Helsingin yliopisto
Avoimen tieteen vuosikatsauksen toisessa osassa käydään läpi vuoden 2020 uutissatoa ja artikkelitarjontaa. Noin kymmenen poiminnan listauksessa nousevat esiin muun muassa avoimen tieteen linjausten suhde tutkijan arkeen, avointen julkaisujen osuuden lisääntyminen suomalaisissa yliopistoissa, kotimaisten tiedelehtien avoimuus, vastuullinen arviointi ja APC-maksuja maksavien tutkijoiden asema tutkimusyhteisössä. Vuosikatsauksen avausosa (pääteemat) julkaistiin 12. tammikuuta ja kolmas osa (blogijutut) julkaistaan 18. tammikuuta.
(The first part of the Open science annual review is available in English.)
Teksti: Juuso Ala-Kyyny & Mika Holopainen
Vuonna 2020 julkaistiin koko joukko tutkimusartikkeleita, uutisia ja lehtikirjoituksia avoimesta tieteestä. Tähän vuosikatsauksen toiseen osaan olemme koonneet niistä pienen otoksen. Alkuvuoden osalta uutistarjontaa esitteli jo elokuussa julkaistu avoimen tieteen puolivuotiskatsaus. Siinä kerrottiin muun muassa Helsinki University Pressistä (HUP), CSC:n tutkijoille suunnatusta palvelupaketista ja kotimaisesta avoimen tieteen kypsyystasoselvityksestä.
-
- Avoimen tieteen vuosikatsauksen avausosassa aiheina olivat Plan S, avoimen tieteen kansalliset linjaukset, koronavuoden vaikutukset avoimeen tieteeseen ja verkosta katoavat open access -lehdet.
- Vuosikatsauksen kolmannessa osassa käydään läpi Think Open -blogisatoa. Teemoina nousevat esiin muun muassa avoin opetus eri muodoissaan, aineistonhallinnan (RDM) perusteet, tutkimuksen arviointi ja tutkimusinfrastruktuurit.
Tavoittaako avoimen tieteen linjausten viesti tutkijat?
Kotimaisen avoimen tieteen linjausten valmistelun avainkysymys on tutkijoiden tavoittaminen ja osallistaminen. Tutkijana ja tutkimushallinnossa työskentelevä Erika Lilja on tutkinut tutkijoiden suhtautumista tutkimustyötä koskeviin avoimen tieteen linjauksiin viime vuonna julkaistussa artikkelissaan Threat of policy alienation: Exploring the implementation of Open Science policy in research practice. Lilja kertoo tuloksista blogiartikkelissaan (jota kautta myös pääsee lukemaan maksumuurin takana olevaa tutkimusartikkelia): ”[T]utkijoilla on monenlaisia hankaluuksia avoimen tieteen ja tutkimuksen linjausten ymmärtämisessä ja viemisessä tutkimuksen tekemisen käytännön tasolle. Näin on siitä huolimatta, että linjauksilla tavoitellaan tutkimuksen parempaa laatua ja sitä, että tutkimustieto ja resurssit olisivat paremmin tutkijoiden saavutettavissa. – – – Avoimuuden edistäminen edellyttää avoimuutta niille eri näkökulmille, joiden kautta avoimuus voi toteutua tutkimuksen käytäntöjen tasolla. Näyttäisimmekin tarvitsevan kiireen rinnalle myös dialogia tieteen avoimuudesta ja kriittistä suhtautumista ainakin osittain tieteen ulkopuolelta annettuihin arvoihin.”
Julkaisujen avoin saatavuus yleistyy nopeasti suomalaisissa yliopistoissa
Kansalliskirjaston tietojärjestelmäpäällikkö Jyrki Ilva tarkasteli artikkelissaan kotimaista avoimen julkaisemisen kehitystä. Tieteellisten julkaisujen avoin saatavuus on muutaman viime vuoden aikana edennyt nopein askelin suomalaisissa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisutiedonkeruussa koottujen tietojen mukaan 64,9 % yliopistojen vuoden 2019 aikana tuottamista vertaisarvioiduista artikkeleista on avoimesti saatavilla joko kustantajan palvelussa tai avoimeen julkaisuarkistoon rinnakkaistallennettuna versiona. Kasvu edellisvuoteen oli peräti 14 prosenttiyksikköä. (Ks. myös Janne Pölösen ym. artikkeli Open access at the national level: A comprehensive analysis of publications by Finnish researchers, 2020) Pekka Olsbo puolestaan tarkastelee Signum-lehden (4/2020) artikkelissaan kotimaisen monografiajulkaisemisen avoimuutta: avoimuus on suurempaa kuin ulkomaisissa verrokeissa, mutta kehityksessä on myös pullonkauloja.
Avoimen julkaisemisen historia Suomessa 1990-luvulta tähän päivään
Kansalliskirjaston julkaiseman Tietolinjan vuoden 2020 viimeisessä numerossa luotiin kiinnostava katsaus ja monipuolinen tietopaketti avoimen julkaisemisen (open access) ja avoimen tieteen historiaan Suomessa. Jyrki Ilva tarkastelee artikkelissaan Kun open access tuli Suomeen – ja mitä sitten tapahtui avointa julkaisemista lähtien liikkeelle 1990-luvun elektronisista lehdistä, Elektra-hankkeesta ja varhaisista lehtipaketeista (ns. Big Deal) edeten kohti avoimen julkaisemisen esivaiheita ja laajempaa ja systemaattisempaa open access -liikehdintää. Ilvan tarkastelu ulottuu aina tähän päivään ja tulevaisuuden kysymyksiin asti, ja siinä tuodaan esiin muun muassa kotimaisten tiedelehtien vaikea tilanne, johon Plan S -suunnitelma tuo vielä lisähaasteen. Tietoasiantuntija Riitta Koikkalaisen jutussa Monet oli huuli pyöreänä – haastateltavana Eeva-Liisa Aalto Tieteellisten seurain valtuuskunnan julkaisupäällikkö emerita muistelee herkullisin anekdootein kotimaisen avoimen julkaisemisen horjuvia ensiaskeleita, sopivien insentiivien (raha, embargot ja julkaisuvolyymin hallinta) löytymistä ja nykyisen Journal.fi-palvelun syntyä. (Avoimen julkaisemisen historiaa löytyy myös maantieteilijä Markku Löytösen Think Open -blogihaastattelusta.)
”Muistan akateemikko Eino Jutikkalan, hän oli aivan kauhuissaan sähköisestä julkaisemisesta. Hän ajatteli asioita monografioiden kautta. Vapaasti saatavilla olevia kirjojahan voi kopioida ihan noin vain. Toinen asia oli referee-käytäntö. Mihin sitä tarvitaan? Myös Tiedeakatemiassa oli sitä henkeä, että kerta kaikkiaan, minähän olen kirjoittanut sen, mitä sitä enää sorkkimaan?”
– Eeva-Liisa Aalto (Tietolinja 2/2020)
Kotimaiset tiedelehdet avautuvat, avoimuustiedoissa puutteita
Kotimaisten tieteellisten julkaisusarjojen avoimuutta ja rinnakkaistallennuspolitiikkaa selvitettiin Anna-Kaarina Linnan, Mika Holopaisen, Arto Ikosen ja Irene Ylösen tutkimuksessa Kotimaiset tieteelliset julkaisusarjat ja avoimuus (2020). Sen perusteella 53 prosenttia kaikista Julkaisufoorumin tasoilla 1–3 olevista julkaisusarjoista julkaistaan välittömästi avoimina, lisäksi 12 prosenttia sallii artikkeleiden rinnakkaistallennuksen. Julkaisusarjojen siirtyminen OA-julkaisuiksi on kiihtynyt viime vuosina, mikä on ilahduttavaa. Toisaalta tutkimus osoittaa, että suuri osa julkaisijoista ei kerro verkkosivuillaan rinnakkaistallennusta koskevista linjauksista eikä myöskään tekijänoikeuksien säilymisestä kirjoittajalla. Avointen julkaisusarjojen osalta tieto käyttöehtoja määrittelevästä Creative Commons -lisenssistä löytyy melko harvoin verkkosivuilta. Nämä mainitut puutteet tuottavat haasteita esimerkiksi julkaisusarjojen Plan S -kelpoisuuden näkökulmasta.
UNESCO julkaisi suositusluonnoksen avoimesta tieteestä
YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO julkaisi syksyllä luonnoksen uudesta avoimen tieteen suosituksesta, ja se oli myös suomalaisen tiedeyhteisön kommentoitavana. Suositusluonnos määrittelee tutkimustiedon avoimuuden vaatimukseksi ihmiskunnan kehitykselle ja planeetan kestävyydelle. Suositus sisältää määritelmän avoimesta tieteestä ja sen arvopohjasta sekä toimenpiteiden viitekehyksen kansallisille linjauksille. Avointiede.fi-sivulta löytyy hyvä tiivistelmä suositusluonnoksesta.
Uusi julkaisukanava EU-rahoitteisille hankkeille: Open Research Europe
Loppuvuodesta uutisoitiin uudesta Open Research Europe -julkaisualustasta, joka on suunnattu Horisontti 2020 -hankkeissa tuotetulle tutkimukselle. Se tarjoaa avointa vertaisarviointia soveltavan avoimen julkaisukanavan kaikille EU-hankkeisiin pohjautuville julkaisuille kaikilla tieteenaloilla. Julkaisualusta on jo valmis ottamaan vastaan julkaisuja, ja virallinen lanseeraus on maaliskuussa 2021.
Avoimuus esillä HY:n uudessa strategiassa – OA-monografiaprojekti päätökseen
Helsingin yliopiston uusi strategia vuosille 2021–2030 julkaistiin viime vuoden keväällä, ja tieteen avoimuus on siinä mukana erityisesti avoimuuden kautta tavoiteltujen hyötyjen näkökulmasta (ks. myös HY:n toimeenpanosuunnitelma 2021–2024, intranet-linkki). Strategiassa tuodaan esiin avoimen tieteen hyödyntäminen yhteistyöverkostoissa, tutkimusinfrastruktuurien kehittämisessä ja opetuksessa. Blogiartikkeli summaa strategian avoimen tieteen näkökulmasta. Keväällä julkaistiin yhteenvetoa HY:n ja Helsingin yliopiston kirjaston Monografiat avoimeksi -hankkeesta (intranet-linkki), jossa ostettiin avoimeksi vuosina 2017–2019 julkaistuja HY-tutkijoiden monografioita. Projektissa on avattu yli 50 kirjaa, jotka ovat nyt vapaasti luettavissa sekä Helda Open Books -kokoelmassa että kustantajien palveluissa.
Avoimen tieteen edistäjiä palkittiin Helsingin yliopistossa ja kansallisesti
Avoimen tieteen edistäjiä palkittiin syksyllä sekä Helsingin yliopistossa että kansallisesti. Neljättä kertaa jaettu HY:n avoimen tieteen palkinto nosti tällä kertaa esiin opetuksen ja oppimisen avoimuuden tiennäyttäjiä: mooc-kursseja kehittänyt HY:n tietojenkäsittelytieteen osasto ja ilmasto-opetusta Climate Universityssä avannut tutkijatohtori Laura Riuttanen (lue TKT:n edustajien ja Riuttasen Think Open -haastattelut). Kansallinen avoimen tieteen palkinto jaettiin toista kertaa. Palkinnon sai Oulun yliopiston yliopistonlehtori Jari Laru, joka on aktiivisesti edistänyt opetuksen avaamista (ks. Jari Larun haastattelu). Kansallinen avoimen tieteen edistäjät -palkinto myönnettiin Suomen Lajitietokeskukselle (Luomus, Helsingin yliopisto) sekä Metsähovin radio-observatoriolle (Aalto-yliopisto, CSC) – Luomuksen avoimen tieteen infrastruktuurista voi lukea blogiartikkelista.
Erityisesti pandemia-aikana Jari Larun osaamisella on ollut kysyntää, ja hän on sitä auliisti jakanut työkiireidensä salliessa. Laru on esimerkiksi ollut mukana luomassa Wikimedia-yhteisöön etäopettajien opasta. Hän aloitti myös oman Youtube-streaminsa, johon hän on haastattelut tuttuja digiopetuksen ympyröistä.
Suomea nostetaan esiin vastuullisen arvioinnin edelläkävijänä
Avoimen tieteen kansallisessa yhteistyössä laadittu Tutkijanarvioinnin hyvät käytännöt ja Tampereen yliopiston arviointikäytäntöjä koskevat uudistukset on nostettu esiin kansainvälisessä vastuullisen arvioinnin kehittämisen aloitteita ja toimintamalleja kuvaavassa tietopankissa Reimagining academic assessment: stories of innovation and change. Tietopankin taustalla ovat eurooppalaisia yliopistoja edustava EUA (European University Association), SPARC Europe -kirjastoyhteisö (Scholarly Publishing and Academic Resources Coalition) ja vastuullista tutkijanarviointia edistävä DORA-julistus (San Francisco Declaration on Research Assessment). Tietopankista ja Suomessa tehdystä työstä vastuullisen tutkijanarvioinnin kehittämiseksi voi lukea Vastuullinen tiede -sivulla julkaistusta uutisesta.
Millaiset tutkijat julkaisevat OA-artikkeleita APC-maksuja perivissä lehdissä?
Tätä kysyivät tutkijat Anthony J. Olejniczak ja Molly J. Wilson tutkimusartikkelissaan Who’s writing open access (OA) articles? Characteristics of OA authors at Ph.D.-granting institutions in the United States. Sen mukaan Yhdysvalloissa APC-kirjoittajamaksuja – joiden artikkelikohtainen hinta liikkuu 1700–2500 euron tietämissä – ovat taipuvaisimpia maksamaan asemansa vakiinnuttaneet arvostettujen korkeakoulujen tutkijat. Tutkimustulos antaa Olejniczakin ja Wilsonin mukaan aihetta pohtia avoimen julkaisemisen bisnesmallia ja tutkijoiden tasavertaisuuden edellytyksiä. Samaa asiaa tarkasteli globaalin tasavertaisuuden näkökulmasta tutkija Madhukar Pai Forbes-lehden artikkelissaan How Prestige Journals Remain Elite, Exclusive And Exclusionary, joka sai kimmokkeen Naturen julkistettua APC-hinnastonsa.
…jos edellä olevan listauksen jälkeen tekee mieli vielä kuulla jotain avoimesta tieteestä radioarkistosta voi kaivaa syyskuisen keskustelun Tieteen avoimuus pulassa – suuret tiedekustantamot haluavat rahastaa. Kulttuuriykkösessä avoimesta tieteestä olivat toimittaja Pietari Kylmälän johdolla keskustelemassa projektipäällikkö Erika Lilja, tietoasiantuntija Mikko Ojanen sekä tutkija Emilia Palonen.