Kuukausi: marraskuu 2022

Julkaistu

Tanssi joka etsii tanssijaa -haitallisen vastavuoroisen asetelman näyttämöllistyminen KAT -koulutuspsykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan haitallisen vastavuoroisen asetelman näyttämöllistymistä ja tanssiinkutsuun vastaamista kognitiivis-analyyttisessa koulutuspsykoterapiassa. Opinnäytetyö on tapauskuvaus yhden rajatilatasoisen asiakkaan terapiaprosessista. Aineistona toimi 25 kerran koulutuspsykoterapian äänitallenteet ja terapeutin muistiinpanot tapaamisista. Aineistoa tarkasteltiin vastavuoroisen asetelman, vastatransferenssin ja projektiivisen identifikaation käsitteiden avulla kognitiivis-analyyttisen psykoterapian näkökulmasta. Aineistosta poimittiin tarkempaan tarkasteluun kohtia, joissa haitallinen vastavuoroinen asetelma ilmeni vuorovaikutuksessa. Erityistä huomiota kiinnitettiin asiakkaan epäonnistumista edeltäviin tapaamisiin ja terapeutin voimakkaita vastatunteita herättäneisiin kohtiin. Tuloksissa kävi ilmi, että tanssiinkutsuun vastaaminen estää muutosta ja vahvistaa ongelmallisiin toimintatapoihin turvautumista. Toisaalta tuloksissa oli nähtävissä, että asetelmien näyttämöllistyminen terapiasuhteessa on jossain määrin väistämätöntä sekä monimuotoista ja hienovaraista. Lopuksi tapaustutkimuksen pohjalta pohditaan miten haitallisen vastavuoroisen asetelman näyttämöllistymisen voi tunnistaa ja miten vastavuoroisen asetelman näyttämöllistyessä voisi toimia psykoterapeuttista muutosta mahdollistaen.

Jenny Julkunen: Tanssi joka etsii tanssijaa -haitallisen vastavuoroisen asetelman näyttämöllistyminen KAT -koulutuspsykoterapiassa 

Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

Kuka on kuskin paikalla! Vanhemmointi ja moodien muutokset kognitiivisessa lyhytpsykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan skeematerapian orientaatiolla toteutetun kognitiivisen lyhytpsykoterapian aikana tapahtuvia muutoksia asiakkaan haavoittuvan lapsen ja terveen aikuisen moodeissa. Työssä myös kuvataan terapeuttisena tyylinä terapeutin toteuttamaa vanhemmointia. Asiakkaana oli epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä omaava nuori mies, jonka tavoitteina psykoterapialle oli hallinnan lisääminen ja ymmärryksen saaminen omalle masennusoireilulle. Asiakkaalla oli ollut lapsuuden ja nuoruusiän aikana vaikeita ihmissuhdekokemuksia, koulukiusaamista, väkivaltaa sekä toisaalta oppimiskyvyn haasteita, joiden kautta hänellä oli muodostunut vaille jäämistä keskeisissä ydintarpeissa. Tähän taustaan liittyen hoitosuunnaksi valikoitui skeematerapeuttinen ote. Hoidon ensimmäisellä käynnillä potilaan masennusoireista laadittiin kognitiivinen jäsennys ja tämän jälkeen kartta potilaan keskeisistä moodeista lisäämän ymmärrystä oireiden yhteydestä taustatekijöihin ja kokemustiloihin. Interventiot koostuivat vanhemmoinnista. 20 kerran lyhytpsykoterapian aikana potilaan terveen aikuisen moodissa havaittiin huomattava vahvistuminen, samalla kun haavoittuvan lapsen moodin sekä haitallisten vanhempimoodien merkitys heikkeni. Johtopäätöksenä tutkimuksesta on todettavissa, että oikea[1]aikainen ja ydintarpeisiin kohdentuva vanhemmointi voi tuoda asiakkaalle merkittävää hyötyä myös lyhyen psykoterapian aikana. Sen selvittäminen soveltuisiko vanhemmointiin pohjaava skeematerapeuttinen hoito laajemminkin masennusoireiden lyhytpsykoterapiaan edellyttäisi lisää tutkimusta.

Tommi Järvi: Kuka on kuskin paikalla! Vanhemmointi ja moodien muutokset kognitiivisessa lyhytpsykoterapiassa

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022.

Julkaistu

Itsemyötätunnon kehittyminen minätilatyöskentelyn avulla

Tässä opinnäytetyössäni tarkastelen itsemyötätunnon kehittymistä pitkässä kognitiivis- analyyttisessä terapiassa. Menetelminä koulutusterapiassa käytettiin perinteisten KAT-työkalujen eli karttojen ja kirjeiden lisäksi minätilatyöskentelyyn liittyviä harjoituksia, meeting place ja mielikuvatyöskentely. Lisäksi asiakkaan kanssa tehtiin jokaisen tapaamisen alussa hengitys- ja rentoutusharjoitus. Minätilatyöskentelyssä fokusoitiin erityisesti haavoittuvamman puolen eli ns. sisäisen lapsen tarkasteluun. Itsemyötätunnon lisääminen kehittyi tavoitteeksi vähitellen.
Itsemyötätunnolla tarkoitan tässä työssä Kristin Neffin määritelmää, jossa se kuvataan koostuvan kuudesta komponentista: hyväntahtoisuudesta ja yleisestä inhimillisyyden tunteesta itseä kohtaan, läsnäolosta sekä itsekritiikin, eristäytymisen ja toisaalta liiallisen tunteisiin samaistumisen tarpeen vähentymisestä. Havainnoin saavutettua muutosta sekä näiden komponenttien esiintymisellä hoitojakson loppupuolella että assimilaatiomallilla (assimilation of problematic experiences eli APES).
Koulutusasiakkaani itsemyötätunto vaikutti lisääntyvän erityisesti läsnäolevuuden ja itsehavainnoinnin osalta sekä erillisyyden kokemuksen vähentymisenä. APES-taso oli alussa pääasiassa 1-2 ja hoitojakson lopussa saavutettiin tasoa 4-5. APES-taso kuitenkin fluktuoi ja oli myös tilasidonnaista.

Virpi Kuitunen: Itsemyötätunnon kehittyminen minätilatyöskentelyn avulla

Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutusohjelma (2019-2022)

Julkaistu

Muutoksen hetket KAT-lyhytpsykoterapiassa Innovative Moments -mallia soveltaen

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan, miten kognitiivis-analyyttisen lyhytpsykoterapian aikana tapahtuneet muutokset näyttäytyvät asiakkaan puheessa. Muutoksen hetkiä analysoidaan soveltaen Innovative Moments (IM) -tutkimusmenetelmää. Lisäksi työssä vertaillaan IM-mallin ja kognitiivis-analyyttisen terapian (KAT) käsitystä muutoksesta psykoterapiassa. KAT:n osalta työssä esitellään Leimanin psykoterapeuttisen muutoksen metamalli. IM-malli painottaa ongelmallista narratiivia, kun taas KAT:n keskiössä on vastavuoroinen suhde, esimerkiksi potilaan suhde ongelmaansa.
Aineistona on 20 tapaamiskerran lyhytpsykoterapia ja tapaamisten videonauhoitukset. Nauhoitteista poimittiin kohtia, joissa asiakas puhuu tapahtuneesta muutoksesta. Nämä kohdat litteroitiin tarkempaa tarkastelua varten. Muutoksen hetket jaoteltiin viiteen eri kategoriaan IM-mallin mukaisesti.
Terapian ajalta tuli esiin useita erityyppisiä IM-hetkiä. Muutospuhe lisääntyi terapian loppua kohden, kuten on huomattu myös aiemmissa tutkimuksissa. Erityisesti terapian loppupuolella asiakkaan puheessa näyttäytyi uudelleenkäsitteellistämisen IM-hetkiä, joiden on aiemmissa tutkimuksissa todettu olevan yhteydessä terapian onnistuneisuuteen. IM menetelmänä auttoi hahmottamaan muutoksen monipuolisuutta ja syvällisyyttä lyhytpsykoterapian aikana.

Noora Jantunen: Muutoksen hetket KAT-lyhytpsykoterapiassa Innovative Moments -mallia soveltaen
Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

”Se niinku rentouttaa ja niinku rauhottaa, tuo simmosen hyvän tunnelman”. Koira työparina masennuksen skeematerapeuttisessa hoidossa

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin masennuksen psykoterapeuttista hoitoa skeematerapeuttisin menetelmin koiraa apuna käyttäen, osana kahden aikuisen pitkää psykoterapiaa. Työn erityisinä mielenkiinnon kohteina oli tutkia skeematerapian korjaavaa mielikuvatyöskentelyä koiraa apuna käyttäen ja potilaiden kokemuksia koiran läsnäolosta terapiaistunnoilla.

Työssä tutkittiin sitä, miten koira auttaa moodien kanssa työskentelyssä, erityisesti korjaavassa mielikuvaharjoitteessa. Tutkimusaineistona oli kahden koulutuspotilaan nauhoituksista tehdyt litteroinnit, terapeutin muistiinpanot ja SMI-lomakkeet. Korjaavassa mielikuvatyöskentelyssä lapsimoodia tuli puolustamaan ja lohduttamaan terapeutin lisäksi koira, jolloin lapsimoodi rauhoittui nopeasti. Koiran läsnäolo terapiaistunnoilla koettiin positiivisena asiana; terapiaan oli helpompi tulla, terapiaan oli helpompi laskeutua ja koira koettiin rauhoittavana, hyvän tunnelman tuojana. Pelkästään koiran näkeminen koettiin muuttavan mielialaa paremmaksi, kuitenkaan terapiaprosessia häiritsemättä. Itkukohtauksien jälkeen koiran lohduttavan katseen koettiin nopeuttavan keskusteluyhteyden palaamista.

Tutkimusten mukaan eläinavusteisen terapian hyödyt ovat näkyviä luottamuksen synnyttämässä ilmapiirissä; rentoutuminen, rauhoittuminen, stressin lieventyminen, sekä motivaation lisääntyminen luovat toiminnalle menestystekijöitä.

Mari Into; ”Se niinku rentouttaa ja niinku rauhottaa, tuo simmosen hyvän tunnelman”. Koira työparina masennuksen skeematerapeuttisessa hoidossa

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutus, 2019 – 2022

Julkaistu

”Totta kai jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi”. Validointi ja itsen validointi.

Validointi on dialektisen käyttäytymisterapian avainkäsite. Se tarkoittaa tunteen tai kokemuksen oikeaksi, päteväksi tai todeksi vahvistamista. Sen tarkoituksena on vahvistaa ja rakentaa minuuden kokemuksia ja merkityksiä oikeiksi ja aidoiksi. Validoinnin kautta asiakas ja hänen todellisuutensa kohdataan empaattisesti hyväksyen, ymmärtäen sekä näitä aktiivisesti ilmaisten.

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan, miten dialektisen käyttäytymisterapian määrittelemät validoinnin eri tasot toteutuvat pitkän psykoterapiaprosessin aikana sekä lisääntyykö asiakkaan itseä validoiva puhe prosessin edetessä. Hypoteesina on, että eri validointitasot esiintyvät aineistossa, vaikka terapeutti ei ole niiden käyttöön koulutettu.

Tutkimusaineistona on kaksi ja puoli vuotta kestäneen koulutuspsykoterapian kolme istuntoa. Ne valittiin satunnaisesti terapian alku-, keski- ja loppuvaiheesta. Aineisto luokiteltiin viiteen validointitasoon terapeutin validointia ilmentävistä reaktioista. Itseä validoiva puhe luokiteltiin asiakkaan sekä terapeutin reaktioista sekä huomioitiin niissä tapahtuneet muutokset.

Tämä tutkimus osoitti, että hypoteesi piti paikkansa ja aineistosta oli todennettavissa kaikki viisi tutkimuskohteena olevaa validointitasoa. Tuloksista käy ilmi, että validoinnin määrä vaihteli tapaamisesta toiseen. Terapian alkuvaiheessa validointia esiintyi toisiksi eniten, keskivaiheilla eniten ja lopussa kaikista vähiten. Myös käytetyt validointitasot vaihtelivat tapaamisesta toiseen. Asiakkaan itsen validointi lisääntyi ja muuttui prosessin edetessä. Tutkimuksessa käytetty taustateoria esittää, että terapian loppupuolella terapeutin validointi pitäisi vähentyä ja asiakaan alkavan enemmän validoimaan itse itseään. Tulosten perusteella näin tapahtui myös tässä tutkimuksessa.

Sanna Juurakko: ”Totta kai jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi”. Validointi ja itsen validointi.

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
Julkaistu

”Kuinka paljon asiakas kestää, kestänkö minä…” Miten asiakkaan riskipositio voi näkyä terapeuttisessa suhteessa terapeutin vastatunteiden kautta?

Psykoterapiassa on kyse suhteessa olon muutoksesta, missä ihmisen riskipositio kertoo tämän muutoksen läheisyydestä. Riskipositiossa ihmisessä viriää kivuliaita tunteita, jotka viittaavat sietämättömiin kokemuksiin, ydinkipuun. Terapeuttisessa suhteessa asiakkaan riskiposition läheisyys voi käynnistää suojautumista, joka voi pahimmillaan estää muutoksen kannalta merkittävien kokemusten ja tunteiden käsittelemisen. Psykoterapiassa on siis keskeistä se, miten riskipositioon viittaavia kohtia ja hetkiä tunnistaa asiakkaan ilmaisusta uudenlaisen suhteessa olon mahdollistamiseksi. Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin sitä, miten asiakkaan riskipositio voi näkyä terapeutin vastatunteissa terapeuttisessa suhteessa. Havainnollistavana aineistona käytettiin kognitiivis-analyyttisen koulutusterapian yhden terapiakäynnin tapausvinjettiä, joka oli valittu terapeuttiopiskelijan itsestään tekemien havaintojen ja näistä tehtyjen muistiinpanojen perusteella. Aineiston käsittelyssä käytettiin soveltaen Roberin (2016) kehittämää Terapeutin sisäisen keskustelun –metodia. Terapeutin itsestään tekemiä havaintoja kuten vastatunteita ja niiden yhteyttä terapiavuorovaikutuksen hetkeen jäsennettiin tarkemmin kognitiivis-analyyttisen terapian vastavuoroisen asetelman käsitteen avulla. Havainnollistavasta aineistosta havaittiin terapeutin pystyneen kytkeytymään vastatunteidensa avulla asiakkaan kokemuksellisiin positioihin ja tavoittamaan sekä tunnistamaan näiden avulla vuorovaikutuksessa hetkiä, jolloin asiakkaan kokemus lähestyi riskipositiota. Näin ollen terapeutin vastatunteet näyttäytyivät merkittävinä tietolähteinä muutosta mahdollistavien hetkien tunnistamisessa terapeuttisessa suhteessa.

Ilona Halme: ”Kuinka paljon asiakas kestää, kestänkö minä…”  Miten asiakkaan riskipositio voi näkyä terapeuttisessa suhteessa terapeutin vastatunteiden kautta?

Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

Muutoshetket ja muutoksen esteet pitkittyneessä, persoonallisuustekijöiden komplisoimassa masennuksessa

Opinnäytetyössä tarkasteltiin pitkää terapiaprosessia, jossa asiakkaan toimintakyvyn ja oireilun voimakkuuden suhteen muutosta ei syntynyt, mutta terapiatyöskentely oli aktiivista, vuorovaikutus toimivaa ja asiakkaalla oli itsereflektiokykyä. Muutoshetkien mallin (Innovative Moments Coding System) mukaan korkean tason muutoshetket, erityisesti muutoksen toteuttamisen ja uudelleenmäärittelyn hetket ovat yhteydessä psykiatrisen oireilun vähenemiseen. Muutoksen ennusmerkkien malli (Precursors of Change) arvioi muutoksen esteitä. Asiakas kärsi pitkittyneestä, kroonisesta masennuksesta, jota komplisoivat persoonallisuustekijät, estynyt ja epävakaa persoonallisuus. Tapausta jäsennettiin kognitiivisten uskomusten, maladaptiivisten toimintatapojen ja skeematerapian käsittein. Tarkastelun kohteeksi valittiin asiakkaan vaikuttavimmiksi kokemat, kokemuksellisia harjoituksia sisältäneet käynnit (3 kpl), joiden tallenteita tutkittiin muutoshetkien mallin avulla. Alku– ja lopputilanteita tarkasteltiin muutoksen ennusmerkkien kautta.

Tunnistetut muutoshetket olivat sekä matalaa että korkeaa tasoa, mutta eivät yltäneet korkeimmalle, uudelleenmäärittelyn tasolle. Toiminnalliset muutoshetket olivat harvinaisia, ja jäivät matalalle tasolle. Ennusmerkkien mallin kautta todettiin runsaasti muutoksen esteitä sekä terapian alussa että lopussa. Yritys tai tahto muuttua sekä toiveikkuus näyttäytyivät häilyvinä.

Käytettyjen menetelmien avulla saatiin näkyväksi asiakkaan toimivaa itsereflektiokykyä. Samalla ne havainnollistivat oireilun pysymistä ennallaan ja toimintakyvyn muuttumattomuutta käytännön tasolla. Maladaptiivisten skeemojen herkkä aktivoituminen ja skeemamoodien vaihtelu tuli näkyväksi myös menetelmien kautta. Suojautuminen ja tunteiden välttely kuvautuivat keskeisinä muutoksen esteinä.

Riina Elomäki: Muutoshetket ja muutoksen esteet pitkittyneessä, persoonallisuustekijöiden komplisoimassa masennuksessa

Julkaistu

”Mitä mä voin enää tehdä?” – Muutos emotionaalisen yksinäisyyden kokemuksessa KAT-koulutuspsykoterapiassa

Psykoterapeuttinen muutos on moniulotteinen ja monitekijäinen prosessi, josta psykoterapian prosessitutkimukseen pohjaten on luotu lukuisia erilaisia muutosmalleja. Tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään, minkälaista muutosta 16 tapaamisen kognitiivis-analyyttisessä koulutuspsykoterapiassa tapahtui emotionaalisen yksinäisyyden kokemuksessa. Emotionaalisella yksinäisyydellä tarkoitetaan sitä, että yksilö ei saa yhteenkuuluvuuden, nähdyksi tulemisen ja merkityksellisyyden kokemusta ihmissuhteissaan. Muutosta tarkasteltiin assimilaatiomallin psykoterapeuttisen muutoksen metamallin avulla. Aineiston 1., 12. ja 16. tapaamisten nauhat litteroitiin ja aineistosta etsittiin ilmaisuja, joissa näyttäytyi suhde ongelmalliseen kokemukseen sekä tähän liittyviä toimintatapoja.

Assimilaatiomallin APES-asteikolla muutosta tapahtui vaiheesta 3 vaiheeseen 5–6. Psykoterapian alussa asiakkaan suhde emotionaaliseen yksinäisyyteen ja mukautuvaan, miellyttämiseen pyrkivään toimintatapaan oli APES-asteikon vaiheessa 3, ongelman toteaminen ja selkiintyminen. Hän oli suhteessa emotionaaliseen yksinäisyyteen objektipositiossa. Hänellä oli alustava ymmärrys ongelmasta, mutta ei riittäviä keinoja auttaa itseään ongelman ratkaisemisessa. Psykoterapiaprosessin aikana havaitsijapositio rakentui ja subjektipositiota alkoi rakentua. Psykoterapian loppuvaiheessa näkyi selviä merkkejä APES-asteikon vaiheesta 5, tutkiva kokeilu, ja joitakin merkkejä vaiheesta 6, voimaantuminen. Asiakas kokeili uudenlaisia tapoja olla suhteessa toisiin ihmisiin, avaamalla enemmän omaa sisäistä maailmaansa toisille. Uudenlaiset toimintatavat eivät vielä tämän psykoterapiaprosessin aikana kuitenkaan vakiintuneet vaivattomaan käyttöön, ne kaipasivat vielä vahvistusta. Rakentunut havaitsijapositio auttoi häntä kuitenkin huomaamaan tilanteita, joissa hän palasi vanhaan tuttuun tapaan ohittaa omat tunteensa ja tarpeensa.

Yksinäisyys on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma ja kuitenkin yksinäisyyden kokemuksen taustasyyt ja merkitykset ovat hyvin yksilöllisiä. Tämän tutkielman tulosten valossa emotionaalisesta yksinäisyydestä kärsivän asiakkaan psykoterapiaprosessissa kokemus vastavuoroisesta suhteesta, jossa voi kokea nähdyksi tulemista ja kokea itsensä tärkeäksi omana itsenään, voi olla korjaavaa. Lisäksi kivuliaiden tunteiden kohtaaminen ja ongelmaa ylläpitävien toimintatapojen tarkastelu, haastaminen ja uudenlaisten toimintatapojen harjoittelu voivat tuoda muutosta ongelmaan.

Miska Salakka: ”Mitä mä voin enää tehdä?” – Muutos emotionaalisen yksinäisyyden kokemuksessa KAT-koulutuspsykoterapiassa

Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019–2022

Julkaistu

Muutos itsehavainnoinnissa masentuneen potilaan lyhytpsykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan lyhytpsykoterapiassa tapahtunutta itsehavainnoinnin muutosta. Opinnäytetyöni on tapaustutkimus masennuksen ja ahdistuksen vuoksi psykoterapiaan hakeutuneen potilaan 16 kerran lyhytpsykoterapiasta. Psykoterapiajaksojen käyntejä analysoitiin hyödyntäen
Mikael Leimanin psykoterapiaprosessin metamallia, jossa psykoterapian myötä tapahtuvaa muutosta kuvataan objektiposition, havaitsijaposition sekä subjektiposition käsittein. Opinnäytetyössäni tarkastellaan, kuinka potilas oli jakson alussa objektipositiossa suhteessa ongelmiinsa ja oireisiinsa. Potilaan suhtautuminen väsymykseensä sekä toisaalta tarvitsevuuteensa oli kriittisyyden ja syyllisyyden sävyttämää. Psykoterapiatyöskentelyn myötä potilas kykeni hiljalleen asettumaan uudenlaiseen havaitsijapositioon, ja itsehavainnoinnin kehittymisen myötä potilas kykeni käsittelemään ongelmiaan uudella, hyväksyvämmällä tavalla. Mielialaoireisiin liittyneiden syyllisyyden ja kriittisyyden vähentyminen oli merkittävä osa psykoterapiaprosessissa tapahtunutta muutosta. Potilaan voi kuvata siirtyneen terapiajakson päättyessä Leimanin metamallin mukaisesti kohti alustavaa subjektipositiota.

Reetta Hentonen: Muutos itsehavainnoinnissa masentuneen potilaan lyhytpsykoterapiassa

Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022