Helda Open Books antaa vanhoille kirjoille uuden elämän

”Helda Open Books on mainio julkaisukanava, joka antaa vanhoille kirjoille uuden elämän. Loppuunmyydyt ja ehkä vaikeasti löydettävät teokset ovat siellä kaikkien helposti luettavissa”, kirjoittaa professori ja tietokirjailija Heikki Oja blogiartikkelissa, jossa hän kertoo tähtitieteen kirjojensa matkasta Helsingin yliopiston avoimeen kirjakokoelmaan. Ojan artikkeli on osa Helda Open Books -teosten vaiheita esittelevää kirjoitussarjaa.

Teksti: Heikki Oja

Professori Heikki Oja on tähtitieteen dosentti ja tietokirjailija. Hän siirtyi 2013 eläkkeelle yliopiston almanakkatoimiston johtajan tehtävistä. Kuva: Arja Latvala-Oja

Olen kirjoittanut yli 30 kirjaa, osan yksin, osan yhdessä toisten kanssa. Useimmat kirjani on julkaissut Tähtitieteellinen yhdistys Ursa.

Vuoden 2008 paikkeilla Ursassa kaavailtiin, että vanhoja Ursan kirjoja sijoitettaisiin kaikkien luettavaksi nettiin. Eräs kesäharjoittelija skannasi kokeeksi tusinan verran Ursan julkaisuja ja teki niistä pdf:t. Kaksi niistä sijoitettiinkin Ursan verkkosivuille, mutta muut jäivät vielä odottamaan uusintajulkaisemista.

Vuoden 2013 alussa Eva Isaksson yliopiston kirjastosta vihjasi minulle, että yliopistolla on digitaalinen julkaisuarkisto Helda, ja ehdotti, että Aikakirja sijoitettaisiin sinne. ”Aikakirja on ollut varmaan kirjahyllyni käytetyimpiä teoksia, kirjastollekin näet tulee ajanlaskuja koskevia tietopalvelukysymyksiä. Kirjan ansiosta vastaukset löytyvät kuin apteekin hyllyltä”, Eva arvioi.

Alkuperäinen Aikakirja ilmestyi syksyllä 1999 Otavan kustantamana ja siitä otettiin pari lisäpainosta. Kirja oli Tieto-Finlandia-ehdokkaanakin vuonna 2000. Mutta kun Otava ei enää pitänyt kirjaa myynnissä, palautuivat sen oikeudet minulle. Päivitin kirjan ajan tasalle, ja se ilmestyi pdf-muodossa yliopiston almanakkatoimiston verkkosivulla kolmena uutena laitoksena, Aikakirja 2007, Aikakirja 2010 ja Aikakirja 2013.

Eva Isakssonin ehdotus jäi vuonna 2013 muhimaan, mutta tämän vuoden alussa Eva palasi asiaan uudelleen. En ollut itse huomannut viime syksynä Helda Open Booksin lanseeraamista, mutta nyt Eva huomautti, että Aikakirja sopisi hyvin sinne.

Kiinnostuin tietysti ajatuksesta, että Aikakirja saisi arvokkaan loppusijoituspaikan. Sitä ei enää kannattanut päivittää, koska almanakkatoimiston uusi henkilökunta julkaisi viime syksynä Otavan kanssa uuden kirjan almanakka-asioista.

Markku Roinila Heldasta tarkisti vielä almanakkatoimistosta, ettei sillä ollut mitään julkaisuajatusta vastaan. Nykyiselle johtajalle Minna Saarelma-Paukkalalle asia sopi hyvin ja hän totesi, että toivottavasti kirja saa Heldan kautta vielä enemmän lukijoita.

Aikakirjan taitto oli vaimoni Arjan tekemä, kuten monen muunkin kirjani taitto, joten taittajankin lupa järjestyi helposti. Kirja oli sähköisessä muodossa kotikoneillamme, joten pystyimme lähettämään Markku Roinilalle julkaisuvalmiin pdf:n. Aikakirja 2013 on nyt ollut Helda Open Booksissa pari kuukautta ja se on ladattu noin 160 kertaa.

   Helda Open Books

    • Helda Open Books on Helsingin yliopiston avointen monografioiden kokoelma ja julkaisupalvelu.
    • Julkaisee Helsingin yliopiston tutkijoiden kirjoittamia ja toimittamia teoksia.
    • Julkaisee monenlaisia kirjoja, esimerkiksi kurssikirjoja, tieteenalaojen klassikoita ja kokoomateoksia.
    • Teokset saavat DOI-tunnisteen, ja teokset julkaistaan Creative Commons -lisenssillä.
    • Helsingin yliopiston kirjasto vastaa palvelusta. Lisätietoa Helda Open Books -oppaasta. Ota yhteyttä: heldaopenbooks@helsinki.fi.

Tieteen popularisointia ja tiedehuumaa

Kun Aikakirja oli saatu Heldaan, kysyin Roinilalta, olisiko yliopisto halukas sijoittamaan arkistoon myös muita, vanhempia kirjojani. Ehdotin seitsemää kirjaa, alkaen ensimmäisestä populaarikirjastani Kohti tähtiä, jonka kirjoitin yhdessä Juhani Westmanin kanssa ja jonka Gummerus julkaisi 1975, ja päättyen Aurinkokuntamme-kirjaan, jonka tein yhdessä Markku Poutasen kanssa ja jonka Ursa julkaisi 1990. Kaikista näistä oli minulla skannaukset valmiina sieltä yli kymmenen vuoden takaa.

Ilokseni kaikki kelpasivat (”Kävin kirjat läpi ja havaitsin ne hyvin mielenkiintoisiksi ja mainiosti sopiviksi Helda Open Booksiin”, totesi Roinila), ja kevään aikana ne tulivat Helda Open Books -sivuille. Sieltä löytyy nyt useita kirjoja popularisointiurani alkuajoilta eli Kohti tähtiä -kirjan lisäksi Mustaa aukkoa etsimässä, jonka kirjoitin Raimo Keskisen kanssa (Ursa 1977); Tulipalloja taivaalla, joka sai Valtion tiedonjulkistamispalkinnon (Ursa 1978); 1982 kun planeetat kohtaavat, jonka kirjoitin Antti Jänneksen kanssa (Ursa 1978); Albert Einstein – tutkija ja ihminen, jonka toimitin Osmi Vilhun kanssa (Ursa 1979); ja Komeetat, jonka kirjoitin Kari Kailan, Tapio Korhosen ja Mauri Valtosen kanssa (Ursa 1983).

Noiden kirjojen ilmestymisaikaan Suomessa vallitsi jonkinlainen tiedehuuma, jolloin järjestettiin tiedenäyttelyitä (esim. Fysiikka-82), alettiin suunnitella tiedekeskus Heurekaa ja perustettiin esimerkiksi Tiede 2000 -lehti. Noiden aikojen inspiroitunut tunnelma käy mielestäni hienosti ilmi Mustaa aukkoa etsimässä -kirjan takakannesta. Verkkoon valittiin kirjan neljäs painos, jonka takana on julkaistu Kaarle Kurki-Suonion runo. Se ilmestyi alun perin Arkhimedes-lehdessä, kun Kurki-Suonio arvosteli Keskisen ja minun kirjan.

Helpot lupaneuvottelut – kuviin liittyi rajoituksia

Kaikkiin kirjoihin kysyin kustantajalta uudelleenjulkaisemisluvan. Markku Sarimaa Ursasta vastasi, että hyvin sopii, ja Johanna Laitinen Gummeruksesta totesi vastauspostissaan: ”Heldaan vain!” Olisivatpa lupaneuvottelut aina näin helppoja!

Samoin kaikki kirjoittajatoverit, jotka vain pystyin tavoittamaan (osa on valitettavasti jo kuollut), olivat yksimielisiä siitä, että Heldassa julkaiseminen on hyvä ajatus.

Kaikissa kirjoissani on runsaasti kuvia, eri lähteistä hankittuja, eikä avoin CC-BY-4.0-lisenssi tietenkään voi koskea niitä. Siksi jokaiseen pdf:ään on nimilehden kääntöpuolelle lisätty teksti, joka pienin muunnoksin toteaa: ”Teoksen tekstit ja viivapiirrokset on lisensoitu avoimella CC BY 4.0 -lisenssillä. Muiden kuvien lähteet on ilmoitettu kuvateksteissä, ja niitä koskevat normaalit tekijänoikeussäännökset.”

Kaikki vanhat kirjat skannattiin yli kymmenen vuotta sitten melko pienellä resoluutiolla (150 tai 200 dpi), koska tuohon aikaan haluttiin tiedostojen koot pitää pienenä.

Nyt Markku Roinila totesi minulle, että nykyään ”luettavuus pikemminkin kuin koko on ensisijainen, sillä kirjat ladataan yleensä pdf:nä eivätkä siinä kokoerot paljon merkitse.”

Uudemmissa kirjoissa, kuten Aikakirjassa, pdf on tehty suoraan sähköisestä taittotiedostosta eikä skannaamalla, joten laatu on selvästi parempi ja tiedostokoko pienempi kuin skannatuissa kirjoissa.

Yhteistyö Heldan väen kanssa on ollut sujuvaa ja vaivatonta. Helda Open Books on mainio julkaisukanava, joka antaa vanhoille kirjoille uuden elämän. Loppuunmyydyt ja ehkä vaikeasti löydettävät teokset ovat siellä kaikkien helposti luettavissa. Sitä mukaa kun aika sallii, koetan jatkaa omien vanhojen kirjojeni työstämistä sähköiseen muotoon ja tarjota niitä Heldaan julkaistavaksi. Suosittelen lämpimästi kollegoita käyttämään hyväkseen yliopiston tarjoamaa mahdollisuutta.

Professori Heikki Oja on tähtitieteen dosentti ja tietokirjailija. Hän siirtyi 2013 eläkkeelle yliopiston almanakkatoimiston johtajan tehtävistä.


Helda Open Books -kirjatarinoiden sarjassa julkaistuja artikkeleita:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *