| Yksinäisyys on moninainen ilmiö, jota voidaan lähestyä eri käsittein ja teorioin. Yksinäisyyden kokemusta voidaan tarkastella mm. sosiaalisten kontaktien puutteena ja sosiaalisena eristäytyneisyytenä, emotionaalisen yhteyden puuttumisena olemassa olevissa ihmissuhteissa tai yhteyden puutteena suhteessa omaan itseen tai maailmaan. Tässä opinnäytetyössä yksinäisyys käsitetään emotionaalisena yksinäisyytenä, joka on seurausta siitä, ettei ole toivotun kaltaisessa suhteessa toisiin ihmisiin.
Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan, miten koulutuspsykoterapiaprosessin aikana aletaan ymmärtää syömishäiriöitä sairastavan asiakkaan yksinäisyyden kokemusta, joka nousi terapiakeskusteluissa toistuvasti esiin. Tutkimusaineistona toimii yhden koulutuspsykoterapiaprosessin 24 ensimmäisen tapaamisen ääninauhat. Nauhoista poimittiin ja litteroitiin kohdat, joissa asiakas kertoo yksinäisyyden kokemuksestaan. Tarkemman tarkastelun kohteeksi valittiin ne kohdat, joissa asiakas puhuu yhdestä yksinäisyyden kokemustaan aiheuttavasta syystä, vaikeudestaan avata omaa mieltään toisille. Asiakas formuloi aiheuttavansa itse omaa yksinäisyyttään sillä, ettei päästä ketään lähelleen. Hän kuvasi rakentavansa muurin itsensä ja toisten välille ja olevansa muurin sisällä täysin yksin. Yksinäisyyden kokemusta ja oman mielen avaamisen vaikeutta tarkastellaan tässä opinnäytetyössä kiintymyssuhdeteorian, toimijuuden käsitteen sekä episteemisen luottamuksen käsitteen valossa. Asiakkaan vaikeutta avata omaa mieltään ja päästää toisia ihmisiä lähelleen nähtiin hankaloittavan hänen vältteleviä piirteitä sisältävä kiintymystyylinsä ja vaikeutensa tavoittaa omaa mieltään. Oman mielen avaamisen vaikeutta alettiin ymmärtää myös erilaisten toimijuuden esteiden kautta. Toimijuutta nähtiin rajoittavan mm. oman mielen paljastamiseen liittyvä häpeän ja haavoittuvuuden kokemus sekä pelko siitä, ettei häntä ymmärrettäisi tai haluttaisi kuulla. Psykoterapiaprosessin aikana asiakkaan toimijuus vahvistui ja hän kykeni muodostamaan sallivamman suhtautumisen oman mielen avaamiseen liittyviä tarpeitaan ja toiveitaan kohtaan, jolloin lähelle päästäminen ja sitä kautta myös yksinäisyyden kokemus helpottui. Sanna Knuts: Yksinäisyys – nälkä yhteyteen Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma, 2018-2021 |
Vastatunteet ja vastavuoroisuuden muutos psykoterapiassa
Terapeutin vastatunteet ovat terapiaprosessissa tärkeä tietolähde, ja niiden taustalla voi olla sekä asiakas- että terapeuttilähtöisiä syitä. Vastatunteet voivat olla haitallisia silloin, kun terapeutti ei pysty ymmärtämään ja käsittelemään niitä, mutta tunnistetuksi tullessaan ne voivat olla terapialle syvällisesti hyödyllisiä. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin terapiavuorovaikutuksen intersubjektiivisuuden, asiakkaan mentalisaatiokyvyn, kognitiivis-analyyttisen psykoterapiateorian mukaisten vastavuoroisten asetelmien ja terapeuttilähtöisten tekijöiden yhteyksiä terapeutin vastatunteisiin yhdellä psykoterapiatapaamisella. Lisäksi tarkasteltiin, miten terapeutin vastatunteet ja niiden muutos tulivat edelleen näkyviksi terapiavuorovaikutuksessa. Aineistona käytettiin yhden terapiatapaamisen katkelman litteroitua äänitettä, käyntimuistiinpanoja sekä terapeutin käyntiin liittyneitä tunnekokemuksia.
Tutkimuksen tulokset viittasivat siihen, että asiakkaan esimentalisoiva kokemistapa ja siihen yhdistyvä epäintersubjektiivinen relationaalinen moodi olivat yhteydessä terapeutin ärtyneeseen vastatunteeseen. Asiakkaalle tyypillisten vastavuoroisten asetelmien katsottiin selittävän hänen tapaansa tulla vuorovaikutukseen terapiassa sekä terapeutin vastatunteiden sävyä. Lisäksi terapeuttilähtöisillä tekijöillä oli vaikutusta terapeutin vastatunteiden heräämiseen ja intensiteettiin. Ärtyneessä vastatunteessa terapeutti ei pystynyt mentalisoimaan asiakasta eikä kokenut tätä kohtaan empatiaa, mikä ilmeni erityisesti terapeutin puheen prosodisissa piirteissä. Pantuaan merkille vastatunteensa terapeutti pystyi palauttamaan mentalisoivan suhtautumisen asiakkaaseen, minkä seurauksena vastatunne muuttui empaattiseksi ja kiinnostuneeksi. Empatia johti asiakkaan tunnekokemuksen äärelle ja intersubjektiiviseen vuorovaikutukseen.
Kristiina Relander: Vastatunteet ja vastavuoroisuuden muutos psykoterapiassa
Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma, 2018–2021
Muutos psykoterapiassa asiakkaan kokemana
Läpi eri terapiasuuntausten psykoterapiatutkimuksessa on havaittu, että tietyt tekijät ovat yleisesti muutosta tuottavia ja yhteisiä eri terapiasuuntauksille (common factors). Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan tapaustutkimuksena sitä, mikä asiakkaan itsensä mielestä tuotti muutosta hänen psykoterapiassaan. Koulutusterapia koostui 28 tapaamisesta. Aineistona toimi psykoterapian jälkeen tehty haastattelu, joka toteutettiin Psychotherapy outcome interview schedule -haastattelukysymyksillä (POISE). Aineisto analysoitiin temaattisella sisällönanalyysillä.
Tuloksissa tuli selkeästi esiin asiakkaan omien ominaisuuksien vaikutus, kuten asiakkaan oma motivaatio, terapiaan sitoutuminen, työskentelyhalukkuus sekä asiakkaan oma toimijuus, minäpystyvyys ja itsereflektointi. Allianssi eli terapeutin ja asiakkaan välinen yhteistyösuhde oli toinen merkittävä muutosta tuottava tekijä. Konkreettisempina tekijöinä esille tuli ajatusmallien kyseenalaistaminen ja muokkaaminen ja terapian ulkopuoliset tekijät.
Maarit Grönroos: Muutos psykoterapiassa asiakkaan kokemana
Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma (nuoret ja aikuiset), 2018-2021
Terapiasuhteen syvyyden kokemus psykoterapiassa
Alustavan tutkimusnäytön mukaan terapiasuhteen syvyyden kokemus vaikuttaa positiivisesti psykoterapian tuloksellisuuteen. Tämän lopputyön tavoitteena oli selvittää tekijöitä, jotka liittyvät terapiasuhteen syvyyden kokemukseen asiakkaalla.
Aineisto koostui kahden terapia-asiakkaan kertaviikkoisten tapaamisten äänitteistä noin kahden kuukauden ajalta. Mittarina käytettiin terapiasuhteen syvyyttä kartoittavaa RDFS-lomaketta, jonka asiakkaat täyttivät jokaisen istunnon jälkeen. Kyselylomakkeiden perusteella tarkastelun kohteeksi valikoitui molemmalta asiakkaalta terapiasuhteen syvyyden kannalta pinnallisin ja syvin tapaaminen. Nämä istunnot litteroitiin, ja istunnoista otettiin tarkastelun kohteeksi erityisesti niiden alku. Litteraatioiden analyysissä huomiota kiinnitettiin terapiasuhteen syvyyden käsitettä määrittävien tekijöiden esiintymiseen suhteessa vuorovaikutuksellisiin tekijöihin, minkä lisäksi asiakkaiden tapaamisia verrattiin keskenään.
Tutkimustuloksista ilmeni, että syvällisissä tapaamisissa fokus oli asiakkaan omassa mielessä ja itselle merkityksellisissä asioissa, terapeuttinen vuorovaikutus oli spontaania ja vapaata valmiista vuorovaikutusmallista, terapiasuhteen laatu oli lämmin, empaattinen ja hyväksyvä ja asiakas otti riskejä. Pinnallisissa tapaamisissa fokus oli asiakkaan oman mielen sijaan ulkoisissa tekijöissä ja asiakasta ohjasi jokin totunnainen tapa asettua vuorovaikutukseen, terapiasuhteen laatu ei ollut yhtä luottavainen eikä lämmin eikä asiakas ottanut yhtä paljon riskejä. Asiakkaiden kokema keskimääräinen terapiasuhteen syvyys valitulla aikavälillä asettui eri tasolle toisiinsa nähden. Kartoittamalla terapiasuhteen syvyyttä ja pyrkimällä parantamaan sitä olisi mahdollisuus vaikuttaa myönteisesti psykoterapian vuorovaikutukseen, kulkuun ja mahdollisesti terapian tuloksellisuuteen.
Shirin Hotta: Terapiasuhteen syvyyden kokemus psykoterapiassa
Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma, 2018–2021
Musiikillinen psykoterapeuttinen ymmärrys voi auttaa traumojen hoidossa pakolaistyössä
Tutkielma tarkastelee musiikin, kielen ja trauman suhdetta psykoanalyysin teorian muodostuksessa ja käytännön psykoterapiatyön sovelluksissa. Tutkielmassa käsitellään erilaisia pelkojen ja traumojen muuntumisia musiikissa, äänissä ja psykoterapiassa teoreettisesta ja kliinisestä näkökulmasta. Tutkimuksen menetelmällisiä viitekehyksiä ovat hermeneuttinen fenomenologia ja psykoanalyysi. Aihetta lähestytään subjektiivisen kokemuksen lähtökohdista, miten kokemus äänistä ja ihmisistä psykoterapiassa voi trauman myötä muuttua. Aihetta käsitellään psykoanalyysin objektisuhdeteorioiden valossa, mutta myös yhteiskunnalliselta tasolta, miten pelot voivat vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen esimerkiksi tiedostamattomina fantasioina. Esimerkkeinä ovat historialliset tapahtumat, kuten sota, kidutus, väkivalta, poliittinen sorto ja pakolaisuus. Erityisesti tutkielma perehtyy vakavasti traumatisoituneiden pakolaisten, kuten kidutusten uhrien, psykoterapiaan ja traumoihin kirjoittajan aiemman tutkimuksen ja kliinisen kokemuksen pohjalta (Alanne 2010; 2013; 2014; 2019).
Trauman vaikutusta psykoterapiaan sekä transferenssin muotoutumiseen tulkitaan lisäksi modernin neurobiologisen tutkimuksen ja teorioiden valossa traumoista, äänistä, taiteesta ja musiikista. Tutkielma pyrkii avaamaan psykoanalyysin kliinisiä ja teoreettisia näkemyksiä liittyen erityisesti musiikkiin ja taiteeseen. Aiempia teorioita ja käsityksiä arvioidaan uuden kliinisen, aivo- ja teoreettisen tutkimuksen näkökulmista. Tutkielma asemoituu psykoanalyyttisen käsitteiden tutkimuksen ja soveltavan taiteiden tutkimuksen alueille painottuen kuitenkin niiden avaamien merkitysten tutkimiseen kliinisen psykoterapian kannalta. Lisäksi tutkitaan psykoanalyysin soveltamismahdollisuuksia pakolaisten ja maahanmuuttajien kanssa tehtävään työhön esimerkiksi toiminnallisten menetelmien ja taiteen yhteydessä. Tutkija on osallistunut aiemmin asiantuntijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) PALOMA-projektiin ja ollut mukana kirjoittamassa Pakolaisten mielenterveyden tukeminen Suomessa -käsikirjaa (Castaneda ym. 2018). Tutkielma Transformations of fear and trauma through music in life and psychotherapy perustuu lokakuussa 2018 International Federation of Psychoanalytic Societies:n (IFPS) Forumissa Firenzessä Italiassa tutkijan pitämään vertaisarvioituun esitelmään, joka oli Benedetti-Conci palkintoehdokas.
Tiivistelmä
Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden psykoterapiassa musiikilliset kokemukset ja mielikuvat voivat tuoda esiin musiikin positiivisten vaikutusten, kuten rentoutuminen, rauhoittuminen ja tietoisuuden kasvamisen lisäksi pelkoa ja kauhua, jotka liittyvät traumaattisiin kokemuksiin. Väkivallan pelko ja traumaattiset kokemukset voivat siirtyä sukupolvelta toiselle musiikin ja äänien välityksellä, jolloin ne toimivat unohtamisen ja kieltämisen välineinä muistamisen sijasta. Sortavassa yhteiskunnassa musiikki ja taide voivat olla kuin päiväunelmia; kokonaan positiivisia äänellisiä kaikuja muistoista ilman syvällistä merkitystä ja menneisyyttä. Silloin musiikki voi toimia regressiivisenä ja defensiivisenä historian unohtamisen keinona. Terapiassa musiikki voi olla muuntuva kohde ja analyyttinen kolmas musiikillisissa assosiaatiossa, tiedostamattomissa fantasioissa ja mielikuvissa. Asiakkaiden kokemuksia voidaan ymmärtää elämän ääninä ja puheena psykoterapiassa sekä analysoida presentaationaalisina ruumiillisina ja myös representaationaalisina, symbolisena ja metaforisena, tietämisenä, musiikista ja traumoista.
Avainsanat: psykoanalyysi, musiikkipsykoterapia, fantasia, pakolaiset, kidutus, kulttuuri
Abstract
In psychotherapy of refugees and asylum seekers, musical experiences and imagery may arise fear and terror that relate to the traumatic experiences in addition to the positive relaxing, calming and awareness increasing effects of music. The fear of violence and the traumatic experiences of loss transfer over generation in music and sounds as a way of forgetting and denying instead of remembering. Under the oppressive society music and arts may be like daydreams; all positive reverberations of sounds without a deep meaning and past. Thus, music may work as a regressive and defensive means of forgetting the history. In therapy, music can be a transformational object and an analytic third in musical associations, phantasies, and imagery. Clients may be understood and analyzed according to presentational knowing of embodied experiences as well as representational symbolic and metaphoric knowing of music and trauma as sounds and speech of life in psychotherapy.
Keywords: psychoanalysis, music psychotherapy, fantasy, refugees, torture, culture
Sami Alanne: Transformations of fear and trauma through music in life and psychotherapy
Psykoanalyytikko-psykoterapeutti-psykoterapeuttikouluttajakoulutus 2017-2021
Toiveikkuuden lisääminen ja ylläpitäminen kognitiivisessa psykoterapiassa
Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan, miten toiveikkuutta voidaan lisätä ja ylläpitää kognitiivisessa psykoterapiassa. Pitkittäistutkimuksen kohdehenkilönä on asiakas, jonka terapian tavoitteena on lisätä toiveikkuutta ja siten myös jaksamista. Tutkimus on kohteena olevan ilmiön sekä tutkimuskysymyksen ja -aineistonsa perusteella laadullinen tutkimus.
Tutkimus on toteutettu seurannalla, jossa tutkimusaineistona ovat tapaushenkilön terapiaa koskevat istuntomuistiinpanot ja pohdintatehtävät vuoden ajalta. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti tulevaisuuteen liittyvien ajatusten ja toimintojen ilmaisujen esiintyvyyttä. Lisäksi tutkimusaineistona on toiveikkuusasteikko, jota on käytetty terapian alussa, puolen vuoden ja yhden vuoden kohdalla osoittamaan tapahtuneita muutoksia toiveikkuudessa, ja päättövaiheessa tehdyt kartoitukset psykologisista voimavaroista.
Tutkimuksessa kuvataan tapaushenkilön toiveikkuudessa tapahtunutta muutosta ja muutokseen vaikuttaneita tekijöitä. Kognitiivisen psykoterapian menetelmien avulla on käsitelty haitallisia uskomuksia ja toimimattomia käyttäytymismalleja, jotka ovat aiheuttaneet ja ylläpitäneet toivottomuutta. Toivottomuudesta johtunut epäonnistumisen välttely on vähentänyt tavoitteellista toimintaa ja ylläpitänyt negatiivisia ajatuksia ja murehtimista.
Tutkimuksen perusteella terapeuttisella allianssilla on keskeinen merkitys toiveikkuuden vahvistumisessa. Luottamuksellinen terapiasuhde auttaa merkittävästi toiveikkuuden kannalta optimaalisen ilmapiirin muodostumista. Skeematerapian työtavat ovat edesauttaneet toiveikkuuteen liittyvien tekijöiden käsittelyä. Tapaushenkilö on kyennyt moodityöskentelyn ja tilanneanalyysin avulla tiedostamaan suojautuvan moodinsa ja minäskeemaan liittyvien ydinuskomusten haitallisen vaikutuksen omaan toimintaansa. Korjaavalla mielikuvatyöskentelyllä hän on pystynyt omaksumaan myönteisen minäskeeman ja uuden toimintamallin, jossa huomioi omat tunteensa ja tarpeensa. Toiveikkuuden kasvu on lisännyt tulevaisuudensuunnittelua ja tavoitteellista toimintaa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tapaushenkilön itsemyötätunto on vahvistunut ja hänen itseensä liittyvät ajatukset ja tulevaisuutta koskevat suunnitelmat sekä tulevaisuuteen liittyvät toiminnot ovat muuttuneet terapian aikana myönteisimmiksi.
Tuija Kannisto-Karonen: Toiveikkuuden lisääminen ja ylläpitäminen kognitiivisessa psykoterapiassa
Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021
Bionin filosofinen psykoanalyysi: näkökulmia psykososiaalisen auttamistyön kielipeleihin
Työssä tarkastellaan Wilfred R. Bionin (1897–1979) psykoanalyyttista teoriaa ja hänen psykoosikäsitystään. Normaaleissakin kieliympäristöissä voi Bionin katsannossa esiintyä psykoottisia elementtejä – ikään kuin ihmismielen suorittamassa kypsyttelyssä raakileiksi jääneitä partikkeleita (Bion: beta-elementit).
Bionin käsitys psykoosin luonteesta poikkeaa tasodiagnostisesta valtavirrasta, jossa psykoosi mielletään neuroosi- ja rajatilatasoisten häiriöiden ”takana”, normaaliudesta täysin erillään olevana tilana.
Työssä analysoidaan em. Bionin teoriaan nojautuen eräiden, alun perin autoteollisuuden laatupiireistä peräisin olevien laatutyön ja kehittämistoiminnan käsitteiden asemaa psykososiaalisen auttamistyön kieliympäristöissä.
Johtopäätöksenä esitetään, että vieraasta kieliympäristöstä peräisin olevat käsitteet saattavat toimia Bionin beta-elementtien tavoin ajatteluprosessia häiritsevinä tekijöinä. Johtopäätös on henkilökohtaiseen työkokemukseen sekä teoreettiseen analyysiin perustuva hypoteesi, ja vaatisi tuekseen empiiristä jatkotutkimusta. Tutkimusmetodeista diskurssianalyysi vaikuttaa luontevimmalta jatkotutkimuksen lähestymistavalta.
Kieliympäristöjen yleistä luonnetta ja suhdetta Bionin teoriaan jäsennetään Ludwig Wittgensteinin (1889–1951) kielifilosofian avulla, käyttäen hänen myöhäisvaiheen filosofiassaan esiintyviä kielipelin ja perheyhtäläisyyden käsitteitä.
Vesa Salmi: Bionin filosofinen psykoanalyysi: näkökulmia psykososiaalisen auttamistyön kielipeleihin.
Psykoanalyyttisen yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018–2022
iCBT for Bulimia – Review of literature
Cognitive-behavioral therapy (CBT) is the most studied form of psychotherapy and is also considered the “gold standard” and the evidence-based treatment of choice for treatment of bulimia (BN). Internet-based delivery expands the reach of CBT and addresses several barriers associated with face-to-face treatments.
The existing literature on internet-based treatment for BN was reviewed. Nine studies using iCBT including patients with diagnoses of BN or subthreshold BN/EDNOS-BN were examined in detail. The sample sizes ranged from 62 to 214 adult, predominantly female participants. The average age of the participants ranged from 22.3 to 35.5 years. All studies used different iCBT programs varying between 8 weeks and 7 months. The follow-up periods varied from end of the treatment to 18 months. Dropout rates averaged from 5% during treatment to 49 % at follow-up.
Based on the reviewed studies, iCBT seems to have meaningful clinical efficacy and can be seen as a probably efficacious treatment for treating adults with BN or subthreshold BN. Although promising, the results must be interpreted with caution since there are several methodological limitations: the limited amount of studies implementing various methods and programs labeled under the same term of iCBT and using a variety of assessment methods. The comparability of these results is unclear. In summary, the empirical evidence for the effectiveness is still limited.
Katarina Meskanen: Guided Internet-delivered Computer-assisted Cognitive-Behavioral Therapy (iCBT) for Bulimia Nervosa (BN) – Review of literature
Kognitiivis-integratiivinen yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021
Haastaminen psykoterapiavuorovaikutuksen resurssina
Kognitiivisen psykoterapian tehtävänä on auttaa asiakkaita tunnistamaan ja muuttamaan huonovointisuutta ylläpitäviä haitallisia uskomuksia ja toimimattomia ajattelumalleja. Muutoksen edellytyksenä on, että asiakas kokee terapiassa tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi, mutta sen lisäksi tarvitaan keinoja, joilla voidaan horjuttaa asiakkaan haitallisia uskomuksia ja toimintatapoja. Terapeutti voi haastaa asiakasta tarkastelemaan ajatuksiaan vaihtoehtoisista näkökulmista ja auttaa tätä tunnistamaan omassa ajattelussaan ilmeneviä vinoumia ja ristiriitaisuuksia.
Tässä työssä tarkastellaan haastamista vuorovaikutuksen näkökulmasta. Työn tarkoituksena on tutkia erilaisia tapoja, joilla psykoterapeutti haastaa asiakkaiden ajattelutapoja ja uskomuksia. Tutkimuksessa käytetään keskustelunanalyyttista lähestymistapaa ja tarkastellaan sen avulla lyhyitä otteita kognitiivisesta terapiasta kahdelta terapeutti-asiakasparilta.
Työssä kuvataan, että haastaminen on moniulotteinen ilmiö, jota voidaan terapiassa toteuttaa usealla erilaisella vuorovaikutuksellisella teolla. Työssä osoitetaan, että haastaminen toteutuu terapiassa parhaimmillaan yhteistyötä tukevalla tavalla, ja että terapeutti voi onnistua haastavilla vuoroillaan horjuttamaan asiakkaiden uskomuksia tai houkuttelemaan heitä tarkastelemaan vaihtoehtoisia näkökulmia. Haastaminen on yksi keskeinen terapiavuorovaikutuksen keino, ja sen tutkiminen on tärkeää, jotta voidaan tunnistaa niitä tapoja, joilla terapeutit vastaavat asiakkaan puheeseen ja pyrkivät terapian tavoitteisiin.
Riitta Ronkainen: Haastaminen psykoterapiavuorovaikutuksen resurssina
Kognitiivis-integratiivinen koulutusohjelma 2018-2021
”Han läser mig som en spegel” – integration av kognitiva psykoterapimetoder som stöd för det psykiska välmåendet hos äldre närståendevårdare till minnessjuka: Presentation av en artikelsökning samt en fallstudie i ämnet.
Äldre närståendevårdare till minnesjuka partner är en växande grupp som gör ett betydande samhällsarbete. Närståendevårdare uppger mer depression, stress och börda än kontrollgrupper. För att stöda dessa behövs insatser som är flexibla, ekonomiskt realistiska och effektiva. Integrerade kognitiva terapimetoder har visat sig lämpliga för geropsykoterapi. Äldre personer är mer känsliga för medicinbiverkningar och gynnas av behandlingsmetoder som stöder funktionsförmågan och känslan av autonomi. Det är därför rimligt att utvärdera möjligheterna för en bredare användning av psykoterapi.
I examensarbetet redogörs för de artiklar på MEDLINE (ProQuest) från tiden 3/2016-3/2021, som behandlar kognitiva terapimodellers effekt på depression, ångest, stress, subjektivt upplevd börda, och livskvalitet, hos närståendevårdare till minnessjuka. Användningen av integrerade kognitiva metoder belyses även via en fallstudie med en äldre närståendevårdare.
Artikelsökningen visade att integrerade kognitiva psykoterapimetoder har effekt på närståendevårdares depression, stress, och börda, medan effekten på ångest eller livskvalitet är varierande. Andra mätare kunde vara lämpligare med hänsyn till närståendevårdararbetets natur som präglas av sorgearbete och nyorientering. Då gruppterapi, korta terapier, samt terapier handledda av andra än psykoterapeuter visade sig vara gynnsamma, öppnas möjligheterna för en konstnadseffektiv och användarvänlig trappstegsmodell. Där kunde lindrigare fall hänvisas till handledd kognitiv nätterapi, svårare till gruppterapi med varierande handledare, och de svåraste fallen till individuell terapi med psykoterapeut. Mer forskning om specifika geriatriska terapibehov och eventuella biverkningar behövs dock.
Jessica Löf: ”Han läser mig som en spegel” – integration av kognitiva psykoterapimetoder som stöd för det psykiska välmåendet hos äldre närståendevårdare till minnessjuka: Presentation av en artikelsökning samt en fallstudie i ämnet.
Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021