Olemassaolon jatkuvuutta etsimässä – erakkoampiaisen ilmaantumisesta, häviämisestä ja säilymisestä

Tässä opinnäytetyössä keskityn kuvaamaan ja pohtimaan, millä eri tavoin häviämisen, ilmaantumisen ja säilymisen teemat ovat eläneet nuoren psykodynaamisen hoitoprosessin kautta. Elävöitän tarkastelua tulkitsemalla Antoine De Saint-Exupéryn tunnettua kaunokirjallista teosta Pikku prinssi (1999) psykoterapiaprosessin näkökulmasta, jonka lähtökohtana on putoamisen metafora. Tarkastelussani peilaan psykoanalyyttista ajattelua, erityisesti Tähkän (1996) ajatuksia mielen rakentumisesta kohti kehittyvää luottamusta pysyvyyteen eli itse- ja objektikonstanssiin. Itse- ja objektikonstanssi ymmärretään kehityksellisenä saavutuksena, jonka myötä vaihtuvista olotiloista huolimatta voi itse kokea pysyvänsä samana sekä voi kokea, että toinen säilyy mielessä tärkeänä ja merkityksellisenä myös ollessaan vihainen tai poissa. Vuorovaikutuksessa näiden kysymysten äärellä elävyyden sekä itsekokemuksen ja olemassaolon jatkuvuuden tuntu voivat lisääntyä.

Jennina Wickström: Olemassaolon jatkuvuutta etsimässä – erakkoampiaisen ilmaantumisesta, häviämisestä ja säilymisestä 

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020 – 2023

Sumussa on helpompi hengittää- kuvaus päiväunelmoivan nuoren psykoterapiasta

Me kaikki näemme päiväunia, eniten niitä esiintyy kuitenkin nuoruusikäisillä. Päiväunet ovat hyvin persoonallisia kertomuksia joihin heijastuu sekä ajankohtaisia asioita, että osia meidän kehityshistoriasta. Lopputyöni on kertomus nuoruusikäisen potilaan kaksivuotisesta psykodynaamisesta koulutuspsykoterapiaprosessista. Pääteemana on nuoren luova tapa työskennellä omien päiväunelmien, unien ja kirjoittamiensa tekstien kautta. Käsittelen työssä myös syvemmin päiväunelmoinnin merkitystä nuorelle, sen kehitystä ja taustoja. Kuvaan terapeutin unelmointia osana vastatransferenssia sekä teoriaa analyyttisesta kolmannesta kuin yhteisen unelmoinnin ulottuvuutena. Opinnäytetyö sisältää myös pohdintaa psykoterapeutista transferenssi objektina ja uutena kehityksellisenä objektina tässä koulutuspsykoterapiahoidossa.

Olga NieminenSumussa on helpompi hengittää- kuvaus päiväunelmoivan nuoren psykoterapiast

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2021-2024

 

Varhaiset objektisuhteet ja erillisyys psykoterapiassa

Lopputyössäni tarkastellaan erillisyyttä varhaisen objektisuhdekehityksen valossa, erillisyyden puutteisiin yhdistyviä vaikeuksia sekä erillisyyteen tukemista psykoterapiassa.  

Taustaksi esitellään eriytymis-yksilöitymis -kehitykseen liittyviä käsitteitä, kuvataan itse- ja objektirepresentaatioiden muodostumista transitionaalitilassa (Winnicott) ja erilaisia suhteessa olon muotoja (Ogden).

Erillisyyden menetystä kuvataan ensin diagnostisesti, vuorovaikutuksessa, kielellisinä ilmiöinä ja koetun ahdistuksen näkökulmasta ja sen jälkeen etenevinä prosesseina, joihin liittyy objektirepresentaatioiden fragmentoitumista (Kohut) sekä merkitysyhteyksien purkautumista (Bion). Päätteeksi tarkastellaan terapeutin toimintaa uutta rakennetta luovien vaihespesifien sisäistysten kehitysobjektina (Tähkä) sekä transferenssisuhteessa tapahtuvaa arkaaisen materiaalin läpityöstämistä.

Psykoterapian ydin sisältyy ajatukseen, että psyykkisillä oireilla on mieli eli jokin merkitys tai yhteys potilaan kokemushistoriaan, joka voidaan terapian avulla tavoittaa ja jonka tunnistaminen vapauttaa psyyken traumaattisesta toistamispakosta. Terapian uutta rakennetta luovat sisäistykset tehostavat ahdistuksenhallintaa, psyykkistä integraatiota ja ego-dominanssia. Defensiivisen suojautumisen tarve vähenee. Psyykkisen erillisyyden rakentumisen myötä mahdollistuvat minän kokema narsistinen tyydytys ja merkitykselliset objektisuhteet.

Taru Levomäki: Varhaiset objektisuhteet ja erillisyys psykoterapiassa

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapeuttikoulutus 2019-2022