Suomen neljäs lintuatlas on mittava kansalaistiedehanke – harrastajien osallistamisessa on pitkät perinteet ja uusia tapoja kehitetään

Julkaistu kirjoittanut Juuso P Ala-Kyyny

Suomen neljäs lintuatlas (2022–2025) on Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen ja BirdLife Suomen koordinoima valtava kansalaistieteeseen nojaava hanke. Lintuatlaksessa selvitetään pesimälintulajisto koko Suomessa, ja aineiston keräävät pääosin vapaaehtoiset harrastajat. Tässä blogiartikkelissa kerrotaan, miten Luomus on eri tavoin panostanut osallistamiseen ja kansalaistieteen tukemiseen. Myös tiedon avoimuus on huomioitu – esimerkiksi aineisto jaetaan FAIR-periaatteiden mukaisesti ja tietojärjestelmät ovat saatavilla avoimena lähdekoodina.

Teksti: Heidi Björklund, Mikko Heikkinen, Aleksi Lehikoinen – tutkimusryhmään kuuluu myös Jari Valkama (Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, Helsingin yliopisto)

Lintuatlaksessa selvitetään lintulajiemme pesimäaikainen levinneisyys ja pesinnän varmuus Suomessa. Meneillään on maamme neljäs lintuatlas (2022–2025), josta löytyy tietoa Luomuksen ja BirdLife Suomen lintuatlassivuilla. Aiemmat lintuatlakset toteutettiin 1970-, 1980- ja 2000-luvuilla (esim. Valkama ym. 2011).

Vertaamalla lintuatlasten tuloksia tutkitaan lajien levinneisyydessä ja pesinnässä tapahtuneita muutoksia (kuva 1). Näin saadaan tietoa ympäristömme muutoksista, joita lintukannat heijastavat (Brommer ym. 2012, Virkkala ym. 2014). Atlastietoja käytetään esimerkiksi Euroopan unionin lintudirektiivin raportointiin, jossa ilmoitetaan muun muassa levinneisyysalueiden muutokset kaikille Suomen lintulajeille. Tämän avulla EU seuraa monimuotoisuuden kehitystä alueellaan. Lisäksi atlastietoja hyödynnetään lintujen uhanalaisuusarvioinnissa ja yksittäisiä tietoja myös maankäytön suunnittelussa. Atlaksen tiedotuksen myötä lisätään suuren yleisön tietoisuutta siitä, mitä lajistollemme ja luonnollemme tapahtuu.

Suomen neljäs lintuatlas on Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen ja BirdLife Suomen yhteistyönä toteuttama hanke, jota rahoittaa ympäristöministeriö.

Kuva 1. Riekon atlaskartat. Yhdistetty 1. ja 2. lintuatlas (vas.), 3. lintuatlas (kesk.) ja 4. lintuatlas (oik.), joka on vielä kesken. Riekon levinneisyys on vetäytynyt kohti pohjoista ilmaston lämpenemisen ja elinympäristömuutosten myötä (Lehikoinen & Tirri 2021, Lehikoinen & Virkkala 2016). Kartta: Digitalis.fi (Tapani Lahti).

Lintuatlaksen toteutus – lintuharrastajat avainasemassa

Kuva 2. Lintuatlasruudut ja niiden selvitysasteet kolmannen atlasvuoden alkupuolella maaliskuussa 2024. Selvitysaste kuvaa, miten hyvin atlasruudun lintulajisto on selvitetty. Kartta: Lintuatlas.fi.

Suomessa pesii noin 250 lintulajia. Lintuatlaksessa Suomi on jaettu 10 × 10 kilometrin kokoisiin atlasruutuihin, joita on 3 859 kappaletta (kuva 2). Kultakin atlasruudulta selvitetään pesimäaikaiset lintulajit sekä millä varmuudella lajit pesivät kyseisessä atlasruudussa.

Lintuatlas on valtava kansalaistiedehanke, sillä vapaaehtoiset harrastajat keräävät pääosan atlastiedoista. Lisäksi tietoa saadaan vapaaehtoisten tekemistä linnustonseurannoista sekä eri tutkimuslaitoksilta, yrityksiltä ja järjestöiltä, jotka tekevät lintulaskentoja tai keräävät lintutietoa. Näitä ovat esimerkiksi Suomen ympäristökeskus, Luonnonvarakeskus, Metsähallitus, FCG Finnish Consulting Group ja Suomen riistakeskus. Mukana on lintuharrastajien lisäksi muun muassa tutkijoita, konsultteja ja metsästäjiä. Lintuatlas on siten laajan joukon yhteistyönä toteutettava projekti.

Lintuatlakseen ilmoitetaan lintuhavaintoja sähköisesti verkkosivuilla sekä mobiilisovelluksilla. Havaintoja voi siis ilmoittaa suoraan maastosta. Tarkoitus on, että atlashavaintojen ilmoittaminen on helppoa, jotta osallistumiskynnys on matala.

Lintuatlasaineisto kootaan Luomukseen Suomen Lajitietokeskukseen, jossa tietoja näytetään lintuatlaksen tulospalvelussa. Tuloksia voi tarkastella esimerkiksi koko Suomessa (kuva 2), lajeittain (kuva 3) tai lintuyhdistyksittäin (kuva 4). Arkaluontoisen lajitiedon näkyvyyttä on rajoitettu.

Kuva 3. Kyhmyjoutsenen (vas.) ja harakan (oik.) atlaskartat. Väreillä on merkitty atlasruudut, joissa lajista on atlashavainto. Tummanvihreä = varma, vaaleanvihreä = todennäköinen, keltainen = mahdollinen pesintä. Kyhmyjoutsen pesii merialueilla, harakka viihtyy kulttuuriympäristöissä. Kartta: Lintuatlas.fi.
Kuva 4. Tulipäähippiäisen atlaskartta Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry:n alueella. Atlasruudun väri ilmaisee ruudun selvitysasteen (vrt. kuva 2). Pallo on tulipäähippiäisen varma, todennäköinen tai mahdollinen pesintä atlasruudussa. Tulipäähippiäinen on Suomessa tuore pesimälaji, jonka ensimmäinen pesintä todettiin vuonna 2020. Laji on levittäytynyt pohjoiseen todennäköisesti ilmaston lämpenemisen vuoksi. Kartta: Lintuatlas.fi.

Monimuotoista kansalaistiedettä – koulutusta, keruuta, palautetta

Suomessa on pitkät perinteet lintuharrastajien osallistamisessa lintulaskentoihin ja lintuihin liittyviin tutkimusprojekteihin. Myös lintuatlaksessa käytetään joukkoistettua tiedonkeruuta, sillä pääosin aineiston keräävät vapaaehtoiset lintuharrastajat, kuten aiempinakin atlaskausina. Muiden kuin lintuharrastajiksi itsensä määrittelevien havainnot ovat niin ikään tervetulleita, kunhan laji on määritetty oikein. Viestimme on: ”Jos tunnet variksen, mutta et muita lajeja, ilmoita tietoja variksesta.”

Matalan kynnyksen osallistaminen on innostanut osallistumaan. Lintuatlakseen on ilmoitettu huhtikuun alkuun mennessä yli 1,1 miljoonaa havaintoa (ks. tiedot Havistin-palvelussa).

Lintuatlasta koordinoivat Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus Helsingin yliopistosta sekä BirdLife Suomi. Molemmissa työskentelee valtakunnallinen atlaskoordinaattori. Näiden lisäksi lintuatlas on organisoitu pääosin vapaaehtoisten lintuharrastajien voimin. BirdLife Suomen 28 jäsenyhdistyksellä on atlasvastaava. He koordinoivat atlastyötä ja havaintojen keruuta alueellaan sekä tiedottavat lintuatlaksesta lintuyhdistyksensä jäsenille. Yhdistyksissä on järjestetty myös atlastapahtumia, kuten atlaskisoja. Toimintaan on voinut saada tukea atlasprojektilta, mutta järjestäminen on vapaaehtoisten varassa. Vapaaehtoiset myös tarkistavat atlashavaintoja etenkin BirdLifen Tiira-havaintopalvelun osalta, missä harrastajien tarkistustyöllä on pitkät perinteet. Vertaiskannustuksena harrastajat ovat muistuttaneet toisia harrastajia atlashavaintojen ilmoittamisesta. Lintuatlas on siten aktivoinut toimijuutta vapaaehtoisista koostuvissa järjestöissä.

Kuva 5. Helsingin keskustan atlasruudun kartta, kooste ruudun tuloksista sekä atlasruudun sivulta löytyvät linkit atlastyötä helpottaviin työkaluihin. Helsingin keskustan atlasruutu on erinomaisesti selvitetty. Atlastietoa on ilmoitettu 143 lintulajista. Kartta: Lintuatlas.fi.

Lintuatlaksia järjestetään 10–20 vuoden välein. Uudet lintuharrastajat eivät ole atlastaneet ja konkareille atlashavainnoinnin mieliin palauttaminen on avuksi. Tekniikkakin on yleensä kehittynyt atlasten välillä. Harrastajien kouluttaminen on siten olennaista atlaksen onnistumisen kannalta. Valtakunnalliset atlaskoordinaattorit ovat opastaneet harrastajia atlasasioissa laatimalla ohjeita lintuatlaksen nettisivuille, pitämällä atlaksesta esitelmiä yhdistysten kokouksissa ja tapahtumissa, vastaamalla kysymyksiin sähköpostitse ja puhelimitse sekä viestinnällä sosiaalisessa mediassa. Lintuatlaksesta on kerrottu myös Helsingin Lintumessuilla ja lintulaskijoille järjestetyssä Laskijatapaamisessa. Uutena avauksena atlashavainnointia on tänä vuonna harjoiteltu käytännössä Luomuksen ja Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry:n järjestämillä lintulaskentakävelyillä Helsingin Töölönlahdella.

Harrastajat saavat vapaaehtoistyöstään palautetta jatkuvan viestinnän avulla. Keskeisin on atlastilanteen näyttävä lintuatlaksen tulospalvelu, jonka Luomus rakensi neljättä lintuatlasta varten. Luomus on lisännyt tulospalveluun ja lintuatlaksen nettisivulle erilaisia työkaluja helpottamaan atlastyötä (kuva 5). Tulospalvelussa voi seurata atlaksen edistymistä eri tavoin (kuvat 2–5). Tulospalvelu auttaa lintuyhdistyksiä ja harrastajia suunnittelemaan atlasretkeilyään ja tarvittavia toimia lintuatlaksen edistämiseksi.

Tulospalvelua ja työkaluja on kehitetty harrastajilta saadun palautteen myötä. Atlasvastaavia osallistettiin muun muassa järjestämällä äänestys, jossa atlasvastaavat saivat asettaa atlaksen mahdollisia kehityskohteita tärkeysjärjestykseen. Kohteita on toteutettu pitkälti toivejärjestyksessä. Kehitystyöstä, atlastilanteesta ja muista ajankohtaisista atlasasioista kerrotaan harrastajille säännöllisesti valtakunnallisten atlaskoordinaattoreiden laatimissa atlastiedotteissa, joita atlasvastaavat voivat muokata yhdistyksensä alueelle sopiviksi ja lähettää alueensa lintuharrastajille.

Lintuatlaksen viestintään ja projektin yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen kuuluu myös atlaksesta kertominen suurelle yleisölle. Lintuatlas on ollut yleistajuisesti esillä televisiossa, radiossa, lehdissä, internet-sivuilla ja sosiaalisessa mediassa. Yleisöä on samalla haastettu mukaan ilmoittamaan tietoa niistä lajeista, joita kukin tuntee.

Kansalaistieteen ja keruun apuna uusi teknologia ja uudet menetelmät

Kolmanteen lintuatlakseen verrattuna neljännen lintuatlaksen uutuus on tietojen ilmoittaminen älypuhelimella. Atlashavaintojen ilmoittaminen on helppoa suoraan maastosta. Atlastietoa voi ilmoittaa esimerkiksi Luomuksen Mobiilivihko-sovelluksella ja BirdLifen Tiira-nomadi-sovelluksella (ks. luontohavaintojen tallentaminen Lajitietokeskukseen). Sovellukset olivat olemassa jo ennen neljättä lintuatlasta, mutta Luomus kehitti Mobiilivihko-sovellukseen erityisesti atlaskäyttöön räätälöidyn Lintuatlaslomakkeen. Sillä voi ilmoittaa atlashavaintoja nopeasti luettelona atlasruudun alueelta (kuva 6a). Halutessaan atlashavaintoja voi ilmoittaa atlasruudulta myös tarkemmin paikkatiedoin Lintuatlaslomakkeen kartan avulla (kuva 6b).

Kuva 6. Mobiilivihkon Lintuatlaslomake. Luettelonäkymä (a), johon voi listata atlasretkellä havaitsemansa lajit ja kullekin lajille korkeimman pesimävarmuusindeksin. Atlashavaintoon tarvitaan pesimävarmuusindeksi. Se kertoo siitä, millä varmuudella havainto viittaa lajin pesintään atlasruudussa. Karttanäkymä (b), johon voi merkitä atlashavaintoja tarkemmilla paikkatiedoilla (siniset merkit). Kuljettu reitti näkyy paksusti punaisella. Mustat viivat ovat atlasruudun rajat. Havaintoerä: Laji.fi.

Lintuatlaksen myötä Suomessa otettiin käyttöön uusi aineistonkeruumenetelmä, täydelliset listat. Tällöin harrastaja listaa kaikki retkellä havaitsemansa lintulajit (kuten kuvassa 6a) ja merkitsee listan täydelliseksi. Täydellinen lista poikkeaa siitä, miten yleensä ilmoitetaan havaintoja. Tavallisesti ilmoitetaan tietoa vain esimerkiksi harvinaisista lintulajeista tai mielenkiintoisista määristä, kuten suurista muuttosummista. Tällöin saadaan niukasti tietoa yleisistä lajeista tai muista ilmiöistä, kuten laulukauden päättymisestä. Ennen kaikkea ei tiedetä, jäikö tietty laji havaitsematta vai eikö havainnoija vain ilmoittanut siitä tietoja. Täydellisessä listassa kaikkien lajien ilmoittamisen lisäksi on siten olennaista, että havainnoija voi merkitä listan täydelliseksi. Tällöin tietoja analysoiva tutkija tietää, että listalta puuttuvaa lajia ei havaittu. Listan voi myös merkitä epätäydelliseksi, jos ei ilmoittanut kaikkia lajeja.

Täydellisellä listalla voi ilmoittaa lajeista myös lisätietoja, kuten lukumääriä ja atlaksessa tarvittavan pesimävarmuusindeksin (kuva 6a). Kun ottaa tavaksi merkitä pesimävarmuusindeksin kaikille havaitsemilleen lajeille, lajeista tulee kuin huomaamatta ilmoittaneeksi atlashavaintoja. Täydellinen lista on siten kätevä tapa kerätä lintuatlastietoa. Täydellinen lista on myös hyvä keino saada tietoa yleisistä lajeista, lajien havaittavuudesta sekä lajien ajallisesta ja paikallisesta esiintymisestä.

Täydelliset listat ovat olleet pitkään käytössä monissa maissa. Suomessa niiden mahdollisuuksia päästään nyt lintuatlaksen aikaansaaman toteutusponnistuksen myötä hyödyntämään. Täydelliset listat toteutti Luomus, ja listoja voi ilmoittaa Luomuksen järjestelmiin verkkosivuilla tai Mobiilivihkossa. Kehitystyön jatkumona täydellisiä listoja voi nyt palauttaa Luomukseen muistakin lajiryhmistä, kuten sudenkorennoista, päiväperhosista, kimalaisista, matelijoista ja sammakkoeläimistä, makrojäkälistä ja ruokasienistä.

Aineisto avoimesti saatavilla FAIR-periaatteiden mukaisesti

Lintuatlaksen havaintoaineisto on avoimesti saatavilla Luomuksen Lajitietokeskuksessa Creative Commons Nimeä -lisenssillä. Aineistolähteestä riippuen havaintojen paikat esitetään atlasruudun tarkkuudella tai sitä tarkemmin. Poikkeuksena on arkaluontoinen lajitieto, jota ei suojelusyistä voida näyttää avoimesti. Kaikki atlashavainnot ovat viranomaisten käytettävissä esim. suojelussa ja maankäytön suunnittelussa.

Havaintoaineisto on järjestetty ja jaetaan FAIR-periaatteiden (Findable, Accessible, Interoperable, Reusable) mukaisesti. Kaikissa Lajitietokeskuksen havainnoissa ja myös atlashavainnoissa on pysyvä havaintoerän tunniste. Se on suora linkki havaintoon tai havaintoerään (esimerkiksi yhden retken havaintoihin), johon tietty havainto sisältyy. Näin tieto löytyy helposti Lajitietokeskuksen yli 50 miljoonan havainnon joukosta.

Atlasaineisto on lisäksi saatavilla ohjelmistorajapinnan (API) kautta, ja harrastajat ja järjestöt ovat rakentaneet sen varaan uusia verkkopalveluja. Atlashankkeessa kehitetyt tietojärjestelmät ovat avoimesti saatavilla lähdekoodina Luomuksen GitHub-sivustolla.

Atlaskausi on vielä kesken, joten neljännestä lintuatlaksesta ei ole vielä tutkimusjulkaisuja. Linnut-vuosikirjaan kirjoittamamme lintuatlasartikkelit (Björklund ym. 2023, Lehikoinen ym. 2022) tulevat avoimesti saataville BirdLifen Lintulehtiportaaliin. Lisäksi atlaksesta on kerrottu useissa yleistajuisissa artikkeleissa (esim. Björklund 2022a, b), Avoimesti kansalaistieteestä -juttusarjassa ja Avoimen tieteen ja tutkimuksen kesäpäivillä.

Lähdeviitteet:

  • Björklund, H., Lehikoinen, A., Koskinen, J. S., Piirainen, S. & Aalto, S. I. 2023. Ilmoita havaintosi neljänteen lintuatlakseen! Linnut-vuosikirja 2022: 124–125.
  • Björklund, H. 2022a. Ilmoita havaintosi lintuatlakseen. Tringa. 49 (2): 47–54.
  • Björklund, H. 2022b. Osallistu lintuatlakseen. Linnut 57 (1): 12–16.
  • Brommer, J. E., Lehikoinen, A. & Valkama, J. 2012: The breeding ranges of central European and northern boreal species move polewards. PLOS ONE 7(9): e43648.
  • Lehikoinen, A., Björklund, H. & Valkama, J. 2022. Lintuatlas on jokaisen linnuista kiinnostuneen seuranta. Linnut-vuosikirja 2021: 3.
  • Lehikoinen, A. & Tirri, I. 2021: Talvilintujen alueelliset runsauden muutokset. Linnut-vuosikirja 2020: 18–29.
  • Lehikoinen, A. & Virkkala, R. 2016: North by northwest: climate change and directions of density shifts in birds. Global Change Biology 22: 1121–1129.
  • Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö.
  • Virkkala, R., Heikkinen, R., Lehikoinen, A. & Valkama, J. 2014: Matching trends between recent distribution changes of northern-boreal birds and species-climate model predictions. Biological Conservation 172: 124–127.

Heidi Björklund (TUHAT, ORCID) työskentelee lintuatlaskoordinaattorina Luomuksessa.

Mikko Heikkinen (TUHAT, ORCID) työskentelee Luomuksessa tietotekniikka-asiantuntijana.

Aleksi Lehikoinen (TUHAT, ORCID) on yli-intendentti ja lintututkija Luomuksessa.

Jari Valkama (TUHAT, ORCID) on seurantatiimin, rengastustoimiston ja lintuatlasprojektin johtaja Luomuksessa.