Kevään äkkidigiloikka

Ihmisen ravitsemus ja ruokakäyttäytyminen, HNFB
Korona vauhditti digiosaamistamme
monin tavoin.
Luennot ja seminaarit ovat hoituneet kätevästi Zoomilla tai Teamsilla (ks. taulukko alla)
Opetusta on nauhoitettu etukäteen PowerPointilla lisäämällä selostukset dioihin
Tenttejä on pidetty verkkotentteinä Moodlessa; yksittäisiä lopputenttejä on valvottu Zoomin kautta.
Ohjaustapaamiset ovat hoituneet sujuvasti, kun Zoom tai Teams mahdollistavat samanaikaisen dokumenttien tarkastelun. Uusiksi menneiden valintakokeiden kehittelyssä salasanalla suojattu Zoom-kokous on toiminut tehokkaasti.

Taulukko: Kokemuksia Zoomista ja Teamsista.

Zoom Teams
Väline Toimii hyvin tietokoneella,
puhelimella
Toimii hyvin tietokoneella,
puhelimesta ei kokemusta
Soveltuvuus    Luennot, seminaarit ja kokoukset
Toimiva opetuksessa
(myös opiskelijat käyttävät)
Dokumentin muokkaus yhdessä (yksi tekee muutokset)
Luennot, kokoukset, tiimit (gradujen ja väitöskirjojen ohjausryhmät)
Ryhmätöiden esittelyt
Diojen näyttö Helppoa omalta koneelta Helppoa omalta koneelta
Tiedostojen jakaminen Ryhmätyöesityksissä diojen vaihto hoitunut ”next slide, please” -käskyllä Monipuolisempaa kuin Zoomissa
Oman tiimin tiedostot pysyvät tallessa
Kirjautuminen Yliopiston ulkopuolisille ja diginatiiveille helppoa Muutaman kompuroivan yrityksen jälkeen helppoa
Lisäplussaa Pysyvän kokouslinkin muodostaminen
Kasvoryppyjen häivyttäminen (video>>settings>>touch my appearance)
Toimii Outlook-kalenterin kanssa; kutsun voi lähettää Outlookista
Pelaa yhteen monen sovelluksen kanssa
Haasteita Nauhoituksessa, konvertoinnissa joitakin (käyttäjästä johtuvia) kommelluksia
Muille osallistujille ei host-oikeutta, ellei  halua kokouksen loppuvan kaikilta, kun yksi host poistuu
Zoomia haasteellisempi, käyttöönotto ei yhtä intuitiivista
Osa kutsuista mennyt vastaanottajan roskapostiin; joillakin useita sp-osoitteita, mikä häiritsee käyttöä

 

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina | Vastaa

Katsaus farmaseuttien lopputöihin

Opiskelijat ovat olleet alusta asti tärkeä osa digiloikkaprojektiamme. Olemme halunneet saada opiskelijoiden näkökulmaa ja mielipiteitä esiin, jotta kehittämämme ja suunnittelemamme opetusmateriaalit vastaisivat opiskelijoiden tarpeisiin.

Aloimmekin lähes heti projektin alkutaipaleella pohtimaan, olisiko digiloikanpohjalta mahdollista toteuttaa erilaisia farmaseuttien lopputöitä. Kehittelimme kolme eri aihetta digiloikkaamme liittyen ja saimme kaikkiin aiheisiin innostuneet ja taitavat opiskelijat: Jaakko Lapinkankaan, Taru Luostarisen sekä Aliisa Niemelän. Jaakko teki lopputyönsä farmasian teknologian opintosuuntaan, kun taas Taru ja Aliisa tekivät lopputyönsä sosiaalifarmasian opintosuuntaan. Nyt annankin puheenvuoron meidän taitaville opiskelijoille, jotka kertovat itse lopputöistään vastaamalla muutamaan kysymykseen.

 

Mikä oli lopputyöaiheesi?

Jaakko: Virtuaalitodellisuuden (VR) hyödyntäminen lääkkeenvalmistuksen opetuksessa.

Taru: Lopputyöaiheeni ”Virtuaalipotilaiden hyödyntäminen kliinisen farmasian opetuksessa: Kirjallisuuskatsaus” tehtiin osana digiloikkaa. Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin tietokoneen ruudulta nähtäviä interaktiivisia virtuaalipotilaita, jotka simuloivat mahdollisimman todenmukaisesti kliinisiä, oikeita potilaskohtaamisia. Käytännössä virtuaalipotilasohjelma on kuin ensimmäisen persoonan tietokonepeli.

Esimerkki Keelen yliopiston kehittämästä virtuaalipotilaasta: https://www.keelevp.com/virtual-patient/eidm

Aliisa: Pääsin tekemään farmaseutin lopputyöni osana farmasian tiedekunnan digiloikkaa. Minulle tarjoutui mahdollisuus tutkia lopputyössäni farmasian opiskelijoiden osaamista ja tietotarpeita lääkehoitoprosessista sairaalassa opiskelijoiden omasta näkökulmasta.

Mikä oli lopputyön tavoite ja miten lopputyö toteutettiin?

Jaakko: Päätavoitteena oli pohtia, miten virtuaalitodellisuutta voitaisiin hyödyntää lääkkeenvalmistuksen opetuksessa. Lisäksi pohdittiin virtuaalitodellisuuden soveltamista osaksi etäopiskelua sekä minkälaisia mahdollisuuksia sillä olisi opetuksen monipuolistamisessa.

Lopputyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jossa etsin lukuisia virtuaalitodellisuutta käsitteleviä artikkeleita mm. Scopus-tietokannasta. Hyödynsin työssäni lisäksi virtuaalitodellisuuslasien valmistajien tarjoamaa informaatiota. Olisin myös päässyt testaamaan virtuaalista laboratorioympäristöä – jonka kehittämisessä lopputyöohjaajanikin työskenteli – mutta vallitsevan koronatilanteen myötä tämä testausmahdollisuus peruuntui.

Farmasian digiloikkaajien ja Tietojenkäsittelytieteiden yhteistyössä toteutetun VR-pelin esittelyvideo: https://www.helsinki.fi/fi/unitube/video/bd536ec5-8e73-480c-bfe2-dc716856fa4d

Taru: Tavoitteena oli tutkia virtuaalipotilaiden vaikuttavuutta kliinisen farmasian opetus- ja oppimismenetelmänä oppimisen ja oppimiskokemuksen kautta. Artikkeleja haettiin Medline-tietokannasta systemaattisella haulla vuosilta 2010–2020. Katsauksen tutkimuksista kaksi oli järjestelmällisiä kirjallisuuskatsauksia ja kahdeksan itsenäisiä alkuperäistutkimuksia. Osalla tutkimuksista oli oppimisen ja oppimiskokemuksen mittaamisen lisäksi viestinnällisiä tavoitteita. Yksi tutkimuksista oli poikittaistutkimus, jolla saatiin tietoa asenteista ja virtuaalipotilasohjelmien käyttölaajuudesta ja -tavoista Euroopassa.

Aliisa: Halusimme Lääkehoitoprosessi sairaalassa -opintojakson suunnittelun tueksi selvittää sairaalafarmasiaan liittyviä tietotarpeita ja tuoda esiin opiskelijoiden toiveita Lääkehoitoprosessi sairaalassa -opintojakson sisällöistä. Halusimme lisäksi tutkia opiskelijoiden suhtautumista verkko-oppimiseen ja tuoda esiin heidän näkemyksiään opetus- ja arviointimenetelmistä, jotka parhaiten tukisivat oppimista verkossa suoritettavalla opintojaksolla.

Järjestimme aineistonkeruuta varten kaksi avointa ryhmäkeskustelua sairaala-apteekissa farmaseutin tutkintoon kuuluvaa harjoittelua suorittaneille farmasian opiskelijoille, ensimmäisen kesäkuussa 2019 ja toisen tammikuussa 2020. Tutkimukseen osallistui yhteensä 12 farmasian opiskelijaa. Ensimmäistä ryhmäkeskustelua digihankkeen henkilöstöstä olivat järjestämässä Sonja ja Ilona, ja toiseen ryhmäkeskusteluun pääsin itsekin mukaan Sonjan seuraksi. Kiitokset tästä mahdollisuudesta digiloikalle!

Millaisia tuloksia lopputyöstäsi saatiin ja miten niitä voidaan hyödyntää farmasian digiloikassa?

Jaakko: Virtuaalitodellisuus yhdistää ihmisaistit pelilliseen toimintaan, jotka muodostavat oppimistilanteesta mielekkään ja motivoivan. Toisaalta juuri tuo pelillisyys voi kuitenkin viedä keskittymisen pois todellisesta päämäärästä; oppimisesta. Niin ikään eräässä tutkimuksessa virtuaalitodellisuuden käytön mitattiin kuormittavan aivoja liikaa, mikä herätti kysymyksiä virtuaalitodellisuuden vaikutuksesta oppimiseen. Haasteita virtuaalitodellisuuden hyödyntämiselle opiskelussa aiheuttavat mm. VR-lasien aiheuttama pahoinvointi. Lisäksi opiskelijoille hankittavat täydellisen virtuaalielämyksen tarjoavat VR-lasit ovat yhä kalliita. VR-laseja kehitellään koko ajan paremmiksi, ja uusia malleja tulee markkinoille hitaasti mutta varmasti. Uusien mallien myötä aikaisempien VR-lasien hinta usein tippuu ja tarjoaa mahdollisuuden virtuaalitodellisuuden hyödyntämisen yleistymiselle viihde- sekä opetuskäytössä.

Lääkkeenvalmistuksen teoriaosuutta voi opiskella etänä, mutta konkreettisena oppimisympäristönä lääkkeiden valmistuksessa käytetään laboratoriota. Näin ollen laboratoriotyöskentelyä vaativia tehtäviä on erittäin hankala toteuttaa esimerkiksi kotona ilman vaadittavia työvälineitä ja raaka-aineita. Virtuaalitodellisuuslaitteistolla on mahdollista saada aikaan lähes aidot laboratorio-olosuhteet kotona ja harjoitella työtehtävien tekoa lukemattomia kertoja uudestaan minimoimalla esimerkiksi raaka-aineiden hävikki kokonaan.

VR:n aiheuttamat mahdolliset haittavaikutukset käyttäjälle.

Taru: Suureksi osaksi positiiviset tulokset oppimisessa ja oppimiskokemuksessa tukevat digiloikan päämääriä ja tarvetta; tulosten perusteella virtuaalipotilaiden käyttö opetuksessa on perusteltua. Kirjallisuuskatsauksesta saa digiloikkaa varten näkemystä virtuaalipotilaiden ja virtuaalipotilasohjelmien ominaisuuksista. Tuloksia voidaan hyödyntää digiloikan parissa konkreettisesti, kun kehitetään virtuaalipotilasohjelmia; tuloksista saa esimerkiksi viitteitä siitä, millainen virtuaalipotilas on todennäköisesti niin oppimisen kuin opiskelijoiden kokemuksen kannalta suotuisin.

Aliisa: Tutkimukseen osallistuneet opiskelijat olivat keskusteluissa hyvin aktiivisia, ja keskustelut tuottivat rikkaan aineiston opiskelijoiden sairaalafarmasian osaamisesta, heidän harjoittelussa kohtaamistaan tietotarpeista ja toiveistaan Lääkehoitoprosessi sairaalassa -opintojaksolle. Tutkimus osoitti sen, että Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnassa todella on tarve yhtenäiselle sairaalafarmasiaan keskittyvälle opintojaksolle, ja että tiedekunnan digiloikka on lähtenyt oikeaan suuntaan ryhtyessään kehittämään digimenetelmiä hyödyntävää sairaalafarmasiaan keskittyvää opintojaksoa. Opiskelijoilta saatiin uusia ideoita opintojakson sisältöihin sekä opetuksen ja arvioinnin keinoihin, ja ideoita on jo nyt hyödynnetty opintojaksoa suunniteltaessa. Oli myös mukavaa huomata, että opiskelijat nostivat keskusteluissa esiin pitkälti samoja lääkehoitoprosessiin ja sairaalafarmasian opetukseen liittyviä tietotarpeita ja toiveita, kuin mitä opintojaksolle oli jo suunniteltukin.

Esittelimme osallistujille opintojaksolle suunniteltua Thinglink -alustaa ja virtuaalitodellisuusteknologiaa, ja ne saivat osallistujilta hyvän vastaanoton. Osallistujat suhtautuivat kaiken kaikkiaan positiivisesti digiteknologian hyödyntämiseen opetuksessa, mikä oli digiloikan kannalta mukava huomata.

Thinglinkkiin tehtyä virtuaaliapteekkia käytettiin stimulusmateriaalina ryhmäkeskusteluissa

 

Tässä oli siis tiivistettynä Farmasian tiedekunnan digiloikkaan liittyvät lopputyöt. Kiitos vielä Jaakolle, Tarulle ja Aliisalle! Teidän lopputöistänne on ollut paljon apua digiloikassamme!

Digi todellisuutena

”Hei! Oletko ihminen?” Siinä tämän vuoden jännittävin tervehdityksi tuleminen. Ja tämä tapahtui jo hyvissä ajoin ennen kuin olemassa oleva todellisuus alkoi todenteolla tapahtua täällä etäällä.

Harjoitteluni digiloikka-hankkeessa alkoi maaliskuun alussa. Tuolloin digiloikkakouluttautuminen esimerkiksi digiloikkaajien videoseminaarissa oli digiä vielä pikemminkin teoriassa ja eletyssä todellisuudessa ihmiset lampsivat fyysisissä tiloissa ympäriinsä.

Sitten todellisuus digiloikkasi. Digistä tuli todellisuutta ja todellisuudesta digiä. Koulutukset ja olemassaolo syöksähtivät Zoomiin, joka ei näin enää sekään ole vain jotain sellaista, että ”aha, tällaistakin on”, vaan nyt se on se, mitä nimenomaan on. Ja tässä uudessa todellisuudessa digikouluttauttautuminen on jatkunut läpi huhtikuun: lisää videoiden tekemisestä, käsikirjoittamisesta ja käsittelystä, Moodlen opettamista ja opiskelua tukevista ominaisuuksista. Digistä on tullut näin sekä työn sisältö että sen tapahtumaympäristö. Tässä kokemuksessa onkin kiteytynyt kirkkaammaksi kysymys: Missä määrin digiys on enää vain vaihtoehtoista todellisuutta, vai onko se jo todellisuus itse?

Arkinen huomio digin ja sen toisen todellisuuden rajalta. Kun digiydestä on tullut todellisuutta, on työmatka muuttunut muotoon: Nosta pää tyynystä ja etäänny olemaan läsnä todellisuudessa, joka on digi.

Jotteivät toisenlaiset todellisuudet totaalisesti unohtuisi, on välillä loikittava merenrantaan olemaan liki todellisuutta.

Sointu Järvinen

Taloustieteen digiloikkaa koronan keskellä

Digiloikka-projektiamme toteutetaan monella tapaa erilaisessa ympäristössä kuin vielä vajaat kaksi kuukautta sitten. Yliopisto on suljettu ja kaikki toiminta on siirtynyt etäyhteyksien varaan, joiden käytöstä usealla ryhmämme jäsenistä ei ollut kovin paljoa kokemusta. Siirtymä uuteen työskentelytapaan on kuitenkin käynyt yllättävän kivuttomasti, mikä kertoo myös nykyaikaisten työkalujen mahdollisuuksista. Toisaalta varta vasten järjestetyn kommunikaation merkitys on korostunut, kun luonnollisia kohtaamisia esimerkiksi kahvihuoneessa ei totuttuun tapaan synny.

E-kirjan työstäminen on edennyt keväällä suunnitelmien mukaisesti. Kääntäjämme kääntävät ja ryhmämme kommentoi kaksi kirjan lukua kuukaudessa. Tätä kirjoittaessa 22 luvusta on käännettynä 9 ja ensimmäinen luvuista on siirretty verkkojulkaisua varten Github-ympäristöön. Tarkoituksenamme on lähiaikoina julkaista luku demona samalla sivustolla, jolle varsinainen e-kirja ilmestyy. E-kirjan lukujen kommentointiin on syntynyt hyvä rutiini, jossa minun lisäkseni joku ryhmämme professoreista oikolukee ja kommentoi jokaisen luvun. Työtä on helpottanut käännöstyön hyvä laatu. Jo tässä vaiheessa onkin selvää, että kääntäjien laatuun parantaminen sekä vähentää meidän työtämme että parantaa lopputuotoksen laatua.

Verkkokurssin tekstisisällöt alkavat olla hyvällä mallilla. Kurssiin tulevasta sisältömäärästä on tällä hetkellä kasassa noin kaksi kolmannesta, ja seuraavaksi siirrytään sisältöjen kommentointi- ja muokkausvaiheeseen.  Koska verkkokurssin pääkohderyhmänä ovat lukiolaiset, aiomme hyödyntää kommentoinnissa sisältöjen testauksessa lukio-opettajia ja mahdollisuuksien mukaan myös lukiolaisryhmiä.

Paraikaa ovat myös käynnissä neuvottelut verkkokurssialustan toteuttamisesta. Toteutus sisältää alustan koodauksen, graafisen ilmeen suunnittelun ja toteutuksen sekä tekstien copy-editoinnin. Tavoitteena on saada neuvottelut päätökseen lähiviikkoina. Koska kyse on palvelusopimuksesta, johon merkittävänä osana sisältyy ohjelmistokehittämistä, neuvottelut ovat monimutkaisemmat kuin esimerkiksi käännössopimusten kohdalla.

Launching the Nordic Studies Online digi-loikka project

The Nordic Studies Online as a part of the digi-loikka project aims to create a digital learning platform about the Nordics. This project is a joint-initiative of several scholars from the University of Helsinki (Department of Cultures/Centre for Nordic Studies), University of Gdansk (Scandinavian Studies) and Aarhus University (Department of History), and also cooperates with the ReNEW research hub and with the online platform, nordics.info.

First NSO project meeting in Helsinki, 10 January 2020 (photo Maja Chacińska)

The NSO project was officially launched during the first project meeting in Helsinki on 10 January 2020. During this meeting we discussed possible forms, aims and objectives of our project and agreed to divide the project into two parts. The first aim is to develop a smaller scale, “pilot”, version of our MOOC course “The Nordics: Narratives and Practices of a Region”, which we will test with our BA and MA students at the University of Helsinki, University of Gdansk and University of Aarhus. This pilot course will enable us, the organisers, to learn how to use the MOOC platform and how to design and manage a smaller version of a MOOC course. We will collect feedback from our students, which will help us to further develop and improve our course accordingly. The pilot course will be launched in September 2020. The second aim is to develop a version of this MOOC course, which will be open for anyone who wishes to participate. This course will be aimed not only for BA and MA students, but also for professionals who would like to learn more about the Nordic working culture and anyone who is interested in the Nordics and themes such as Nordic cooperation, Nordic exceptionalism, Nordic cultures and societies. We will launch this course in September 2021.

The first meeting was followed by Digi-leap MOOC ABC workshop. This training was organised by the Educational Technology Services at the University of Helsinki and led by Sanna-Katja Parikka. During the workshop we discussed the MOOC platform, development of a course structure and types of assessments. The practical part of the workshop focused on designing the first draft of the MOOC course structure. We have been working on the course structure since this training and currently our course consists of 9 modules.

The project Technical Assistant, Jana Lainto, attended also the Moodle basic training in Viikki campus on 10 March 2020. This workshop introduced the most important tools for constructing a moodle course. Attending of the second training, Moodle & MOOC Clinic, is scheduled for 1 June 2020.

The scheduling of our second meeting, which was supposed to take place in spring 2020 in Aarhus, was bit challenging. The NSO team consists of 8 international scholars from different universities with different schedules and it was difficult to find a suitable date for everyone. In the end we planned the second meeting and training for 29-30 April 2020. Due to the corona virus outbreak, we unfortunately are not able to meet in Aarhus, however, we will proceed with this meeting and training online via a Zoom call during the same time as was previously scheduled.

Jana Lainto

Historian kandiohjelman digiloikan ensipyrähdys

Historian kandiohjelman digiloikkaajat ovat asettaneet hankkeelleen kolme tavoitetta: kahden osittaisen perusopintojen verkkokurssin toteutus, opettajien digitaitojen kohentaminen sekä digitoidun historiallisen lähdemateriaalin kartoittaminen ja aiempaa monipuolisempi hyödyntäminen opetuksessa ja tutkielmissa. Innolla pomppien lähdimme suunnittelemaan hankkeen toteutusta vuoden 2020 alussa ja ehdimme osallistua mm. videoiden tekoon liittyvään koulutukseen ennen kuin etäopetukseen siirtyminen pakotti muuttamaan taktiikkaa. Kolmiloikan sijaan oli selvää, että askelmerkit oli asetettava hieman toiseen asentoon ja keskityttävä kevään ajan ottamaan harppaus opettajien digitaitojen kehittämisessä. Heti etäopetuksen alettua vauhdinottopaikalle kerääntyikin suuri joukko historian opetushenkilökuntaa ja tuntiopettajia ottamaan tuntumaa erilaisiin etäopetuksen välineisiin ja pohtimaan yhdessä, miten opetus kannattaisi siirtää virtuaaliseen muotoon.

Koska aiempaa kokemusta verkko-opetuksesta ei historian puolelta juurikaan löytynyt, digiloikkaa hyödynnettiin aluksi tiedonetsimiseen erilaisista etäopetusvälineistä ja opettelimme esimerkiksi Zoomin käyttöä yhdessä – Zoomin välityksellä tietenkin. Toinen esiin noussut tarve koski lyhyiden videoiden ja erilaisten äänitallenteiden tekoa ja tässä turvauduimme teknisesti mahdollisimman helppoihin ratkaisuihin jo ihan henkilökunnan tekninen kuormitus huomioon ottaen. Niinpä opettajat ovat tuottaneet äänitteitä ainakin Audacity-ohjelmalla sekä tekemällä ääniraitoja Powerpoint kalvoihin. Lisäksi opetuksessa on hyödynnetty jo olemassa olevia videoita ja podcasteja ja tohtorikoulutettava Lotta Vuorion tammikuusta 2020 lähtien ilmestynyt Menneisyyden Jäljillä on tarjonnut hyödyllistä opetusmateriaalia metodiopin kurssille. Kurssien verkkoon siirtäminen on tuonut mukanaan myös joitakin odottamattomia yllätyksiä havahduttuamme esimerkiksi siihen, että monet Suomen historian klassikot ovat edelleen saatavissa vain painetussa muodossa – ja siis nyt käytännössä saavuttamattomissa.

Kevään 2020 etäopetuspyrähdys on toki mittakaavassaan aivan poikkeuksellinen, mutta sitäkin selvemmin se on osoittanut sen, kuinka tärkeää yhteisöllisyys ja arkiset henkilökunnan ja opiskelijoiden kohtaamiset ovat digitaalisuuden lisäksi. Toinen tärkeä huomio, jonka olemme tehneet, liittyy tiedonvälitykseen ja -jakamiseen. Siirryttyämme työskentelemään koteihimme sähköpostimme tukkeutuivat ristiin rastiin puikkelehtineista sähköpostiketjuista. Koska yhteisöllisyys, kokemustenvaihto ja tiedonvälitys tuntuivat tärkeiltä sekä oman jaksamisemme että opetuksen tasokkaan toteuttamisen kannalta, panimme pystyyn heti alkuun meille aiemmin lähes tuntemattomaan Teamsiin oman virtuaalisen kahvihuoneen. Sinne kokoamme nyt tärkeitä tiedotteita sekä hyviä ja huonoja kokemuksia etäopettamisesta. Samoin keräämme Teamsiin kootusti tietoa digitoiduista lähdekokoelmista ja muista avoimista verkkokokoelmista. Lisäksi perustimme Zoomiin kerran viikossa auki olevan kahvihuoneen voidaksemme jakaa kokemuksia etätyöskentelystä. Kun joku päivä palaamme ns. normaaliin, niin jää nähtäväksi jatkammeko edelleen esimerkiksi Teamsin hyödyntämistä tiedonvälittämisessä.

Mitä sitten tulevaisuus tuo tullessaan digiloikallemme? Ensinnäkin kartoitamme opiskelijoiden kokemuksia nyt toteutetusta etäopetuksesta hyödyntääksemme tietoa tulevan verkko-opetuksen suunnittelussa. Koska kolmiloikan ensimmäistä ponnistusta on nyt harjoiteltu odottamattomalla intensiteetillä, siirrämme katseen kohti kahta seuraavaa ponnistusta. Järjestämme peruuntuneet koulutukset ja tilaisuudet; pidämme Thinglink koulutuksen sekä kokoonnumme yhteen yliopiston kirjaston edustajan kanssa miettimään kirjaston digitaalisten lähdekokoelmien monipuolisempaa hyödyntämistä. Jatkamme myös kesken jäänyttä verkkokurssien suunnittelua. Uusin aika II -kurssin suunnittelu olikin jo ehtinyt jo vauhdinottovaiheeseen päädyttyämme rakentamaan sitä Thinglinkin tarjoamien mahdollisuuksien avulla kohti sellaista kurssia, jolla opiskelijat pienryhmissä soveltavat Uusin aika I -kurssilla oppimaansa kuvallisen kerronnan avulla. Kun perus-digikestävyyttä on nyt harjoiteltu onnistuneesti, niin on toki helpompaa siirtyä kehittämään tulevia teknisiä ratkaisuja ja taitoja!

Video-oppia tositarpeeseen

Edellisessä koulutuksessamme maaliskuun alkupuolella suunnittelimme tulevia opetusvideoitamme. Silloin kehittelin hypoteettista videota, jota käyttäisin opettaessani suomen murteita. Enpä arvannut, että joutuisin tositoimiin jo ennen seuraavaa koulutuskertaa. Koronavirus pakotti nimittäin etätöihin Lappeenrantaan ja keksimään nopeasti, miten opettaisin esimerkiksi juuri suomen kielen variaatiota verkossa mahdollisimman havainnollisesti.

Ensimmäisestä koulutuskerrasta oli jäänyt mieleen ohjelmisto nimeltä Screencast-O-Matic (SOM), jolla videoita voi käytännössä tehdä. Erityisesti arvostin tietoa siitä, että videoon saa helposti liitettyä PowerPoint-esityksen tai voi kaapata ruudulta muuta haluamaansa tietoa. Kun siirryimme etäopetukseen, totesin, etten ehdi odottaa videokoulutukseen asti, vaan ohjelma on otettava auttavasti haltuun omatoimisesti. Helpdeskin havainnollisten ohjeiden kautta se onnistui, vaikka kieltämättä se oli työlästä ja vei suunnilleen kokonaisen työpäivän.

Hanna Lappalainen opetusvideoita valmistelemassa.

Niinpä kun opiskelimme SOM:n käyttöä pääsiäisviikolla, minulla oli jo tuntumaa ohjelmasta. Olin tehnyt sillä – yritysten ja erehdysten kautta – kahdeksan lyhyttä opetusvideota. Näin mielessä oli joitakin kysymyksiä, joihin halusin saada vastauksen. Omissa videoissani olin tehnyt sellaisen ratkaisun, että pääosassa olivat Powerpoint-diat, mutta oma puhuva pääni näkyi pienenä oikeassa reunassa. Minua kiinnosti, miten voisin saman videon sisällä vaihdella näkymää: toisaalta poistaa välillä kameran kuvan, toisaalta käyttää pelkästään kameranäkymää esimerkiksi esitelläkseni jotain kirjaa.

Koulutuksessa sain vastauksia näihin kysymyksiin, mutta opin myös paljon uutta. Tähän mennessä en ollut uskaltanut editoida videoitani ollenkaan, vaan olin aloittanut aina alusta, jos jokin meni pahasti pieleen, ja päättänyt sietää pieniä takelteluja.  Nyt sain hyviä vinkkejä siihen, miten videon voi tehdä pätkissä etukäteiskäsikirjoituksen avulla ja miten sitä voi leikata. Varsin helposti videoon saa myös lisättyä erilaisia elementtejä, kuten valokuvia, tekstejä tai katkelmia muista videoista. Myös esimerkiksi äänenvoimakkuutta voi säädellä jälkikäteen.

Koulutus sujui asiantuntevien kouluttajien (Mikael Kivelä, Esko Kuittinen & Kristian Lindqvist) johdolla jouhevasti Zoomissa. On helpottavaa tietää, että koulutusvideoon voi halutessaan vielä palata ja on monta kollegaa, jotka ovat olleet kuulleet samat vinkit. Yhdessä voimme varmasti kehitellä toimivia videoita opiskelijoiden iloksi. Itse yritän heti testata oppeja käytännössä.

Hanna Lappalainen

Toolkit for Digital Methods

Digitaaliset tutkimusaineistot ja –menetelmät valtaavat alaa niin tutkimuksessa kuin opetuksessakin. Osaamisessa ja tietämyksessä on puutteita niin opettajilla kuin opiskelijoilla. Olemme koonneet politiikan ja viestinnän koulutusohjelmassa digitaalisten tutkimusmenetelmien wiki-ympäristön opettajien, opiskelijoiden ja tutkijoiden avuksi:

https://wiki.helsinki.fi/display/TDM/Toolkit+for+Digital+Methods+Home

Tavoitteena on ollut helposti lähestyttävä ja kompakti ympäristö, josta löytyy perustietoja sekä sopiva määrä linkkejä ja lähteitä.

Ympäristö on vapaasti kaikkien käytettävissä ja tietoa uudesta wiki-ympäristöstä saa mieluusti levittää eteenpäin, etenkin opiskelijoille!

Shortly in English:

In recent years digital data and methods have gained considerable significance in the academia. This trend encourages teachers to provide new tools for students to conduct digital research.

To fill in this gap the digital Leap team in Programme in Politics and Communication developed Wiki Toolkit for Digital Methods (TDM). This toolkit aims at helping teachers, students and researchers to find up to date information on diverse digital methods and practical information about their use:

https://wiki.helsinki.fi/display/TDM/Toolkit+for+Digital+Methods+Home

The Wiki is freely available and you are strongly encouraged to share it, especially with the students.

Kuulumisia Logopotin alkumetreiltä

Helsingin yliopiston digiloikkahankkeen rahoittama logopedian maisteriohjelman Logopotti on saatu hyvään vauhtiin. Vallitseva tilanne on kiihdyttänyt digiloikkaa monin kerroin, kun kaikki opetus on kertahypyllä muutettu etäopetukseksi. Samalla se on vienyt Logopotin uusien ratkaisujen löytöretkelle, sillä kaikkea ei poikkeustilan myötä ole ollut mahdollista toteuttaa, kuten alun perin oli suunniteltu. Palataan kuitenkin vielä hetkeksi projektin alkumetreille.

Logopotin työryhmä etäpalaverissa 31.3.2020. Ylhäällä vasemmalta Seija ja Satu, alhaalla vasemmalta Tanja ja Katariina.

Kokonaistavoitteenamme Logopotissa on luoda logopedian opetuksen käyttöön digitaalisia ratkaisuja, jotka parhaalla mahdollisella tavalla vastaisivat opiskelijoiden tarpeisiin ja tukisivat heidän oppimistaan ja ammatillista kehittymistään. Samalla tavoitteena on kehittää opettajien digipedagogista osaamista. Suunnitelmissa on luoda digitaalinen videoaineistopankki, kehittää tekoälyyn perustuva pedagoginen assistentti sekä luoda digitaalinen kurssialusta, joka mahdollistaa opintojakson toteuttamisen yhteistyössä yhdysvaltalaisen yliopiston, Molloy Collegen kanssa.

Liikkeelle Logopotissa lähdettiin koko kehittämistyön ytimestä – opiskelijoiden tarpeista. Kyselyjen avulla kartoitimme opiskelijoiden tarpeita digitaalisuutta hyödyntävästä opetuksesta. Kysyimme opiskelijoilta muun muassa sitä, millaiset digitaaliset oppimateriaalit ja tehtävät tukisivat parhaiten heidän oppimistaan ja millaisissa teemoissa opetusvideoista koettaisiin olevan eniten hyötyä omalle ammatilliselle kehittymiselle. Käynnistimme myös opiskelijajäsenen haun hankkeen ohjausryhmään ja otimme opiskelijoita mukaan ensimmäisten opetusvideoiden tuottamiseen.

Pitkin matkaa olemme selvittäneet tietoturva- ja tekijänoikeusasioita. Olemme tehneet digiloikan sopimuspohjia hyödyntäen ja lakimiestä Pirjo Kontkasta konsultoiden tekijänoikeuksia koskevat käyttöoikeussopimukset logopedian käyttöön. Yhteistyössä tietoturva-asiantuntijoiden kanssa olemme selvitelleet opetusvideoiden tietoturvallista käyttöä verkko-opetuksessa, mitä jatketaan edelleen erityisesti sensitiivisten aineistojen osalta. Tietoturvaan ja muihin teknisiin ratkaisuihin olemme saaneet tukea Petteri Hemmilältä.

Videoaineistopankin ensimmäiseksi kolmeksi videoksi suunnittelimme ultraäänitutoriaalit puheen tuottamisen kuvantamisesta. Videoiden suunnitteluun saimme tukea Esko Kuittiselta ja digipedagogista tukea Saara Repolta. Ehdimme tehdä käsikirjoitukset valmiiksi ja sopia videokuvaukset järjestelyineen, kunnes poikkeustilan myötä ne siirtyivät tulevaisuuteen. Nyt selvityksen alla on, olisiko yhteistyötahoilla jo olemassa olevaa videoaineistoa, jota saisimme hyödyntää opetuksessa. Lisäksi omista olemassa olevista videoaineistoista olemme editoineet opetuskäyttöön soveltuvia videoita ja suunnitelleet niille tehtäväkokonaisuuden Moodleen.

Suunnitteluvierailu New Yorkiin siirtyi myös tältä keväältä syksyyn. Sillä välin yhteyttä Molloy Collegen kollegoihin pidetään etäyhteyksin. Samoin kuin meillä, Molloy Collegessakin siirretään parhaillaan kaikki opetus verkkoon. Ensi vuoden toukokuun lopussa pidettävän, maisteriopintoihin kuuluvan monikielisyys- ja monikulttuurisuuskurssin suunnittelu aloitetaan jo tämän kevään aikana. Tavoitteena on toteuttaa monin tavoin interaktiivinen kurssi, jossa suomalaiset ja amerikkalaiset opiskelijat kommunikoivat keskenään ja työstävät pienryhmissä erilaisia teemoja, kuten erilaisiin kulttuureihin liittyviä kysymyksiä, kulttuurisensitiivisyyttä sekä monikielisen asiakkaan ja hänen kulttuuritaustansa kohtaamista. Yhteistyökumppanina Molloy Collegessa on apulaisprofessori Hia Datta.

Tekoälyyn perustuvan pedagogisen chatbot-assistentin luominen on edellyttänyt paljon teknistä selvitystyötä yhdessä tietotekniikka-asiantuntijoiden, kuten tietotekniikkakeskuksen Petteri Hemmilän ja Tommi Ekholmin sekä IBM:n sovellusarkkitehti Sara Elo Deanin kanssa. Digipedagogista tukea olemme puolestaan saaneet Kielikeskuksen pedagogiselta asiantuntijalta Janne Niinivaaralta. Selvityksen pohjalta valitsimme chatbotin alustaksi IBM:n Watson assistentin, jonka integroimme Word Perfect -alustalle. Chatbotin dialogin rakentamista varten olemme tehneet sekä tiedonhakua että keränneet opiskelijoilta aineistoa ja kysymyksiä, joihin chatbotin tulisi osata vastata. Seuraavaksi alkaakin chatbotin dialogin suunnitteleminen ja käsikirjoitus sekä chatbotin ympäristönä toimivan verkkokurssin luominen.

Opetusvideoita: suunnittelusta pikaiseen toteutukseen

Digiloikkamme alkutapaamisessa kävi ilmi, että kaipaamme eniten tietoa ja osaamista siitä, miten tehdä opetusvideoita. Vaikka osa meistä jo onkin aika taitavia videoiden tekijöitä, kaikki eivät ole tehneet opetusvideoita lainkaan. Sovimmekin, että aloitamme konkreettisen maisteriohjelmamme digiloikan kahdella opetusvideoiden koulutuksella. Ensimmäinen koski opetusvideoiden suunnittelua ja käsikirjoitusta, ja se toteutui juuri ennen kevään 2020 poikkeustilan alkua, 11.3. Kouluttajina olivat Esko Kuittinen ja Kristian Lindqvist.

Koulutuksessa pohdimme pääosin esimerkkien kautta sitä, minkälainen opetusvideon pitäisi olla ja kuinka tarkasti sitä pitäisi suunnitella. Aloitimme hands on -työna oman opetusvideon suunnittelun ja käsikirjoituksen. Erittäin hyödyllisenä pidettiin opetusvideoiden käyttämistä flipped classroom –opetuksessa sekä etäopetuksessa, josta on nyt tullut meille kaikille arkea. Vähän puhuttiin myös teknisistä välineistä, jolla videoita voi tehdä. (Unitube ei ole ainoa mahdollisuus!)

Nämä koulutuksessa esiin nousseet vinkit jäävät meille käyttöön:

  • Opetusvideo ei saa olla liian pitkä. Usein muistutetaan, että jo 6 minuuttia on maksimiaika, jonka jaksaa katsoa yhtäjaksoisesti. Tee pikemmin muutama lyhyt video kuin yksi pitkä. Videoon ei ole tarkoitus laittaa kaikkea maailman tietoa, vaan ainoastaan perusasiat. Yksityiskohtaisempaa tietoa ja sovellusmahdollisuuksia voi antaa lisäluettavan muodossa tai käsitellä niitä luennolla.
  • Ajattele, kenelle video on ja mitä varten.
  • Keksi videon alkuun jokin kiinnostava kysymys, joka houkuttelee katsomaan videon loppuun asti.
  • Jos haluat käyttää videossa kaavioita, lisää tietoa osittain selityksen yhteydessä, äläkä esitä koko monimutkaista kaaviota kerralla. Kaavion voi piirtää videon aikana. (Silloin on kuulemma paras, jos näkyy piirrettävä kaavio ja piirtäjän käsi).
  • Olisi hyvä, jos videon alussa ja lopussa näkyy myös itse puhuja.
  • Suuri osa ihmisistä tuntee olonsa kummalliseksi kameralle puhuessaan. Kuvittele, että puhut yhdelle ihmiselle, ja voi vaikka ottaa kaveri mukaan studiolle.
  • Erittäin hyödyllistä on, jos videoon liittyy tehtäviä (joko videoon upotettuna tai videon katsomisen jälkeen).

Ja pääasia – jos olet tehnyt videon huolellisesti, sitä voi käyttää pitkään!

Tehkäämme nyt etäopetuksen aikana opetusvideoita ja hyödyttäkäämme niitä myös etäopetuksen jälkeen!

 

Helen Plado