Helsingin yliopisto
Avoimen tieteen vuosikatsauksen 2021 avausosassa kootaan yhteen keskeisiä puheenaiheita viime vuodelta. Pääteemoiksi nousevat avoimen tieteen lainsäädännön uudistaminen, kotimaisten tiedelehtien rahoitus ja avoimen tieteen kansallisen yhteistyön aikaansaannokset. Vuosikatsauksen toisessa osassa käydään läpi avoimen tieteen uutisia viime vuodelta.
(This article is also available in English.)
Avointa tiedettä koskeva lainsäädäntö uudistuu
Viime vuonna Suomessa työstettiin kotimaiseen lainsäädäntöön kahta EU-direktiiviä, jotka liittyvät tieteen avoimuuteen. EU:n avoimen datan direktiiviin liittyvä laki eli tutkimusaineistolaki astui voimaan heinäkuussa. Sen tavoitteena on ulottaa tietoaineistojen uudelleenkäyttö myös tutkimusaineistoihin. Väljästi muotoillun lain lopullinen merkitys jää paljolti sen varaan, millaiseksi käytännöt muodostuvat.
Tiukemman debatin kohteena on ollut tekijänoikeuslain uudistus, joka liittyy DSM-direktiiviin (Digital Single Market). Direktiivin tuomien muutoksien olisi pitänyt olla kansallisesti voimassa jo kesäkuussa 2021, mutta tällä hetkellä tähtäin on kesässä 2022. Avoimen tieteen kannalta lakiluonnoksessa on ollut esillä kaksi olennaista asiaa: DSM-direktiivin mahdollistama tiedonlouhinta tieteelliseen tarkoitukseen sekä tieteellisten artikkelien rinnakkaistallennusoikeus – molempiin tuli yli sata lausuntoa syksyn lausuntokierroksella.
Lakiluonnoksessa ehdotetaan rinnakkaistallennusoikeutta, joka antaisi tutkijalle mahdollisuuden rinnakkaistallentaa oma julkaisunsa kustantajan linjauksista riippumatta. Vastaavanlaista lainsäädäntöä on voimassa kuudessa EU-maassa, ja ehdotus rinnakkaistallennusoikeudesta on samansuuntainen kuin eurooppalaisten tutkimusrahoittajien Plan S -suunnitelmaan kuuluva Rights Retention Strategy -tekijänoikeuslinjaus. Tukensa tutkijoiden oikeuksia vahvistaviin käytäntöihin ovat ilmaisseet muun muassa eurooppalaiset tiedejärjestöt EUA, CESAER and Science Europe ja tieteellisten kirjastojen LIBER.
- Lue myös: ”The Rights Retention Strategy and publisher equivocation: an open letter to researchers” (Plan S).
”Rinnakkaistallentamista koskeva 38 § on uusi ja perustuu kansalliseen sääntelyyn. Sinänsä tutkijan luovuttamaton oikeus rinnakkaistallentamiseen on kannatettavaa, mutta säännöksen muotoilu on riittämätön rajaustensa osalta. Rinnakkaistallentamisen osalta ei ole huomioitu kansainvälisiä kysymyksiä eikä sopimusoikeudellisia näkökulmia. Säännös olisi huomattavasti laveampi kuin muiden Euroopan maiden vastaavat säännökset ja kohdistuisi ilmeisesti myös yksityisesti rahoitettuun tutkimukseen. Kansainvälinen vertailu on jäänyt rinnakkaistallentamisen osalta tekemättä, vaikka se olisi ollut ehdottoman tarpeellista.”
– Tieteentekijöiden lakimies Salla Viitanen: ”Opetus- ja tutkimusalan erityispiirteet tulisi huomioida tekijänoikeuslain muutoksissa”
Kotimaisten tiedelehtien rahoitus ratkaisematta
Kotimaisten tiedelehtien avoimen julkaisemisen rahoitusta käsiteltiin jo puolivuotiskatsauksessa. Siinä tuotiin esiin muun muassa kolme rahoituksen ratkaisumallia – rinnakkaistallennusmalli, konsortiomalli ja ns. osaratkaisu – sekä tiedeyhteisön näkemykset eri malleista.
Keskustelu kotimaisesta tiedejulkaisemisesta jatkui syksyllä muun muassa Vastuullinentiede.fi-sivuston ”Puhutaan tiedejulkaisemisesta” -juttusarjassa, jossa ääneen pääsivät tiedelehtien tekijät. Kirjoitussarjan avausosassa pohdittiin myös avoimen julkaisemisen eri vaihtoehtoja kotimaisille tiedelehdille:
- Maksuton vihreä tie eli rinnakkaistallennus julkaisuarkistoon: Ei tuo vastausta tiedelehtien rahoitukseen, koska ”kotimaisen tieteellisen kausijulkaisemisen kulut eivät avoimuuden myötä katoa”.
- Maksullinen kultainen tie eli kirjoittajamaksuja perivät open access -lehdet: ”Kirjoittajamaksujen kautta etsityt ratkaisut ovat kaatuneet hintaan, tutkijoiden epätasa-arvoiseen kohteluun sekä hallinnolliseen raskauteen. Kotimaisilla pienillä julkaisuilla ei myöskään ole mahdollisuutta käydä laajoja sopimusneuvotteluja kansainvälisten kustantajien tapaan.”
- Maksuton ”timantti-tie” eli kirjoittajamaksuttomat open access -lehdet: Maksaja puuttuu. ”Suomessa timanttimalliin tarvittaisiin siis yhteisöllinen maksaja. Yhteisöön voisivat kuulua tässä tapauksessa tutkimusorganisaatiot ja rahoittajat, mukaan lukien opetus- ja kulttuuriministeriö.”
Pattitilanne kotimaisten tiedelehtien kohdalla on jatkunut vuosia, ja kuilu avoimuuden ihanteiden ja rahoituksen realiteettien välillä on pysynyt. Painavan puheenvuoron kahden todellisuuden dilemmasta esitti historiantutkija, Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian apulaisprofessori ja Historiallisen Aikakauskirjan päätoimittaja Anu Lahtinen Tietolinjan kirjoituksessaan: ”Yhden kotimaisen tiedelehden vuosibudjetti on samaa luokkaa tai pienempi kuin yhden artikkeli OA-maksu ”suuren maailman” lehdissä. Kuitenkin juuri kotimaisten tiedelehtien tukeminen avoimen tieteen murroksessa näyttää olevan kerrassaan ylivoimaista. – – Kun esitetään komeita avoimuuden julkilausumia, joissa isolla rahalla tehty tutkimus vaaditaan avoimeksi, ohitetaan pienellä rahalla tehtävä tutkimus, jonka kohtalo kuitenkin on suurten poliittisten linjausten takia vaakalaudalla.”
- Lue myös: ”TJNK kysyy: Toteutuvatko avoimen tieteen tavoitteet tutkimustyön arjessa?”
- Lue myös: Janne Pölösen taustoittava artikkeli Tietolinjassa: ”Kansalliset julkaisukanavat mahdollistavat tiedejulkaisemisen kotimaisilla kielillä”.
- Lue myös: Pienten julkaisijoiden asema Plan S -suunnitelmassa ja lehtisopimuksissa – raportti ja julkilausuma.
”Kansainvälisen julkaiseminen on pääasiassa kaupallista toimintaa, jossa tavoitellaan suuria voittomarginaaleja. Kotimainen tiedejulkaiseminen on puolestaan suurimmalta osin tieteellisten seurojen vapaaehtoistyötä. Suomalaiset lehdet toimivat siis täysin eri toimintaedellytyksin – esimerkiksi noin 30 lehteä toimii alle 5 000 euron vuosibudjetilla ja monen lehden budjetit ovat alle 10 000 euroa. Summaa voi verrata myös keskimääräiseen Suomesta maksettuun kirjoittajamaksuun (APC), joka oli 1 639 euroa vuonna 2019. Pienillä budjeteilla saadaan kuitenkin paljon aikaan. Kotimainen tieteellinen kausijulkaiseminen on yhteenlasketulta määrältään samassa suuruusluokassa kuin Elsevier tai Springer, joiden kustannukset ovat aivan eri suuruusluokassa.”
– Avoimen tieteen sihteeristö: ”Mikä maksaa kotimaisessa tiedejulkaisemisessa?”
Yhteenveto uusista linjauksista ja kansallisesta yhteistyöstä
Kotimaisista avoimen tieteen linjauksista valmistui vuoden 2021 aikana tutkimusdatan avoimen saatavuuden linjaus, joka oli esillä jo puolivuotiskatsauksessa. Se määrittelee viisi tavoitetta: (1) kaikille tutkimusprojekteille laaditaan datanhallintasuunnitelma; (2) organisaatioilla on toimintamallit datan käyttöoikeuksia varten; (3) tutkimusdatan metadata tukee avaamista ja käyttöä; (4) tutkimusdatalle on asianmukainen tallennus- ja säilytysratkaisu palveluineen; (5) organisaatioissa on toimintamalli osaamisen, koulutusten ja palveluiden kehittämiseksi. Ensimmäisen tavoitteen aikataulu on vuodesta 2023 lähtien, muiden vuodesta 2022 lähtien.
Viime vuoden aikana työstetyt toimintakulttuurin avoimuuden suositukset ovat kommentoitavana 7. helmikuuta asti. Viime vuonna aloitettiin myös avoimen tieteen seurantamallin uudistustyö, ja uusi seuranta on määrä aloittaa vuoden 2022 aikana. Seurannassa tarkastellaan avoimen tieteen toteutumista organisaatioissa. Pisteytysmalli vahvistetaan keväällä, mutta seurantaa on mahdollista jo kokeilla simulaattorin avulla.
Vuodesta 2018 toimineen avoimen tieteen kansallisen koordinaation – eli Avoimen tieteen ja tutkimuksen (AVOTT) – itsearviointiraportti valmistui viime vuonna. Raportti käy eri näkökulmista läpi vapaaehtoisuuteen perustuvaa koordinaatiotyötä, joka on toiminut hyvin aktiivisesti ja tehokkaasti koko olemassaolonsa ajan. Raportti nostaa esiin myös potentiaalisia ongelmakohtia:
- ”Siiloutuminen: AVOTT-koordinaatiosta voi muodostua kohtuullisen pieni samanhenkisten yhteisö, jolla on liian ohut yhteys muuhun tutkimusyhteisöön.
- Tutkijoiden puuttuva ääni: Kun tutkijoita on mukana vähän, koordinaatiossa syntyvät linjaukset voivat olla liian irrallaan varsinaisesta tutkimustyöstä.
- Eriytyminen organisaatioista: Asiantuntijoiden ja heidän taustaorganisaatioidensa näkemykset voivat eriytyä, eivätkä asiantuntijoiden ääni ja linjausten sisältö kuulu organisaatioiden sisällä riittävästi.
- Epätasainen työnjako: Koordinaatiotyö saattaa jakautua epätasaisesti muutamien aktiivisten harteille, jolloin riskinä on sekä näkökulmien rajallisuus että epätasaarvoinen työtaakka.”
Avoimen tieteen kehittämiseen liittyvät mahdolliset sudenkuopat ovat esillä myös tämän vuoden aikana. Viime vuonna aloitettu avoimen tieteen riskianalyysityö valmistuu kesäkuussa.