Kuukausi: huhtikuu 2024

Julkaistu

Kiitollisuuden tarkastelua psykoanalyyttisessa psykoterapiassa

Tässä kirjallisuuskatsauksessa kiitollisuutta tarkastellaan mielenterveyden, psykoanalyyttisen teorian sekä dynaamisen psykoterapian näkökulmasta. Kiitollisuuden merkitys näyttäytyy filosofiassa, positiivisen psykologian tutkimuksissa ja psykoterapioiden metateorioissa pitkälti yhdenmukaisesti hyvinvointia ja henkistä tasapainoa lisäävänä tunteena ja ajatustapana. Yleisimmin positiivisia tunteita kuten kiitollisuutta on käytetty terapeuttisena interventiona positiivisen psykologian erilaisissa sovelluksissa. Näitä ei tyypillisesti käytetä psykoanalyyttisessa psykoterapiassa. Psykoanalyyttisten näkemysten mukaan kiitollisuuden kokemus on kehityksellinen saavutus. Melanie Klein on psykoanalyyttisista teoreetikoista keskeisin kateuden ja kiitollisuuden merkitystä tarkastellut analyytikko. Hän kytki kiitollisuuden käsitteen erityisesti lapsuuden varhaisten kokemusten ymmärtämiseen. Kiitollisuus liittyy keskeisesti hyvän objektisuhteen rakentumiseen ja on perusta myös toisten ja oman hyvyyden arvostamiselle. Jos primaarista hyvää objektia ei ole voitu hyväksyä ja sisäistää varhaisimmassa vaiheessa, tilanne toistuu transferenssissa ja heikentää psykoterapian edistymistä ja kykyä kiitollisuuteen.

Psykoanalyyttiseen kirjallisuuteen pohjautuen, psykoterapiakokemukseen liittyvät ja laajemmatkin kiitollisuuden kokemisen esteet ovat yleisiä mm. narsistisissa häiriöissä. Tässä työssä esitetyt lähestymistavat psykoanalyyttisessa psykoterapiassa ja psykodynaamisessa lyhytpsykoterapiassa poikkesivat toisistaan. Diana Foshan ja Nathan Thoman kehittämän nopeutetun kokemuksellisen dynaamisen psykoterapian, AEDP:n lähtökohtana on positiivisten kokemusten nostaminen traumaattisten muistojen käsittelyn rinnalle. Tavoitteena on patologioiden ja oireiden väheneminen samalla, kun positiivisten tunnelmien ja tunteiden pääsy mieleen, sekä kukoistaminen mahdollistuu. Erityisen tärkeänä pidetään ihmisen onnellisuuden ja elämästä nauttimisen kyvyn lisääntymistä. Positiiviset interventiot eivät kuitenkaan ristiriidattomasti sovellu kaikkiin psykodynaamisiin lähestymistapoihin. Se, miten terapeuttina käyttää kiitollisuutta, riippuu terapiassa kävijän tilanteesta, hänen persoonallisuudestaan sekä ongelmastaan.

Saara Tuomaala: Kiitollisuuden tarkastelua psykoanalyyttisessa psykoterapiassa

Aikuisten psykoanalyyttinen psykoterapeuttikoulutus (TSHY4/2020-2024)

Julkaistu

Non existent- vem är jag, vem vill jag vara, vem borde jag vara? Om att i psykoterapin söka sin identitet i ungdomsåren

På vägen genom livet möter vi alla utmaningar som formar vår identitet och personlighet. Det är en strävan efter självförverkligande och förståelse för vår plats i världen. Ibland kan det kännas som att navigera genom en labyrint av självupptäckt och självrannsakan. Ungdomstiden anses vara en tid då avgörande psykisk förändring och utveckling måste ske. Det är en period där huvuduppgiften är att utvecklas till en självständig vuxen med ett meningsfullt liv. Ibland kan denna utveckling hindras av sammanbrott, där ungdomen kämpar med sina egna komplexa identiteter. Psykoterapeutisk hjälp kan ibland behövas för att möjliggöra en konstruktiv psykologisk förändring och utveckling för ungdomen.

I mitt slutarbete delar jag med mig av mina erfarenheter från en skolningsterapiprocess som sträckte sig över 2,5 år. Jag arbetade med en ungdom som befann sig i en återvändsgränd i sin identitetsutveckling. Genom att utforska denna ungdoms psykoterapiprocess och de utmaningar som uppstod under resans gång, avser jag att belysa de utvecklingssammanbrott som kan uppstå under ungdomens formande år. Jag använder teori om identitetsutveckling i ungdomsåren för att närma mig ämnet, särskilt den klyfta som kan uppstå mellan överjagets utveckling kopplat till idealjaget, samt eventuella brister i den inre strukturen. Genom kliniska exempel från terapisessioner strävar jag efter att konkretisera den teoretiska förståelsen och visa hur klientens identitet gradvis blev tydligare under terapiprocessens gång.

Lina Kaivos: Non existent- vem är jag, vem vill jag vara, vem borde jag vara? Om att i psykoterapin söka sin identitet i ungdomsåren

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2021-2024

Julkaistu

Katso minua, jotta näen itseni. Tapauskuvaus termin ”ohutnahkainen narsisti” silmin

Jos varhainen hoiva on kehittyvän lapsen kannalta riittämätöntä, mieli alkaa suojautua toistuvilta
pettymyksiltä, kuten häpeän tunteilta epäonnistuneesta vuorovaikutuksesta. Toistuvat häpeän kokemukset
voivat vaikuttaa terveen itsetunnon ja ydinminuuden syntymiseen. Häpeän tunteilta suojautuminen voi
johtaa narsistisen problematiikan syntyyn ja ohutnahkaisesta narsismista kärsivä kääntää häpeän tunteet
itseensä, kohdatessaan vaikeuksia ihmissuhteissa. Ohutnahkainen on sisäistänyt muiden pahuuden ja
arvottomuuden tunteet itseensä, pitäen itseään pahana ja syyllisenä. Ohutnahkainen laittaa toistuvasti omat
tarpeet ja tunteet syrjään, ollakseen hyväksytty ja välttääkseen torjutuksi tulemisen tunnetta.

Tässä opinnäytetyössä kuvaan, miten varhainen hoiva vaikuttaa ihmisen mielen rakentumiseen ja
itsetunnon kehitykseen. Keskityn kuvaamaan myös käsitettä ohutnahkainen narsisti ja sitä, miten tällainen
persoonallisuuden piirre kehittyy. Lopuksi tarkastelen psykodynaamista, kaksivuotista
koulutuspsykoterapiaprosessia ohutnahkaisen narsismin piirteiden näkökulmasta.

Ruut Karlsson: Katso minua, jotta näen itseni.
Tapauskuvaus termin ”ohutnahkainen narsisti” silmin.

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2021-2024

Julkaistu

Varhaisuuden äärellä. Varhaisten mielikuvien äärellä olemisesta ja ymmärtämisestä nuoren aikuisen psykoterapiassa

Opinnäytetyöni on tapauskuvaus, jossa tarkastelen tuntimateriaalien synnyttämistä mielikuvistani käsin varhaisen mielenmaiseman ja kokemusmaailman äärellä olemista sekä ilmenemistä nuoren
aikuisen psykoterapiassa. Terapiatunneilla uneksitut mielikuvat aistimuksellisuudessaan alkoivat löytää sisältöjä ja merkityksiä työnohjauksessa sekä hoidon edetessä.

Keskiössä on potilaan varhaisen mielenrakentumisen ymmärtäminen ja olemassaolon kuvautuminen affektiivisena, saarekkeisena sekä ruumiiseen ja sen toimintoihin heijastuvana edustuksena ilmentää itseään tässä hetkessä. Mielikuvat ovat auttaneet terapeuttia löytämään potilaan yksinäisyyden, ahdistuksen ja tyhjyyden kokemusten äärelle hetkinä, jotka ovat vielä käsittämis- ja käsittelykyvyn ulkopuolella. Mielikuvien avulla terapeutin on mahdollista löytää yhteyksiä omiin sekä potilaan sisäisiin maailmoihin, missä voi muodostua yhteisiä potentiaalisia tiloja vahvistaa psyykkistä sitomiskykyä.

Mielikuvat ovat terapeutin johtolankoja affektien äärelle, mutta toisaalta myös omien heränneiden tunteiden sietämisen ja potilaan aineiston säilömisen ja kannattelun punnuksia. Mielikuvien ja unelmoinnin läsnäolo psykoterapiassa on psyykkistä työtä potilaan hyväksi eriytymisen ja yksilöitymisen matkalla.

Jenni Pellikka: Varhaisuuden äärellä. Varhaisten mielikuvien äärellä olemisesta ja ymmärtämisestä nuoren aikuisen psykoterapiassa.

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2021-2024

Julkaistu

Mikä muuttuu vai muuttuuko mikään?

Mikä on se muutos, johon psykodynaamisessa nuorisopsykoterapiatyössä pyritään? Mitä psykoterapeutin ja asiakkaan välisessä vuorovaikutuksessa tapahtuu kun psykoterapia sysää liikkeelle itseohjautuvan, mieltä uudella tavalla rakentavan prosessin? Sellaisen, joka jatkuu vielä onnistuneen psykoterapian päättymisen jälkeenkin asiakkaan mielessä.

Lähdin etsimään vastausta näihin kysymyksiin haastattelemalla seitsemää psykodynaamista nuorisopsykoterapeuttiopiskelijaa heidän koulutusasiakkaittensa mahdollisesta itsekokemuksen muutoksesta psykoterapian aikana.

Haastattelua varten rakentamani, itsekokemuksen muutosta kuvaavat kysymykset, edustavat seitsemän tunnetun psykoanalyytikon käsitystä itsekokemuksesta ja nuorisopsykoterapiassa tavoiteltavasta muutoksesta. Esimerkkejä kysymyksien sisällöistä: depressiivisen position saaavuttaminen, psykoseksuaalisen kehityksen eteneminen ja rohkeuden kasvaminen aitojen tunnekokemuksien ilmaisemisessa.

Tärkeä osa haastatttelua oli antaa psykoterapeuttiopiskelijoiden oman persoonallisen äänen tulla kuuluviin prosessin kuvauksessa jättämällä kysymykset avoimiksi.

Esitän haastatteluista nousevat vastaukset tutkimuskysymyksiin opinnäytetyössä kysymys-vastaus pareina. Lisäksi käytän vastauksien yhteydessä vinjettejä tuodakseni esille haastattelujen sisällöllistä rikkautta.

Haastattelut piirtävät kauniin kuvan psykodynaamisesta nuorisopsykoterapeuttisesta prosessista. Haastattelujen perusteella on nähtävissä, että itsekokemus todella muuttui jokaisessa seitsemästä koulutuspsykoterapiassa merkittävästi.

Vastaukset nostivat esiin monia kiinnostavia huomioita, joista muutama esimerkki: 

Kaikissa kaksi vuotta kestäneissä (5/7) koulutuspsykoterapioissa monet keskeiset itsekokemuksen vahvistumista tukevat aihe-alueet tulivat syvällisemmin käsiteltäväksi vasta toisen psykoterapiavuoden aikana.

Vastauksista nousi esille, että erityisesti surun tunne oli nuorille vaikea kohdata. Tämä herätti kysymyksen siitä, että onko surusta tunteena tullut jollakin tavoin aikamme tabu: jotakin nopeasti käsiteltävää josta halutaan päästä mahdollisimman helposti eroon? Jos kyky kypsään suremiseen ja surun tunteen hyväksymiseen on yksi hoidon tavoitteesta, mitä psykoterapian onnistumisesta voidaankaan silloin tavoittaa esimerkiksi mielialaoirekyselyjen avulla? 

 

Kirsi Peltoranta: Näe minut, jotta voin löytää itseni! – Itsekokemuksen muutoksesta nuoren psykoterapiasuhteessa

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2021-2024

Julkaistu

Kipuilua omnipotenssista luopumisen ja oman potenssin vahvistamisen kanssa

Nuoruusikää voi hyvällä syyllä kutsua samanaikaisesti ihanaksi ja kamalaksi ajanjaksoksi. Se on hyvin herkkä elämänvaihe. Nuori joutuu luopumaan lapsuuden kiintymyssuhteistaan, tai paremminkin annettava niiden muuttaa muotoaan, oman autonomiapyrkimyksensä tieltä. Samanaikaisesti tulisi pärjätä muiden nuoruuteen vahvasti liittyvien kehitystehtävien kanssa. Mikäli tähän suuria tunteita sisältävään elämänvaiheeseen liittyy traumaattisia kokemuksia, varhaisia tai akuutteja, ylittyy nuoren psyykkinen sietokyky herkästi. Opinnäytetyössäni kokoan yhteen koulutuspsykoterapiapotilaani ajatuksia matkasta kohti aikuisuutta, jota värjää lapsuuden kokemukset epävarmoista objektisuhteista ja liiallisista frustraatioista. Hän on joutunut rakentamaan primitiivisen suojamekanismin, omnipotenssin. Tuon kaikkivoipaisuuden muurin, avuttoman ja epävarman itsen suojaksi. Onneksi nuorella on kyky rakentaa itsensä terapeuttisessa vuorovaikutuksessa sisäisesti uudelleen. Psykoterapiaprosessin suojassa matka itseen pääsee alkamaan. Metaforien ja unien kautta kuljetaan kohti tiedostamatonta. Tulee ymmärrys, että pojasta mieheksi kasvaminen tarvitsee oman kehityksen palveluksessa olevaa fallisuuden integroimista ja oma seksuaalisuus ja aggressio on otettava haltuun. Matka kohti omaa potenssia on alkanut.

Suvi Lamminen:

Kipuilua omnipotenssista luopumisen ja oman potenssin vahvistamisen kanssa – Ajatuksia nuoren miehen matkasta kohti aikuisuutta

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2021- 2024

 

Julkaistu

Tunnekuorman alla – piilotellusta aggressiosta rakentavaksi elämän voimaksi

Kaikki tunteet ovat normaaleja ja niillä on hyvä tarkoitus, merkitys ja mielekkyys ihmisen elämässä. Kaikenlaiset tunteet kuuluvat elämään ja ne kertovat ihmisestä itsestä, omista kokemuksista, omista tarpeista ja omista rajoista. Usein ihmiset kuitenkin alkavat vältellä traumatisoivien kokemustensa myötä tiettyjä sietämättömiä tunteitaan ja suojella itseään kokemasta niitä. Vaikka hetkellisesti se helpottaisi, niin pidemmän päälle tällainen defensiivinen toiminta kapeuttaa ihmisen elämää ja ihminen ikään kuin jää tunnekuormansa
alle, itsensä ja suojaavan toimintansa vangiksi.

Tarkastelen opinnäytetyössäni aggressiontunteita ja niihin liittyviä haasteita nuoren koulutuspotilaani näkökulmasta, hänen vuorovaikutussuhteessansa olemisen tapaa, aggressiontunteiden ilmentymää ja niiden taustaa, muutosta näkymättömästä ja piilotellusta aggressiosta näkyväksi ja rakentavaksi elämän voimaksi psykodynaamisen koulutuspsykoterapiaprosessin kuluessa.

Leena Haataja: Tunnekuorman alla – piilotellusta aggressiosta rakentavaksi elämän voimaksi

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2021-2024