Avainsana: Psykoanalyysi

Julkaistu

Näen sieluni silmin: visuaaliset mielikuvat traumapotilaan psykoanalyyttisessa hoidossa

Tämän kvalitatiivisen tapaustutkimuksen tutkimuskohteena on millä tavalla syvästi traumatisoituneen potilaan visuaaliset mielikuvat ilmentävät trauman prosessointia ja läpityöskentelyä psykoanalyysissa. Tutkimusmenetelmänä on teoriaohjaava sisällönanalyysi ja tutkimusaineistona potilaan kuvaukset visuaalisista mielikuvistaan poimittuna analyysituntien muistiinpanoista n. kahden ja puolen vuoden ajalta hoidon alusta lukien. Teoreettisena taustana olen käyttänyt Faye Careyn (2018) laajaa selvitystä visuaalisten mielikuvien merkityksestä psykoanalyyttisessä teoriassa sekä  Gustav Schulmanin, Kristina Saranevan, Henry Krystalin ja Pirkko Siltalan kirjoituksia psyykkisestä traumasta.

Tutkimuksen lähtökohtana on että potilaan mieleen spontaanisti nousevat visuaaliset mielikuvat ovat unenkaltaisia näkyjä ja tarjoavat unen tavoin symbolein katettuja polkuja potilaan sisäiseen maailmaan. Ne voivat kantaa hyvin varhaisia kokemuksia ja torjuttuja tuskallisia tunnemuistoja, joita on helpompi lähestyä kuvan kautta. Usein erityisen tunnepitoiset ja traumaattiset kokemukset tallentuvat  muistiin ensisijaisesti mielikuvina ja nousevat esiin pakottavina ja tunkeutuvina kuvina.  Tutkimuksessani tarkastelen miten potilaan visualaiset mielikuvat muuttuivat määrällisesti ja laadullisesti hoidon edetessä herättäen visuaalisen kuvamaailman ns. visuaalisen vastatransferenssin myös analyytikon mielessä. Visuaalisista mielikuvista rakentui näin vuorovaikutuksen väylä transferenssin ja vastatransferenssin työstämisen kautta ja niiden merkitys avautui analyyttisen parin  yhteisen tulkinnan ja oivallusten kautta.

Potilaan traumaattisten kokemusten työstäminen ja integraatio tapahtui visualisia mielikuvia apuna käyttäen. Aineiston perustalta jaottelin  visuaaliset mielikuvat kolmeen kategoriaan, jotka ilmensivät myös potilaan itsekokemuksen ja tunteiden säätelykyvyn eri asteita ja jotka kaikki omalla tavallaan sitoivat ahdistusta. Ensimmäisen ryhmän muodostivat pakottavat spontaanit  ja mekaaniset visuaaliset mielikuvat, toisen kehittyneemmän ryhmän spontaanit osittain työstettävissä olevat visuaaliset mielikuvat ja kolmannen ryhmän muodostivat potilaan mieleensä kutsumat ja työstettävissä olevat visuaaliset mielikuvat.  Tarkasteltaessa potilaan visuaalisia mielikuvia kronologisesti voidaan todeta, että ne muuttuivat hoitoprosessin aikana ensimmäisestä kategoriasta kohti kolmatta kategoriaa. Potilas kykeni yhä paremmin käyttämään niitä itsensä ja traumansa työstämisessä. Visuaalisten mielikuvien sisältö ja muoto ilmensivät myös defenssimekanismien kehitystä ja psyyken rakenteellista muutosta. Spontaanit visuaaliset mielikuvat vähenivät kun potilas kykeni yhä paremmin tunnistamaan ja säätelemään tunteitaan ja kokemuksiaan myös verbaalisesti. Visualisoinnista tuli yhä enemmän leikittelevää yhteistä kuvittelua, reverietä.

Elisa Ihalainen: Näen sieluni silmin: visuaaliset mielikuvat traumapotilaan psykoanalyyttisessa hoidossa

Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-kouluttajapsykoterapeuttikoulutus 2017-2021

Julkaistu

Katkeruuden psykodynamiikasta ja auttamisen mahdollisuuksista

Tämän tutkielma tarkoituksena on esitellä katkeruus kokemuksellisesti erityislaatuisena psyykkisenä tilanteena, jolla voi olla suuri vaikutus ihmisten elämään ja joka siten olisi huomioitava myös psykoanalyyttisessa teorianmuodostuksessa ja psykoterapeuttien käyttämissä interventioissa. Tutkimuksen tekemisen tarve nousi tutkimuksen tekijän kliinisistä havainnoista liittyen siihen, että on olemassa aivan erityislaatuinen potilasryhmä, joilla on hyvin varhaiseen psyykkiseen kehitysvaiheeseen liittyviä vaillejäämisiä ja nämä vaillejäämiset vaikuttavat näiden potilaiden elämään tuottaen kärsimystä ja tiedostamatonta hakeutumista katkeroittavien kokemusten äärelle. Tutkimuksessa erotellaan tämän psyykkisen tapahtumisen mekaniikkaa käsitteiden aleksityyminen ja psykosomaattinen rinta avulla. Tutkija käyttää näitä käsitteitä valaistakseen katkeruuden syntymistä äitisuhteessa sisäistetyn psyykkisen käsittelykyvyn puuttumisen seurauksena. Tutkimuksen mukaan katkerilla potilailla vaikuttaa olevan myös psykoterapiasuhteissa aivan erityinen olemisen tapa ja myös tapa suhtautua psykoterapeuttien käyttämiin interventioihin. Tutkimuksessa analysoidaan katkeruutta suhteessa sen lähikäsitteisiin kuten kauna ja narsistinen loukkaus. Tämän tutkielma kartoittaa katkeruutta psyykkisenä kokemuksena, sen varhaista syntyä ja auttamisen ehtoja sekä auttamisen psykoterapeuttisia mahdollisuuksia. Potilaan psykoterapiahoitoa hankaloittavan ja jopa estävän katkeruuden lisäksi nostetaan esiin myös psykoterapeutin oman katkeruuden merkitys ja sen vaikutukset psykoterapiahoidon onnistumiseen.

Sami Salminen: Katkeruuden psykodynamiikasta ja auttamisen mahdollisuuksista

Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-kouluttajapsykoterapeuttikoulutus 2017-2021

Julkaistu

Syötättää – tapaustutkimus mielen ja ruumiin dissosiaatiosta

Tämän kvalitatiivisen tapaustutkimuksen tarkoituksena oli tutkia ruumiin ja mielen dissosiaatiota. Tarkastelun kohteena oli ahmintahäiriöisen potilaan kolme kertaa viikossa tapahtunut psykoanalyysi. Keskeisinä tutkimuskysymyksinä tarkasteltiin ruumiin ja mielen dissosiaation ilmenemistä tapauksessa, yhteyden rakentumista ruumiin ja mielen välille sekä ahmintakohtauksien symbolisoitumista vaiheittain psykoanalyysin edetessä.

Tutkimusaineiston muodostivat muistiinpanot potilashoidosta, työnohjauksesta ja psykoterapeutin omista ajatuksista hoidon ajalta sekä Riccardo Lombardin teoria ruumiillisuudesta sekä ruumiin ja mielen dissosiaatiosta. Aineiston analysointimenetelminä käytettiin fenomenologista analyysia ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.

Ruumiin ja mielen dissosiaatio näyttäytyi potilaan elämässä muun muassa kohtauksittain ilmenneenä ruoan ahmintana, rankkoina dieetteinä sekä vierauden ja yhteydettömyyden tunnelmina unissa. Psykoanalyysisuhdetta sävytti symbolisoitumattoman mielen aineksen kokeminen ruumiillisina tuntemuksina, affekteina, niin potilaan sisäisessä maailmassa kuin vastatransferenssissa. Lombardin kuvaama kolmiportainen sisäisen kasvun tie näyttäytyi psykoanalyysiprosessissa. Potilaan sisäisen näkemisen voiman (visual power) äärellä hoidollisia elementtejä olivat maternaalinen reverie sekä holding- ja container-funktiot, jotka sävyttivät matkaa kohti symbolisaatiota ja ruumiin ja mielen yhteyttä. Keskeistä oli myös psykoanalyyttisen suhteen painotus vertikaaliseen syvyyssuuntaan, jotta koko psykoanalyttinen tila oli potilaan käytössä hänen luodessaan suhdetta itseensä ja omaan ruumiiseensa. Näkemisen voiman herättyä seurasi tunne (emotion) ja mentaalinen kasvu (mental growth). Analyysiprosessin edetessä läpieläminen ja tunteiden äärelle pysähtyminen mahdollistui, affektit saivat symbolista muotoa ja mentaalinen kasvu näkyi potilaan elämässä muun muassa luovuutena ja uudenlaisena rohkeutena ihmissuhteissa.

Elina Vesterinen: Syötättää – tapaustutkimus mielen ja ruumiin dissosiaatiosta

Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-kouluttajapsykoterapeuttikoulutus TSHYAN 2017-2021

Julkaistu

Anteeksiantamisen keskeisyys mentaalisessa kehityksessä

Mielen rakentumisessa ja varhaisten suhteiden korjaamisessa anteeksiantaminen on keskeisessä roolissa – ja vastaavasti korjaaminen on keskeisessä roolissa kaikissa ihmissuhteissa ja henkisessä kasvussa.

Psykoanalyytikon ja potilaan välisessä suhteessa anteeksiantaminen elää transferenssi-vastatransferenssikytköksessä erityisesti negatiivisen transferenssin työstämisessä ja etsittäessä eksistentiaalista ymmärrystä elämän kärsimykseen. Nimitän analyytikon potilasta kunnioittavan, nöyrän ja rakkaudellisen asennoitumistavan sovituksen mielentilaksi.

Mielenrakenteita muuttava yhteistyö potilaan ja analyytikon välillä  edellyttää kykyä sietää haavoittumisen kipua, jolloin tarvitaan psykoanalyyttistä rakkautta ja anteeksiantamiskykyä. Voidakseen antaa anteeksi haavoittavan kokemuksensa, on voitava päästää irti toisen meissä herättämästä tunteesta, pyrkien totuudellisesti tutkimaan itseämme. Sovituksen mielentilassa jatkuva menetyksen käsittely auttaa ymmärtämään ihmissuhteen ainoana kehityksellisenä kasvualustana sekä analyytikolle että potilaalle.

Aili von Schulman: Sovituksen mielentila psykoanalyyttisen asenteen ytimessä

Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-psykoterapeuttikouluttaja koulutus TSHYAN  2017-2021

Julkaistu

Musiikillinen psykoterapeuttinen ymmärrys voi auttaa traumojen hoidossa pakolaistyössä

Tutkielma tarkastelee musiikin, kielen ja trauman suhdetta psykoanalyysin teorian muodostuksessa ja käytännön psykoterapiatyön sovelluksissa. Tutkielmassa käsitellään erilaisia pelkojen ja traumojen muuntumisia musiikissa, äänissä ja psykoterapiassa teoreettisesta ja kliinisestä näkökulmasta. Tutkimuksen menetelmällisiä viitekehyksiä ovat hermeneuttinen fenomenologia ja psykoanalyysi. Aihetta lähestytään subjektiivisen kokemuksen lähtökohdista, miten kokemus äänistä ja ihmisistä psykoterapiassa voi trauman myötä muuttua. Aihetta käsitellään psykoanalyysin objektisuhdeteorioiden valossa, mutta myös yhteiskunnalliselta tasolta, miten pelot voivat vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen esimerkiksi tiedostamattomina fantasioina. Esimerkkeinä ovat historialliset tapahtumat, kuten sota, kidutus, väkivalta, poliittinen sorto ja pakolaisuus. Erityisesti tutkielma perehtyy vakavasti traumatisoituneiden pakolaisten, kuten kidutusten uhrien, psykoterapiaan ja traumoihin kirjoittajan aiemman tutkimuksen ja kliinisen kokemuksen pohjalta (Alanne 2010; 2013; 2014; 2019).

Trauman vaikutusta psykoterapiaan sekä transferenssin muotoutumiseen tulkitaan lisäksi modernin neurobiologisen tutkimuksen ja teorioiden valossa traumoista, äänistä, taiteesta ja musiikista. Tutkielma pyrkii avaamaan psykoanalyysin kliinisiä ja teoreettisia näkemyksiä liittyen erityisesti musiikkiin ja taiteeseen. Aiempia teorioita ja käsityksiä arvioidaan uuden kliinisen, aivo- ja teoreettisen tutkimuksen näkökulmista. Tutkielma asemoituu psykoanalyyttisen käsitteiden tutkimuksen ja soveltavan taiteiden tutkimuksen alueille painottuen kuitenkin niiden avaamien merkitysten tutkimiseen kliinisen psykoterapian kannalta. Lisäksi tutkitaan psykoanalyysin soveltamismahdollisuuksia pakolaisten ja maahanmuuttajien kanssa tehtävään työhön esimerkiksi toiminnallisten menetelmien ja taiteen yhteydessä. Tutkija on osallistunut aiemmin asiantuntijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) PALOMA-projektiin ja ollut mukana kirjoittamassa Pakolaisten mielenterveyden tukeminen Suomessa -käsikirjaa (Castaneda ym. 2018). Tutkielma Transformations of fear and trauma through music in life and psychotherapy perustuu lokakuussa 2018 International Federation of Psychoanalytic Societies:n (IFPS) Forumissa Firenzessä Italiassa tutkijan pitämään vertaisarvioituun esitelmään, joka oli Benedetti-Conci palkintoehdokas.

Dosentti, kouluttajapsykoterapeutti Sami Alanne

Tiivistelmä

Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden psykoterapiassa musiikilliset kokemukset ja mielikuvat voivat tuoda esiin musiikin positiivisten vaikutusten, kuten rentoutuminen, rauhoittuminen ja tietoisuuden kasvamisen lisäksi pelkoa ja kauhua, jotka liittyvät traumaattisiin kokemuksiin. Väkivallan pelko ja traumaattiset kokemukset voivat siirtyä sukupolvelta toiselle musiikin ja äänien välityksellä, jolloin ne toimivat unohtamisen ja kieltämisen välineinä muistamisen sijasta. Sortavassa yhteiskunnassa musiikki ja taide voivat olla kuin päiväunelmia; kokonaan positiivisia äänellisiä kaikuja muistoista ilman syvällistä merkitystä ja menneisyyttä. Silloin musiikki voi toimia regressiivisenä ja defensiivisenä historian unohtamisen keinona. Terapiassa musiikki voi olla muuntuva kohde ja analyyttinen kolmas musiikillisissa assosiaatiossa, tiedostamattomissa fantasioissa ja mielikuvissa. Asiakkaiden kokemuksia voidaan ymmärtää elämän ääninä ja puheena psykoterapiassa sekä analysoida presentaationaalisina ruumiillisina ja myös representaationaalisina, symbolisena ja metaforisena, tietämisenä, musiikista ja traumoista.

Avainsanat: psykoanalyysi, musiikkipsykoterapia, fantasia, pakolaiset, kidutus, kulttuuri

 

Abstract

In psychotherapy of refugees and asylum seekers, musical experiences and imagery may arise fear and terror that relate to the traumatic experiences in addition to the positive relaxing, calming and awareness increasing effects of music. The fear of violence and the traumatic experiences of loss transfer over generation in music and sounds as a way of forgetting and denying instead of remembering. Under the oppressive society music and arts may be like daydreams; all positive reverberations of sounds without a deep meaning and past. Thus, music may work as a regressive and defensive means of forgetting the history. In therapy, music can be a transformational object and an analytic third in musical associations, phantasies, and imagery. Clients may be understood and analyzed according to presentational knowing of embodied experiences as well as representational symbolic and metaphoric knowing of music and trauma as sounds and speech of life in psychotherapy.

Keywords: psychoanalysis, music psychotherapy, fantasy, refugees, torture, culture

Sami Alanne: Transformations of fear and trauma through music in life and psychotherapy

Psykoanalyytikko-psykoterapeutti-psykoterapeuttikouluttajakoulutus 2017-2021

Yhteystiedot

Julkaistu

Bionin filosofinen psykoanalyysi: näkökulmia psykososiaalisen auttamistyön kielipeleihin

Työssä tarkastellaan Wilfred R. Bionin (1897–1979) psykoanalyyttista teoriaa ja hänen psykoosikäsitystään. Normaaleissakin kieliympäristöissä voi Bionin katsannossa esiintyä psykoottisia elementtejä – ikään kuin ihmismielen suorittamassa kypsyttelyssä raakileiksi jääneitä partikkeleita (Bion: beta-elementit).

Bionin käsitys psykoosin luonteesta poikkeaa tasodiagnostisesta valtavirrasta, jossa psykoosi mielletään neuroosi- ja rajatilatasoisten häiriöiden ”takana”, normaaliudesta täysin erillään olevana tilana.

Työssä analysoidaan em. Bionin teoriaan nojautuen eräiden, alun perin autoteollisuuden laatupiireistä peräisin olevien laatutyön ja kehittämistoiminnan käsitteiden asemaa psykososiaalisen auttamistyön kieliympäristöissä.

Johtopäätöksenä esitetään, että vieraasta kieliympäristöstä peräisin olevat käsitteet saattavat toimia Bionin beta-elementtien tavoin ajatteluprosessia häiritsevinä tekijöinä. Johtopäätös on henkilökohtaiseen työkokemukseen sekä  teoreettiseen analyysiin perustuva hypoteesi, ja vaatisi tuekseen empiiristä jatkotutkimusta. Tutkimusmetodeista diskurssianalyysi vaikuttaa luontevimmalta jatkotutkimuksen lähestymistavalta.

Kieliympäristöjen yleistä luonnetta ja suhdetta Bionin teoriaan jäsennetään Ludwig Wittgensteinin (1889–1951) kielifilosofian avulla, käyttäen hänen myöhäisvaiheen filosofiassaan esiintyviä kielipelin ja perheyhtäläisyyden käsitteitä.

Tekijän yhteystiedot

Vesa Salmi: Bionin filosofinen psykoanalyysi: näkökulmia psykososiaalisen auttamistyön kielipeleihin.

Psykoanalyyttisen yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018–2022

Julkaistu

W.R.D. Fairbairnin objektisuhdeteoria psykoanalyyttisten teorioiden paradigman muutoksessa

Tässä psykoterapeuttikoulutuksen opinnäytetyössä tarkastellaan W.R.D. Fairbairnin objektisuhdeteoriaa ja sen asemoitumista psykoanalyyttisten teorioiden joukossa paradigman muutoksen näkökulmasta. Tutkimus esittelee Fairbairnin objektisuhdeteorian erityispiirteet sekä miten se eroaa Freudin psykoanalyyttisista perusteista. Lisäksi työssä vertaillaan Fairbairnin teoriaa toiseen objektisuhteita korostavaan suuntaukseen eli Melanie Kleinin teorioihin.

Työn tutkimusmenetelmä on kirjallisuuskatsaus. Pääasiallisina lähteinä toimivat Fairbairnin vuosina 1940-1944 kirjoittamat artikkelit sekä Freudin ja Kleinin tekstit soveltuvin osin.

Tutkimuskysymykset ovat: 1. Millä tavoin Fairbairnin teoria poikkeaa Freudin perusoletuksista? 2. Millainen on Fairbairnin objektisuhdeteoria? 3. Miten Fairbairnin teoria poikkeaa Melanie Kleinin objektisuhteiden teoriasta?

Tehdyn kirjallisuuskatsauksen mukaan Fairbairnin teoria hylkäsi Freudin muotoileman viettiopin sekä persoonallisuuden struktuuriteorian. Fairbairn määritteli oman mallinsa ihmisen persoonallisuudesta, joka muodostuu tiedostamattomaan lohkottujen sisäisten objektien ja minän eri puolien kokonaisuudesta, jota Fairbairn nimitti persoonallisuuden endopsyykkiseksi rakenteeksi. Fairbairn korosti todellisten tapahtumien merkitystä persoonallisuuden rakentumisessa, toisin kuin Klein, joka oletti jo vauvalla olevan oma fantasiamaailma, joka vaikuttaa vauvan kokemuksiin.

Kirjallisuuskatsauksen perusteella Fairbairnin teoria edustaa psykoanalyysin kentässä ainutlaatuista teoriaa ja sysäystä kohti psykoanalyysin nykyistä objektisuhdeteoreettista painotusta. Jo Fairbairn korosti terapeutin ja potilaan välisen suhteen tärkeyttä, mikä on saanut vahvistusta myös myöhemmässä tutkimuksessa. Fairbairnin objektisuhdeteoria voi tarjota uudenlaista ymmärrystä persoonallisuushäiriöihin, traumaan sekä patologisiin riippuvuussuhteisiin ihmisten välillä. Psykoterapiatyöhön se tarjoaa oivallisen näkökulman hahmottaa potilaan tapaa asennoitua itseensä ja maailmaan.

Paula Nikolainen:  W.R.D. Fairbairnin objektisuhdeteoria psykoanalyyttisten teorioiden paradigman muutoksessa

Psykoanalyyttinen aikuisten psykoterapian koulutusohjelma 2018-2022