Palautetietoinen hoitomalli (Feedback-Informed Treatment, FIT). Tapaustutkimus kognitiivis-integratiivisessa lyhytpsykoterapiassa.

Rutiininomaisen ja jatkuvan palautteen kerääminen potilaan voinnista ja terapiasuhteen laadusta sekä tämän tiedon hyödyntäminen on tehokas tapa parantaa psykoterapian tuloksellisuutta. Jatkuvan palautteen keräämisen on todettu vaikuttavan psykoterapian tuloksellisuuteen yhteistyösuhteen vahvistumisen sekä potilaan vaikutusmahdollisuuksien lisääntymisen kautta.

Palautetietoinen hoitomalli (Feedback-Informed Treatment, FIT) on viitekehyksestä riippumaton lähestymistapa, jonka avulla seurataan potilaan voinnin edistymistä sekä terapiasuhteen laatua. Arvioinnin lisäksi sen mittarit toimivat keskustelutyövälineinä ja niiden avulla terapeutti kehittää tapaansa keskittyä hoidon tuloksiin sekä yhteistyösuhteen vahvuuteen. Oman työn jatkuva seuraaminen on terapeutin ammatillista osaamista ja kehittymistä tukevaa. Tässä opinnäytetyössä esitellään palautetietoinen hoitomalli ja sen soveltaminen työterveydessä toteutetussa lyhytpsykoterapiassa. Tapaustutkimus osoitti hoitomallin käytön hyödyt kirjallisuuden mukaisesti.

Sanni Viljava: Palautetietoinen hoitomalli (Feedback-Informed Treatment, FIT). Tapaustutkimus kognitiivis-integratiivisessa lyhytpsykoterapiassa.

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

”Kun sanat eivät riitä” – projisoinnin kautta integraatioon

Opinnäytetyö on teoreettinen katsaus, joka tarkastelee psykoanalyyttisia käsityksiä symbolisaation kehittymisestä, sen merkityksestä mentalisaatiokyvyn muotoutumisessa ja tunnesäätelykyvyn mahdollistumisessa.  Teoriaa peilataan kliiniseen käytäntöön:  lastensuojelun korkean riskin vauvaperheiden epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivien äitien psyko – ja musiikkiterapeuttiseen kohtaamiseen ja hoitoon.  Tutkielmassa pohditaan, voiko epävakaa vanhempi saada paremmin kohdennettua tukea psykoanalyyttisen tai musiikkiterapeuttisen hoidon esiverbaalisia kehitysvaiheita tavoittavasta lähestymistavasta. Työ osoitti, että musiikkiterapeuttisen ja/tai psykoanalyyttisen vuorovaikutuksen erityispiirteet mahdollistavat todellisuutta vääristävien projektioiden (Kleinin kuvaama skitsoparanoidinen positio)  paremman tavoittamisen ja tukevat vanhemman kykyä tuoda niitä työstettäväksi. Näin potilas voi integroida niitä itseensä ja siirtyä kehityksellisesti eteenpäin.

Auli Lipponen: ”Kun sanat eivät riitä” – projisoinnin kautta integraatioon 

Psykoanalyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2022

Miten symbolinmuodostuksen käsitteen ymmärtäminen auttaa psykoterapiatyössä traumatisoituneen ihmisen kanssa?

Traumakokemuksen voi psykoanalyyttisen teorian mukaan ajatella koostuvan sisäisistä tai ulkoisista tapahtumista, jotka ovat ylittäneet mielen kykyä käsitellä niitä, lapsuuden kehityksessä tai myöhemmin elämässä. Traumakokemus on usein sanatonta ja kehollista, eikä herkästi mielen prosessoitavissa. Tutkielmassani olen tutkinut millaisia edellytyksiä kleinilainen ja postkleinilainen intersubjektiivisempi psykoanalyyttinen lähestymistapa luo työskentelylle myös sellaisten potilaiden kanssa, joiden symbolisaatiokyky on kehittymätön tai vaurioitunut trauman takia. Symbolisaatiokyvyllä tarkoitetaan kleinilaisessa psykoanalyttisessa kielenkäytössä kykyä muodostaa symboleja, joita tarvitaan tunteiden ajattelemiseen ja niiden käsittelyyn tietoisella tasolla.

Brittiläinen psykoanalyytikko Melanie Klein huomasi, että häiriö varhaisissa objektisuhteissa johti vaikeuteen symbolisoida, joka vuorollaan esti objektisuhteiden kehittymisen. Objektisuhteilla tarkoitetaan ulkoisia ja sisäisiä suhteita toisiin ihmisiin. Rajoittuneeseen symbolisaatiokykyyn liittyy vaikeus sanoittaa tunteita, eli löytää tunteille sanallisia representaatioita ja vaikeus sietää ahdistusta. Kleinilainen ja postkleinilainen teoria käsittellistää miten psykoterapeutti voi tukea potilaan kykyä symbolisoida hyväksymällä, sisällyttämällä, tunnetasolla symbolisesti käsittelemällä ja sanoittamalla potilaan dissosioituneita affekteja. Kokemus siitä, että terapeutti kestää potilaan mielen sisältöä rakentaa potilaan omaa sisällyttämiskykyä vähitellen ja vähentää potilaan tarvetta etäännyttää itseään sisällöstä dissosiaation tai projektion kautta. Hoidossa pelkkä tiedostaminen ei riitä, vaan sanoittamalla tässä ja nyt tapahtuvat uudet senhetkiset kokemukset, puretaan potilaan dissosiaatiota ja rakennetaan hänen symbolisaatiokykyään ja tunteiden kannattelukykyä. Symbolisaatiokäsitteen lisäksi kleinilaisuus tarjoaa psykoterapeutille työkaluja seuraavien käsitteiden avulla: vastatransferenssi-, projektiivinen identifikaatio, container ja sisällyttäjä/sisällytetty. Sisällytän myös Donald W. Winnicotin holding ja transitionaalitila – käsitteet, joiden soveltamisella psykoterapiassa voi kannatella potilasta, ennen kun mielen rakentumista symbolisaatiokyvyn suhteen on tapahtunut.

Samalla tapaa kuin pienen lapsen symbolisaatiokyky rakentuu vuorovaikutuksessa vanhemman kanssa, niin potilaan symbolisaatiokyky voi näin rakentua terapeutin kanssa, riittävän turvallisessa psykoterapiasuhteessa. Kleinilaisen teorian kautta voi ymmärtää traumatisoituneen ihmisen kokemusta psykoterapiassa ja trauman vaikutusta siihen, mitä psykoterapiasuhteessa käytännössä tapahtuu. Symbolinmuodostuksen käsitteen kautta näen mahdollisuuden psykoanalyyttisen psykoterapian vaikuttavuuden mittaamiseksi seuraamalla potilaan kehitystä kyvyssä erottaa sisäistä ja ulkoista maailmaa, ajatella ajatuksiaan ja löytää tunteille sanallisia representaatioita.

Anna Andersson: Miten symbolinmuodostuksen käsitteen ymmärtäminen auttaa psykoterapiatyössä traumatisoituneen ihmisen kanssa?  

Aikuisten psykoanalyyttinen yksilöpsykoterapia 2018-2022