Tekijä: ltdk_pst

Julkaistu

Traumaattisen synnytyskokemuksen työstäminen lyhyessä kognitiivis-analyyttisessa psykoterapiassa

Synnytys on elämänkaaressa merkityksellinen tapahtuma, johon liittyy erilaisia odotuksia, mielikuvia ja pelkoja. Suurimmalle osalle synnyttäjistä synnytyskokemus on hyvä, mutta osalle se on hallitsematon, pelottava ja haavoittava kokemus, joka voi varjostaa vauva-aikaa ja vaikuttaa synnyttäjän kokemukseen omasta vanhemmuudestaan. Huono synnytyskokemus voi altistaa traumatisoitumiselle, mutta ulkopäin ei voida sanoa, milloin traumakynnys ylittyy. Synnytyskokemuksesta voi muodostua psyykkisesti erityisen vaikea, jos se aktivoi edeltäviä traumaattisia kokemuksia.

Opinnäytetyössä tarkastellaan traumaattisen synnytyskokemuksen työstämistä lyhyessä kognitiivis-analyyttisessa psykoterapiassa tapaustutkimuksen kautta. Psykoterapeuttisen muutoksen metamallin (Leiman, 2012) näkökulmasta tarkastellaan, miten terapeuttinen muutos tapahtuu lähikehityksen vyöhykkeellä asiakkaan siirtyessä havainnoivan position avulla objektipositiosta subjektipositioon. Tarkastelussa on erityisesti asiakkaan lisääntyvä ymmärrys synnytystrauman linkittymisestä edeltäviin traumaattisiin kokemuksiin sekä yhteisessä työskentelyssä hahmottuviin, asiakkaalle tyypillisiin vastavuoroisiin asetelmiin. Tähän liittyen tarkastellaan, miten asiakkaan ilmaisussa tai toiminnassa tulee esille lisääntyneen ymmärryksen myötä vahvistunut havainnoiva positio sekä sen mahdollistamat siirtymiset objektipositiosta subjektipositioon. Näiden rinnalla sivutaan vastavuoroisten asetelmien näyttämöllistymistä terapiasuhteessa.

Aineisto osoitti, että synnytyskokemukseen muodostuvan vastavuoroisuuden ymmärtäminen edeltävien traumaattisten kokemusten sekä asiakkaalle tyypillisten vastavuoroisten asetelmien valossa vahvisti havainnoivaa positiota sekä mahdollisti orastavia ulospääsyjä ongelmallisista kokemisen tavoista. Asiakkaan tuli mahdolliseksi ymmärtää synnytyskokemustaan osana muuta kokemusjatkumoa, lähestyä siihen liittyvää ydinkipua sekä suuntautua pidempään jatkotyöskentelyyn. Kognitiivis-analyyttinen lähestymistapa näyttäytyi aineiston valossa toimivana tavoittamaan synnytyskokemuksessa keskeisiä vastavuoroisuuden ilmiöitä.

Anne Laine: Traumaattisen synnytyskokemuksen työstäminen lyhyessä kognitiivis-analyyttisessa psykoterapiassa

Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

Hengityksen havainnointi kognitiivis-analyyttisessä yksilöpsykoterapiassa

 

Psykoterapia-asiakkaan hengityksestä voidaan tehdä tärkeitä havaintoja hänen mielensä rakentumisesta, vuorovaikutuskokemuksista ja nykyisestä elämäntilanteestaan sekä tämänhetkisestä mielentilastaan.

Terapeutteina voimme havainnoida ja arvioida näitä ilmiöitä kontaktiin tulemisen tavoista, itsesäätelykyvystä ja hengityksen tasapainoisuuden havainnoista. Asiakkaan mielensisäiset asetelmat ja suojaavat toimintatavat sekä mahdollisesti vaihtuvat minä-tilat saattavat näkyä erilaisina epätasapainoisen hengittämisen tapoina ja oireina. Toisaalta hengityksellään herkästi reagoiva, mahdollisesti epätasapainoiseen hengittämiseen ehdollistunut ihminen saattaa turvattomien, varhaisten suhdekokemusten pohjalta kehittää jyrkkärajaisia minätiloja ja joustamattomia toimintamalleja, jotka ylläpitävät vuorovaikutussuhteiden haasteita.

Mielensisäisen hengityksen teoria jäsentää ihmisen kokemisen ja ilmaisun ja mielen liikkuvuuden ilmiöitä varhaisen kehityksen aikana ja myöhemmin elämässä. Nämä tasot eriytymättömien, kehollisten kokemistapojen, mielikuvallisen ja sopimussymbolisen ja reflektiivis-integratiivisen kokemisen tapojen muodot rakentuvat toistensa päälle ja niiden välinen liikkuvuus ilmentää toimivaa mielensisäistä hengitystä, jonka voidaan nähdä edustavan mielenterveyttä. Näin ollen sen vahvistuminen on tavoitteena psykoterapiassa.

Anne Hynninen: Hengityksen havainnointi kognitiivis-analyyttisessä yksilöpsykoterapiassa

Aikuisten kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

Kohti uudenlaista suhtautumistapaa – Muutosprosessi nuoren asiakkaan lyhytterapiassa ja terapeutin asemoituminen muutoksen tukena

Tässä opinnäytetyössä tarkastelen kognitiivis-analyyttisesta näkökulmasta käsin yhden koulutuspsykoterapiajakson aikana tapahtunutta muutosta myöhäisnuoruusikäisen asiakkaan suhtautumisessa ongelmalliseen kokemukseen ja itseensä, sekä muutosta tukevaa asemoitumistani ja toimintaani terapeuttina. Ongelmallisella kokemuksella tässä opinnäytetyössä viittaan koulutusterapian keskiöön nousseisiin asiakkaan kokemuksiin hänen ja vanhemman välisestä suhteesta ja vuorovaikutuksesta. Keskeisenä suhteessa vanhempaan kuvautuu erillisyyden ja erilaisuuden hyväksyminen ja tästä kumpuava suru.

Muutosprosessin tarkastelussa käytän apuna Mikael Leimanin esittelemää psykoterapiaprosessin metamallia, joka kuvaa asiakkaan itsehavainnoinnin ja toimijuuden kehittymistä. Opinnäytetyössä kuvaan lyhytterapiaprosessissa tapahtuvaa siirtymää objektipositiosta havaitsijapositioon, minkä myötä asiakkaan kyky havainoida omaa suojaavaa toimintatapaansa ja tunnistaa sen seurauksia kehittyy, ja liike kohti erillisyyden ja erilaisuuden sekä siihen liittyvän surun hyväksyntää ja subjektipositiota mahdollistuu.

Asemoitumisessani ja toiminnassani terapeuttina keskeisenä näyttäytyy lähdekirjallisuuden mukaisesti erityisesti tasapaino terapiasuhteessa erillisyyden sekä toisaalta yhteyden ja emotionaalisen lämmön välillä. Muina terapeutin toimintaan liittyvinä muutosta tukevina tekijöinä kuvatussa lyhytterapiaprosessissa hahmottuu muun muassa asemoituminen puolueettomana ja tuomitsemattona, jotta asiakkaan reflektoiva suhtatutuminen ja uudenlaisen suhteen luominen alkuperäiseen ongelmaan ei estyisi.

Iida Vuollo: Kohti uudenlaista suhtautumistapaa – Muutosprosessi nuoren asiakkaan lyhytterapiassa ja terapeutin asemoituminen muutoksen tukena

Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutus, 2019-2022

 

Julkaistu

”Jonkun ydinkokemuksen äärellä”-Avuttomuuden kokemuksen ja kehollisen suojautumisen muuntumisesta psykoterapiassa

Tämän KAT-psykoterapian opinnäytetyön tavoitteena on tarkastella ja kuvata, miten asiakkaan avuttomuuden kokemus ja samanaikainen kehollinen suojautuminen suhteessa ”tietävien, vaativien” toisten kanssa alkaa muuttua 17 kerran lyhytpsykoterapiassa.  Muutosta tarkastellaan assimilaatiomallin (APES) mukaisesti ja Leimanin kuvaaman psykoterapiaprosessin metamallin kautta, joka kuvaa havainnoivan position kehittymistä asiakkaan ongelmalliseen kokemukseen.

Työssä syvennyttiin tarkemmin psykoterapian kymmenenteen kertaan, joka tuntui olevan psykoterapiaprosessin käännekohta. Tuolloin  asiakkaan avuttomuuden kokemus ja kehollinen suojautuminen samanaikaisesti tuli esiin suhteessa asiakkaan olennaiseen vastavuoroiseen asetelmaan ”vaatii-suorittaa”. Kun kehollinen suojautuminen tuli yhteistyössä havaituksi, hän alkoi löytää uutta kokemuksellista paikkaa ja näkökulmaa siihen. Suojautuminen alkoi helpottua, valmiustila ja valppaus rentoutua. Asiakas siirtyili objekti-, havaitsija- ja subjektipositioiden välillä.

Työn aineistona kymmenennen kerran lisäksi käytettiin vinjettejä psykoterapian eri vaiheista ja asiakkaan kokemia vastavuoroisia asetelmia. Asiakkaan avuttomuuden kokemus ja kehollinen suojautuminen alkoivat yhteistyöskentelyssä psykoterapiassa muuntua.  Asiakas alkoi tehdä kokeiluja läheistensä kanssa ja työssä. Hän alkoi saavuttaa subjektipositiota, omaa toimijuuttaan ja katsoa hyväntahtoisemmin eri puoliaan: avutonta ja liikkumatonta sekä vaativaa ja suorittavaa puolta  itsessään. Aiemmin vaikeiksi, torjutuiksi koetut puolet itsestä saattoivat alkaa alustavasti integroitua, kun asiakas alkoi tavoittaa ja ymmärtää niiden luonteen olla selviytymis- ja suojautumiskeino.

Asiakas koki tulleensa psykoterapiassa nähdyksi , kuulluksi ja ymmärretyksi. APES vaihteli 2-4.5 tasoilla psykoterapia-prosessin aikana. Työn valossa näyttäisi siltä, että kognitiivis-analyyttisella, lyhyellä psykoterapialla, jossa hyödynnetään sensomotorista psykoterapiaa, voidaan saavuttaa muutosta asiakkaan avuttomuuden ja liikkumattomuuden kokemuksessa.

Anne Karkkunen: ”Jonkun ydinkokemuksen äärellä”-Avuttomuuden kokemuksen ja kehollisen suojautumisen muuntumisesta psykoterapiassa

Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019–2022

Julkaistu

Itsehavainnoinnin kehittyminen pitkässä psykoterapiassa asiakkaan häpeäkokemuksen valossa

 

Tiivistelmä – Referat – Abstract

Opinnäytetyössä tarkastellaan itsehavainnoinnin kehittymistä asiakkaan häpeäkokemuksen valossa kolmivuotisessa psykoterapiassa kognitiivis-analyyttisen viitekehyksen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä oli kuvata, miten ongelmallinen kokemus kuvautuu vastavuoroisissa asetelmissa ja tulee näkyväksi terapiasuhteessa. Toiseksi huomion kohteena olivat terapeutin vastaukset asiakkaan ilmaisuun sekä tietyt merkittävät muutoshetket, ja se miten ne vaikuttivat asiakkaan itsehavainnoinnin kehittymiseen.

Aineiston muodostivat nauhoitetut äänitallenteet, niistä kirjoitetut litteroinnit, potilaskirjaukset, terapeutin muistiinpanot sekä asiakkaan kirjoittamat kirjeet. Muutosta arvioitiin Leimanin psykoterapiaprosessin metamallin ja Stilesin assimilaatiomallin avulla.

Asiakkaan ongelmallinen häpeäkokemus ei ollut ensin tietoisen itsehavainnoinnin piirissä. Vähitellen se alkoi näyttäytyä asiakkaan ilmaisussa ei-toivottuina ajatuksina ja oireina. Asiakkaan havaitsijaposition kehittyessä mahdollistuivat suojaavien toimintatapojen tarkastelu ja niiden linkittäminen asiakkaan elämäntarinaan. Kohdatuksi tulemisen kokemus alkoi vähitellen näkyä asiakkaan mielensisäisessä dialogissa uudenlaisina tapoina suhtautua itseen ja toiseen, mikä vapautti asiakkaan jäykistä varhaisista objektisuhteissa sisäistetyistä vuorovaikutusasetelmista. Se mahdollisti itsehavainnoinnin laajentumisen ja ymmärryksen lisääntymisen asiakkaan ydinkipuun, häpeään. Sen myötä mahdollistuivat toimijuuden lisääntyminen ja muutos objektipositiosta kohti subjektipositiota.

Katri Wahlman-Neuvonen: Itsehavainnoinnin kehittyminen pitkässä psykoterapiassa asiakkaan häpeäkokemuksen valossa

Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutusohjelma 2019-2022

 

 
Julkaistu

Varhaiset objektisuhteet ja erillisyys psykoterapiassa

Lopputyössäni tarkastellaan erillisyyttä varhaisen objektisuhdekehityksen valossa, erillisyyden puutteisiin yhdistyviä vaikeuksia sekä erillisyyteen tukemista psykoterapiassa.  

Taustaksi esitellään eriytymis-yksilöitymis -kehitykseen liittyviä käsitteitä, kuvataan itse- ja objektirepresentaatioiden muodostumista transitionaalitilassa (Winnicott) ja erilaisia suhteessa olon muotoja (Ogden).

Erillisyyden menetystä kuvataan ensin diagnostisesti, vuorovaikutuksessa, kielellisinä ilmiöinä ja koetun ahdistuksen näkökulmasta ja sen jälkeen etenevinä prosesseina, joihin liittyy objektirepresentaatioiden fragmentoitumista (Kohut) sekä merkitysyhteyksien purkautumista (Bion). Päätteeksi tarkastellaan terapeutin toimintaa uutta rakennetta luovien vaihespesifien sisäistysten kehitysobjektina (Tähkä) sekä transferenssisuhteessa tapahtuvaa arkaaisen materiaalin läpityöstämistä.

Psykoterapian ydin sisältyy ajatukseen, että psyykkisillä oireilla on mieli eli jokin merkitys tai yhteys potilaan kokemushistoriaan, joka voidaan terapian avulla tavoittaa ja jonka tunnistaminen vapauttaa psyyken traumaattisesta toistamispakosta. Terapian uutta rakennetta luovat sisäistykset tehostavat ahdistuksenhallintaa, psyykkistä integraatiota ja ego-dominanssia. Defensiivisen suojautumisen tarve vähenee. Psyykkisen erillisyyden rakentumisen myötä mahdollistuvat minän kokema narsistinen tyydytys ja merkitykselliset objektisuhteet.

Taru Levomäki: Varhaiset objektisuhteet ja erillisyys psykoterapiassa

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapeuttikoulutus 2019-2022

Julkaistu

Diagnostinen mielikuvaharjoitus käsitteellistämisen tukena

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin skeematerapiassa käytetyn diagnostisen mielikuvaharjoituksen hyödyllisyyttä käsitteellistämisen tukena. Lisäksi mielenkiinnon kohteena oli SMI-lomakkeen tuoma lisähyöty käsitteellistämiseen. Diagnostista mielikuvaharjoitusta on tutkittu hyvin vähän ja korjaava mielikuvatyöskentely on enemmän edustettuna myös skeematerapeuttisessa kirjallisuudessa. 

Tutkimusaineistona oli yhden koulutusterapiapotilaan prosessin alkuvaiheilla tehtyjen diagnostisten mielikuvaharjoitusten nauhoitusten litteroinnit, käyntien muistiinpanot sekä SMI lomake. 

Diagnostisen mielikuvaharjoituksen pohjalta tehdyssä käsitteellistämisessä ahdistuneisuutena ilmenevien ongelmien taustalta esiin tuli keskeisinä hankalina tunnekokemuksina pelkoa ja häpeää, ja tarpeina huomion ja turvallisuudentarvetta. Keskeisiä haitallisia selviytymiskeinoja olivat vaativuus, perfektionismi, yliajattelu ja miellyttäminen. SMI:n tuoma lisäarvo käsitteellistämiseen oli siinä, että se nosti esiin itsensä tehostajan moodin, jota muuten ei tässä vaiheessa olisi saatu työskentelyyn. 

Tämä tutkimus tuki aikaisempaa tutkimusta siinä, että diagnostinen mielikuvaharjoitus on toimiva ja voimallinen työkalu käsitteellistämisen tukena. Tässä tapaustutkimuksessa se osoittautui myös voimakkaasti tunteita herättäväksi ja terapeuttista muutosprosessia käynnistäväksi välineeksi. Diagnostinen mielikuvaharjoitus on terapiaprosessin alkuvaiheen menetelmä, joka sopisi laajemmin hyödynnettäväksi. Siitä olisi tärkeää saada lisätutkimusta, jotta saataisiin laajempaa käsitystä siitä, mikä mielikuvatyöskentelyssä on merkityksellistä. Tämän tapaustutkimuksen pohjalta diagnostinen mielikuvaharjoitus vaikuttaisi lupaavalta menetelmältä hyödynnettäväksi myös lyhytterapeuttisiin interventioihin.

Johanna Nuutinen: Diagnostinen mielikuvaharjoitus käsitteellistämisen tukena – tapaustutkimus

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

Täydellisestä onnistumisesta tunteiden hyväksymiseen – perfektionismin muutos kognitiivis-analyyttisessa lyhytpsykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan sitä, miten potilaan kokemus omasta perfektionismistaan muuttuu kognitiivis-analyyttisessa lyhytpsykoterapiassa. Tarkastelu tapahtuu perfektionismin hoitoon keskittyneen 16 käyntikertaa kestäneen lyhytpsykoterapiajakson ensimmäisen ja viimeisen käynnin analysoinnista. Potilaan kokemuksen muutoksen lisäksi tarkastellaan tapahtuneen muutoksen laatua pois potilaan aluksi kokemasta haitallisesta perfektionismista: tapahtuuko muutos kohti perfektionismista luopumista vai hyvälaatuisen perfektionismin suuntaan?

Opinnäytetyön tulosten valossa näyttäisi siltä, että kognitiivis-analyyttisella lyhytpsykoterapialla saavutetaan muutosta potilaan koetussa perfektionismissa. Lisäksi työn mukaan muutos ei tarkoita perfektionismista luopumista vaan sen muuttumista hyvälaatuisen perfektionismin suuntaan. Muutos on merkityksellinen etenkin, kun otetaan huomioon haitallisen perfektionismin yhteys psyykkiseen oireiluun. Tässä työssä ilmiötä on kuitenkin tarkasteltu vain yhden tapausesimerkin kautta, joten laajamittaisempaa tutkimusta aiheesta kaivataan.

Johanna Saariluoma: Täydellisestä onnistumisesta tunteiden hyväksymiseen – perfektionismin muutos kognitiivis-analyyttisessa lyhytpsykoterapiassa

Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

”Huijarit” työelämässä. Kognitiivisen lyhytpsykoterapian vaikutuksia tutkijan käsitykseen itsestä.

Tiivistelmä

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin työelämässä esiintyvää populääriä ilmiötä, huijarisyndroomaa kognitiivisen psykoterapian käsittein ja tutkittiin terapeuttista muutosta itseä koskevissa näkemyksissä ja oiretasolla. Tutkimuksessa keskityttiin skeemateorian avulla siihen, miten huijarisyndrooma on syntynyt yhden tutkimustyötä tekevän terapia-asiakkaan kohdalla ja siihen, miten näkemys itsestä muuttuu lyhytpsykoterapeuttisen hoidon kuluessa sekä laadullisesti asiakkaan kuvaamana että oiretasolla mitattuna. Aineisto sisälsi litteroituja videotallenteita terapiaistunnoista 8-11/12, muistiinpanoja, skeemapiirroksen, sekä BDI- ja tavoitemittarin.

Tutkimusten mukaan huijarisyndroomaa ei ole diagnosoitu, mutta sen on osoitettu liittyvän etenkin keinoksi hallita ahdistusta, sekä masennukseen. Sen yhteys työkykyyn sai tukea aiemmista tuloksista esimerkiksi vahingollisen uuvuttavan perfektionismin kautta, jonka tarkoitus on pyrkiä olemaan mahdollisimman erilainen kuin esimerkiksi kritisoitu lapsi. Huijarisyndroomasta kärsivän henkilön on tyypillisesti vaikeaa ottaa omakseen hyvääkään palautetta, sillä hän selittää onnistumiset pois itsestä ja tulkitsee kritiikin epäonnistumiseksi kärsimystä aiheuttavalla tavalla. Lisäksi hän asettaa itselleen ylikorkeita tavoitteita, ja toisin kuin tarkoituksenmukaisessa perfektionismissa, kokee epäonnistumisen arvottomuutena.

Huijarisyndrooman hoitoa on tutkittu melko vähän. Skeemamalli, erityisesti skeemapiirros, toimi hyvin huijarisyndrooman käsitteellistämisessä ja muutosprosessin konkretisoimisessa. Muutosta itseä koskevissa näkemyksissä tutkittiin Innovative Moments -mallin avulla, jossa merkityksellisiä muutoksen hetkiä jaettiin viiteen eri kategoriaan tarkastelemalla litteroituja terapiadialogeja. IM-malli toimi hyvin asiakkaan kokemuksen kuvaamisessa yhdistettynä skeematerapian käsitteisiin. Muutos kuvautui eniten itseä reflektoivalla ja metakognitiivista ajattelua edellyttävällä tasolla, joissa hetkissä esiintyi tiedostamista, ymmärrystä ja uudelleen muotoiluja itseä koskevissa näkemyksissä huijarina. Näissä hetkissä maladaptiiviset skeemat muuttuivat adaptiivisempaan suuntaan, mikä kuvautui muutoksina myös toiminnassa. Oiremittareina toimi asiakkaan kanssa sanallistetut lyhytterapiatavoitteet sekä mielialamittari BDI. Alku- ja loppuarviointien perusteella myös oiretason selkeää muutosta tapahtui koskien armotonta vaativuutta ja kohtuutonta itsekritiikkiä, lisäksi mieliala koheni hieman. Kaikkiaan mittarit tukivat toisiaan, mutta muutos kokemuksessa tavoitettiin parhaiten asiakkaan puheessa ja muutos oireilussa yksilöllisesti laaditussa tavoitemittarissa, jossa asiakkaan toive psykoterapialle ja kokemus oli keskiössä.

Hoitosuositukset skeemamallin hyödyntämisessä huijarisyndrooman fokusoidussa, lyhytterapeuttisessa hoidossa vaativat jatkossa lisää tutkimuksia. Huijarisyndrooman terapeuttisella hoidolla on merkittävää vaikutusta tutkijan työkykyyn. IM-mallin kaltaista menetelmää hyödyntävä laadullinen tutkimus huijarisyndroomalle ominaisten skeemojen muutoksissa on samaten suositeltavaa.

Sannamari Ahola: ”Huijarit” työelämässä. Kognitiivisen lyhytpsykoterapian vaikutuksia tutkijan käsitykseen itsestä.

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapiakoulutusohjelma 2019 – 2022

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
Julkaistu

Terapeuttinen muutos nuoren, viiltelevän masennuspotilaan terapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin masentuneen, viiltelevän, nuoruusikäisen naispotilaan terapiassa esiin nousseita keskeisiä ongelmallisia kokemuksia ja niissä tapahtunutta terapeuttista muutosta. Aineistona oli 21 käynnin kognitiivisen, skeematerapeuttisesti orientoituneen psykoterapian nauhoitetut, litteroidut käynnit. Muutosta tarkasteltiin laadullisesti integratiivisella assimilaatioanalyysi-muutosmallilla, ja mittarina oli APVS-asteikko (Assimilation of Problematic Voices).

Assimilaatiomallin mukaan potilas etenee vaiheittain ja jatkumolla ongelmallisten kokemustensa käsittelyssä. Tavoitteena on ongelmallisten kokemusten assimilaatio, joka mallin ääniversiossa tarkoittaa ongelmallisten (ei-dominanttien) äänten liittymistä vallitsevaan, assimiloiduista (dominanteista) äänistä koostuvaan ääniyhteisöön.

Esiin nousi potilaan vaativuuden ja hyväksyvyyden välinen ristiriita ja yksin pärjäämisen ja tarvitsevuuden välinen ristiriita sekä niihin liittyvät dominantit ja ei-dominantit äänet. Assimilaatio eteni APVS-asteikon tasolta 1 tasolle 4 eli ei-toivottujen ajatusten tasolta ymmärryksen/näkemyksen tasolle. Terapian myötä potilas pystyi suhtautumaan hyväksyvämmin ja vähemmän vaativasti sisäisiin kokemuksiinsa ja suhtautumaan myös tarvitsevuuteensa hyväksyvämmin. Olennaista assimilaation etenemiselle vaikutti olevan se, että potilas pystyi kohtaamaan omaan elämänhistoriaansa liittyvät vaikeat kokemukset. Assimilaation edetessä potilaan kaksi ongelmallista teemaa myös linkittyivät toisiinsa.

Miia Raivio: Ongelmallisissa sisäisissä kokemuksissa tapahtuneen muutoksen tarkastelu nuoren, viiltelevän masennuspotilaan terapiassa

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022