Kuukausi: marraskuu 2022

Julkaistu

Täydellisestä onnistumisesta tunteiden hyväksymiseen – perfektionismin muutos kognitiivis-analyyttisessa lyhytpsykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan sitä, miten potilaan kokemus omasta perfektionismistaan muuttuu kognitiivis-analyyttisessa lyhytpsykoterapiassa. Tarkastelu tapahtuu perfektionismin hoitoon keskittyneen 16 käyntikertaa kestäneen lyhytpsykoterapiajakson ensimmäisen ja viimeisen käynnin analysoinnista. Potilaan kokemuksen muutoksen lisäksi tarkastellaan tapahtuneen muutoksen laatua pois potilaan aluksi kokemasta haitallisesta perfektionismista: tapahtuuko muutos kohti perfektionismista luopumista vai hyvälaatuisen perfektionismin suuntaan?

Opinnäytetyön tulosten valossa näyttäisi siltä, että kognitiivis-analyyttisella lyhytpsykoterapialla saavutetaan muutosta potilaan koetussa perfektionismissa. Lisäksi työn mukaan muutos ei tarkoita perfektionismista luopumista vaan sen muuttumista hyvälaatuisen perfektionismin suuntaan. Muutos on merkityksellinen etenkin, kun otetaan huomioon haitallisen perfektionismin yhteys psyykkiseen oireiluun. Tässä työssä ilmiötä on kuitenkin tarkasteltu vain yhden tapausesimerkin kautta, joten laajamittaisempaa tutkimusta aiheesta kaivataan.

Johanna Saariluoma: Täydellisestä onnistumisesta tunteiden hyväksymiseen – perfektionismin muutos kognitiivis-analyyttisessa lyhytpsykoterapiassa

Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

”Huijarit” työelämässä. Kognitiivisen lyhytpsykoterapian vaikutuksia tutkijan käsitykseen itsestä.

Tiivistelmä

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin työelämässä esiintyvää populääriä ilmiötä, huijarisyndroomaa kognitiivisen psykoterapian käsittein ja tutkittiin terapeuttista muutosta itseä koskevissa näkemyksissä ja oiretasolla. Tutkimuksessa keskityttiin skeemateorian avulla siihen, miten huijarisyndrooma on syntynyt yhden tutkimustyötä tekevän terapia-asiakkaan kohdalla ja siihen, miten näkemys itsestä muuttuu lyhytpsykoterapeuttisen hoidon kuluessa sekä laadullisesti asiakkaan kuvaamana että oiretasolla mitattuna. Aineisto sisälsi litteroituja videotallenteita terapiaistunnoista 8-11/12, muistiinpanoja, skeemapiirroksen, sekä BDI- ja tavoitemittarin.

Tutkimusten mukaan huijarisyndroomaa ei ole diagnosoitu, mutta sen on osoitettu liittyvän etenkin keinoksi hallita ahdistusta, sekä masennukseen. Sen yhteys työkykyyn sai tukea aiemmista tuloksista esimerkiksi vahingollisen uuvuttavan perfektionismin kautta, jonka tarkoitus on pyrkiä olemaan mahdollisimman erilainen kuin esimerkiksi kritisoitu lapsi. Huijarisyndroomasta kärsivän henkilön on tyypillisesti vaikeaa ottaa omakseen hyvääkään palautetta, sillä hän selittää onnistumiset pois itsestä ja tulkitsee kritiikin epäonnistumiseksi kärsimystä aiheuttavalla tavalla. Lisäksi hän asettaa itselleen ylikorkeita tavoitteita, ja toisin kuin tarkoituksenmukaisessa perfektionismissa, kokee epäonnistumisen arvottomuutena.

Huijarisyndrooman hoitoa on tutkittu melko vähän. Skeemamalli, erityisesti skeemapiirros, toimi hyvin huijarisyndrooman käsitteellistämisessä ja muutosprosessin konkretisoimisessa. Muutosta itseä koskevissa näkemyksissä tutkittiin Innovative Moments -mallin avulla, jossa merkityksellisiä muutoksen hetkiä jaettiin viiteen eri kategoriaan tarkastelemalla litteroituja terapiadialogeja. IM-malli toimi hyvin asiakkaan kokemuksen kuvaamisessa yhdistettynä skeematerapian käsitteisiin. Muutos kuvautui eniten itseä reflektoivalla ja metakognitiivista ajattelua edellyttävällä tasolla, joissa hetkissä esiintyi tiedostamista, ymmärrystä ja uudelleen muotoiluja itseä koskevissa näkemyksissä huijarina. Näissä hetkissä maladaptiiviset skeemat muuttuivat adaptiivisempaan suuntaan, mikä kuvautui muutoksina myös toiminnassa. Oiremittareina toimi asiakkaan kanssa sanallistetut lyhytterapiatavoitteet sekä mielialamittari BDI. Alku- ja loppuarviointien perusteella myös oiretason selkeää muutosta tapahtui koskien armotonta vaativuutta ja kohtuutonta itsekritiikkiä, lisäksi mieliala koheni hieman. Kaikkiaan mittarit tukivat toisiaan, mutta muutos kokemuksessa tavoitettiin parhaiten asiakkaan puheessa ja muutos oireilussa yksilöllisesti laaditussa tavoitemittarissa, jossa asiakkaan toive psykoterapialle ja kokemus oli keskiössä.

Hoitosuositukset skeemamallin hyödyntämisessä huijarisyndrooman fokusoidussa, lyhytterapeuttisessa hoidossa vaativat jatkossa lisää tutkimuksia. Huijarisyndrooman terapeuttisella hoidolla on merkittävää vaikutusta tutkijan työkykyyn. IM-mallin kaltaista menetelmää hyödyntävä laadullinen tutkimus huijarisyndroomalle ominaisten skeemojen muutoksissa on samaten suositeltavaa.

Sannamari Ahola: ”Huijarit” työelämässä. Kognitiivisen lyhytpsykoterapian vaikutuksia tutkijan käsitykseen itsestä.

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapiakoulutusohjelma 2019 – 2022

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
Julkaistu

Terapeuttinen muutos nuoren, viiltelevän masennuspotilaan terapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin masentuneen, viiltelevän, nuoruusikäisen naispotilaan terapiassa esiin nousseita keskeisiä ongelmallisia kokemuksia ja niissä tapahtunutta terapeuttista muutosta. Aineistona oli 21 käynnin kognitiivisen, skeematerapeuttisesti orientoituneen psykoterapian nauhoitetut, litteroidut käynnit. Muutosta tarkasteltiin laadullisesti integratiivisella assimilaatioanalyysi-muutosmallilla, ja mittarina oli APVS-asteikko (Assimilation of Problematic Voices).

Assimilaatiomallin mukaan potilas etenee vaiheittain ja jatkumolla ongelmallisten kokemustensa käsittelyssä. Tavoitteena on ongelmallisten kokemusten assimilaatio, joka mallin ääniversiossa tarkoittaa ongelmallisten (ei-dominanttien) äänten liittymistä vallitsevaan, assimiloiduista (dominanteista) äänistä koostuvaan ääniyhteisöön.

Esiin nousi potilaan vaativuuden ja hyväksyvyyden välinen ristiriita ja yksin pärjäämisen ja tarvitsevuuden välinen ristiriita sekä niihin liittyvät dominantit ja ei-dominantit äänet. Assimilaatio eteni APVS-asteikon tasolta 1 tasolle 4 eli ei-toivottujen ajatusten tasolta ymmärryksen/näkemyksen tasolle. Terapian myötä potilas pystyi suhtautumaan hyväksyvämmin ja vähemmän vaativasti sisäisiin kokemuksiinsa ja suhtautumaan myös tarvitsevuuteensa hyväksyvämmin. Olennaista assimilaation etenemiselle vaikutti olevan se, että potilas pystyi kohtaamaan omaan elämänhistoriaansa liittyvät vaikeat kokemukset. Assimilaation edetessä potilaan kaksi ongelmallista teemaa myös linkittyivät toisiinsa.

Miia Raivio: Ongelmallisissa sisäisissä kokemuksissa tapahtuneen muutoksen tarkastelu nuoren, viiltelevän masennuspotilaan terapiassa

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

Nuorten kokemuksia kognitiivisesta etäpsykoterapiasta: Mitä eroa on lähi- ja etätapaamisten välillä?

Tiivistelmä
Kognitiivisen psykoterapiakoulutuksen lopputyöni tarkoituksena on selvittää laadullisella haastattelututkimuksella nuoruusikäisten (16-18-vuotiaiden) asiakkaiden kokemuksia ja näkemyksiä etävideoyhteydellä toteutetusta kognitiivisesta koulutuspsykoterapiasta, johon sisältyi myös lähitapaamisia.
Haastattelin puolistrukturoidusti neljää koulutuspsykoterapia-asiakastani. Kolmen asiakkaan terapiat kestivät 20-24 kertaa ja yhden 68 kertaa. Tapaamiset olivat pääosin kertaviikkoisia. Kolmen asiakkaan kohdalla psykoterapia oli alkanut lähitapaamisilla ja yhden kohdalla lähitapaamisia oli vasta psykoterapian loppuvaiheessa. Etätapaamisiin siirtymisen syynä oli COVID-19-pandemian aikaiset rajoitukset. Litteroiduista haastatteluista tunnistin kahdeksan teemaa: preferenssi etä- ja lähitapaamisten välillä, etätapaamisten tekninen toteutus, tapaamisten yksityisyys (kuulevatko muut/kuinka vapaasti pystyy puhumaan asioista), COVID-19-pandemian aiheuttamat poikkeusolosuhteet, psykoterapian sovittaminen arkeen, turvallinen olo ja luottamus psykoterapiasuhteessa, muut vuorovaikutukselliset ilmiöt psykoterapiassa, etätapaamisten terapeuttiset vaikutukset.
Kaikki asiakkaat kokivat lähitapaamiset varsinkin psykoterapian alussa tärkeiksi luottamuksen muodostumisessa. He kokivat olennaiseksi sen, että he aistivat terapeutin koko olemuksen, katsekontaktin ja eleet. Kahden nuoren kokemuksissa etäpsykoterapiasta keskeisenä heikkoutena nousi esille se, että he kokivat jossain määrin vaikeaksi puhua herkistä aiheista ja ilmaista tunteitaan kotiympäristössä, varsinkin jos muita perheenjäseniä oli kotona. Yksi asiakkaista oli myös kokenut etätapaamisissa terapeutin todella olevan etäällä ja kykenemätön lohduttamaan tarvittaessa. Hyvänä puolena etäpsykoterapiassa kaikki kokivat sen, että siirtymiset vastaanoton ja kodin/koulun välillä jäivät pois.
Videovälitteisessä etäpsykoterapiassa terapeutin on hyvä lähitapaamisia enemmän olla tietoinen, ja mahdollisesti jopa korostaa, non-verbaalista viestintäänsä sekä aktiivisemmin kysyä asiakkaan kokemuksesta ja ilmeiden, eleiden, asennon merkityksestä. Ehkä vielä tärkeämpää etätapaamisilla kuin lähitapaamisilla on pyytää aktiivisesti asiakkaalta palautetta terapiasta ja vuorovaikutuksesta varsinkin, jos etäpsykoterapia on asiakkaalle uutta.

Emma Savilahti: Nuorten kokemuksia kognitiivisesta etäpsykoterapiasta: Mitä eroa on lähi- ja etätapaamisten välillä?

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

Använding av associativa kort enligt See far traumabearbetningsmetoden och psykoterapeutisk förändring i kognitiv-analytisk psykoterapi

Slutarbetet undersöker vad som händer i processen under en terapitimme då man använder sig av associativa kort enligt See far traumabearbetningsmetoden för att behandla traumaminnen, vad för speciellt det kan tillföra förändring i kognitiv-analytisk psykoterapi (KAT) och hur det kan förstås med KAT-teori. Detta görs genom att granska tidigare forskning och litteratur som kan förklara fenomenet samt genom att belysa det med tre vinjetter från kliniskt psykoterapiarbete. Arbetet visar att See far metoden berikar uttryck, accelererar den fria associationen och hämtar lekfullhet och lek till psykoterapiprocessen. Terapeutisk förändring verkar ske genom utveckling av den själviakttagande positionen, där en ökande självempati verkar vara centralt. Terapeutisk förändring verkar också ske genom kroppsliga processer som sker även före medveten utveckling av den själviakttagande positionen samt genom processen genom vilken klientens unika betydelser hen tillskriver ting, händelser, känslor och tankar blir tydliga för klienten och terapeuten och förändras då den själviakttagande positionen förändras

Marina Lindholm: Användning av associativa kort enligt See far traumabearbetningsmetoden och psykoterapeutisk förändring i kognitiv-analytisk psykoterapi

Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma, 2019-2022

Julkaistu

Tunneyhteyden havaitseminen psykoterapiaprosessin aikana – liike puheesta tunteen tasolle

Opinnäytetyössä tarkastellaan asiakkaan tunnetyöskentelyä ja mielen liikkumista KAT 16 kerran lyhytpsykoterapian aikana. Lyhytpsykoterapiaa seurataan siitä näkökulmasta, miten psykoterapian aikana puhe siirtyy tunteen tasolle. Tällä tarkoitetaan sitä, miten potilas terapian aikana luo yhteyttä omiin tunteisiinsa ja miten tämä yhteys tunteisiin kehittyy psykoterapian aikana. Aineisto koostuu psykoterapiatapaamisten nauhoitteista sekä näiden litteraatioista. Asiakkaan tunnetyöskentelyä havaitaan sekä Leimanin metamallin että assimilaatiomallin, (APES) mallin mukaisesti. Psykoterapian aikana Ninan tunnetyöskentelyssä tapahtui huomattavaa liikettä. Psykoterapian alussa Ninan tunteet olivat epämääräisiä ja negatiivissävytteisiä, vastaten APES tasoa 1-2. Psykoterapian edetessä Nina sai kiinni yksinäisyyden tunteesta, empatiasta, sekä onnistui luomaan uutta yhteyttä itseensä sekä omaisiinsa. Ninan yhteys omiin tunteisiin ja kokemus näistä liikkui terapian aikana APES asteikolla tasolta 1-5. Nina osaa terapian loppukäynneillä kuvata tunnetiloja. Hän ymmärtää myös mistä tunteet johtuvat sekä osaa kuvailla vaihtoehtoisia tapahtumia tunne näkökulmasta, vastaten APES tasoa 5. Metamallin mukaan Nina siirtyy psykoterapian aikana objektipositiosta ongelmiensa suhteen, ainakin osittaiseen subjektipositioon. Nina osaa terapian loppukäynneillä havainnoida itseään neutraalimmalla tavalla, kuin psykoterapian alkukäynneillä.

Carita Wasastjerna: Tunneyhteyden havaitseminen psykoterapiaprosessin aikana – liike puheesta tunteen tasolle

Kognitiivis-analyyttinen                                                                                                                   yksilöpsykoterapeuttikoulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

”Se mun fundamentti ristiriita on, et mut on niinku tulkittu pahaksi”– Terapeuttinen muutos korjaavassa mielikuvatyöskentelyssä

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin korjaavan mielikuvatyöskentelyn myötä tapahtunutta terapeuttista muutosta. Terapeuttinen muutos hahmotettiin muutoksena potilaan tunnekokemuksissa ja uskomuksissa. Työssä tutkittiin, lähtevätkö asiakkaan tunnekokemukset korjaavan mielikuvatyöskentelyn myötä muuntumaan tunteiden vaiheittaisen muuntumisen prosessin mukaisesti. Lisäksi tutkittiin, johtaako muutos tunnekokemuksissa muutoksiin kognitiivisissa merkitysrakenteissa, kuten uskomuksissa.

Tutkimuksen kohteena oli yhden pitkän koulutuspsykoterapian aikana toteutettu korjaavan mielikuvatyöskentelyn prosessi. Tutkimusaineistona oli koulutusterapia-asiakkaan tapaamisten nauhoituksista tehdyt litteroinnit, terapeutin muistiinpanot ja terapian aikana tehdyt käsitteellistämiset. Mielikuvatyöskentelyn myötä tapahtunutta terapeuttista muutosta tarkasteltiin laadullisen sisältöanalyysin keinoin.

Asiakkaan tunnekokemuksissa tapahtui odotetun kaltainen muutos, missä tämän tunnekokemukset muuntuivat sekundaarisesta eriytymättömästä kärsimyksestä primaareiksi maladaptiivisiksi tunteiksi ja lopulta primaareiksi adaptiivisiksi tunteiksi. Myös asiakkaan uskomusjärjestelmissä tapahtui korjaavan mielikuvatyöskentelyn myötä muutosta, etenkin ydinuskomuksissa.

Tämä opinnäytetyö vahvistaa skeematerapian viitekehyksessä esitetyt olettamukset siitä, että korjaava mielikuvatyöskentely on tehokas keino tunnekokemusten ja ydinuskomusten muovaamiseen. Työ antaa myös osaltaan vastauksia siihen, miten ja miksi korjaava mielikuvatyöskentely toimii. Se auttaa ymmärtämään korjaavan mielikuvatyöskentelyn myötä tapahtunutta terapeuttista muutosta tunteiden muuntumisen vaiheittaisen prosessin kautta. Tämän opinnäytetyön tulokset todentavat tiettävästi ensimmäistä kertaa tunteiden muuntumisen prosessin tapahtuvan korjaavan mielikuvatyöskentelyn prosessissa. Tämä antaa lisätukea oletukselle siitä, että tunteiden muuntumisen prosessi voi olla universaali, eri terapeuttisten viitekehysten tuloksellisia terapioita yhdistävä, prosessi.

Saara Halme: ”Se mun fundamentti ristiriita on, et mut on niinku tulkittu pahaksi”– Terapeuttinen muutos korjaavassa mielikuvatyöskentelyssä
Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

Miten puhua siitä, mille ei ole sanoja? Tapaustarkastelu miten terapeutti toimii edesauttaakseen asiakkaan ilmaisua

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan, miten terapeutti toimii edesauttaakseen asiakkaan ilmaisua psykoterapiaprosessin edetessä. Ilmaisua ja sen mahdollistamaa itsehavainnointia, sekä terapeuttista muutosta jäsennetään kogniitivis-analyyttisen psykoterapian viitekehyksestä. Opinnäytetyön aineiston muodostavat yhden koulutushoidon aikana kertyneet kirjaukset, jäsennykset ja transkriptoidut ääninauhanäytteet, joissa terapeutti ja asiakas keskustelevat vaikeista tunteista. Tarkastelun tuloksena on, että terapeutin toiminta muuttuu prosessin edetessä. Alussa asiakkaalla on hyvin vähän sanoja ongelmallisille kokemuksilleen ja terapeutti vastaa tähän. Työskentelyn edetessä asiakkaan ja terapeutin yhteistoiminnassa hankalille tunteille ja kokemuksille alkaa muodostua enemmän kuvauksia ja ne alkavat liittyä johonkin. Terapeutti edesauttaa asiakkaan ilmaisua vaihtelevalla sensitiivisyydellä ja kohdallisuudella. Asiakkaan spontaani ilmaisu kuitenkin vahvistuu prosessin aikana. Syy-seuraussuhdetta on vaikea osoittaa. Onkin aiheellista pohtia, missä määrin muun muassa asiakkaan oma kokemus terapiasuhteen turvallisuudesta edesauttaa hänen ilmaisuaan terapiavuorovaikutuksessa.

Jenni Stenfelt:  Miten puhua siitä, mille ei ole sanoja? Tapaustarkastelu miten terapeutti toimii edesauttaakseen asiakkaan ilmaisua

Julkaistu

Itsehavainnoinnin rakentuminen ”katkonaisena”

Itsehavainnoinnin kehittymistä pidetään yhtenä merkittävämpänä tekijänä muutosprosessissa. Itsehavainnointi rakentuu asteittain, kun asiakas kuvailee ensin ongelmiaan terapeutille ja tuo ilmaisunsa näin yhdessä jaettuun havainnointiin. Asiakas oppii terapiaprosessin aikana havaitsemaan omaa ulkoista ja sisäistä toimintaansa, jolloin asiakkaan oma itsehavainnointi kehittyy. Vakavimmissa mielenterveyden häiriöissä, kuten traumatisoituneilla asiakkailla tai persoonallisuushäiriöissä itsehavainnoinnin rakentuminen näyttäytyy erilaisena. Pyrin kuvaamaan tapausesimerkin avulla, miten itsehavainnointi rakentuu asiakkaalla, jolla on todettu tunne-elämän epävakaus. Tutkimukseni perusteella totean, kuinka ensin pitää löytää kohde, jota havainnoida ennen kuin itsehavainnointi pääsee rakentumaan ja kehittymään realistiselle pohjalle.

Kirsi Kokkonen: Itsehavainnoinnin rakentuminen epävakaalla terapiaprosessin aikana

Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutus 2019-2022

 

Julkaistu

Compliance as a threat to the therapeutic alliance: a relational perspective

This thesis builds on the basic theoretical tenets of relational psychoanalytic theory for examining therapeutic transcript depicting cognitive analytic therapy’s model for resolving threats to the therapeutic alliance. Building on the work of prominent relational theorists, the thesis problematizes the attainment of the resolution of the therapeutic impasse in the examined transcript. The analysis contends that the resolution presented in the transcript might in fact be resolution by compliance, possibly leading to the external motivation of the patient, curtailing long-standing psychic change. A relational alternative to the presented threat to the alliance is presented, relying on the therapeutic techniques of mindfulness in action and embracing ambivalence, as well as metacommunicational principles grounded in the theoretical tenets and clinical practice of relational psychoanalytic theory.

The thesis questions the clinical usefulness of considering the avoidance of collusion with the patient’s problematic relational configuration the primary aim for the therapist. The thesis argues that this bears the risk of diverting attention away from the here and now of the therapeutic relationship, blinding the therapist from possible new adverse dynamics.

The results of the analysis also point to a need for discussion regarding the extent to which cognitive analytic therapy regards itself as aligning with a social-constructivist epistemology. The thesis argues that while cognitive analytic therapy aligns with social constructivism in its theory of personality development and theory of self, it does not extend this social constructionism to its theory of clinical practice.

Édua Holmström: Compliance as a threat to the therapeutic alliance: a relational perspective

Kognitiivis-analyyttisen yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022