Helsingin yliopisto
Tieteellisten julkaisujen avoin saatavuus on muutaman viime vuoden aikana edennyt nopein askelin suomalaisissa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisutiedonkeruussa koottujen tietojen mukaan 64,9 % yliopistojen vuoden 2019 aikana tuottamista vertaisarvioiduista artikkeleista on avoimesti saatavilla joko kustantajan palvelussa tai avoimeen julkaisuarkistoon rinnakkaistallennettuna versiona.
(This article is also available in English.)
Avoimen julkaisemisen kansalliset mittarit
Julkaisujen avoimen saatavuuden seuranta on Suomessa kytketty osaksi opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) julkaisutiedonkeruuta. Tiedonkeruussa kerätyt julkaisujen open access -statusta koskevat tiedot ovat olleet vuodesta 2016 lähtien yhdenmukaisessa formaatissa, eli niiden pohjalta on mahdollista seurata suhteellisen luotettavasti avoimen saatavuuden osuudessa tapahtuneita muutoksia.
Julkaisutiedonkeruulla on yliopistoille suuri merkitys, sillä huomattava osa niiden rahoituksesta jaetaan OKM:lle raportoitujen julkaisutietojen pohjalta. Niinpä niillä on selkeä motivaatio kerätä mahdollisimman kattavaa ja luotettavaa dataa henkilökuntansa tuottamista julkaisuista. Avointa julkaisemista koskevien tietojen osalta motivaatiota lisää se, että yliopistojen rahoitusmalliin on vuodesta 2021 alkaen tulossa erillinen open access -kerroin (1,2x), eli korkeakoulut saavat sitä enemmän rahoitusta mitä suurempi osuus niiden kolmen edellisen vuoden julkaisuista on avoimesti saatavilla.
Julkaisutiedonkeruulla on yliopistoille suuri merkitys, sillä huomattava osa niiden rahoituksesta jaetaan OKM:lle raportoitujen julkaisutietojen pohjalta. Niinpä niillä on selkeä motivaatio kerätä mahdollisimman kattavaa ja luotettavaa dataa henkilökuntansa tuottamista julkaisuista.
Tiedonkeruun käytännön toteutuksesta vastaa CSC, joka kokoaa korkeakoulujen raportoimat tiedot Virta-julkaisutietovarantoon. Virran sisältämiin julkaisutietoihin voi tällä hetkellä tutustua Kansalliskirjaston ylläpitämässä Juuli-julkaisutietoportaalissa. Esimerkiksi Helsingin yliopiston osalta tämä tarkoittaa sitä, että julkaisujen tiedot siirtyvät yliopiston omasta Tuhat-tutkimustietojärjestelmästä Virtaan ja sieltä puolestaan joka yö Juuliin. Kesäkuusta 2020 alkaen julkaisutiedot ovat muun tutkimusta koskevan tiedon ohella saatavilla myös CSC:n rakentamassa uudessa Tiedejatutkimus.fi-käyttöliittymässä.
OKM:n julkaisutiedonkeruussa edellisen vuoden tietojen deadline vuosittain on maaliskuun lopulla, eli vuoden 2019 julkaisutiedot ovat olleet nyt koossa parin kuukauden ajan. Tiedot täydentyvät vielä joiltakin osin myöhemmin, mutta niiden pohjalta on jo mahdollista tehdä alustavia päätelmiä myös avoimuuteen liittyvistä trendeistä. Seuraava analyysi perustuu Juuli-portaalista huhti–toukokuun aikana kokoamiini korkeakoulujen julkaisujen avoimuutta koskeviin tietoihin, jotka ovat saatavilla Kansalliskirjaston julkaisuarkistossa.
Avoimet julkaisut on jaoteltu OKM:n tiedonkeruussa useaan eri kategoriaan sen mukaan, millä tavoin avoimuus on toteutunut. Julkaisut voivat olla avoimesti saatavilla joko kustantajan palvelussa tai rinnakkaistallennettuina avoimeen julkaisuarkistoon. Kustantajan palvelussa avoimesti ilmestyneet julkaisut saatetaan myös rinnakkaistallentaa, eli kategoriat menevät tältä osin päällekkäin. Kustantajan palvelussa julkaistut avoimet artikkelit on lisäksi jaettu kahteen ryhmään sen mukaan, ovatko ne ilmestyneet kokonaan avoimessa julkaisukanavassa (gold OA) tai yksittäisinä avoimina artikkeleina jossain muuten tilausmaksullisessa kanavassa (hybrid OA).
Nopeaa kasvua havaittavissa
Yliopistojen tuottamien julkaisujen avoimuus vaihtelee merkittävästi julkaisutyypistä riippuen (kuvio 1). Erilaiset raportit ja selvitykset ilmestyvät nykyään lähes poikkeuksetta avoimesti verkossa, mutta esimerkiksi kustannetuista yleistajuisista kirjoista vapaaseen levitykseen on päätynyt vain murto-osa. Keskityn tässä tekstissä kuitenkin vertaisarvioituihin tieteellisiin artikkeleihin, jotka on OKM:n käyttämässä luokituksessa eroteltu eri ryhmiin sen mukaan, ovatko ne ilmestyneet lehdessä (julkaisutyypit A1–A2), kokoomateoksessa (A3) vai konferenssijulkaisussa (A4).
Edellisten vuosien tietoihin verrattuna vertaisarvioitujen tieteellisten artikkelien avoin saatavuus näyttää yleistyneen merkittävästi kaikissa yliopistoissa (kuvio 2). Kärkitilaa pitää edellisvuosien tapaan Jyväskylän yliopisto, jossa avointen artikkelien osuus nousi jo 80 %:iin. Taustalla on yliopistossa tehty pitkäjänteinen työ rinnakkaistallennuksen tukipalveluiden kehittämiseksi.
Erityisen huomionarvoista on kuitenkin, että avointen julkaisujen osuus on kaikissa yliopistoissa noussut yli 50 %:n, minkä seurauksena avointen julkaisujen osuuden kansallinen keskiarvo on sekin noussut 64,9 %:iin (kuvio 3). Vuotta aiemmin osuus oli 50,9 %, joten osuus on kasvanut peräti 14 prosenttiyksikköä. Neljän vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna avointen julkaisujen kokonaisosuus on nyt yli kaksinkertainen. Ammattikorkeakouluissa avointen julkaisujen osuus on noussut jo 68,0 %:iin. Tällaiset luvut olisivat tuntuneet vielä viitisen vuotta sitten lähes utopistisilta.
Kehitys on siis ollut nopeaa, vaikkei se ole aivan pysynyt kunnianhimoisimpien poliittisten linjausten perässä. EU-tason päämääränä on näet vuodesta 2016 lähtien ollut päästä vuoteen 2020 mennessä sataprosenttiseen avoimuuteen. Tämän tavoitteen toteuttaminen ollut myös eurooppalaisten tutkimusrahoittajien Plan S -aloitteen keskeinen lähtökohta. Suomessa OKM on muutama vuosi sitten asettanut vastaavan kansallisen tavoitteen. Tämänhetkisen tilanteen perusteella vaikuttaa todennäköiseltä, ettei Suomessa ylletä aivan tälle tasolle vielä tänä vuonna, mutta toisaalta ei ole mitään syytä olettaa, etteikö positiivinen kehitys jatkuisi myös tästä eteenpäin.
Neljän vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna avointen julkaisujen kokonaisosuus on nyt yli kaksinkertainen.
Eri reittejä avoimuuteen
Open access -tietojen tarkempi analyysi paljastaa, että julkaisujen avoimuuden lisääntymisen taustalla on useita eri tekijöitä. Vaikka julkaiseminen kokonaan avoimissa julkaisukanavissa on lisääntynyt vuosi vuodelta, muun avoimen julkaisemisen ja rinnakkaistallentamisen yleistymisellä on kuitenkin ollut suurempi vaikutus avointen julkaisujen kokonaisosuuden kasvuun.
Yksi todennäköinen syy ”muu open access”-kategorian nopean kasvun taustalla on niin sanotun hybridi-OA:n yleistyminen. Hybridi-OA:han on siihen liittyvien ongelmien vuoksi yleensä suhtauduttu nihkeästi sekä kansainvälisissä että kansallisissa OA-linjauksissa, mutta käytännön tasolla tilanne näyttää parin viime vuoden aikana muuttuneen. Yhä useammat muuten tilausmaksullisissa lehdissä ilmestyneet artikkelit ovat artikkelikohtaista maksua vastaan avoimesti saatavilla kustantajan palvelussa, usein korkeakoulujen kustantajien kanssa solmimien sopimusten ansiosta.
Vaikka julkaiseminen kokonaan avoimissa julkaisukanavissa on lisääntynyt vuosi vuodelta, muun avoimen julkaisemisen ja rinnakkaistallentamisen yleistymisellä on kuitenkin ollut suurempi vaikutus avointen julkaisujen kokonaisosuuden kasvuun.
Suurin yksittäinen syy rinnakkaistallentamisen yleistymisen taustalla on korkeakoulujen tarjoamien tukipalveluiden parantuminen. Useimmat kustantajat ovat sallineet tekijän oman version rinnakkaistallentamisen jo pitkään, mutta aiemmin vain pieni osa tutkijoista on käyttänyt tätä mahdollisuutta hyväkseen. Monet yliopistot ovat lisäksi ryhtyneet keräämään julkaisuarkistoonsa järjestelmällisesti kustantajien palveluissa avoimesti julkaistuja artikkeleita, mikä on auttanut kasvattamaan rinnakkaistallenteiden osuuden 55,9 %:iin kaikista vertaisarvioiduista artikkeleista. Tästä huolimatta myös rinnakkaistallentamisen tuoma lisä (”rinnakkaistallennettu+”, kuvio 4) avoimuuden kokonaisosuuteen on kasvanut jatkuvasti, vuonna 2019 jo 23,5 %:iin kaikista vertaisarvioiduista artikkeleista.
OKM:n keräämien tietojen laadun suhteen täytyy tosin tässä kohdassa esittää pari pientä varausta: ”Muu open access”-kategoria saattaa joissakin organisaatioissa sisältää myös OA-lehdissä ilmestyneitä artikkeleita, jos julkaisukanavaa ei ole tunnistettu avoimeksi esim. DOAJ:in lehtilistan pohjalta. Kategoriaan sijoittuvien julkaisujen määrän kasvun ei siten voi tulkita kertovan aivan suoraan hybridi-OA:n yleistymisestä vaan taustalla on muitakin selityksiä. Rinnakkaistallennettu-kategoria puolestaan sisältää myös julkaisuja, joiden embargo-aika on yhä voimassa, eli ne tulevat avoimesti saataville vasta myöhemmin. Tältä osin tietojen laatuun on jo tulossa parannusta, sillä tulevaisuudessa tiedonkeruussa raportoidaan myös embargon päättymisajankohta.
Näistä varauksista huolimatta näyttää siltä, että avoimuuden eri reitit täydentävät toisiaan yllättävänkin hyvin. Tämä näkyy etenkin silloin, kun tarkastellaan avoimuuden toteutumista Julkaisufoorumin eri tasoille luokittelemissa tieteellisissä lehdissä (kuvio 5). Suurin osa open access -lehdistä sijoittuu tällä hetkellä Julkaisufoorumin ykköstasolle, eli ei ole yllättävää, että niiden merkitys on tällä tasolla suurin. Ylemmillä tasoilla (2-3) open access -lehtiä on vähemmän, mutta hybridi-OA ja rinnakkaistallentaminen tasapainottavat kuitenkin tilannetta siten, että avointen julkaisujen kokonaisosuus on kaikilla tasoilla lähes identtinen.
Lisätietoja
- Ilva J (2017). Suomalaisten yliopistojen avoimet julkaisut vuonna 2016 OKM:n julkaisutiedonkeruun tietojen valossa. Informaatiotutkimus, 36 (3-4). Saatavilla verkossa: https://doi.org/10.23978/inf.68913.
- Ilva J (2019). Lisääntyvää avoimuutta – suomalaisten korkeakoulujen avoimet julkaisut vuonna 2018. Tietolinja 2019(1). Saatavilla verkossa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019041912954.
- Ilva J (2020). Suomalaisten korkeakoulujen vuosien 2016-2019 julkaisujen avoimuutta koskevia tilastotietoja. Data-aineisto. Saatavilla verkossa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020051435655.