Tunteensäätelyn muutos dialektista käyttäytymisterapiaa ja skeematerapiaa yhdistävässä ryhmähoitomallissa

Tässä tutkimuksessa kerättiin tietoa tunteensäätelyn muutoksesta
epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä potilailla. Potilaat
osallistuivat vuoden kestävään ryhmähoitomalliin, joka yhdisti
skeematerapiaa ja dialektista käyttäytymisterapiaa. Hoitoon kuuluivat
viikoittaiset psykoedukatiivisen ryhmän käynnit, yksilöterapeutin
käynnit 1-3 viikon välein ja välitehtävät. Tutkimus toteutettiin osana
menetelmän soveltuvuuden arviota avoerikoissairaanhoidon
aikuispsykiatrianyksikön käyttöön. Hoidossa vuoden käyneistä
haastateltiin kolme tavoitettua potilasta, ja he täyttivät BSL-23 (Bordeline
Symptoms List 23) lomakekyselyn. Kaikkien loppuhaastatteluun
osallistuneiden potilaiden tunteensäätelyssä oli tapahtunut selvää
kohentumista; tunnevaltaiset episodit ja haitallisten
tunteensäätelykeinojen käyttö olivat vähentyneet, potilaat tunnistivat ja
nimesivät tunteita paremmin. Myös lomakkeella mitattuna epävakaan
persoonallisuuden oireilu oli vähentynyt.

Minna Kynsilehto: Tunteensäätelyn muutos dialektista käyttäytymisterapiaa ja skeematerapiaa yhdistävässä ryhmähoitomallissa 

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma (2020-2023)

Itsehavainnoinnin rakentuminen ”katkonaisena”

Itsehavainnoinnin kehittymistä pidetään yhtenä merkittävämpänä tekijänä muutosprosessissa. Itsehavainnointi rakentuu asteittain, kun asiakas kuvailee ensin ongelmiaan terapeutille ja tuo ilmaisunsa näin yhdessä jaettuun havainnointiin. Asiakas oppii terapiaprosessin aikana havaitsemaan omaa ulkoista ja sisäistä toimintaansa, jolloin asiakkaan oma itsehavainnointi kehittyy. Vakavimmissa mielenterveyden häiriöissä, kuten traumatisoituneilla asiakkailla tai persoonallisuushäiriöissä itsehavainnoinnin rakentuminen näyttäytyy erilaisena. Pyrin kuvaamaan tapausesimerkin avulla, miten itsehavainnointi rakentuu asiakkaalla, jolla on todettu tunne-elämän epävakaus. Tutkimukseni perusteella totean, kuinka ensin pitää löytää kohde, jota havainnoida ennen kuin itsehavainnointi pääsee rakentumaan ja kehittymään realistiselle pohjalle.

Kirsi Kokkonen: Itsehavainnoinnin rakentuminen epävakaalla terapiaprosessin aikana

Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutus 2019-2022

 

”Kun sanat eivät riitä” – projisoinnin kautta integraatioon

Opinnäytetyö on teoreettinen katsaus, joka tarkastelee psykoanalyyttisia käsityksiä symbolisaation kehittymisestä, sen merkityksestä mentalisaatiokyvyn muotoutumisessa ja tunnesäätelykyvyn mahdollistumisessa.  Teoriaa peilataan kliiniseen käytäntöön:  lastensuojelun korkean riskin vauvaperheiden epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivien äitien psyko – ja musiikkiterapeuttiseen kohtaamiseen ja hoitoon.  Tutkielmassa pohditaan, voiko epävakaa vanhempi saada paremmin kohdennettua tukea psykoanalyyttisen tai musiikkiterapeuttisen hoidon esiverbaalisia kehitysvaiheita tavoittavasta lähestymistavasta. Työ osoitti, että musiikkiterapeuttisen ja/tai psykoanalyyttisen vuorovaikutuksen erityispiirteet mahdollistavat todellisuutta vääristävien projektioiden (Kleinin kuvaama skitsoparanoidinen positio)  paremman tavoittamisen ja tukevat vanhemman kykyä tuoda niitä työstettäväksi. Näin potilas voi integroida niitä itseensä ja siirtyä kehityksellisesti eteenpäin.

Auli Lipponen: ”Kun sanat eivät riitä” – projisoinnin kautta integraatioon 

Psykoanalyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2022