Avoimen tieteen vuosikatsaus 2020, osa 1 – Plan S:n viilauksia, kotimaan linjauksia ja katoavia OA-lehtiä

Avoimen tieteen vuoden 2020 katsauksen ensimmäisessä osassa pureudutaan Plan S:n tarkennuksiin ja julkaisukanavien Plan S -yhteensopivuuden tarkistavaan työkaluun, luodaan tiivis silmäys kansallisessa avoimen tieteen koordinaatiossa tehtyihin linjauksiin, suosituksiin ja ohjeistuksiin sekä tarkastellaan koronavuoden vaikutuksia tieteellisen tiedon avoimuuteen. Erikoisteemana käsitellään verkosta katoavia open access -lehtiä ja tutkijan mahdollisuuksia vaikuttaa oman tutkimuksensa säilyttämiseen. Avoimen tieteen vuosikatsauksen toinen osa (uutiset) julkaistaan 14. tammikuuta ja kolmas osa (blogijutut) 19. tammikuuta.

(This article is also available in English.)

Teksti: Juuso Ala-Kyyny, Markku Roinila & Mika Holopainen

Vuosi 2020 jäänee historiaan koronavuotena, ja korona vaikutti myös avoimeen tieteeseen monella tavalla. Se avasi tieteellistä tietoa – koronatutkimuksen osalta – ja muokkasi tutkimusyhteistyön toimintatapoja.

Korona teki etäkokouksista arkipäivää. Helsingin yliopistossa avointa tiedettä käsittelevät tilaisuudet ja tutkijoille suunnatut webinaarit siirrettiin kattavasti verkkoon, ja monet niistä ovat olleet jälkikäteen saatavilla tallenteina. Verkkotilaisuudet helpottivat osaltaan asioiden seuraamista sekä kotimaisten että kansainvälisten tilaisuuksien osalta.

Vuoteen mahtui paljon muutakin kuin koronaa. Tässä avoimen tieteen vuosikatsauksen ensimmäisessä osassa pyrimme nostamaan esiin tutkijanäkökulmasta kiinnostavia ja tärkeitä teemoja. Vuosikatsauksen toisessa osassa (14.1.) esitellään avoimen tieteen vuoden 2020 uutissatoa ja kolmannessa osassa (19.1.) Think Open -blogijuttuja.

  • Avoimen tieteen vuosikatsauksen toisessa osassa tarkastelussa mm. avoimen tieteen linjausten suhde tutkijan arkeen, kotimaisten tiedelehtien avoimuus ja APC-maksuja maksavien tutkijoiden asema tutkimusyhteisössä.
  • Vuosikatsauksen kolmannessa osassa käydään läpi Think Open -blogisatoa. Teemoina nousevat esiin muun muassa avoin opetus eri muodoissaan, aineistonhallinnan (RDM) perusteet, tutkimuksen arviointi ja tutkimusinfrastruktuurit.

Plan S -suunnitelmaa täsmennettiin, hakutyökalu tutkijan avuksi

Suurten tutkimusrahoittajien Plan S -suunnitelma astui voimaan vuoden vaihtuessa, ja se koskee jatkossa myös kaikkia Suomen Akatemian rahoitusta hakevia tutkijoita (ks. lista Plan S -tutkimusrahoittajista). Tieteellisen tiedon avoimuuteen pyrkivä Plan S -suunnitelma julkaistiin toukokuussa 2019: suomenkielinen tiivistelmä (blogissa) ja englanninkielinen koko versio (cOAlition S:n sivulla). Suunnitelmaa täsmennettiin viime vuonna hybridilehtiä koskevien käytäntöjen ja rinnakkaistallennusoikeuden osalta.

Tutkijalla on kolme tapaa toteuttaa Plan S:n välittömän avoimen julkaisemisen vaatimus. Rights Retention Policy liittyy rinnakkaistallennukseen.

Tutkijaa lähimmin koskettaa rinnakkaistallennusoikeus eli linjaus oikeuksien säilyttämisestä (Rights Retention Policy), joka esiteltiin heinäkuussa. Sen perusidea on tämä: Plan S-rahoitetuilla tutkijoilla on oikeus artikkelin käsikirjoitusversion välittömään rinnakkaistallennukseen CC BY -lisenssillä riippumatta lehden kustantajan linjauksista. Tutkija voi siis – ainakin periaatteessa – julkaista missä tahansa lehdessä, myös maksumuurin takana, ja täyttää silti Plan S -ehdot. Näin siksi, että rinnakkaistallennusoikeus määritellään tutkijan ja Plan S -rahoittajan välisessä sopimuksessa, ja tutkijan ja kustantajan sopimus on sille alisteinen. Kustantajia on informoitu asiasta, ja osa tilausmaksullisten lehtien kustantajista on jo sitoutunut Rights Retention Policyyn. Muiden kohdalla aika näyttää, miten ne sopeutuvat uuteen tilanteeseen.

Julkaisukanaville on omat Plan S -kriteerinsä, joita on täsmennetty niin sanottujen hybridilehtien osalta. Hybridilehdet (hybrid OA) ovat tilausmaksullisia lehtiä, joissa julkaistaan myös avoimia artikkeleita. Plan S suhtautuu kriittisesti hybridilehtiin, ja niiltä edellytetäänkin sitoutumista erityiseen siirtymäkausisopimukseen. Sopimuskauden aikana ja viimeistään vuoteen 2025 mennessä hybridilehtien on muututtava kokonaan avoimiksi julkaisukanaviksi joko APC-maksullisena (gold OA) tai maksuttomana (diamond OA). Päivittyvä lista siirtymäkausisopimuksen tehneistä lehdistä – ”transformative journals” – löytyy Google-tiedostona Plan S:n verkkosivulta; mukana on myös suurten kustantajien, kuten Elsevierin ja Springer Naturen lehtiä.

Tutkijan avuksi Plan S -julkaisukanavan etsintään julkaistiin syksyllä Journal Checker Toolin (JCT) beetaversio, jossa Plan S -yhteensopivuuden voi tarkistaa julkaisukanavan, rahoittajan ja instituution perusteella. JCT:hen on integroitu myös tieto rinnakkaistallennusoikeudesta, jos kustantaja on hyväksynyt Rights Retention Policyn.

Julistus, linjauksia ja suosituksia – avoimen tieteen kansallisessa koordinaatiossa luodaan eritasoisia linjauksia tutkimusjulkaisuille, datalle ja opetukselle. Lue lisää Avointiede.fi-sivun taustoittavasta jutusta. Kuva: Avointiede.fi.

Linjauksia ja ohjeita avoimen tieteen edistämiseen Suomessa

Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) vetämässä avoimen tieteen kansallisessa koordinaatiossa saatiin valmiiksi useita linjauksia, suosituksia ja ohjeita vuoden 2020 aikana. Tässä listattuna tärkeimpiä työn tuloksena syntyneitä dokumentteja:

Korona nosti esiin tieteen avoimuuden

Koronavirus (SARS-CoV-2) ja sen aiheuttama tauti (covid-19) oli vuonna 2020 myös avoimen tieteen pääuutisia. Think Open -blogissa julkaistiin huhtikuussa artikkeli Avoin tiede koronan aikaan – katsaus avoimuuden ilmentymiin poikkeustilanteessa, joka kokosi yhteen koronateemoja avoimen tieteen näkökulmasta.

Tieteellisen tiedon avoimuudesta tuli niin kriittinen kysymys, että suurin osa kaupallisista tiedekustantajista poisti maksumuurit koronatutkimukseen liittyvältä tutkimukselta. Koronavuoden aikana tutkijat jakoivat covid-19-tutkimusdataa muille ja tekivät tutkimusyhteistyötä (ks. esim. raportti How COVID-19 is Changing Research Culture). Niin sanottu pre-print-julkaisukulttuuri, jossa tutkimustuloksia jaetaan tutkimusyhteisön arvioitavaksi jo ennen varsinaista vertaisarviointia, tuli koronan myötä laajemminkin tutuksi. Kiihtyneellä tieteellisellä kommunikaatiolla – ja koronatutkimukseen liittyvällä suurella kysynnällä – oli myös varjopuolensa, kun puutteellisia tai virheellisiä tutkimuksia jouduttiin vetämään takaisin.

”[T]he changes that have been going on in scholarly communication are being accelerated in areas around COVID-19 research. Open Access models, rapid peer review, preprints and next generation search technologies are all playing a role in accentuated ways as a part of this extreme situation. COVID-19 is, in some sense, a natural experiment: A microcosm that allows us to see the future of scholarly communication.”
– How COVID-19 is Changing Research Culture (2020)

Korona nosti esiin myös kysymyksen päätöksenteon taustalla olevasta tiedosta. Open Knowledge Finland (OKF) jätti toukokuussa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (THL) epidemialaskelmien lähdekoodeja koskevan tietopyynnön, joka evättiin vetoamalla muun muassa siihen, että avoimuudesta on ”haittaa tutkimustulosten asianmukaiselle arvioinnille” (pdf-linkki). OKF:n mukaan THL:n päätös oli vastoin valtioneuvoston omaa periaatepäätöstä tietojen avoimuudesta. Prosessi jatkui joulukuussa, jolloin OKF lähetti aiempaa tarkemmin eritellyn tietopyynnön uusimpien epidemialaskelmien lähdekoodista.

Tieteellistä tietoa katoaa verkosta – rinnakkaistallennus säilyttää

Kadonneet tieteelliset lehdet nousivat alkusyksystä otsikoihin useammassakin mediassa, Naturesta ja Sciencestä aina Tekniikan Maailmaan ja Kalevaan. Tutkimuksessaan Open is not forever: a study of vanished open access journals tutkijat Mikael Laakso, Lisa Matthias ja Najko Jahn olivat tunnistaneet 176 open access -lehteä, jotka olivat hävinneet verkosta 2000-luvun aikana, ja lähes 900 toimintansa lopettanutta lehteä, joiden katoamisriski arvioitiin suureksi. Kuratoidussa DOAJ-tietokannassakin vain kolmannes OA-lehdistä on huolehtinut säilytyksestä – esimerkiksi kansainvälisiä säilytyspalveluja (Portico, LOCKSS, CLOCKSS, PKP PN) hyödyntämällä.

Helda on Helsingin yliopiston kirjaston ylläpitämä julkaisuarkisto, joka säilyttää ja levittää HY-tutkijoiden avoimia julkaisuja.

Tutkimus käsitteli OA-lehtiä, mutta säilyttämisen ongelma koskee laajemminkin verkossa julkaistua tutkimusta, myös tilausmaksullisia lehtiä. Tutkijan ulottuvilla on eräs yksinkertainen keino varmistaa oman tutkimuksen säilyminen: rinnakkaistallennus (green open access). Rinnakkaistallennuksen merkitykseen tutkimustiedon säilyttäjänä kiinnitettiin huomiota myös blogiartikkelissa Miksi myös OA-julkaisut rinnakkaistallennetaan? – ja myöhemmin tuotiin esiin myös sen merkitys tiedon levittäjänä: Julkaisuarkiston haravointi lisää julkaisujen näkyvyyttä verkkopalveluissa. Samoihin asioihin pureutuivat Kaleva-lehden vastineessaan myös Oulun yliopiston kirjaston asiantuntijat:

”Tutkimusjulkaisujen avoin julkaiseminen on itse asiassa paras mahdollinen keino taata tutkimuksen saatavuus ja pitkäaikainen säilyvyys. Kunhan kirjoittaja vain muistaa rinnakkaistallentaa julkaisunsa avoimeen digitaaliseen julkaisuarkistoon. Oulun yliopiston vastuullisen tutkimuksen ohjelman mukaan yliopisto edellyttää julkaisujen rinnakkaistallentamista yliopiston avoimeen Jultika-julkaisuarkistoon. Vastuullisesti toimiva tutkija huolehtii, että hänen artikkelinsa on rinnakkaistallennettu oman organisaation julkaisuarkistoon, mutta artikkelit voivat olla tallennettuna lisäksi kansainvälisiin julkaisuarkistoihin. Näin hän samalla huolehtii artikkeliensa leviämisestä näitä julkaisuarkistoja haravoivien hakukoneiden ja -palveluiden kautta.”

Helsingin yliopistossa rinnakkaistallennuksesta on linjattu Avoimen julkaisemisen periaatteissa: ”Kaikki yliopistossa tuotetut tieteelliset julkaisut rinnakkaistallennetaan yliopiston julkaisuarkisto HELDAan.”