä dataa kannattaa säilyttää? Miten data pidetään järjestyksessä? Mitä datalla tehdään tutkimuksen päätyttyä? Selkeä, tiivis ja käytännönläheinen opas on tarkoitettu erityisesti maisterivaiheen opiskelijoille, mutta opas on hyödyllinen myös kandivaiheessa opiskeleville sekä kaikille muillekin datanhallinnan perusteita kaipaaville.

Tulevan syksyn aikana pilotti jatkuu samalla periaatteella kuin keväällä: aloitteet lähtevät koulutusohjelmien omista tarpeista, ja Helsingin yliopiston kirjastolla on edelleen konsultoiva ja koordinoiva rooli. Hyviä käytäntöjä pyritään kartoittamaan jatkossa myös haastatteluin, sillä on tiedossa, että eri puolilla yliopistoa avoimen tieteen käytäntöjä on sovellettu jo pitkään opetuksessa. Esimerkkeinä Szabolcs Galambosin, Kimmo Vehkalahden (Introduction to open data science) ja Tuuli Toivosen (Introduction to open science) opetus. Näitä avoimen tieteen käytäntöjä tuodaan yliopistoyhteisön käyttöön joko pilotin Wiki-sivun tai tämän Think Open -blogin kautta.

Pilotissa esiin tulleita hyödyllisiä linkkejä