Huolijunasta pois – ongelmallisten kokemusten muutos psykoterapiassa assimilaatiomallilla tarkasteltuna

Opinnäytetyö käsittelee terapiatyöskentelyä terveyteen liittyvien voimakkaiden huoliajatusten vuoksi hoitoon hakeutuneen asiakkaan kanssa. Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata tapaustutkimuksen menetelmin asiakkaan kerronnassa esiin tulevaa subjektiivista kokemusta heijastavaa muutosta. Terapeuttista muutosta on työssä tarkasteltu assimilaatiomallilla ja kuvattu Assimilation of Problematic Voices Scale (APVS) asteikolla. Aineistona on toiminut kertaviikkoisena toteutuneen koulutuspsykoterapian 30 ensimmäistä käyntiä. Keskusteluista nousi esille kolme usein toistunutta keskeistä aihealuetta, joista muodostuivat tutkimuksessa tarkasteltavat ydinteemat. Ydinteemat olivat 1) fyysiseen terveyteen liittyvä teema, 2) perhesuhteiden teema ja 3) itseen suhtautumisen teema. Assimilaatiomallissa minuutta edustaa metaforisesti psyykkisistä muistoista ja kokemusjäljistä muodostuva ääniyhteisö. Ääniyhteisössä ongelmalliset äänet muodostuvat itselle ei toivotuista, vieraista tai traumaattisista kokemuksista ja niitä vaimentamaan tai välttelemään syntyy hallitseva, dominoiva ääniyhteisö. Opinnäytetyössä asiakkaan ongelmallisten äänten integroitumista on tarkasteltu keskusteluissa nousseiden keskeisten ydinteemojen mukaisesti. Jokaisen ydinteeman kohdalla äänten integroitumista tapahtui, mutta eri ydinteemoissa eri tasoille. Hoitoon hakeutumiseen johtaneen huoliajattelun osalta äänten integroitumista kuvaava APVS-arvo ylsi koulutuspsykoterapian aikana tasolle, joka kuvaa terapiassa saavutettua uutta ymmärrystä ja mahdollisuutta sen soveltamiseen myös terapian ulkopuolella.

Sarita Michelsson: Huolijunasta pois – ongelmallisten kokemusten muutos psykoterapiassa assimilaaltiomallilla tarkasteltuna

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Sateenkaaripsykologin vastaanotolla – teemat ja tuolityöskentelyn tapahtumat integratiivisessa koulutuspsykoterapiatapauksessa

Sateenkaaripsykologin vastaanotolla – teemat ja tuolityöskentelyn tapahtumat integratiivisessa koulutuspsykoterapiatapauksessa on aikuisten integratiivisen yksilöpsykoterapian opinnäytetyö. Sateenkaaripsykologi on Sateenkaari-ihminen ja psykologi, joka tarjoaa psykologipalveluita asiakkaille, joille tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja ihmisten monimuotoisuus ovat tärkeitä. Opinnäytetyö vastaa kysymyksiin: Mitä teemoja nousee ja tapahtuu tuolityöskentelyssä koulutuspsykoterapiatapauksessa Sateenkaaripsykologin vastaanotolla? Nousseita teemoja ovat mm. Valko-, Cis- ja Heteronormatiivisuus, vieraantuneisuus, riittämättömyyden tunne, kiusaaminen, hämmennys, viha, raivo, suru, toivottomuus, riittäminen, hyväksyntä, toivo sekä sukupuolen, seksuaalisuuden ja suhteiden moninaisuus. Tuolityöskentelyssä tapahtuu ihmissuhteiden vaikutuksia mielialaan, tunteiden sanoittamisen, vaikeiden kokemusten jakamisen, kuuman, tyhjän ja kahden tuolin tekniikan, virheiden korjaamisen ja anteeksi pyytämisen sekä katkostyöskentelyn, Assimilaatio-, Ghettoutumis- ja Konfrontaatiokeinojen, lohduttamisen ja kannustamisen kokemista sekä harjoittelua.

Santtu Rinne: Sateenkaaripsykologin vastaanotolla – teemat ja tuolityöskentelyn tapahtumat integratiivisessa koulutuspsykoterapiatapauksessa

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Välttämätöntä olla vakava? Huumorin käyttämisen mahdollisuudet psykoterapiassa

Psykoterapiaan hakeutuvat henkilöt kärsivät usein pitkäaikaisista, elämää huomattavasti rajoittavista ja tuskallisista psyykkisistä oireista. Lähtökohtaisesti psykoterapia on ”vakava asia”, jossa ei tuntuisi olevan sijaa ainakaan liialliselle leikillisyydelle. Jos selailee esimerkiksi nettisivustoilla psykoterapeuttien luonnehdintoja itsestään ja työskentelytavoistaan, ei voi olla kuitenkaan panematta merkille, kuinka paljon huumorintajuisuutta ja huumorin mahdollisuutta niissä tuodaan esille ja korostetaan. Vaikuttaakin siltä, että hyvin monet psykoterapeutit suhtautuvat huumoriin lähestymistapana ja jopa interventiona varsin positiivisesti.  Ajattelen itsekin, että huumorin mahdollisuus on minulle tärkeä osa työtäni psykoterapeuttina. Huumori, kyky nähdä lähes kaikissa tilanteissa koomisia piirteitä voidaan nähdä jopa eräänlaisena terapeutin keskeisenä ”eloonjäämistaitona” etenkin pitkäaikaishoitoa vaativien, vakavasti oireilevien asiakkaiden kanssa. Tässä psykoterapiaopintojeni lopputyössä halusin kartoittaa erilaisia näkemyksiä huumorin ilmenemismuodoista ja mahdollisuuksista psykoterapiassa.

Aito huumori, ilo ja vitsailu voivat tuoda huomattavaa helpotusta elämään ja huumorilla ja naurulla on tunnetusti positiivisia terveysvaikutuksia. Monet psykoterapeutit korostavat huumoria lähestymistapana ja interventioiden osana, mutta siitä huolimatta huumorin asema psykoterapiassa on epäselvä, ja systemaattisia tutkimuksia huumorin merkityksestä terapiaprosessin onnistumiselle on hyvin vähän.

Tutkimuskysymyksinä tässä kirjallisuuskatsauksessa oli:

  1. Minkälaista tutkimustietoa on löydettävissä huumorin käyttämisestä psykoterapiassa?
  2. Millä tavalla huumorin käyttö kirjallisuuden perusteella parantaa psykoterapiahoidon onnistumista tai toisaalta onko huumorin käyttämisellä psykoterapiassa mahdollisia vaaroja?

Kirjallisuuden perusteella terapiasuhteen laatu on erittäin merkittävä terapiahoidon onnistumista ennakoiva tekijä terapiasuuntauksesta riippumatta. Toimivassa ja tasavertaisessa terapeutin ja asiakkaan yhteistyösuhteessa huumoria on mahdollista käyttää ja sillä voi olla useita positiivisia vaikutuksia. Terapeutin henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat myös tutkimusten mukaan merkittävästi terapian lopputulokseen. Terapeutin ominaisuuksista lämmön, optimismin ja huumorin on todettu olevan yhteydessä positiiviseen hoitotulokseen. Terapiassa työskennellään aina jollain tavalla asiakkaan tunnesäätelyn ongelmien kanssa. Tässä työskentelyssä huumorin mahdollisuus saattaa tarjota hyvin suotuisia lähtökohtia. Joissakin tapauksissa huumorin käyttö terapiassa ei ole perusteltua ja sillä voi olla lopputulosta vaarantavia vaikutuksia. Tällöin joko terapeutti tai asiakas käyttää huumoria defensiivisesti, mikä saattaa ehkäistä etenemistä terapian tunnetyöskentelyssä. Terapeutti saattaa myös olla narsistisesti viehättynyt omasta vitsailustaan, jolloin huumori ei palvele asiakkaan tarpeita.

Petri Tiitta: Huumorin käyttämisen mahdollisuudet psykoterapiassa

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Psykoterapeutin työ on ruumiillista työtä Ruumiillinen vastatransferenssi

Tässä tapaustutkimuksessa terapeutti havainnoi omia ruumiillisia rektioitaan ja aistimuksiaan vuorovaikutuksessa koulutuspotilaan kanssa sekä pyrki hyödyntämään tätä sanatonta viestiä psykoanalyyttisessa psykoterapiaprosessissa. Tutkielman tarkoituksena oli kuvailla ja ymmärtää ruumiillista vastatransferenssi-ilmiötä.

Tutkimusaineisto koostui pääosin koulutuspsykoterapiapotilaan istunnoista reilun vuoden ajalta. Välittömästi terapiaistuntojen jälkeen terapeutti saneli puhelimen sanelimeen havaitsemansa ruumiilliset reaktionsa. Merkittävimmistä ruumiillisista reaktioista on kirjoitettu erilliset muistiinpanot. Jokaisesta istunnosta on myös kirjalliset terapiamuistiinpanot. Lisäksi on hyödynnetty koulutustyönohjauskeskusteluja ja -muistiinpanoja.  Tutkimustapa on autoetnografinen, jossa tutkija tuottaa itse sekä tutkimuksen aineiston että sen tulkinnat.  Hän asettaa oman elämänsä tarkastelun alle. Autoetnografia nojaa kokonaisvaltaiseen tulkintaan ja itsereflektioon.

Tutkimuksen tuloksena löytyi yleisimpänä ruumiillisena vastatransferenssireaktiona lihasjännitys, painon tunne ja puristus keskivartalon eri alueilla. Korostuneesti esiin nousivat kurkun alueen reaktiot: kaiherrus, kutina, ärsytys, ahtaus, syljen eritys ja äänen menetys. Koulutuspotilaan terapiaan hakeutumisen syynä oli ahdistus, jota hän itse kuvasi möykyksi sisällään. Tämä ahdistusmöykky tuli terapeutin koettavaksi monin tavoin omassa ruumiissaan. Ahdistusmöykky sisälsi vaikeutta löytää yhteyttä toiseen ihmiseen ja olla läsnä kokonaisena tuntevana, tarvitsevana ja tahtovana sekä ilmaista näitä kokemuksiaan ja tarpeitaan. Kurkun alueen reaktiot kuvastivat myös terapeutin omaa elämänhistoriaa ja ylisukupolvista taakkasiirtymää.

Psykoterapeutin työ on ruumiillista työtä. Tämä näkemys vahvistui ja tuli koetuksi tutkimuksen aikana. Oman ruumiin kautta on mahdollista ymmärtää paremmin sekä potilasta että itseään.

Marjatta Ollikainen: Psykoterapeutin työ on ruumiillista työtä. Ruumiillinen vastatransferenssi.

Psykoanalyyttinen akuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2024

Psykoterapiassa tapahtuva muutos suhtautumisessa häpeän kokemukseen assimilaatiomallin kautta kuvattuna

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan, miten suhtautuminen häpeän kokemukseen muuttuu psykoterapiaprosessin aikana. Muutosta tarkastellaan erityisesti tunnekeskeisen psykoterapian ja relationaalisen psykoanalyysin teorioiden kautta. Muutoksen kvalitatiivisessa tutkimisessa käytetään APES-mallia (Assimilation of Problematic Experience Scale). APES-mallissa käsitteellistetään minuuden muodostuvan erilaisten sisäisten äänten ääniyhteisöstä. Ns. ongelmalliset kokemukset ovat aiempien psykologisesti kivuliaiden tai konfliktia aiheuttavien kokemusten eräänlaisia jälkiä, jotka ovat yleensä torjuttuja eivätkä ne ole yhteydessä muihin minuutta edustaviin ääniin. Yksi tapa kuvata psykoterapeuttisen muutoksen tavoitetta on kehityskaari, joka mahdollistaa vähittäisen ongelmallisten äänten ilmaantumisen ja niiden integroitumisen terapia-asiakkaan minuuteen osaksi muuta ääniyhteisöä. Tässä työssä on käytetty aineistona kerran viikossa toteutuneen, 110 tapaamiskertaa sisältävän terapiaprosessin tapaamisissa tehtyjä äänitteitä terapian alku-, keski- ja loppuvaiheista. Äänitteistä on litteroitu ja analysoitu kohdat, joissa ongelmallinen kokemus eli häpeä ja asiakkaan suhtautuminen tähän kokemukseensa erityisesti ilmenevät. Häpeän ilmenemiseksi on määritelty tilanteet, joissa asiakas puheenvuoroissaan ilmaisee häpeänkaltaisia kokemuksia puhuessaan itsestään tai suhteestaan itseen ja muihin. Terapian alussa häpeän tunnistaminen ja sanoittaminen on asiakkaalla niukkaa, APES-taso on 1-3. Terapian keskivaiheessa asiakas alkaa yhä enemmän sanoittaa häpeän kokemustaan. Hän alkaa hahmottaa tapojaan suojautua häpeän kokemukselta sekä näiden suojautumiskeinojen ongelmallisuutta psykologisen hyvinvoinnin kannalta. Asiakas kertoo häpeävänsä sitä, että kokee häpeää. Terapian keskivaiheessa APES-taso on pääosin luokkaa 4. Tutkitun terapiajakson viimeisissä tapaamisissa asiakas kuvaa pystyneensä hyväksymään häpeän kokemuksen osaksi itseään ja kykenevänsä sietämään häpeän tunnetta. Asiakas kuvaa tilanteita, joissa hän kykeni toimimaan tavoitteidensa mukaisesti häpeän tunteen estämättä. Terapian lopussa APES-luokka oli 6.

Tuija Artell: Psykoterapiassa tapahtuva muutos suhtautumisessa häpeän kokemukseen assimilaatiomallin kautta kuvattuna

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Relationaalinen ja strukturaalinen näkökulma dissosiaatioon psykoterapiassa

Tässä lopputyössä tarkastelen dissosiatiivisuutta erään naispotilaan minäkokemuksessa ja psykoterapeutin sekä potilaan vuorovaikutuksessa koulutusvaiheen integratiivisessa psykoterapiassa. Dissosiaatio eli yhteyden tai integraation puute oman kokemuksen puoliin voi kehittyä suojaksi varhaisia, kiintymyssuhteisiin sijoittuvia ylivoimaisia sisäisiä ja vuorovaikutuksellisia kokemuksia vastaan. Psykoterapiassa kutsu kokemusten tarkasteluun ja suhteen solmimiseen voi muistuttaa potilasta traumaattisista kiintymyssuhdekokemuksista ja aktivoida dissosiaatiota (Pearlman & Courtois, 2005). Tutkin, miten dissosiatiivisia ilmiöitä ymärretään kahdesta eri viitekehyksestä käsin: yhtäältä relationaalisen psykoanalyysin, toisaalta strukturaalisen dissosiaatioteorian näkökulmasta. Tarkastelen, miten nämä taustateoriat selittävät yhteyden hiljattaista rakentumista aiemmin dissosioituihin kokemuksiin psykoterapiayhteistyön avulla. Lopuksi pohdin, millaista kuvaa yhtäältä relationaalinen ja toisaalta strukturaalinen näkökulma maalaa psykoterapeutin toiminnasta, ja millainen anti näillä kahdella kehyksellä on työskenneltäessä kiintymyssuhteissaan traumatisoituneen potilaan kanssa.

Sanna Isosävi: Relationaalinen ja strukturaalinen näkökulma dissosiaatioon psykoterapiassa

Aikuisten integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma, 2020-2023

Intersubjektiivisuus ja mielen moniäänisyys terapiaprosessin käsitteellistyksinä

Intersubjektiivisuutta pidetään psykoterapiatyöskentelyn yhtenä ydinprosessina, joka edesauttaa terapiassa tavoiteltavaa muutosta. Tapaustutkimuksen tavoitteena oli havainnoida terapiavuorovaikutuksen intersubjektiivisuutta sekä ymmärtää asiakkaan mielen moniäänisyyttä yhden terapiaprosessin aikana. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Aineisto analysoitiin Jessica Benjaminin relationaalista intersubjektiivisuusteoriaa sekä Hermansin dialogisen minuuden teoriaa hyödyntäen. Tutkimuksessa analysoitavaksi tekstiaineistoksi valittiin viisi kohtaa, joissa 1) tapahtui muutos vuorovaikutuksessa tai terapeutti toimi konkreettisesti vuorovaikutuksen muutosta edistävällä tavalla ja 2) otteessa näyttäytyi useampia asiakkaan mielen ääniä. Nämä viisi otetta valittiin myös ajatuksella, että ne edustaisivat terapian alkuvaihetta, keskivaihetta sekä analysointivaihetta edeltänyttä terapian myöhempää aikaa, jolloin terapian kaari ja esimerkiksi allianssisuhteen muotoutuminen tulisivat jossain määrin näkyviin. Tulokset viittasivat siihen, että asiakkaan vielä kesken olevassa, mutta kolme vuotta kestäneessä terapiasuhteessa intersubjektiivisuus mahdollistui enenevästi. Terapeutti toimi intersubjektiiviseen asemoitumiseen ohjaavalla tavalla esimerkiksi ilmaisemalla omia tunteitaan ja ottamalla vastuuta katkoksista. Korkeampi intersubjektiivisuuden taso mahdollistui, vaikka terapeutti ei aina toiminutkaan auttavasti vaan katosi myös omaan subjektiuteensa. Opinnäytetyö havainnollisti myös, että asiakkan mielen sisäisten äänien voimasuhteet muuttuivat terapian edetessä aiempaa adaptiivisempaan suuntaan ja asiakkaalle kehittyi aiempaa havainnoivampi positio suhteessa mielensä eri puoliin.

Laura Sta: Intersubjektiivisuus ja mielen moniäänisyys terapiaprosessin käsitteellistyksinä

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

”En tajuu mistä tuli ihan hirvee väsymys” – Traumaperäisen alivireyden ilmentyminen ja relationaalinen ymmärtäminen terapiasuhteessa

Kiintymyssuhteissaan traumatisoituneille yhteys toiseen on sekä toivottu että sietokykyä uhkaava. Kaltoinkohtelevan vanhemman aiheuttamissa uhkaavissa tilanteissa taistele-tai-pakene reaktio ei ole käytettävissä, joten lapsen on turvauduttava lamaantumiseen, eli alivireyteen. Tässä työssä perehdytään kehityksellisen trauman kehollisten reaktioiden ja relationaalisen psykoanalyysin viitekehysten valossa kysymykseen siitä, miten traumaperäinen alivireys näyttäytyy ja tulee ymmärretyksi terapiasuhteessa.

Opinnäytetyön aineisto koostui pääosin yhden koulutusterapian 18 kuukauden pituisen jakson nauhoitteista. Aineistosta valikoitui viisi otetta, joissa alivireytyminen tulee puheeksi. Näitä tutkittiin teoriaohjaavan aineistolähtöisen analyysin keinoin. Analyysissa havaittiin alivireyden ilmenevän terapiasuhteessa lamaantumisena, ”oikosulkuna” sekä vuorovaikutuksesta vetäytymisenä tilanteissa, joissa asiakas koki voimakkaita tunteita samanaikaisesti, kun koettu yhteys toiseen oli tavalla tai toisella poikki. Yhteys palautui tai pysyi yllä yhteisen tutkimisen ja virittymisen kautta. Yhteyden palautumiseen vaikutti myös terapeutin kyky säädellä omia tunteitaan. Opinnäytetyön tutkimuslöydökset tukivat relationaalisen psykoanalyysin esille tuomaa näkökulmaa, jossa terapeutin keskeinen tehtävä on auttaa traumatisoitunutta asiakasta säätelemään ja integroimaan sietämättömiä tunteita ja minäkokemuksia. Tutkitussa koulutushoidossa todentui, että mikäli asiakkaan ja terapeutin ei-tiedostetut puolet alkavat hallita terapiasuhdetta (näyttämöllistyminen), myös terapeutti joutuu hoitoprosessia edistääkseen menemään kohti, säätelemään ja integroimaan vaikeasti hyväksyttäviä, ei-tietoisia puolia itsestään.

Tämän asiakastapauksen analyysissa kehollisten traumareaktioiden ja puolustusjärjestelmän ymmärtäminen ja relationaalinen näkökulma muodostuivat toisiaan täydentäväksi kokonaisuudeksi. Alivireyden ymmärtäminen auttaa näyttämöllistymisien huomaamista ja niiden yhteinen tutkiminen rakentavat terapeuttista kolmatta, jossa toisen erillisyys ei ole uhkaavaa ja sosiaalinen kiinnittyminen turvaa tuovana elementtinä voi olla taas mahdollista.

Janna Hujanen: ”En tajuu mistä tuli ihan hirvee väsymys” – Traumaperäisen alivireyden ilmentyminen ja relationaalinen ymmärtäminen terapiasuhteessa

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Häpeä ja syyllisyys psykoterapiasuhteessa- terapeutin ristiriitaiset vastatunteet ja asiakkaan vastavuoroiset asetelmat

Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää terapeutin ristiriitaisia vastatunteita liittyen asiakkaan syyllisyyden ja häpeän ilmauksiin sekä kuvata asiakkaan erilaisia positioita ja vastavuoroisia asetelmia näistä tunteista keskusteltaessa. Aineisto analysoitiin Valkosen vastatunteiden jäsennyksen ohjaamana nimeten vastatunteita ja luokitellen niitä asiakas- vai terapeuttilähtöisiin sekä kognitiivis-analyyttisen psykoterapian vastavuoroisten asetelmien käsitteiden näkökulmasta. Vastatunteiksi nimettiin ärtymys ja epäusko, lämpö ja myötätunto sekä tuomitsevuus ja vähättely. Näistä ärtymys ja epäusko analysoitiin täydentäväksi vastatunteeksi, lämpö ja myötätunto yhtäpitäväksi sekä tuomitsevuus ja vähättely ei selkeästi täydentäväksi eikä yhtäpitäväksi. Asiakkaan vastavuoroisiksi asetelmiksi syyllisyydestä keskusteltaessa kuvautui syyllinen- syyttäjä, syyllinenpuolustaja sekä avuton uhri-pelastaja. Häpeän tunteesta keskusteltaessa nousi esiin halveksittu, arvotonhalveksija, arvostelija sekä sama avuton uhri-pelastaja kuin syyllisyyden tunteen yhteydessä. Häpeä ja adaptiivinen syyllisyys olivat asiakkaalle riskivyöhykettä, jossa saattoi viipyä vain hetken. Sietämätöntä ydinkipua asiakkaalle oli syvä arvottomuuden tunne. Adaptiivinen syyllisyys ja häpeä toivat liian lähelle ydinkipualuetta, joka laukaisi asiakkaassa suojaavan vastavuoroisen asetelman avuton uhri -pelastaja. Tässä terapiassa sekä terapeutti että asiakas olivat usein vaikeuksissa havainnoivan position löytämisessä ja säilyttämisessä intensiivisten tunteiden äärellä. Tutkimuksesta rajautuivat pois tilanteet, joissa häpeää ja syyllisyyttä käsiteltäessä edellä kuvatut asetelmat eivät toteutuneet. Asiakkaan syyllisyyden ja häpeän kokemuksen syvempi ymmärtäminen edellyttäisi myös näiden tilanteiden tarkempaa analyysia.

Sari Siltanen: Häpeä ja syyllisyys psykoterapiasuhteessa- terapeutin ristiriitaiset vastatunteet ja asiakkaan vastavuoroiset asetelmat

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Erillisyyden tukeminen terapiaprosessissa

Tarkastelen tässä opinnäytetyössä asiakkaan erillisyyden vahvistumista. Erillisyyden vahvistumista havainnoidaan Jessica Benjaminin käsitteen tekijä ja kohde avulla. Tekijä ja kohde -asetelmassa toinen on tekijä ja toinen kohde, se jolle tehdään, eikä se mahdollista sellaista vuorovaikutuksessa olemisen tapaa, jossa kaksi mieltä voi olla olemassa lähekkäin yhtä aikaa. Teoreettisena kehyksenä työssä on Benjaminin ajatus dialektisesta tunnustamisen prosessista, toisen näkökulmaan asettumisesta, jossa tekijä ja kohde -asetelma purkautuu ja kaksi mieltä luovat yhdessä kolmannen. Kolmannen tuottamassa tilassa ei ole hierarkiaa, vaan siinä tilassa koetaan toimijuutta ja vapautta tutkia ja keskustella siitä, mitä juuri tapahtui, sen sijaan että kokisin, että minua pakotetaan reagoimaan. Toisena näkökulmana on Jean Knoxin teoria toimijuuden vahvistumisesta terapiaprosessissa. Tarkastelen, miten asiakkaan pelko siitä, että hän hukkuu toiseen ihmiseen ja kadottaa itsensä, jos on lähellä toista, muuttuu. Havinnollistan terapiaistuntokatkelmien avulla asiakkaan erillisyyden haasteita seurustelusuhteessaa sekä sitä miten erillisyys ja toimijuus vahvistuvat terapian aikana yhteistyössä terapeutin kanssa.

Jaana Pirskanen
Erillisyyden tukeminen terapiaprosessissa
Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023