Teksti Saila Salonen. Kuvat Saila Salonen, Tuula Hannola ja Lotta Broms.
Hyvää seuraa, herkullista ruokaa, upeat merimaisemat. Vähän punaviiniä, paljon jälkiruokia. Tiukkaa työskentelyä. Henkistä tukea, analysointia, ratkaisuja. Keskustelun ulkopuolisiin kissoihin viittaamista (Paavo, Aulis, Poitsu, Sissi ja Tupsu mainittu). Tätä oli nimistöntutkijoiden gradupaja Vuosaaren hotelli Sofiassa 10.–11.9.2015. Voiko gradun tekeminen olla enää kivempaa?
Terhi Ainialan järjestämään ja ohjaamaan gradupajaan osallistui kahdeksan nimistöä tutkivaa graduntekijää: Petra Tella, Suvi Takala, Raili Kulonen-Hendricks, Haruna Berg, Tuula Hannola, Emmi Nevalainen, Lotta Broms ja Mika Österbacka. Gradujen aiheet vaihtelivat japanilais-suomalaisten perheiden lasten nimeämisestä Imatran Tainionkosken paikannimien kansanetymologisiin tulkintoihin. Tutkielmat olivat eri vaiheissa, joistakin käsittelimme tutkimussuunnitelmaa ja toiset olivat esitarkastusvalmiita.
Työskentelimme yhtenä ryhmänä ja käsittelimme yhtä gradua aina tunnin kerrallaan. Jokaisella oli oma opponentti, joka oli paneutunut graduun tarkemmin, ja lisäksi keskustelimme tutkielmasta yleisesti. Graduntekijä sai aluksi kertoa työstään ja halutessaan pyytää kommentteja jostakin tietystä asiasta. Kommentteja ja keskustelua syntyikin mukavasti. Torstaina keskustelimme graduista viiteen asti ja lopuksi juttelimme gradunteon iloista ja suruista. Ainakin tämän gradupajan osallistujien mukaan gradunteko on pääosin iloista!
Jotta jaksaa tehdä töitä, täytyy syödä. Ja siinä olimme erittäin hyviä. Sofian ravintolan ihanat annokset hujahtivat hetkessä, ja jokunen saattoi suunnitella graduloman- siis gradupajan jatkamista ihan jo ruoan takia.
Torstai-iltana oli mahdollisuus saunoa ja uida sekä lenkkeillä Vuosaaren upeissa maisemissa. Sofian ympäristö on todella kaunista mäntymetsää ja kallioista merenrantaa, ja hyväpohjaisia lenkkipolkuja on mukava juosta. Ja ah, mikä auringonlasku! Ihan iltamyöhällä sopi vielä hyvin parantaa maailmaa ja graduja lasillisen äärellä.
Perjantaina hyvän aamiaisen jälkeen kävimme läpi vielä kolme gradua. Yhteisen kahvihetken jälkeen oli aika suunnata kotia kohti.
Gradupaja on oiva keino saada uutta vauhtia graduntekoon. Oman ja muiden gradujen käsittelyssä monet ratkaisua vailla olleet kysymykset löytävät vastauksen, ja muiden tutkielmista voi saada vinkkejä omaan työhön.
Ja aivan parasta on tietysti vertaistuki. Kukaan ei ymmärrä graduntekijää paremmin kuin toinen graduntekijä. Välillä on aivan mahtavaa, työ edistyy ja tekijä ajattelee, että tätä voisi tehdä aina. Toisinaan mistään ei tule mitään, lähdekirjat on vienyt kirjastosta joku kiusankappale ja Svinhufvud voisi polttaa Gradutakuunsa. Mutta kun kuulee, että sellaista se on joskus kaikilla, ymmärtää, että kyllä se tästä. Sen kun tekee gradun.
Saila
Gradupajan yleisnainen