Onko keinottomuus keskeinen vastatransferenssitunne syömishäiriöisen hoidossa?

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin psykoterapeutissa herääviä vastatransferenssivasteita kolmen syömishäiriöstä, kahden laihuushäiriöstä ja yhden bulimiasta, kärsivän nuoren naisen hoidossa. Tutkielmassani esiin nousseita, psykoterapeutin yleisenä keinottomuuden tunteina koettuja, vastatransferenssivasteita olivat aggression, huonommuuden ja riittämättömyyden tunteet, pelokkuuden ja vainotuksi tulemisen sekä syyllisyyden tunteet. Lisäksi psykoterapeutti kokee ruumiillisina vastatransferenssivasteina jännittyneisyyden, väsymisen ja nälän tunteita syömishäiriöisten potilaiden hoidossa. Psykoanalyyttisessa tutkimuskirjallisuudessa syömishäiriöpotilaiden hoitoa on pidetty haastavana erityisesti psykoterapeutissa heräävien vaikeiden vastatransferenssitunteiden vuoksi (mm. Strober, 2004, Farrell, 1995, Winston, 2009), ja jota tutkielmani kliiniset havainnot tukevat. Potilaan usein sanattomille aggression, pakottamisen, torjumisen, vainoamisen, huonommuuden ja syyllisyyden tunteille löytyy potentiaalinen väylä tulla tutkituksi psykoterapeutin vastatransferenssivasteiden kautta. Sanattomuus pakottaa psykoterapeutin ruumiin toimimaan vastaanottavana, kokevana säiliönä potilaan sietämättömille tunteille. Syömishäiriöiden hoidossa psykoterapeutin kyky säilyttää erillisyytensä on ratkaiseva tekijä. Erillisyyden tunteen ja potentiaalisen tilan tuoman etäisyyden avulla psykoterapeutti voi säilyttää havaitsevan positionsa ja ajattelukykynsä ja sietää vaikeita vastatransferenssitunteitaan.

Paula Lithovius: Onko keinottomuus keskeinen vastatransferenssitunne syömishäiriöisen hoidossa?

Aikuisten psykoanalyyttinen psykoterapian koulutusohjelma 2018-2022