Poimintoja Helda Open Books -kokoelmasta ja pohdintaa avoimen kirjajulkaisemisen haasteista

Helsingin yliopiston avointen kirjojen Helda Open Books on kasvanut jo yli 130 kirjan kokoelmaksi. HOB-julkaisupalvelu on yliopiston tutkijoiden ja opettajien käytössä. Tässä blogipostauksessa neljä tutkijaa poimii Helda Open Booksista omat lukuvinkkinsä ja kertoo ajatuksiaan avoimesta monografiajulkaisemisesta, erityisesti siihen liittyvistä haasteista.

Helsingin yliopiston avoimen julkaisemisen palvelu Helda Open Books avattiin viime vuonna yliopiston tutkijoiden ja opettajien käyttöön, ja kokoelmaan on kertynyt jo reilusti yli toista sataa kirjaa.

Näin joulun alla on hyvä nostaa myös näitä kaikille avoimia kirjoja esiin. Tätä varten tiedustelimme tutkijoiden ja opettajien HOB-vinkkejä ja ajatuksia avoimesta julkaisemisesta. (Perustietoa Helda Open Booksista löytyy HOB-oppaasta ja kevään tiedotteesta.)

Kirjojen avoimuudesta hankalaa neuvotella

Sosiologian tutkija Otto Pipatti (TUHAT, ORCID) poimii Helda Open Booksin valikoimasta tieteenalansa uudemman julkaisun, joka avattiin osana Helsingin yliopiston Monografiat avoimeksi -projektia (Flamma-intranet-linkki) – samassa projektissa avattiin myös Pipatin oma teos Morality Made Visible (2019).

”Voin suositella ennen kaikkea Antti Tanskasen ja Mirkka Danielsbackan teosta Intergenerational Family Relations. An Evolutionary Social Science Approach (2018). Monesta muustakin sosiologian tutkimusalasta pitäisi tehdä tällainen teos, jossa tutkittavaa ilmiötä katsotaan kokoavasti muiden samaa ilmiötä tutkivien tieteenalojen näkökulmasta. Tällainen avoimempi lähestymistapa veisi eri asioiden yhteiskuntatieteellistä ymmärrystä paljon eteenpäin”, Pipatti kertoo.

”Tarjolla näkyi olevan myös suomalaisen sosiologian klassikkoteoksia, kuten Matti Kortteisen ja Risto Alapuron kirjoja, joiden saattaminen avoimesti saataville on hieno juttu. Voisin lukea itselle olennaisin osin myös Matti Häyryn utilitarismin historiaa käsittelevää teosta.”

Pipatti pohtii avointa julkaisemista erityisesti monografioiden näkökulmasta. Rahoittajien pyrkimys avoimuuteen ei hänen kokemustensa mukaan useinkaan vastaa kirjajulkaisemisen realiteetteja.

”Tutkimusrahoittajien voimakkaasti lisääntynyt vaatimus avoimesta julkaisemisesta asettaa nimenomaan monografioiden tekijät hyvin hankalaan asemaan. Artikkelijulkaisussa rahoittajat ovat huomioineet siitä tekijälle tulevia lisäkustannuksia, mutta kirjojen kohdalla kaupallisten tiedekustantajien kanssa avoimesta saatavuudesta on käytännössä mahdotonta neuvotella. Joudun itse tulevissa rahoitushauissa selvittämään ja huomioimaan, millä tavoin kirjajulkaisemiseen on ylipäänsä mahdollista hakea rahoitusta, jos ehtona on tutkimustuotosten vapaa saatavuus”, Pipatti pohtii.

Kirjojen kohdalla kaupallisten tiedekustantajien kanssa avoimesta saatavuudesta on käytännössä mahdotonta neuvotella.

Kiihtyvä julkaisutahti vaatii erityistoimia

Sosiologian emeritusprofessori Jukka Gronow (TUHAT) valitsee HOB-katalogista oman alansa perusteoksen, joka julkaistiin ensi kerran vuonna 1988.

Risto Alapuron State and Revolution in Finland (2018) on historiallisen sosiologian suomalainen klassikko, joka asettaa Suomen vallankumouksen kansainväliseen vertailevaan kontekstiin ja analysoi sitä vallankumousteoreettisesta tutkimusperinteestä käsin. Tähän teoksen uuteen painokseen tekijä on kirjoittanut laajan ja seikkaperäisen tarkastelun aihetta koskevaan myöhempään tutkimukseen  ja keskusteluun”, Gronow kertoo.

Avointa julkaisemista Gronow peilaa tieteellisen julkaisemisen yleiseen, pitkään jatkuneeseen suuntaukseen.

”Avoimen julkaisemisen, kuten muunkin julkaisemisen, ongelma on, että julkaisutoiminta on vilkasta, lähes eksponentiaalisesti kiihtyvää – johtuneeko sitten publish or perish -vaatimuksesta. Uusia lehtiä lanseerataan vähän väliä. Ja kun kaikki on melkein heti saatavilla, nääntyy tutkijaparka helposti ylitarjonnan alle, eikä osaa lopettaa hakemista ja lukemista ajoissa. Itse annan muiden ensin löytää kiinnostavat jutut, jotka sitten itse poimin heidän julkaisuidensa viitteistä ja lehdissä julkaistuista arvosteluista. Toisin sanoen, kulttuurivälittäjien ja portinvartijoiden rooli korostuu entisestään. Siinä ei ole mitään pahaa, kunhan tietää keitä kannattaa seurata.”

Kun kaikki on melkein heti saatavilla, nääntyy tutkijaparka helposti ylitarjonnan alle, eikä osaa lopettaa hakemista ja lukemista ajoissa.

Gronow on julkaissut itsekin avoimesti. Hänen uusin kirjansa Deciphering Markets and Money (2020) oli tänä vuonna aloittaneen avoimen tiedekustantamon Helsinki University Pressin ensimmäisiä kirjoja.

”Kirjaani on käyty klikkaamassa ihan hyvin, mutta on ihan eri asia, kuinka moni on sen lukenut tai siihen tutustunut. Senhän näkee oikeastaan vasta sitten, kun – ja jos – kirjaan alkaa ilmestyä viittauksia, tai vielä paremmin, arvosteluja kirjasta. Ensimmäinen arvostelu on juuri ilmestynyt Poliittinen talous -lehdessä, ja muutamia pitäisi olla tulossa kansainvälisiinkin lehtiin.”

”Uudet ei aina parhaita”

Alue- ja kulttuurintutkimuksen professori Jussi Pakkasvirta (TUHAT, ORCID) laajentaa kartoitusta Heldan kirjakokoelman puolelle, josta löytyy tuttu teos.

”Voin toki suositella toimittamaani kirjaa Nationalismit (2004) – se on aina ajankohtainen, ja sitä on minusta aika lailla katsottu ja kyselty. Itse luen työhöni liittyen useita myös vanhempia teoksia – uudet ei aina parhaita”, Pakkasvirta sanoo.

Pakkasvirran ja Pasi Saukkosen toimittamaa Nationalismit-teosta on ladattu Heldasta yli 3500 kertaa. Pakkasvirran mukaan avoin julkaiseminen synnyttää edelleen keskustelua kustantajien kanssa.

”Jonkinlainen pohdiskelu kustantajien kanssa tästä aina syntyy. Harmittaa, etten ole saanut yhtä kirjaani vielä avoimeksi aika vanhakantaisen kustantajan vuoksi – Argentiinassa on vähän toisenlaiset käytännöt”, Pakkasvirta sanoo viitaten kymmenen vuotta sitten julkaistuun teokseensa Fábricas de celulosa (2010).

Oikeustieteissä kaupallisen julkaisemisen perinteet

Helsingin yliopiston eurooppaoikeuden professori Juha Raitio (TUHAT, ORCID) pidättäytyy HOB-kirjasuosituksista, mutta pohdiskelee avointa julkaisemista yleisemmin oman tieteenalansa ja vallitsevan julkaisemisen kulttuurin pohjalta.

”Meillä oikeustieteissä on aika tyypillistä julkaista oppi- ja käsikirjoja kaupallisella kustantajalla. Näihin on monella pitkät asiakassuhteet, ja suuri osa suomenkielisestä tuotannosta on siis jo myyty näin vanhemmalla tutkijalla”, Rautio kertoo.

Ulkomailla julkaistava kaupallinen julkaisu on myös monella tavoitteena, ja se on ehkä oikeustieteen alalla vielä kirjoittajien preferenssi.

”Saattaa olla, että avoin julkaisu olisikin yksi hyvä keino aloittevalle tutkijalle saada julkaisu aikaan. Vanhojen tutkijoiden osalta avoin julkaisu olisi käytännössä ehkä kongressijulkaisu tai jokin kokoomateos. Ulkomailla julkaistava kaupallinen julkaisu on myös monella tavoitteena, ja se on ehkä oikeustieteen alalla vielä kirjoittajien preferenssi.”


Lue lisää – Helda Open Books -kirjatarinoiden sarjassa julkaistuja artikkeleita: