Intersubjektiivisuutta pidetään psykoterapiatyöskentelyn yhtenä ydinprosessina, joka edesauttaa terapiassa tavoiteltavaa muutosta. Tapaustutkimuksen tavoitteena oli havainnoida terapiavuorovaikutuksen intersubjektiivisuutta sekä ymmärtää asiakkaan mielen moniäänisyyttä yhden terapiaprosessin aikana. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Aineisto analysoitiin Jessica Benjaminin relationaalista intersubjektiivisuusteoriaa sekä Hermansin dialogisen minuuden teoriaa hyödyntäen. Tutkimuksessa analysoitavaksi tekstiaineistoksi valittiin viisi kohtaa, joissa 1) tapahtui muutos vuorovaikutuksessa tai terapeutti toimi konkreettisesti vuorovaikutuksen muutosta edistävällä tavalla ja 2) otteessa näyttäytyi useampia asiakkaan mielen ääniä. Nämä viisi otetta valittiin myös ajatuksella, että ne edustaisivat terapian alkuvaihetta, keskivaihetta sekä analysointivaihetta edeltänyttä terapian myöhempää aikaa, jolloin terapian kaari ja esimerkiksi allianssisuhteen muotoutuminen tulisivat jossain määrin näkyviin. Tulokset viittasivat siihen, että asiakkaan vielä kesken olevassa, mutta kolme vuotta kestäneessä terapiasuhteessa intersubjektiivisuus mahdollistui enenevästi. Terapeutti toimi intersubjektiiviseen asemoitumiseen ohjaavalla tavalla esimerkiksi ilmaisemalla omia tunteitaan ja ottamalla vastuuta katkoksista. Korkeampi intersubjektiivisuuden taso mahdollistui, vaikka terapeutti ei aina toiminutkaan auttavasti vaan katosi myös omaan subjektiuteensa. Opinnäytetyö havainnollisti myös, että asiakkan mielen sisäisten äänien voimasuhteet muuttuivat terapian edetessä aiempaa adaptiivisempaan suuntaan ja asiakkaalle kehittyi aiempaa havainnoivampi positio suhteessa mielensä eri puoliin.
Laura Sta: Intersubjektiivisuus ja mielen moniäänisyys terapiaprosessin käsitteellistyksinä
Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023