Psykoterapia on tavoitteellista toimintaa, ja lyhytpsykoterapiassa tavoitesuuntautuneisuuden merkitys korostuu. Avoimen integraation työotetta koskevassa kirjallisuudessa lyhytpsykoterapian tavoitteiden asettamista ei ole kuitenkaan käsitelty. Tässä opinnäytetyössä tarkastelen niitä tavoitteen asetteluun liittyviä kysymyksiä, joita avoimen integraation työotteen yhdistyminen aikarajoitteisuuteen tuottaa. Opinnäytetyön aineistona ovat äänitallenteet ja muistiinpanot yhdestä neljäntoista käynnin koulutuspsykoterapiaprosessista. Aineiston analyysissä tarkastelen aineistolähtöisesti 1) millaisia tavoitteisiin liittyviä aloitteita terapeutti ja asiakas tekevät, 2) miten tavoitteesta neuvotellaan ja 3) miten hoidolle asetettu tavoite tai tavoitteet elävät terapiaprosessin aikana. Tutkimuksen löydökset havainnollistavat tavoitteenasettelua monipolvisena ja jännitteisenä prosessina. Terapeutin tavoitetta koskevat aloitteet olivat ristiriitaisia, ja niiden pyrkimyksenä oli toisaalta rakentaa varhain ja jatkuvasti tavoitetta koskevaa yhteisymmärrystä ja toisaalta luoda vapautta liian varhaisesta lukitusta tavoitteesta. Myös asiakas teki sekä tavoitteen asettamiseen pyrkiviä että liian tavoitekeskeiseltä työtavalta suojautuvia aloitteita. Terapiaprosessia luonnehti toistuva neuvottelu sekä tavoitteista että työtavoista, joita koskien esillä oli myös jännitteitä. Terapiaprosessin jälkikäteinen tarkastelu havainnollistaa, miten tavoitteita syntyi, asetettiin ja sanoitettiin uudelleen käynneillä 1-10 ja toisaalta todettiin saavutetuiksi käynneillä 5-14. Tapauksen ja aiemman kirjallisuuden valossa pohdin, miten tutkimustieto voi auttaa jäsentämään avoimen integraation työotteeseen pyrkivän psykoterapeutin tavoitteita koskevaa työskentelyä lyhytpsykoterapian kontekstissa.
Selma Gaily-Luoma: Minne, miten ja kenen aloitteesta? Tavoitteet avoimen integraation lyhytpsykoterapiassa
Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023