Helsingin yliopisto
Keskeisestä asemasta huolimatta tutkimusetiikkaa ja avointa tiedettä käsitellään usein toisistaan irrallaan. Tässä artikkelissa yliopistonlehtori Simo Kyllönen Helsingin yliopistosta tarkastelee tutkimusetiikkaa ja avointa tiedettä saman kolikon – korkeatasoisen tieteen – eri puolina. Tieteen avoimuuden ja etiikan läheinen suhde konkretisoituu, kun vastuullista tutkimuskulttuuria tarkastellaan hyvinä tieteellisinä käytäntöinä: myös avoin tiede pyrkii edistämään tutkimuksen luotettavuutta, rehellisyyttä ja läpinäkyvyyttä.
Teksti: Simo Kyllönen (Helsingin yliopisto)
Eettisyys ja avoimuus ovat nykytutkimuksen tärkeitä laatuvaatimuksia. Tutkimusrahoittajat, kuten Suomen Akatemia, edellyttävät rahoittamiltaan hankkeilta molempia. Tutkimusetiikka ja avoin tiede ovat myös olennainen osa yliopistojen tutkijoille tarjoamaa koulutusta ja tukipalveluja.
Keskeisestä asemasta huolimatta tutkimusetiikkaa ja avointa tiedettä käsitellään valitettavan usein toisistaan irrallaan – sekä hallinnollisesti että tutkijankoulutuksessa. Toisinaan tutkimusetiikan saatetaan nähdä jopa tarpeettomasti estävän avoimen tieteen toteumista – tai avoin tiede nähdään puolestaan uhkana tutkimuksen eettiselle toteuttamiselle. Vastakkainasettelun sijaan tutkimusetiikka ja avoin tiede tulisi nähdä saman kolikon – korkeatasoisen tieteen – kahtena eri puolena. Vastuullisessa tutkimuskulttuurissa etiikka ja avoimuus tukevat toisiaan.
Avoimuus ja tutkittavien kunnioittaminen
Tutkittavien tietoon perustuva suostumus sekä tutkimukseen osallistumiselle että henkilötietojensa käsitellylle on tärkeä tutkimusetiikan lähtökohta. Sen tarkoitus on kunnioittaa tutkittavien autonomista päätösvaltaa ja yksityisyyttä. Poikkeaminen tästä lähtökohdasta on oltava hyvin perusteltu. Lääketieteellisen tutkimuksen osalta lähtökohta on kirjattu myös lainsäädäntöön. Yksityisyyden ja henkilötietojen suojelemisesta tutkimuksessa säädetään tietosuojalaissa Euroopan tietosuoja-asetukseen (GDPR, General Data Protection Regulation) pohjautuen.
Kun avoin tiede nähdään uhkana tutkimusetiikalle, kyse on usein tutkittavien tietosuojasta. Tuoreissa tutkimusjulkaisuissa on tuotu esiin riskejä, joita aineistojen avoimuudesta voi koitua tutkittavien päätäntävallan ja yksityisyyden kunnioittamiselle. Aineistot, jotka sisältävät etenkin sensitiivisiä tietoja tutkittavista, voivat huolimattomasti avattuina aiheuttaa merkittävää vahinkoa tutkittaville, etenkin jos niitä käytetään pahantahtoisesti (ns. kaksikäytön riski). Siksi on tärkeää, että avoimuutta toteutetaan yksityisyyttä ja henkilötietojen käsittelyä koskevien periaatteiden ja säädösten mukaisesti ja tutkittavien antamaa suostumusta kunnioittaen. Lopulta kyse on kaikille yhteisten hyvän tieteen perusperiaatteiden toteuttamisesta: tutkittavien luottamuksen ja arvostuksen ansaitsemisesta tieteelliselle tutkimukselle.
Samalla tehokkaat tietojenkäsittelyteknologiat lisäävät avaamiseen liittyviä riskejä. Tutkijat ovat tuoneet esiin, miten laajoja avoimia aineistoja yhdistämällä on mahdollista tunnistaa tutkittavia uudelleen, vaikka yksittäisten aineistojen on ajateltu olevan anonymisoituja. Huolet korostavat tutkijoiden huolellisuutta ja vastuuta oman tutkimuksensa avoimuuden tason määritellyssä. Eettistä ennakkoarviointia tekevät sairaanhoitopiirien ja yliopistojen eettiset toimikunnat ovat tärkeässä asemassa tukemassa tutkijoita oikean tason löytämisessä. Lisäksi tarvitaan lisää tutkijoiden koulutusta aineistojen avaamisen liittyvistä riskeistä ja vastuullisista tavoista avata aineistoja. (Ks. aineistonhallinnan koulutus Helsingin yliopistossa.)
Kansalaistiede ja tutkimusetiikka
Avoimeen tieteeseen sisältyy myös ajatus tutkimuksen tekemisen avaamisesta laajemmalle joukolle yhteiskunnan jäseniä. Tämä tavoite esiintyy useissa eri muodoissa – kansalaistieteenä, osallistavana tieteenä, yhteisöllisenä tieteenä. Oleellista kuitenkin on, että tutkimukseen osallistujat ovat tällöin osa tutkimuksen tekoa, eivät tutkimuksen kohteita – tutkittavia. Tämä ero on pidettävä kirkkaana mielessä, sillä toisinaan osallistavilla menetelmillä myös tutkitaan osallistujia. Jos osallistujat ovat myös tutkimuksen kohteina ja heistä kerätään henkilötietoja, on tutkimuksen toteuttajien huolehdittava, että osallistujat ovat antaneet asianmukaisen suostumuksensa ja henkilötietojen käsittelystä huolehditaan.
Hyvä tieteellinen käytäntö ja avoin tiede
Avoimen tieteen ja etiikan tiivis yhteen kietoutuminen tulee ilmeiseksi, kun tutkimusetiikkaa tarkastellaan laajemmin niin sanottuina hyvinä tieteellisinä käytäntöinä (Kuva 1). Nämä menettelytavat takaavat, että tutkimuksen koko elinkaari on toteutettu eettisesti vastuullisesti ja sen tuloksiin voidaan luottaa. Vilpillinen toiminta tutkimuksessa – kuten tutkimustulosten sepittäminen, vääristely tai plagiointi – puolestaan vahingoittaa suoraan tieteellisen toiminnan laatua ja uskottavuutta. Piittaamattomuutta hyvästä tieteellisestä käytännöstä ovat myös muun muassa omien tutkimustulosten paisuttelu, muiden työn vähättely, yleisön harhaan johtaminen oman tutkimuksen suhteen sekä tutkimukseen mahdollisesti vaikuttavien sidonnaisuuksien ilmoittamatta jättäminen. Kaikki nämä ovat omiaan heikentämään luottamusta tieteelliseen työhön ja sen tekijöihin.
Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) juuri uudistetussa ohjeessa hyvän tieteellisen käytännön yleiseurooppalaiset perusperiaatteet on listattu seuraavasti: luotettavuus, rehellisyys, arvostus ja vastuunkanto (Kuva 2). Avoin tiede on helppo nähdä osana näiden perusperiaatteiden toteuttamista. Myös avoin tiede pyrkii edistämään tutkimuksen luotettavuutta ja rehellisyyttä. Tutkimusaineistojen ja -menetelmien avoin saatavuus parantaa tutkimuksen toistettavuutta ja mahdollisuuksia koetella tuloksia tieteellisesti.
Avoimuus edistää tutkimuksen läpinäkyvyyttä ja puolueetonta arviointia, ja auttaa yleensä ylläpitämään muita arvostavaa ja vastuullista toimintakulttuuria kaikilla tieteellisen toiminnan osa-alueilla. Nämä avoimen tieteen yhteydet hyviin tieteellisiin käytäntöihin tuodaan esiin myös uudessa TENK:n ohjeessa.
Avoin tiede on helppo nähdä osana näiden perusperiaatteiden toteuttamista. Myös avoin tiede pyrkii edistämään tutkimuksen luotettavuutta ja rehellisyyttä.
Avoimuutta ja etiikkaa tukeva tutkimuskulttuuri?
Suurimmat haasteet liittyvät avoimen ja eettisen tutkimuskulttuurin omaksumiseen ja luomiseen. Avoimuuden ja etiikan toteuttaminen toisiaan tukien tulisi olla osa tutkijan perustyötä. Toimintakulttuurin avoimuudella osana avointa tiedettä tarkoitetaan esimerkiksi tutkijan pätevöitymiseen ja tutkimuksen arvioimiseen liittyviä käytäntöjä. On ehdotettu, että tutkimustulosten avoimen saatavuuden edistämisen tulisi olla osa tutkimuksen arviointia. Samalla on muistutettu, kuinka nykyiset avoimen julkaisemisen toimintamallit, joissa tutkijoilta peritään kirjoittajamaksuja (APC, article processing charges), voivat asettaa tutkijat epätasa-arvoiseen asemaan toisiinsa nähden. Toimintamallin myötä avoimen julkaisemisen markkinoille on ilmestynyt myös epäilyttäviä ja heikkolaatuisia ”saalistajalehtiä”, jotka houkuttelevat julkaisupaineissa olevia tutkijoita alhaisilla kirjoittajamaksuilla.
- Lue myös: Milloin hälytyskellojen pitäisi soida – kirjaston opas tukee tutkijaa julkaisukanavan valinnassa
Avoimuutta on myös esitetty tavaksi kehittää tieteellisten julkaisujen vertaisarviota tasapuolisempaan ja läpinäkyvämpään suuntaan. Ajatuksena on, että avoimempi vertaisarviointi vähentää vinoumia, lisää arvioitsijoiden vastuullisuutta mutta antaa mahdollisuuden myös antaa tunnustusta heidän tärkeästä työstään. Toisaalta joillakin aloilla on pelätty, että suljetun vertaisarvioinnin avaaminen voi jopa lisätä vinoumia. Tässäkin on hyvä muistaa, että vertaisarvioinnin avaamista voidaan toteuttaa monin eri tavoin riippuen julkaisusta ja tieteenalasta.
Avoimeen julkaisemiseen ja vertaisarviointiin liittyvät esimerkit korostavat sitä, kuinka vastuullisen tutkimuskulttuurin luominen vaatii muutoksia laajasti tutkimustyön arvioinnin, palkitsemisen ja tukemisen tavoissa. Muutosten tasapuolinen toteutuminen vaatii kiinnittämään huomiota myös tutkimustoimintaa ohjaaviin rakenteisiin (Kuva 3).
Simo Kyllönen (TUHAT, ORCID, @KyllonenSimo) on toiminut Helsingin yliopiston tutkimusetiikan ja avoimen tieteen yliopistonlehtorina vuodesta 2018. Hän on Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) jäsen ja Helsingin yliopiston ihmistieteiden eettisen ennakkoarvioinnin toimikunnan jäsen. Kyllönen toimii vastuuhenkilönä oikeudenmukaista ja tietoon perustuvaa ilmastosiirtymää tutkivassa FACTOR-hankkeessa.