Tekijä: ltdk_pst

Julkaistu

”Mitä mä voin enää tehdä?” – Muutos emotionaalisen yksinäisyyden kokemuksessa KAT-koulutuspsykoterapiassa

Psykoterapeuttinen muutos on moniulotteinen ja monitekijäinen prosessi, josta psykoterapian prosessitutkimukseen pohjaten on luotu lukuisia erilaisia muutosmalleja. Tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään, minkälaista muutosta 16 tapaamisen kognitiivis-analyyttisessä koulutuspsykoterapiassa tapahtui emotionaalisen yksinäisyyden kokemuksessa. Emotionaalisella yksinäisyydellä tarkoitetaan sitä, että yksilö ei saa yhteenkuuluvuuden, nähdyksi tulemisen ja merkityksellisyyden kokemusta ihmissuhteissaan. Muutosta tarkasteltiin assimilaatiomallin psykoterapeuttisen muutoksen metamallin avulla. Aineiston 1., 12. ja 16. tapaamisten nauhat litteroitiin ja aineistosta etsittiin ilmaisuja, joissa näyttäytyi suhde ongelmalliseen kokemukseen sekä tähän liittyviä toimintatapoja.

Assimilaatiomallin APES-asteikolla muutosta tapahtui vaiheesta 3 vaiheeseen 5–6. Psykoterapian alussa asiakkaan suhde emotionaaliseen yksinäisyyteen ja mukautuvaan, miellyttämiseen pyrkivään toimintatapaan oli APES-asteikon vaiheessa 3, ongelman toteaminen ja selkiintyminen. Hän oli suhteessa emotionaaliseen yksinäisyyteen objektipositiossa. Hänellä oli alustava ymmärrys ongelmasta, mutta ei riittäviä keinoja auttaa itseään ongelman ratkaisemisessa. Psykoterapiaprosessin aikana havaitsijapositio rakentui ja subjektipositiota alkoi rakentua. Psykoterapian loppuvaiheessa näkyi selviä merkkejä APES-asteikon vaiheesta 5, tutkiva kokeilu, ja joitakin merkkejä vaiheesta 6, voimaantuminen. Asiakas kokeili uudenlaisia tapoja olla suhteessa toisiin ihmisiin, avaamalla enemmän omaa sisäistä maailmaansa toisille. Uudenlaiset toimintatavat eivät vielä tämän psykoterapiaprosessin aikana kuitenkaan vakiintuneet vaivattomaan käyttöön, ne kaipasivat vielä vahvistusta. Rakentunut havaitsijapositio auttoi häntä kuitenkin huomaamaan tilanteita, joissa hän palasi vanhaan tuttuun tapaan ohittaa omat tunteensa ja tarpeensa.

Yksinäisyys on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma ja kuitenkin yksinäisyyden kokemuksen taustasyyt ja merkitykset ovat hyvin yksilöllisiä. Tämän tutkielman tulosten valossa emotionaalisesta yksinäisyydestä kärsivän asiakkaan psykoterapiaprosessissa kokemus vastavuoroisesta suhteesta, jossa voi kokea nähdyksi tulemista ja kokea itsensä tärkeäksi omana itsenään, voi olla korjaavaa. Lisäksi kivuliaiden tunteiden kohtaaminen ja ongelmaa ylläpitävien toimintatapojen tarkastelu, haastaminen ja uudenlaisten toimintatapojen harjoittelu voivat tuoda muutosta ongelmaan.

Miska Salakka: ”Mitä mä voin enää tehdä?” – Muutos emotionaalisen yksinäisyyden kokemuksessa KAT-koulutuspsykoterapiassa

Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019–2022

Julkaistu

Muutos itsehavainnoinnissa masentuneen potilaan lyhytpsykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan lyhytpsykoterapiassa tapahtunutta itsehavainnoinnin muutosta. Opinnäytetyöni on tapaustutkimus masennuksen ja ahdistuksen vuoksi psykoterapiaan hakeutuneen potilaan 16 kerran lyhytpsykoterapiasta. Psykoterapiajaksojen käyntejä analysoitiin hyödyntäen
Mikael Leimanin psykoterapiaprosessin metamallia, jossa psykoterapian myötä tapahtuvaa muutosta kuvataan objektiposition, havaitsijaposition sekä subjektiposition käsittein. Opinnäytetyössäni tarkastellaan, kuinka potilas oli jakson alussa objektipositiossa suhteessa ongelmiinsa ja oireisiinsa. Potilaan suhtautuminen väsymykseensä sekä toisaalta tarvitsevuuteensa oli kriittisyyden ja syyllisyyden sävyttämää. Psykoterapiatyöskentelyn myötä potilas kykeni hiljalleen asettumaan uudenlaiseen havaitsijapositioon, ja itsehavainnoinnin kehittymisen myötä potilas kykeni käsittelemään ongelmiaan uudella, hyväksyvämmällä tavalla. Mielialaoireisiin liittyneiden syyllisyyden ja kriittisyyden vähentyminen oli merkittävä osa psykoterapiaprosessissa tapahtunutta muutosta. Potilaan voi kuvata siirtyneen terapiajakson päättyessä Leimanin metamallin mukaisesti kohti alustavaa subjektipositiota.

Reetta Hentonen: Muutos itsehavainnoinnissa masentuneen potilaan lyhytpsykoterapiassa

Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

Psykoosin kognitiivinen lyhytterapia potilaiden kokemana

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millä tavalla potilaat kokevat psykoosin kognitiivisen lyhytterapian vaikuttaneen heidän toipumiseensa ja saivatko he siitä jotain sellaista hyötyä, jota eivät olleet saaneet muusta hoidosta. Psykoosin kognitiivinen lyhytterapia on tutkimuksissa todettu vaikuttavaksi hoitomuodoksi psykoosiin ja sen ennaltaehkäisyyn, mutta potilaiden kokemuksia siitä on tutkittu niukasti.

Tutkimus toteutettiin haastattelemalla viittä potilasta, jotka olivat käyneet psykoosin kognitiivisen lyhytterapian (16-20 kertaa) Helsingin kaupungin psykoosipalveluissa. Haastattelu oli puolistrukturoitu ja kysymykset oli jaoteltu seuraaviin teemoihin: terapiassa käsitellyt ongelmat ja niissä koettu muutos, muutos liittyen psykoottisiin kokemuksiin, muutos liittyen tunteiden kokemiseen, muutos suhtautumisessa itseen/muihin ja kokemus omista vaikutusmahdollisuuksista, terapiasuhde, psykoosin kognitiivinen lyhytterapia osana muuta hoitoa ja terapian anti potilaille.

Tutkimuksen keskeisin tulos oli, että potilaille terapian tärkein anti liittyi itsen hyväksymiseen, omanarvon tunteen ja itsemyötätunnon lisääntymiseen samalla kun häpeän ja syyllisyyden tunteet vähenivät. Sen lisäksi potilaille oli tärkeää lisääntynyt joustavuus ajattelussa, muutos suhtautumisessa kielteisiin tunteisiin ja psykoottisiin kokemuksiin sekä keinot selviytyä niiden kanssa. Osalle oli tärkeää myös aiempien elämänkokemusten ymmärtäminen psykoosiin sairastumisen taustalla ja traumaattisten kokemusten käsittely. Terapiasuhteessa potilaat kokivat tärkeänä kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen sekä terapeutin myötätuntoisuuden ja ammatillisuuden. Samalla terapeutin kyky haastaa potilasta tarkastelemaan kriittisesti omia ajatusmallejaan koettiin hyödyllisenä.

Verrattuna muuhun hoitoon lyhytterapian koettiin olevan intensiivisempää ja vähemmän oireisiin keskittyvää, sisältäen oireilun taustalla vaikuttavien tekijöiden käsittelyä. Lyhytterapian koettiin olevan ratkaisukeskeisempää ja antavan enemmän selviytymiskeinoja sekä madaltavan kynnystä hakeutua hoitoon jatkossa. Tämän tutkimuksen perusteella potilaiden kokemukset tarjoavat ainutlaatuista tietoa siitä, mikä psykoosin kognitiivisessa psykoterapiassa on merkityksellistä ja mikä auttaa ihmisiä toipumaan psykoosista.

Laura Sinisalo: Psykoosin kognitiivinen lyhytterapia potilaiden kokemana
Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-22

Julkaistu

Fear is the mindkiller – tapauskuvaus nuoren koulutuspsykoterapiahoidosta

Opinnäytetyössäni käsittelen itseäni suuresti inspiroineen psykoterapiassa käyneen nuoren potilaan hoitoprosessia, sekä yhteistä matkaamme. Potilas oli hoidon alkaessa 16-vuotias, käynnit toteutuivat kahdesti viikossa. Opinnäytetyön nimen mukaisesti, hoidon alussa potilaan pelko ja sen vastaanotto terapiassa oli keskeistä. Terapiassa pelko sai seurakseen ajattelun, myöhemmin yhteisen fantasioinnin. Pelko toimi Frank Herbertin lausahduksen mukaisena ’ajattelun tappajana’, jolle vastavoimaksemme terapiassa loimme yhteisen ajattelun, pyrkimyksen ymmärryksen ja mielekkyyden etsimiseen.

Teoreettisesti työssä käsitellään mm. Ogdenin ja Winnicottin ajatuksia. Ogdenin käsite ”reverie” – että uneksiminen ja assosiointi tapahtuu myös terapeutin sisäisellä mielennäyttämöllä, jopa käyntien aikana, ja että kaikki tämä on tärkeää ja hyödyllistä hoitoprosessin kannalta. Reverien kautta voi kokea sellaista ymmärrystä itsestään, potilaasta ja hoitoprosessista, jota ei muutoin ole saatavissa. Winnicotin käsite ’transitionaali-ilmiö’, toimii kuvauksena sisäisen maailman ja ulkoisen realiteetin välissä olevasta: leikistä, huumorista, spontaaniudesta. Sekä Ogdenin, että Winnicotin kuvaamat tavat olla elämyksellisessä vuorovaikutuksessa toteutui opinnäytetyössä käsitellyn hoitoprosessin myöhemmässä vaiheessa.

Tero Viljamaa: Fear is the mindkiller – tapauskuvaus nuoren koulutuspsykoterapiahoidosta

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapeuttikoulutus 2019-2022

Julkaistu

Virtuaalimaailma – Nuoruusiän kehitystä edistäviä ja haittaavia puolia

Opinnäytetyössä tarkasteltiin kirjallisuuskatsauksena virtuaalimaailmaan ja erityisesti pelimaailmaan liittyviä näkökohtia nuoruusiän kehityksen kannalta hyödyntäen esimerkkeinä vinjettejä nuoren aikuisen psykoterapiasta. Työssä keskityttiin tarkastelemaan identiteettikokeiluja, ruumiillisuutta sekä erilaisia suojautumisentapoja ja avoimen ja suljetun systeemin ilmiöitä kuten transitionaalitilaa, dissosiaatiota, riippuvuuksia ja omnipotenssia.

Psyykkisten rakenteiden eroilla saattaa olla merkitystä siinä, miksi joidenkin kohdalla virtuaalimaailmasta tulee keskeisempi osa elämää kuin toisilla, sekä siinä miksi joillakin se voi toimia kehityksen palveluksessa ja toisilla johtaa kehityksellisiin umpikujiin. Kokemusten laajentaminen muuhun elämään ja jakaminen kuvautuivat oleellisina.

 

Anna Kimpimäki: Virtuaalimaailma – Nuoruusiän kehitystä edistäviä ja haittaavia puolia

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapiakoulutus 2019-2022

Julkaistu

Nuoruusikäisen yksinäisyyden sietämättömyys ja toivo toisesta

Opinnäytetyössä syvennytään nuoren yksinäisyyden kokemukseen psykodynaamisesta näkökulmasta. Aihetta käsitellään sekä varhaislapsuuden kehitys että nuoruusiän yksilöitymiskehitys huomioon ottaen, erityisessä tarkastelussa on objektinsiirron merkitys yksinäisyyden kokemukselle sekä koronapandemian asettamat haasteet yksinäisyyttä lisäävänä yhteiskunnallisena tekijänä. Opinnäytetyö on essee, jossa teoriaa peilataan Suon villi laulu -romaanin päähenkilön kokemusmaailmaan sekä arjen havaintoihin ja terapeuttiseen työhön nuorten parissa. Yksinäisyyden kokemus on osa nuoruusiän kehitysvaihetta heidän irrottautuessaan lapsuuden sisäisistä objekteista ja suuntautuessaan vähitellen kohti kodin ulkopuolisia objekteja. Kokemuksen syvyyteen vaikuttaa varhaisessa kehityksessä rakentunut kyky tai kyvyttömyys olla yksin sekä nuoren käytössä olevat suojautumiskeinot. Parhaimmillaan kyky olla yksin voi toimia nuorten elämässä eteenpäin vievänä voimana, joka mahdollistaa luovuuden ja oman persoonallisen elämän rakentumisen.

Hanna Kervola: Nuoruusikäisen yksinäisyyden sietämättömyys ja toivo toisesta

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019 -2022

Julkaistu

Lyhytpsykoterapiasoveltuvuuden arviointi KAT-psykoterapian näkökulmasta

Eri psykoterapian viitekehyksissä psykoterapiasoveltuvuus ja sen arviointi on nähty eri tavoin ja aiheesta on vähän tutkimusta. Helsingin psykoterapiatutkimus -hankkeessa kehitetyn SPS-asteikon avulla voidaan arvioida potilaan psykoterapiasoveltuvuutta ennen hoitoon ohjausta. Kognitiivis-analyyttisen psykoterapian (KAT) viitekehyksessä lähestytään psykoterapia-arviota tapausjäsennyksen kautta ilman tarkkoja soveltuvuuskriteerejä. Tässä opinnäytetyössä tutkimuskysymyksenä oli, miten asiakkaan valmiudet lyhytpsykoterapiaan näyttäytyivät koulutushoitoasiakkaan ensimmäisillä hoitokäynneillä KAT:n prosessikäsitteiden ja SPS-asteikon osa-alueiden näkökulmasta? Tuloksena oli, että potilaan itsehavainnointi oli kohdesidonnaista, hänen oli vaikea sanoittaa muutostavoitettaan ja hän oli usein ongelmansa suhteen objektipositiossa. SPS-asteikon näkökulmasta potilaan soveltuvuus lyhytpsykoterapiaan oli heikohkoa. Tutkimus toi esille psykoterapian valmistelun merkityksen ennen lyhytpsykoterapiaa. Toisaalta KAT:n mallissa, jossa työskentely sovitetaan potilaan valmiuksiin, lyhytpsykoterapiatyöskentely voidaan ulottaa myös potilaille, joilla on heikommat lähtökohdat psykoterapiaan. Tapausjäsennykseen pohjautuva malli vaatii psykoterapeutilta laajaa osaamista.

Tiina Hyytiäinen: Lyhytpsykoterapiasoveltuvuuden arviointi kognitiivis-analyyttisen psykoterapian näkökulmasta

Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

 

 

Julkaistu

Terveen aikuisen moodin ja haavoittuvan lapsen moodin välisen yhteyden syntyminen ja vahvistuminen – tapaustutkimus yhteyden merkityksistä ja vaikutuksista

Skeematerapian painopiste on nykyään vahvasti moodityöskentelyssä. Young, Klosko ja Weishaar (2012) ovat nimenneet moodityöskentelyn vaiheiksi moodien tunnistamisen ja nimeämisen, moodien alkuperän tutkimisen ja aiemman tarpeellisuuden tunnistamisen, maladaptiivisten moodien kytkemisen ajankohtaisiin ongelmiin ja oireisiin, moodin muuttamisen tai luopumisen hyötyjen kartoittamisen, kosketuksen luomisen haavoittuvaan lapseen, vuoropuhelun moodien välillä ja moodityöskentelyn yleistymisen terapian ulkopuolelle. Opinnäytetyössä tarkasteltiin tapaustutkimuksen avulla potilaan terveen aikuisen moodin ja haavoittuvan lapsen moodin välille skeematerapeuttisen terapiaprosessin aikana syntyvää ja vahvistuvaa yhteyttä sekä yhteyden merkitystä ja vaikutusta hänen elämässään. Prosessia tarkasteltiin litteroidun aineiston avulla. Potilaan kerrontaa kuvattiin kronologisessa järjestyksessä, jotta moodien välisen yhteyden syntymisen ja vahvistumisen vaiheista syntyisi looginen, tarinanomainen prosessi. Potilas tunnisti terapian alussa itsessään terveen aikuisen ja haavoittuvan lapsen moodit, mutta ne olivat potilaan kerronnassa vielä erillisiä ja hänen oli vaikea tavoittaa omia tarpeitaan ja tunteitaan. Esteeksi näyttivät nousevan haitallisten selviytymismoodien aktivoituminen. Potilas alkoi terapian edetessä tavoittaa omaa haavoittuvuuttaan sekä löytää terveen aikuisen tapoja auttaa itseään haitallisten selviytymismoodien sijaan. Terveen aikuisen ja haavoittuvan lapsen moodien välille alkoi syntyä vuorovaikutusta ja potilaan kuvaama ”yhteyden tunne” etenkin tietyn mielikuvaharjoituksen kautta. Mielikuvaharjoituksessa potilas tavoitti ensi kertaa kokemuksellisesti terveen aikuisen moodin haavoittuvan lapsen auttajana vaikeassa tilanteessa sekä haavoittuvan lapsen luottamuksen tätä moodia kohtaan. Yhteyden merkitys ja vaikutus potilaan elämässä näkyivät monilla osa-alueilla omien tarpeiden ja tunteiden parempana huomioimisena, haitallisten selviytymismoodien vähentymisenä ja terveen aikuisen moodin mukaisen toiminnan vahvistumisena.

Henna Honkanen: Terveen aikuisen moodin ja haavoittuvan lapsen moodin välisen yhteyden syntyminen ja vahvistuminen – tapaustutkimus yhteyden merkityksistä ja vaikutuksista

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

Psyykkisen resilienssin vahvistaminen osana traumakokemuksista selviytymistä kognitiivisessa psykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin psyykkisen resilienssin ilmenemistä osana potilaan traumakokemuksista selviytymistä kognitiivisessa psykoterapiassa. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisäksi tunnistaa, miten psyykkistä resilienssiä voidaan vahvistaa osana kognitiivista psykoterapiaprosessia.

Työssä tutkittiin yhden terapiaprosessin kautta miten psyykkinen resilienssi on havaittavissa potilaan traumaattisista elämänkokemuksista selviytymisessä ennen terapiaa ja miten sitä voidaan vahvistaa terapiaprosessin aikana. Tutkimusaineistona oli yhden koulutusterapiapotilaan nauhoituksista tehdyt litteroinnit, terapeutin muistiinpanot ja kognitiivisen prosessoinnin ohjelman mukaisesti toteutetut terapiaistunnot. Terapian aikana tapahtuneita muutoksia arvioitiin BRS- ja BDI-kyselyllä, CORE-OM-mittarilla sekä tarkastelemalla potilaan kokemia muutoksia terapiajakson jälkeen. Yhteenvetona voidaan todeta kognitiivisen prosessoinnin terapian käyttämisen vahvistavan potilaan resilienssiä traumatyöskentelyssä ajatusten uudelleen muokkauksen ja uusien myönteisempien ajatusmallien löytämisen sekä tunnesäätelyn vahvistumisen kautta.

Pia Hirviniemi: Psyykkisen resilienssin vahvistaminen osana traumaperäisen stressihäiriöpotilaan kognitiivista psykoterapiaa.
Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019 – 2022

Julkaistu

Nonviolent Communication (NVC) – menetelmän mahdollisuuksia skeematerapeutisen tuolityöskentelyn tehostamiseksi~ Välineitä neuropsykiatristen asiakkaiden kanssa työskentelyyn

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin Nonviolent Communication (NVC)- menetelmän mahdollisuuksia yhdistää skeematerapeuttiseen tuolityöskentelyyn osana aikuisen pitkää koulutuspsykoterapiaa, erityisesti asiakkaan kanssa, jolla on neuropsykiatrisia erityishaasteita. Työssä tutkittiin voiko NVC:n eri vaiheita yhdistää skeematerapeuttiseen tuolityöskentelyyn asiakkaan kokemien konfliktien käsittelyssä ja toisaalta, auttaako NVC:n käytänteiden soveltaminen asiakasta sanoittamaan konfliktitilanteisiin liittyviä kokemuksiaan. Tutkimusaineistoina oli yhden koulutuspsykoterapia-asiakkaan nauhoituksista tehdyt litteroinnit sekä terapeutin muistiinpanot. Tutkimustapaamisilla tavoiteltiin moodien välisen keskustelun mahdollistamista tuolityöskentelyn ja NVC-menetelmän avulla. Asiakas sai tarkasteltavakseen NVC- menetelmään liittyviä välineitä, kuten valmiiksi kirjattuja tunne -ja tarvelistoja oman sanoittamisen ja pohdinnan helpottamiseksi. NVC- menetelmänä näyttää olevan yhdistettävissä skeematerapeuttiseen tuolityöskentelyyn. Tuolityöskentely havainnollisti asiakkaalle moodityöskentelyä ja mahdollisti näiden välisen yhteisen keskustelun konfliktien ratkaisemiseksi. NVC-menetelmä auttoi asiakasta löytämään kielen ja helpotti kokemuksien sanoittamista.

Heidi Fallenius-Al-Rubaye : NONVIOLENT COMMUNICATION (NVC) -MENETELMÄN MAHDOLLISUUKSIA SKEEMATERAPEUTTISEN TUOLITYÖSKENTELYN TEHOSTAMISEKSI ~ välineitä neuropsykiatristen asiakkaiden kanssa työskentelyyn
Kognitiivinen yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022