Helsingin yliopisto
Miten Plan S on vaikuttanut tähän mennessä? Onko transformatiivisia sopimuksia ja hybridilehtiä kymmenen vuoden kuluttua? Avoimen tieteen tutkijana ja moniottelijana profiloitunut Mikael Laakso kertoo Think Open -haastattelussa näkemyksiään avoimen tieteen nykytilanteesta. Tiederahoittajien Plan S on Laakson mukaan vaikuttanut tieteen avoimuuteen jopa yli odotusten. Myös cOAlition S:n uusi aloite herättää Laaksossa varovaisen positiivisia odotuksia, esimerkiksi timanttimallin julkaiseminen voisi laajentua kansainvälisen yhteistyön avulla. Toisaalta merkittäviä muutoksia on vaikea saavuttaa niin kauan kuin markkinakontrolli ja valta tiedejulkaisemisessa säilyy suurilla kaupallisilla kustantajilla.
Teksti: Mika Holopainen (Helsingin yliopiston kirjasto)
Edellisestä Mikael Laakson Think Open -haastattelusta on ehtinyt vierähtää viisi vuotta. Kuluneiden vuosien aikana moni asia avoimessa tieteessä olisi periaatteessa ehtinyt muuttua, mutta onko todellisia muutoksia lopulta kovinkaan paljon tapahtunut?
Tässä blogijutusta Laakso tuo esiin omia arvioitaan muutoksista ja niiden mahdollisuuksista. Artikkeli sisältää seuraavat osiot:
- Plan S vaikuttanut enemmän kuin kuviteltiin
- Uusi vastuullisen julkaisemisen Plan S jo nurkan takana?
- Hybridien transformatiivisuus oli toiveajattelua
- Miksi kansainvälinen tiedeyhteisö ei aja etuaan yhdessä?
- Sopimusneuvotteluissa dataa hyödynnetään entistä tehokkaammin
- Linjausten päivitystyössä paljon neuvoteltavaa
- ”Kymmenen vuoden kuluttua tilausmaksuilla ei enää merkittävää roolia”
Plan S vaikuttanut enemmän kuin kuviteltiin
Tutkimusjulkaisujen avaamisen vauhdittamiseksi laaditun Plan S -julkilausuman ensimmäinen versio valmistui noin viisi vuotta sitten, tosin se tuli voimaan vasta vuoden 2021 alussa. Plan S:n takana ovat keskeiset eurooppalaiset tiederahoittajat ja heidän muodostamansa cOAlition S -ryhmittymä.
Millainen vaikutus Plan S:llä on tähän mennessä ollut tieteen avoimuudelle?
”Vaikutus on ollut todella voimakas, ehkä turhankin voimakas, jos ajattelee, että samaa mallia on käytetty aika suoraan monissa kansallisissa tai yliopistojen sisäisissä linjauksissa. Lähtökohtana on kuitenkin ollut rahoittajien tarve eikä missään maassa Plan S -rahoittajien osuus kata kuin osan tutkimusrahoituksesta. Plan S:n vaikutus on ollut ehkä jopa suurempi kuin mitä tiederahoittajien cOAlition S edes kuvitteli, koska malli on laajentunut ja vähän kaikesta on haluttu tehdä Plan S -yhteensopivaa”, Laakso toteaa.
Entä mihin suuntaan rahoittajat sitten ovat liikkuneet viime vuosina? Laakson mukaan näyttää siltä, että cOAlition S haluaaa parantaa laajemminkin tutkimusjulkaisemisen edellytyksiä siten, että julkaisemisesta tulisi kustannustehokkaampaa ja reilumpaa. Käytännössä tämä tarkoittaa kirjoittajamaksuttoman avoimen julkaisemisen eli niin sanotun timantti-OA:n (diamond open access) edistämistä.
”Mielestäni nyt korostuu se, että cOAlition S haluaa reilua OA-julkaisemista, jossa julkaisut ovat maksuttomasti avoimia timantti-OA:n mukaan ilman kirjoittajamaksuja, ja niin että kontrolli julkaisukanavasta on tiedeyhteisön käsissä. Jos Plan S:n asettamiin vaatimuksiin alkuaikoina suhtauduttiin etenkin pienten julkaisijoiden taholta uhkana ja vihamielisesti, niin nyt ehkä koetaan, että rahoittajat ovat kuulleet tämän palautteen ja ovat nyt siirtymässä kannustamaan yhteisöllisiä ja kustannustehokkaita malleja, eli kyse ei enää ole vain kovien vaatimusten asettamisesta ja sekkien allekirjoittamisesta. Aikoinaan kuvio lähti aika yksinkertaisesta mallista, mutta nyt cOAlition S:n kannanotot ja käytännön askeleet ovat selvästi monivivahteisempia.”
Kuinka hyvin Plan S on sitten konkreettisesti avannut tiedettä? Laakson arvion mukaan erittäin hyvin. Tämä on ollut myös oletus, sillä Plan S -rahoitettujen tutkimusjulkaisujen pitäisi olla aina avoimia ja rahoittajat hoitavat tarvittaessa avoimuuteen liittyvät maksut. Tosin poikkeuksiakin aina on, koska syystä tai toisesta pieni osa tutkijoista ei noudata rahoittajan vaatimuksia. Avoimuuden seuranta voi myös olla eri syistä hankalaa.
”Valvonnan helpottamiseksi rahoittajat haluaisivat, että julkaisualustoilla olisi myös rahoittajia koskevat metatiedot, mutta kovin monet alustat eivät vielä tue tällaisten metatietojen käyttämistä, poikkeuksena on esimerkiksi Zenodo”, Laakso sanoo.
Jos tutkimuksen avoimuus ei toteudu rahoittajan vaatimusten mukaan, se voi Laakson mukaan vaikuttaa myöhempään rahoitukseen.
”Hankkeethan pitää kuitenkin jälkikäteen raportoida ja laittaa niitä koskevat tunnisteet ja linkit, joista nähdään mistä tuotokset löytyvät. Eli nämä ovat kyllä selvitettävissä, mutta julkista tietoa tai tutkimusta näistä ei paljoa ole.”
Uusi vastuullisen julkaisemisen Plan S jo nurkan takana?
Syksyllä 2023 cOAlition S julkaisi aloitteen, jossa ehdotettiin melko laaja-alaisia muutoksia tutkimuksen avaamiseen ja koko tieteellisen julkaisemisen ekosysteemiin. Aloitteessa esitettyjen ideoiden toteutuessa kaupallisten kustantajien rooli olisi merkittävästi nykyistä pienempi.
Millaisia ajatuksia tämä cOAlition S:n uusi aloite on sinussa herättänyt?
”Kyllä se minusta kuulostaa hyvältä idealta niille, joille nykyinen isojen kaupallisten kustantajien menestys ei tarkoita rahallista tuottoa. Eli tämän pitäisi nähdäkseni olla suurimmalle osalle julkaisijoista kiinnostava aloite. Mutta ei siis isoille kaupallisille toimijoille, joiden julkaisuvolyymi vähenisi, jos oikeasti kävisi niin, että pienten kansallisten lehtien ja julkaisualustojen asema vahvistuisi merkittävästi isojen kaupallisten toimijoiden rinnalla.”
Laakson mielestä muutos on kuitenkin hyvin vaikeasti saavutettavissa nykyisestä tilanteesta tarkasteltuna. Se, mitä aloitteen toteutuminen voisi käytännössä tarkoittaa, on vaikea kysymys, johon Laaksolla on joitakin omia visioita.
”Ymmärtääkseni tuon aloitteen mukaan haluttaisiin, että tilanne muuttuisi kansallisesti, mutta myös vaikkapa Pohjoismaiden kesken voisi olla osaamiskeskittymiä, joiden avulla jaettaisiin tietoa ja esimerkiksi tietoteknistä osaamista, ja tehtäisiin jopa yhteistyötä julkaisukuvioissa. Eli vähän eteläamerikkalaiseen tyyliin luotaisiin laajempaa yhteistyötä, joka ei olisi kansalliselle tasolle rajoittunutta. Aika monessa maassa mietitään samoja asioita, kuten sitä, miten kansallisia lehtiportaaleja voisi pyörittää ja miten sitä kannattaisi tukea teknisesti ja taloudellisesti siten, että se olisi kustannustehokasta. Olisi järkevää tehdä yhteistyötä, jotta joka maassa ei tarvitsisi erikseen ratkaista samoja ongelmia.”
Ideaali olisi se, että rahoitusta siirtyisi isojen kaupallisten kustantajien taseista tukemaan kansallisia ja kansainvälisiä tiedeyhteisön verkostoja, jotka julkaisevat näitä reilun kaupan OA-lehtiä.
Pienellä strategian muutoksella mainittu kehitys voisi Laakson näkemyksen mukaan onnistua. Tähän kaikkeen tarvitaan kuitenkin muutoksia rahoituksen kanavoimisessa.
”Ideaali olisi se, että rahoitusta siirtyisi isojen kaupallisten kustantajien taseista tukemaan kansallisia ja kansainvälisiä tiedeyhteisön verkostoja, jotka julkaisevat näitä reilun kaupan OA-lehtiä.”
Jos edellä mainitut muutokset vaatisivat laajempaa ja pitkäjänteisempää työtä, niin millaisia toimenpiteitä voisi tehdä lyhyellä tähtäimellä?
”Esimerkiksi EU:n julkaisualusta Open Research Europe (ORE) voisi laajentua niin, että olisi yhteiskäytössä kaikille Plan S -rahoitusta saaneille. Tämä olisi tietysti vain sellainen pieni muutos, ei siis ratkaisu mihinkään isompaan ongelmaan, joka edellyttäisi muutosta yleisemmin kustannussektorilla.”
Hybridien transformatiivisuus oli toiveajattelua
Viime vuosina on esiintynyt yhä syvempää turhautumista siihen, että transformatiivisille sopimuksille asetetut odotukset eivät ole toteutuneet. Kustantajat eivät ole ryhtyneet muuttamaan hybridilehtiään laajamittaisesti avoimiksi. Laakso ei pidä realistisena, että suurempaa muutosta tässä asiassa tapahtuisi jatkossakaan.
”Näkisin, että tämä jatkuu samanlaisena eli sopimuksissa maksetaan hybridilehdissä julkaisemista, vaikka toivo hybridien kääntämisestä OA-lehdiksi on laimentunut. Mitään massamuutostahan tässä ei ole tapahtunut vaikka monilla hybridilehdillä avoimuusprosentit ovat kaksinumeroisia ja kasvusuuntaisia. Eli kustantajat eivät lehtikohtaisesti muuta pääasiallista liiketoimintamallia sellaiseksi, jossa lehdet olisivat pelkästään avoimia.”
On vaikea nähdä, että pidemmällä aikavälillä kustantajat voisivat hyväksyä omien tulojensa laskun. Eli kyllä ne keksivät uusia tapoja kasvattaa tulojaan.
Laakson mielestä transformatiivisuuteen liittynyt ajatus lehtien muuttamisesta avoimiksi lyhyellä aikavälillä on ollut toiveajattelua alusta lähtien. Toisaalta Suomessa FinELib on onnistunut hyvin siinä, että viime aikoina useissa sopimuksissa hinnat ovat olleet hieman edullisempia kuin aiemmin. Tässäkään asiassa ei Laakson mielestä kannata pidemmällä tähtäimellä odottaa liikoja ellei muutosta tapahdu myös muualla.
”Hintakehityksen osalta trendi ei ole vielä muuttunut, vaan nyt voi olla kyse vain pienestä strategisesta liikkeestä, myönnytyksestä, jolla kustantajat pääsevät pois ikävistä otsikoista. On vaikea nähdä, että pidemmällä aikavälillä kustantajat voisivat hyväksyä omien tulojensa laskun. Eli kyllä ne keksivät uusia tapoja kasvattaa tulojaan. Vaikka välillä tulisi ikään kuin välivuosia, jolloin hinnoissa on laskua, niin isossa kuvassa ostajat ovat pulassa niin kauan kuin kustantajilla on markkinakontrolli ja valtaa julkaisumahdollisuuksien osalta.”
Miksi kansainvälinen tiedeyhteisö ei aja etuaan yhdessä?
Vaikuttaa siltä, että avoimen tieteen osalta ei ole mitään kansainvälistä keskitettyä tahoa, joka pyrkisi löytämään ja edistämään isompaa ratkaisukokonaisuutta.
Miksi laajempaa kansainvälistä yhteistyötä ja pyrkimystä ratkaisuihin ei näytä esiintyvän avoimessa tieteessä?
”Tähän liittyy paljon ongelmia, kuten se, että ristiriitoja ja eri intressejä on yliopistojen sisälläkin. Tutkijat toimivat omalla tavallaan meritoitumisen vuoksi, kirjastoissa on omat intressit, kun halutaan säästää rahaa, ja rehtorit taas näkevät vaikkapa yliopistorankingit tärkeinä ja haluaisivat sen vuoksi käyttää rahaa tiettyihin julkaisukanaviin. Ja lisäksi kansallisilla konsortioilla on omat hieman vesitetyt tavoitteensa, koska he joutuvat huomioimaan eri osapuolten mieltymykset saadakseen pakan pysymään kasassa.”
”Isossa kuvassa, kun huomioidaan nämä eri intressit, niin reilun kaupan open access on vielä aika marginaalista eli luultavasti aika harvat tutkijat haluavat uhrata omaa nahkaa reilun kaupan julkaisemisen vuoksi. Jos oma työsopimus on vaikka määräaikainen, niin ei ole oikein varaa riskeerata julkaisukäyttäytymisessä. Ja toisaalta tämän vuoksi, ja kun esimerkiksi Julkaisufoorumi tukee tätä vallitsevaa julkaisemiseen liittyvää rakennetta, on uusien ja vähän tunnettujen julkaisukanavien vaikea päästä samaan asemaan vakiintuneempien kanssa.”
Sopimusneuvotteluissa dataa hyödynnetään entistä tehokkaammin
Sopimusneuvotteluissa kustantajien kanssa FinELibin neuvotteluasema on Laakson mukaan selvästi parantunut viime vuosien aikana, koska nykyisin aineistoihin ja sopimuksiin liittyvää dataa osataan hyödyntää tehokkaammin.
”Nyt on olemassa lähes reaaliaikaiset tiedot siitä, mistä maksetaan ja miten paljon sopimuksia hyödynnetään. Eli tiedetään tarkkaan missä lehdissä julkaistaan ja kaikki julkaisuihin liittyvät tiedot. Vielä viisi vuotta sitten kustantajat olivat askeleen edellä ja pystyivät heittämään pöytään sellaista tietoa, mitä FinELibin neuvottelijoilla ei ollut käytettävissä. Nyt tämä on onneksi kääntynyt toisinpäin eli tiedämme enemmän itsestämme kuin kustantajat. Tämä helpottaa neuvotteluihin valmistautumista ja perusteiden esittämistä. Nykyisin myös eri maissa tehdyt sopimukset ovat avoimia ESAC-rekisterin kautta. Mainitusta rekisteristä tiedot ovat vain pdf-muodossa, joten kukin organisaatio joutuu vielä tekemään kotiläksyt saadakseen tarvittavat vertailuluvut ja muut tiedot käyttöönsä. Tässä on myös kansainvälistä yhteistyötä kirjastokonsortioiden kesken.”
Laakso on omissa julkisissa puheenvuoroissaan usein korostanut, että tiedekustantamiseen liittyvää omistajuutta ja valtaa tulisi saada siirrettyä tiedeyhteisölle. Yhtenä tekijänä tällaisessa muutoksessa ovat kansainväliset hankkeet, kuten DIAMAS, joissa edistetään julkaisemisen timanttimallia.
”Meneillään olevassa DIAMAS-projektissa on keskiössä nimenomaan omistajuus. Vaikka on suositeltavaa tehdä yhteistyötä kaupallisten kustantajien kanssa, niin on tärkeää, että viime kädessä omistajuus ja kriittiset päätökset säilyvät tiedeyhteisöllä, jolloin päätöksiä ei tehdä kaupallisilla perusteilla. Yksi osa DIAMAS-projektia on sitä, että otetaan oppia Journal.fi:n kaltaisista palveluista, joita on muutamissa Euroopan maissa saatu toimimaan hyvin.”
Linjausten päivitystyössä paljon neuvoteltavaa
Avoimen tieteen ja tutkimuksen kansallisen koordinaation (AVOTT) työryhmien valmistelutyö avoimen tieteen linjausten tuottamiseksi käynnistyi noin viisi vuotta sitten. Pian on edessä linjausten päivittäminen, jossa Laakso näkee uudenlaisia haasteita ja mahdollisuuksia.
”Nyt on alkamassa toinen sykli, kun ensimmäisen aikana vasta asetettiin maalitolpat avoimelle tieteelle. Linjausten päivittäminen voi kuulostaa helpolta, että tähtäintä vain vähän säädetään ja muokataan suosituksia. Muokkaaminen voi kuitenkin olla yllättävän haastavaa. Toisaalta näkisin, että siinä on myös paljon mahdollisuuksia. On kiinnostavaa nähdä, miten tavoitteita säädetään ja millaisia uusia mekanismeja tiedeyhteisö voi linjausten päivitystyössä allekirjoittaa.”
Laakson mukaan päivitystyössä on edessä erilaiset haasteet kuin linjauksia laadittaessa, koska silloin oli jo iso harppaus eteenpäin, kun saatiin ylipäänsä jotain paperille ja sovittua koko tiedeyhteisön tasolla.
”Jo linjauksia luotaessa oli paljon keskustelua esimerkiksi hintojen kehityksestä ja siitä, että kustannukset eivät saisi nousta. Jos tavoitteita nyt kiristetään, voi olla paljon neuvoteltavaa siinä mille tasolle rima asetetaan. Nyt tiedeyhteisössä ollaan jo valmiiksi tietoisia linjausten merkityksestä, jolloin päivitystyötä ehkä seurataan uudella tavalla ja silmiä seurantaan on enemmän.”
”Kymmenen vuoden kuluttua tilausmaksuilla ei enää merkittävää roolia”
Haastattelun lopuksi siirrymme tulevaisuutta koskeviin arvioihin ja mahdollisiin muutoksiin.
Miten tiedejulkaiseminen Suomessa voisi muuttua seuraavien kymmenen vuoden kuluessa ja olisiko julkaisemisen timanttimallilla tulevaisuudessa merkittävämpi asema?
”Tässä on kyse rahasta ja rahojen kanavoimisesta. Suomessahan on uniikkia myös tiedelehtien rahoittamistapa eli erikseen haettavat valtion avustukset, joita lehdille myönnetään. Tässä asiassa pitäisi päästä kansainvälisempään malliin, jossa rahoitus tulisi enemmän kansainvälisten rahoitusmekanismien kautta koska pelkästään tämä avustus ei riitä, jos tavoitellaan kasvua ja kilpailua kaupallisten kansainvälisten lehtien kanssa. Kotimaiset timanttilehdet, joissa julkaistaan artikkeleita ainakin osittain englanniksi, voisivat muodostaa oman poolin ja hakea yhdessä kansainvälistä rahoitusta.”
Millainen voisi olla transformatiivisten sopimusten tilanne kymmenen vuoden kuluttua? Tehdäänkö niitä vielä silloin?
”Luulen, että kymmenen vuoden kuluttua eri OA-mekanismeilla on saatu niin suuri osa julkaisuista avoimeksi, että sopimuksiin sisältyvän tilausmaksun merkitys ei ole enää kovin merkittävässä roolissa. Ja toisaalta kun siinä vaiheessa sopimusten osalta puhutaan rahasta, niin luulen että lähinnä maksetaan avoimuudesta. Varmaan se vanhan aineiston lukuoikeus tulee säilymään mukana sopimuksissa, mutta näkisin että tahtotilana on myös päästä siihen että maksetaan vain omasta julkaisemisesta. Sopimuksissa sitä lukuoikeutta ei välttämättä tulla edes erikseen mainitsemaan, vaan se olisi vain eräänlainen julkaisevien organisaatioiden etuoikeus, että heillä on pääsy myös joihinkin kokonaan suljettuihin julkaisuihin.”
Luulen, että kymmenen vuoden kuluttua eri OA-mekanismeilla on saatu niin suuri osa julkaisuista avoimeksi, että sopimuksiin sisältyvän tilausmaksun merkitys ei ole enää kovin merkittävässä roolissa. Ja toisaalta kun siinä vaiheessa sopimusten osalta puhutaan rahasta, niin luulen että lähinnä maksetaan avoimuudesta.
Entä hybiridilehdet, onko niitä olemassa vielä kymmenen vuoden kuluttua?
”Vaikea sanoa, se riippuu todella paljon siitä tehdäänkö Yhdysvalloissa ja Aasiassa jotain isompia peliliikkeitä. Euroopassa olisi valmiutta siirtyä avoimeen julkaisemiseen, mutta jos tämä kehitys jatkuu tavallaan Euroopan omana kuplana, niin luultavasti hybridi-OA säilyy jatkossakin ja osa materiaalista pysyy maksumuurin takana. En näe, että tässä mikään kumuloituisi hybridimallin osalta ja pato jossain vaiheessa murtuisi. Isojen kustantajien asiakkaiden intressit ovat jakautuneet ja osa haluaa maksaa myös tilauksista. Vaikka Euroopassa haluttaisiin maksaa pelkästään julkaisemisesta, niin hybridimallille näyttää riittävän kysyntää globaalisti. Tälle ei oikeastaan voi mitään, koska ei ole olemassa yhteistä tahtotilaa.”
Onko tutkijoiden meritoitumisessa tapahtumassa muutoksia jatkossa? Miten näet tutkimuksenarvioinnin uudistamista koskevan CoARA-sopimuksen vaikuttavan tässä asiassa?
”CoARAn osalta minulla on harvinaisen kovat odotukset. On ollut tosi piristävää nähdä, miten CoARA on herättänyt keskustelua ja koettu tärkeänä asiana. Lämmittäjänä tälle oli DORA-julistus, joka oli kuitenkin vain julistus. CoARA on eri laatua jossa työryhmien ehdotusten kautta otetaan käyttöön uusia arviointiohjeistuksia laajalla rintamalla. Luulen, että tällä tulee olemaan oikeasti merkitystä. Meritoitumisessa tämä tulee varmana näkymään niin, että katsotaan kokonaisuutta ja vähemmän, tai ehkä ei ollenkaan, julkaisujen impact factoreita. Mielestäni rekrytoinneissa on aika helppoa muuttaa käytäntöjä ja ottaa CoARA-suositukset käyttöön. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että vakiintuneet lehdet eivät jatkossakin pysyisi samoina, mutta ainakin monipuolisuudelle olisi enemmän tilaa ja mahdollisuuksia.”
Mikael Laakso
|
Mika Holopainen (TUHAT, ORCID, @mholopa) työskentelee Helsingin yliopiston kirjaston tutkimuksen palveluissa tietoasiantuntijana.