Avainsana: häpeä

Julkaistu

Katso minua, jotta näen itseni. Tapauskuvaus termin ”ohutnahkainen narsisti” silmin

Jos varhainen hoiva on kehittyvän lapsen kannalta riittämätöntä, mieli alkaa suojautua toistuvilta
pettymyksiltä, kuten häpeän tunteilta epäonnistuneesta vuorovaikutuksesta. Toistuvat häpeän kokemukset
voivat vaikuttaa terveen itsetunnon ja ydinminuuden syntymiseen. Häpeän tunteilta suojautuminen voi
johtaa narsistisen problematiikan syntyyn ja ohutnahkaisesta narsismista kärsivä kääntää häpeän tunteet
itseensä, kohdatessaan vaikeuksia ihmissuhteissa. Ohutnahkainen on sisäistänyt muiden pahuuden ja
arvottomuuden tunteet itseensä, pitäen itseään pahana ja syyllisenä. Ohutnahkainen laittaa toistuvasti omat
tarpeet ja tunteet syrjään, ollakseen hyväksytty ja välttääkseen torjutuksi tulemisen tunnetta.

Tässä opinnäytetyössä kuvaan, miten varhainen hoiva vaikuttaa ihmisen mielen rakentumiseen ja
itsetunnon kehitykseen. Keskityn kuvaamaan myös käsitettä ohutnahkainen narsisti ja sitä, miten tällainen
persoonallisuuden piirre kehittyy. Lopuksi tarkastelen psykodynaamista, kaksivuotista
koulutuspsykoterapiaprosessia ohutnahkaisen narsismin piirteiden näkökulmasta.

Ruut Karlsson: Katso minua, jotta näen itseni.
Tapauskuvaus termin ”ohutnahkainen narsisti” silmin.

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2021-2024

Julkaistu

Miten ulkonäkö kytkeytyy sisäiseen kokemukseen itsestämme ja milloin tämä suhde voi muuttua ongelmalliseksi – Aiheen käsittelyä I feel pretty -elokuvan kautta

Opinnäytetyössäni on tarkoitus selvittää, miten ulkonäkö kytkeytyy sisäiseen kokemukseemme itsestämme ja milloin tämä suhde voi muuttua ongelmalliseksi. Käsittelen asiaa yhdysvaltalaisen I feel pretty -elokuvan päähenkilön kautta. Käsiteltävät teemat ovat narsistisuuden problematiikka ja superegon toiminta, johon sisältyvät vaativat sisäistetyt objektit sekä egoideaali.

Opinnäytetyössäni selvitän, miten varhaisen vuorovaikutuksen jäljet näkyvät myöhemmin elämässämme, toimien tietoisuutemme ulkopuolella. Jäljet lapsuudenaikaisista suhteistamme voidaan havaita eleissämme ja siinä, kuinka suhtaudumme kehoomme rakkauden ja vihan ilmaisun paikkana. Yrityksemme muuttaa kehoa puhuvat näistä varhaisista kokemuksistamme.

Käytän elokuvaa opinnäytetyössäni runkona, joka etenee päähenkilön sisäisen minäkuvan vaiheiden esiintymisiä mukaillen ja lopulta näiden eri puolien integroituessa. Kuten myös terapiaprosessissa, potilaan arvostus itseään kohtaan lisääntyy, kun hän pystyy integroimaan persoonansa eri osa-alueita itseensä, jolloin myös minäkuva muuttuu myönteisemmäksi.

Anni Kuorttinen: Miten ulkonäkö kytkeytyy sisäiseen kokemukseen itsestämme ja milloin tämä suhde voi muuttua ongelmalliseksi – Aiheen käsittelyä I feel pretty -elokuvan kautta

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2021-2024

Julkaistu

Psykoterapiassa tapahtuva muutos suhtautumisessa häpeän kokemukseen assimilaatiomallin kautta kuvattuna

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan, miten suhtautuminen häpeän kokemukseen muuttuu psykoterapiaprosessin aikana. Muutosta tarkastellaan erityisesti tunnekeskeisen psykoterapian ja relationaalisen psykoanalyysin teorioiden kautta. Muutoksen kvalitatiivisessa tutkimisessa käytetään APES-mallia (Assimilation of Problematic Experience Scale). APES-mallissa käsitteellistetään minuuden muodostuvan erilaisten sisäisten äänten ääniyhteisöstä. Ns. ongelmalliset kokemukset ovat aiempien psykologisesti kivuliaiden tai konfliktia aiheuttavien kokemusten eräänlaisia jälkiä, jotka ovat yleensä torjuttuja eivätkä ne ole yhteydessä muihin minuutta edustaviin ääniin. Yksi tapa kuvata psykoterapeuttisen muutoksen tavoitetta on kehityskaari, joka mahdollistaa vähittäisen ongelmallisten äänten ilmaantumisen ja niiden integroitumisen terapia-asiakkaan minuuteen osaksi muuta ääniyhteisöä. Tässä työssä on käytetty aineistona kerran viikossa toteutuneen, 110 tapaamiskertaa sisältävän terapiaprosessin tapaamisissa tehtyjä äänitteitä terapian alku-, keski- ja loppuvaiheista. Äänitteistä on litteroitu ja analysoitu kohdat, joissa ongelmallinen kokemus eli häpeä ja asiakkaan suhtautuminen tähän kokemukseensa erityisesti ilmenevät. Häpeän ilmenemiseksi on määritelty tilanteet, joissa asiakas puheenvuoroissaan ilmaisee häpeänkaltaisia kokemuksia puhuessaan itsestään tai suhteestaan itseen ja muihin. Terapian alussa häpeän tunnistaminen ja sanoittaminen on asiakkaalla niukkaa, APES-taso on 1-3. Terapian keskivaiheessa asiakas alkaa yhä enemmän sanoittaa häpeän kokemustaan. Hän alkaa hahmottaa tapojaan suojautua häpeän kokemukselta sekä näiden suojautumiskeinojen ongelmallisuutta psykologisen hyvinvoinnin kannalta. Asiakas kertoo häpeävänsä sitä, että kokee häpeää. Terapian keskivaiheessa APES-taso on pääosin luokkaa 4. Tutkitun terapiajakson viimeisissä tapaamisissa asiakas kuvaa pystyneensä hyväksymään häpeän kokemuksen osaksi itseään ja kykenevänsä sietämään häpeän tunnetta. Asiakas kuvaa tilanteita, joissa hän kykeni toimimaan tavoitteidensa mukaisesti häpeän tunteen estämättä. Terapian lopussa APES-luokka oli 6.

Tuija Artell: Psykoterapiassa tapahtuva muutos suhtautumisessa häpeän kokemukseen assimilaatiomallin kautta kuvattuna

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Häpeä ja syyllisyys psykoterapiasuhteessa- terapeutin ristiriitaiset vastatunteet ja asiakkaan vastavuoroiset asetelmat

Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää terapeutin ristiriitaisia vastatunteita liittyen asiakkaan syyllisyyden ja häpeän ilmauksiin sekä kuvata asiakkaan erilaisia positioita ja vastavuoroisia asetelmia näistä tunteista keskusteltaessa. Aineisto analysoitiin Valkosen vastatunteiden jäsennyksen ohjaamana nimeten vastatunteita ja luokitellen niitä asiakas- vai terapeuttilähtöisiin sekä kognitiivis-analyyttisen psykoterapian vastavuoroisten asetelmien käsitteiden näkökulmasta. Vastatunteiksi nimettiin ärtymys ja epäusko, lämpö ja myötätunto sekä tuomitsevuus ja vähättely. Näistä ärtymys ja epäusko analysoitiin täydentäväksi vastatunteeksi, lämpö ja myötätunto yhtäpitäväksi sekä tuomitsevuus ja vähättely ei selkeästi täydentäväksi eikä yhtäpitäväksi. Asiakkaan vastavuoroisiksi asetelmiksi syyllisyydestä keskusteltaessa kuvautui syyllinen- syyttäjä, syyllinenpuolustaja sekä avuton uhri-pelastaja. Häpeän tunteesta keskusteltaessa nousi esiin halveksittu, arvotonhalveksija, arvostelija sekä sama avuton uhri-pelastaja kuin syyllisyyden tunteen yhteydessä. Häpeä ja adaptiivinen syyllisyys olivat asiakkaalle riskivyöhykettä, jossa saattoi viipyä vain hetken. Sietämätöntä ydinkipua asiakkaalle oli syvä arvottomuuden tunne. Adaptiivinen syyllisyys ja häpeä toivat liian lähelle ydinkipualuetta, joka laukaisi asiakkaassa suojaavan vastavuoroisen asetelman avuton uhri -pelastaja. Tässä terapiassa sekä terapeutti että asiakas olivat usein vaikeuksissa havainnoivan position löytämisessä ja säilyttämisessä intensiivisten tunteiden äärellä. Tutkimuksesta rajautuivat pois tilanteet, joissa häpeää ja syyllisyyttä käsiteltäessä edellä kuvatut asetelmat eivät toteutuneet. Asiakkaan syyllisyyden ja häpeän kokemuksen syvempi ymmärtäminen edellyttäisi myös näiden tilanteiden tarkempaa analyysia.

Sari Siltanen: Häpeä ja syyllisyys psykoterapiasuhteessa- terapeutin ristiriitaiset vastatunteet ja asiakkaan vastavuoroiset asetelmat

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Häpeän sedimentit – kroonisen häpeän eri kerrosten avautuminen asiakkaan terapiaprosessissa

Opinnäytetyöni aiheena on krooninen eli koko minuuteen kietoutunut lamaannuttava häpeä relationaalisen teorian ja objektisuhdeteorian näkökulmasta. Tutkin, miten asiakkaan suhde krooniseen häpeään näyttäytyy koulutushoitoprosessissa. Aineiston analyysissa pyrin objektisuhdeteorian avulla tunnistamaan asiakkaan kerronnassa, minkälaisia sisäisiä asetelmia kroonisen häpeään liittyy. Pyrin lisäksi tutkimaan Stilesin assimilaatiomallin avulla, missä määrin näiden krooniseen häpeään linkittyvien objektisuhdeasetelmien integroiminen osaksi asiakkaan itsekokemusta on mahdollista ja lisääntyykö se terapian ensimmäisen puolentoista vuoden aikana. Aineistosta löytyi seuraavia terapiaprosessin aikana tavoitettuja krooniseen häpeään linkittyviä sisäistyneitä objektisuhdeasetelmia: 1) kriittinen toinen suhteessa huonommuutta ja riittämättömyyttä tuntevaan itseen, 2) rankaiseva tai häpäisevä toinen suhteessa vialliseksi, pahaksi tai arvottomaksi koettuun itseen, sekä 3) dysreguloiva toinen suhteessa disintegroituneeseen, ei-rakastettavaksi koettuun itseen. Asiakkaan itseymmärrys lisääntyi sisäisten asetelmien tullessa torjutusta tai orastavasti tiedostetusta integroidummaksi osaksi muuta minuutta. Lisäksi häpeää herättävä esillä oloa tai välittämistä kaipaava itse kuvautui terapian alussa torjuttuna mutta tuli terapian edetessä enenevästi tunnistetuksi. Häpeä kuvautui moniulotteisena ilmiönä, jonka eri kerrosten tunnistaminen terapiassa eteni vaiheittain: kokemus itsestä huonommuutta tuntevana suhteessa kriittiseen sisäiseen toiseen oli helpommin tavoitettavissa kuin kokemus itsestä ei-välittämisen arvoisena suhteessa dysreguloivaan toiseen. Ydinhäpeän ympärillä itsekokemus vaikutti relationaalisen teorian mukaisesti muuntuvan disintegroituneemmaksi.

Maari Kivioja: Häpeän sedimentit – kroonisen häpeän eri kerrosten avautuminen asiakkaan terapiaprosessissa

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Ilonpilaajan kasvutarina

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan nuoruusiän kehityshaasteita Anni Ihlbergin esikoisteoksen Ilonpilaajan päähenkilön Lotan tarinan pohjalta. Käsiteltävät teemat on rajattu muun muassa erillisyyden pyrkimyksiin, ulkopuolisuuteen, häpeään ja vihaan. Näitä teemoja tarkastellaan erityisesti Hägglundin yms. (1978) tekemän vanhemmista irtautumista koskevan vaihejaon mukaan sekä Ikosen ja Rechardtin (2012) häpeää ja vihaa koskevien ajatusten pohjalta.

Anna Alexanderson: Ilonpilaajan kasvutarina

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

Itsehavainnoinnin kehittyminen pitkässä psykoterapiassa asiakkaan häpeäkokemuksen valossa

 

Tiivistelmä – Referat – Abstract

Opinnäytetyössä tarkastellaan itsehavainnoinnin kehittymistä asiakkaan häpeäkokemuksen valossa kolmivuotisessa psykoterapiassa kognitiivis-analyyttisen viitekehyksen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä oli kuvata, miten ongelmallinen kokemus kuvautuu vastavuoroisissa asetelmissa ja tulee näkyväksi terapiasuhteessa. Toiseksi huomion kohteena olivat terapeutin vastaukset asiakkaan ilmaisuun sekä tietyt merkittävät muutoshetket, ja se miten ne vaikuttivat asiakkaan itsehavainnoinnin kehittymiseen.

Aineiston muodostivat nauhoitetut äänitallenteet, niistä kirjoitetut litteroinnit, potilaskirjaukset, terapeutin muistiinpanot sekä asiakkaan kirjoittamat kirjeet. Muutosta arvioitiin Leimanin psykoterapiaprosessin metamallin ja Stilesin assimilaatiomallin avulla.

Asiakkaan ongelmallinen häpeäkokemus ei ollut ensin tietoisen itsehavainnoinnin piirissä. Vähitellen se alkoi näyttäytyä asiakkaan ilmaisussa ei-toivottuina ajatuksina ja oireina. Asiakkaan havaitsijaposition kehittyessä mahdollistuivat suojaavien toimintatapojen tarkastelu ja niiden linkittäminen asiakkaan elämäntarinaan. Kohdatuksi tulemisen kokemus alkoi vähitellen näkyä asiakkaan mielensisäisessä dialogissa uudenlaisina tapoina suhtautua itseen ja toiseen, mikä vapautti asiakkaan jäykistä varhaisista objektisuhteissa sisäistetyistä vuorovaikutusasetelmista. Se mahdollisti itsehavainnoinnin laajentumisen ja ymmärryksen lisääntymisen asiakkaan ydinkipuun, häpeään. Sen myötä mahdollistuivat toimijuuden lisääntyminen ja muutos objektipositiosta kohti subjektipositiota.

Katri Wahlman-Neuvonen: Itsehavainnoinnin kehittyminen pitkässä psykoterapiassa asiakkaan häpeäkokemuksen valossa

Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutusohjelma 2019-2022

 

 
Julkaistu

”Bitch got daddy issues” – asiakkaan primaaritunteita etsimässä

Tässä opinnäytteessä tarkastellaan asiakkaan terapiassa viriäviä tunnekokemuksia tunnekeskeisen terapian viitekehyksessä. Painotus on erityisesti primaaritunteen kokemiseen kytkeytyvissä korjaavissa kokemuksissa sekä terapiavuorovaikutuksen tarkastelussa tunnekeskeisen terapian merkkien (markers) näkökulmasta. Merkeillä tarkoitetaan tiettyjä tunnekeskeisen terapian teoriassa määriteltyjä ongelmallisia tunteidenkäsittelyn tiloja, joihin terapeutin tulisi suunnata tiettyjä interventioita.

Aineistona on Noeliksi nimetyn asiakkaan 40 tapaamisen mittaisen terapian tallennetut tapaamiset (31 kpl). Tarkasteltavaksi on valittu viisi otetta, joissa asiakas kokee isäsuhteeseensa kytkeytyviä tunteita terapiatilanteessa. Otteissa on nähtävissä tunnekeskeisen terapian teorian mukainen muutosprosessi, missä primaaritunteiden kokeminen turvallisessa terapiasuhteessa muuttaa koettuja tunteita sekä luo uudenlaista ymmärrystä itsestä. Noel siirtyy primaarin adaptiivisen vihan jälkeen kokemaan primaaria maladaptiivista häpeää ja lopuksi myös häivähdyksen primaaria adaptiivista surua.

Otteiden vuorovaikutuksessa on tunnistettavissa piirteitä tunnekeskeisen teorian merkeistä. Verrattain usein myös terapeutin työskentelyn tavoitteet otteiden vuorovaikutustilanteissa ovat jossain määrin yhdenmukaisia merkkeihin liitettyjen interventioiden tavoitteiden kanssa. Kun otetaan huomioon, ettei terapeutti näissä otteissa tehnyt tietoisesti “tunnekeskeistä terapiaa”, vaikutelmaksi jää, että tunnekeskeisen terapian merkkeihin ja niiden interventioihin on onnistuttu tiivistämään jotain psykoterapeuttiselle työskentelylle yleistä ja tyypillistä.

Riikka Koljonen: ”Bitch got daddy issues” – asiakkaan primaaritunteita etsimässä
Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018–2021

Julkaistu

Vaikea viha ja sen työstäminen psykoanalyysin avulla

Tutkielmassa tarkastellaan tuhoavan aggression muuttumista psykoanalyysin tapauskertomuksen valossa. Aggressio nähdään tutkielmassa psykoanalyyttiseen viettiteoriaan kuuluvan Thanatoksen eli  kuolemanvietin ilmentymänä, mutta myös vuorovaikutussuhteissa syntyvänä ilmiönä.  Aineistona toimii yhden potilaan kuusi (6) psykoanalyysituntia, joita analysoidaan systemaattisen käsiteanalyysin avulla. Aineistosta käy esiin, että työstämätön, tuhoava aggressio on potilaan keskeinen ongelma, joka vaikeuttaa hänen vuorovaikutussuhteitaan. Aggressio näyttäytyy aluksi pakkoneuroottisena ajatteluna ja toimintana. Se muuttuu hoidon edetessä rajatila-narsistiseksi problematiikaksi, jolloin aggressio tulee esiin idealisaation ja mitätöinnin vaihteluna. Aggressio kätkeytyy tapausaineistossa myös monimuotoisen häpeän taakse. Aggression työstäminen tapahtuu hoidon aikana psykoterapiasuhteessa sen elävöityessä psykoterapeutin ja potilaan välillä. Aggression ymmärtäminen, sanoittaminen ja yhdessä eläminen muuttavat sen tuhoavuutta.  Aggressio muuttuu hoidon aikana Eroksen eli elämänvietin vaikuttamaksi myönteiseksi, itseä suojelevaksi voimavaraksi.

Joona Mikkola: Vaikea viha pakkoneurootikon painajaisena ja rajatila-narsistisen potilaan ongelmana. Vihan työstäminen psykoanalyysin tapauskertomuksen valossa. 

Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-kouluttajakoulutus TSHYAN 2017-2021

Julkaistu

Anteeksiantamisen keskeisyys mentaalisessa kehityksessä

Mielen rakentumisessa ja varhaisten suhteiden korjaamisessa anteeksiantaminen on keskeisessä roolissa – ja vastaavasti korjaaminen on keskeisessä roolissa kaikissa ihmissuhteissa ja henkisessä kasvussa.

Psykoanalyytikon ja potilaan välisessä suhteessa anteeksiantaminen elää transferenssi-vastatransferenssikytköksessä erityisesti negatiivisen transferenssin työstämisessä ja etsittäessä eksistentiaalista ymmärrystä elämän kärsimykseen. Nimitän analyytikon potilasta kunnioittavan, nöyrän ja rakkaudellisen asennoitumistavan sovituksen mielentilaksi.

Mielenrakenteita muuttava yhteistyö potilaan ja analyytikon välillä  edellyttää kykyä sietää haavoittumisen kipua, jolloin tarvitaan psykoanalyyttistä rakkautta ja anteeksiantamiskykyä. Voidakseen antaa anteeksi haavoittavan kokemuksensa, on voitava päästää irti toisen meissä herättämästä tunteesta, pyrkien totuudellisesti tutkimaan itseämme. Sovituksen mielentilassa jatkuva menetyksen käsittely auttaa ymmärtämään ihmissuhteen ainoana kehityksellisenä kasvualustana sekä analyytikolle että potilaalle.

Aili von Schulman: Sovituksen mielentila psykoanalyyttisen asenteen ytimessä

Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-psykoterapeuttikouluttaja koulutus TSHYAN  2017-2021