Tekijä: ltdk_pst

Julkaistu

Använding av associativa kort enligt See far traumabearbetningsmetoden och psykoterapeutisk förändring i kognitiv-analytisk psykoterapi

Slutarbetet undersöker vad som händer i processen under en terapitimme då man använder sig av associativa kort enligt See far traumabearbetningsmetoden för att behandla traumaminnen, vad för speciellt det kan tillföra förändring i kognitiv-analytisk psykoterapi (KAT) och hur det kan förstås med KAT-teori. Detta görs genom att granska tidigare forskning och litteratur som kan förklara fenomenet samt genom att belysa det med tre vinjetter från kliniskt psykoterapiarbete. Arbetet visar att See far metoden berikar uttryck, accelererar den fria associationen och hämtar lekfullhet och lek till psykoterapiprocessen. Terapeutisk förändring verkar ske genom utveckling av den själviakttagande positionen, där en ökande självempati verkar vara centralt. Terapeutisk förändring verkar också ske genom kroppsliga processer som sker även före medveten utveckling av den själviakttagande positionen samt genom processen genom vilken klientens unika betydelser hen tillskriver ting, händelser, känslor och tankar blir tydliga för klienten och terapeuten och förändras då den själviakttagande positionen förändras

Marina Lindholm: Användning av associativa kort enligt See far traumabearbetningsmetoden och psykoterapeutisk förändring i kognitiv-analytisk psykoterapi

Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma, 2019-2022

Julkaistu

Tunneyhteyden havaitseminen psykoterapiaprosessin aikana – liike puheesta tunteen tasolle

Opinnäytetyössä tarkastellaan asiakkaan tunnetyöskentelyä ja mielen liikkumista KAT 16 kerran lyhytpsykoterapian aikana. Lyhytpsykoterapiaa seurataan siitä näkökulmasta, miten psykoterapian aikana puhe siirtyy tunteen tasolle. Tällä tarkoitetaan sitä, miten potilas terapian aikana luo yhteyttä omiin tunteisiinsa ja miten tämä yhteys tunteisiin kehittyy psykoterapian aikana. Aineisto koostuu psykoterapiatapaamisten nauhoitteista sekä näiden litteraatioista. Asiakkaan tunnetyöskentelyä havaitaan sekä Leimanin metamallin että assimilaatiomallin, (APES) mallin mukaisesti. Psykoterapian aikana Ninan tunnetyöskentelyssä tapahtui huomattavaa liikettä. Psykoterapian alussa Ninan tunteet olivat epämääräisiä ja negatiivissävytteisiä, vastaten APES tasoa 1-2. Psykoterapian edetessä Nina sai kiinni yksinäisyyden tunteesta, empatiasta, sekä onnistui luomaan uutta yhteyttä itseensä sekä omaisiinsa. Ninan yhteys omiin tunteisiin ja kokemus näistä liikkui terapian aikana APES asteikolla tasolta 1-5. Nina osaa terapian loppukäynneillä kuvata tunnetiloja. Hän ymmärtää myös mistä tunteet johtuvat sekä osaa kuvailla vaihtoehtoisia tapahtumia tunne näkökulmasta, vastaten APES tasoa 5. Metamallin mukaan Nina siirtyy psykoterapian aikana objektipositiosta ongelmiensa suhteen, ainakin osittaiseen subjektipositioon. Nina osaa terapian loppukäynneillä havainnoida itseään neutraalimmalla tavalla, kuin psykoterapian alkukäynneillä.

Carita Wasastjerna: Tunneyhteyden havaitseminen psykoterapiaprosessin aikana – liike puheesta tunteen tasolle

Kognitiivis-analyyttinen                                                                                                                   yksilöpsykoterapeuttikoulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

”Se mun fundamentti ristiriita on, et mut on niinku tulkittu pahaksi”– Terapeuttinen muutos korjaavassa mielikuvatyöskentelyssä

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin korjaavan mielikuvatyöskentelyn myötä tapahtunutta terapeuttista muutosta. Terapeuttinen muutos hahmotettiin muutoksena potilaan tunnekokemuksissa ja uskomuksissa. Työssä tutkittiin, lähtevätkö asiakkaan tunnekokemukset korjaavan mielikuvatyöskentelyn myötä muuntumaan tunteiden vaiheittaisen muuntumisen prosessin mukaisesti. Lisäksi tutkittiin, johtaako muutos tunnekokemuksissa muutoksiin kognitiivisissa merkitysrakenteissa, kuten uskomuksissa.

Tutkimuksen kohteena oli yhden pitkän koulutuspsykoterapian aikana toteutettu korjaavan mielikuvatyöskentelyn prosessi. Tutkimusaineistona oli koulutusterapia-asiakkaan tapaamisten nauhoituksista tehdyt litteroinnit, terapeutin muistiinpanot ja terapian aikana tehdyt käsitteellistämiset. Mielikuvatyöskentelyn myötä tapahtunutta terapeuttista muutosta tarkasteltiin laadullisen sisältöanalyysin keinoin.

Asiakkaan tunnekokemuksissa tapahtui odotetun kaltainen muutos, missä tämän tunnekokemukset muuntuivat sekundaarisesta eriytymättömästä kärsimyksestä primaareiksi maladaptiivisiksi tunteiksi ja lopulta primaareiksi adaptiivisiksi tunteiksi. Myös asiakkaan uskomusjärjestelmissä tapahtui korjaavan mielikuvatyöskentelyn myötä muutosta, etenkin ydinuskomuksissa.

Tämä opinnäytetyö vahvistaa skeematerapian viitekehyksessä esitetyt olettamukset siitä, että korjaava mielikuvatyöskentely on tehokas keino tunnekokemusten ja ydinuskomusten muovaamiseen. Työ antaa myös osaltaan vastauksia siihen, miten ja miksi korjaava mielikuvatyöskentely toimii. Se auttaa ymmärtämään korjaavan mielikuvatyöskentelyn myötä tapahtunutta terapeuttista muutosta tunteiden muuntumisen vaiheittaisen prosessin kautta. Tämän opinnäytetyön tulokset todentavat tiettävästi ensimmäistä kertaa tunteiden muuntumisen prosessin tapahtuvan korjaavan mielikuvatyöskentelyn prosessissa. Tämä antaa lisätukea oletukselle siitä, että tunteiden muuntumisen prosessi voi olla universaali, eri terapeuttisten viitekehysten tuloksellisia terapioita yhdistävä, prosessi.

Saara Halme: ”Se mun fundamentti ristiriita on, et mut on niinku tulkittu pahaksi”– Terapeuttinen muutos korjaavassa mielikuvatyöskentelyssä
Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

Miten puhua siitä, mille ei ole sanoja? Tapaustarkastelu miten terapeutti toimii edesauttaakseen asiakkaan ilmaisua

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan, miten terapeutti toimii edesauttaakseen asiakkaan ilmaisua psykoterapiaprosessin edetessä. Ilmaisua ja sen mahdollistamaa itsehavainnointia, sekä terapeuttista muutosta jäsennetään kogniitivis-analyyttisen psykoterapian viitekehyksestä. Opinnäytetyön aineiston muodostavat yhden koulutushoidon aikana kertyneet kirjaukset, jäsennykset ja transkriptoidut ääninauhanäytteet, joissa terapeutti ja asiakas keskustelevat vaikeista tunteista. Tarkastelun tuloksena on, että terapeutin toiminta muuttuu prosessin edetessä. Alussa asiakkaalla on hyvin vähän sanoja ongelmallisille kokemuksilleen ja terapeutti vastaa tähän. Työskentelyn edetessä asiakkaan ja terapeutin yhteistoiminnassa hankalille tunteille ja kokemuksille alkaa muodostua enemmän kuvauksia ja ne alkavat liittyä johonkin. Terapeutti edesauttaa asiakkaan ilmaisua vaihtelevalla sensitiivisyydellä ja kohdallisuudella. Asiakkaan spontaani ilmaisu kuitenkin vahvistuu prosessin aikana. Syy-seuraussuhdetta on vaikea osoittaa. Onkin aiheellista pohtia, missä määrin muun muassa asiakkaan oma kokemus terapiasuhteen turvallisuudesta edesauttaa hänen ilmaisuaan terapiavuorovaikutuksessa.

Jenni Stenfelt:  Miten puhua siitä, mille ei ole sanoja? Tapaustarkastelu miten terapeutti toimii edesauttaakseen asiakkaan ilmaisua

Julkaistu

Itsehavainnoinnin rakentuminen ”katkonaisena”

Itsehavainnoinnin kehittymistä pidetään yhtenä merkittävämpänä tekijänä muutosprosessissa. Itsehavainnointi rakentuu asteittain, kun asiakas kuvailee ensin ongelmiaan terapeutille ja tuo ilmaisunsa näin yhdessä jaettuun havainnointiin. Asiakas oppii terapiaprosessin aikana havaitsemaan omaa ulkoista ja sisäistä toimintaansa, jolloin asiakkaan oma itsehavainnointi kehittyy. Vakavimmissa mielenterveyden häiriöissä, kuten traumatisoituneilla asiakkailla tai persoonallisuushäiriöissä itsehavainnoinnin rakentuminen näyttäytyy erilaisena. Pyrin kuvaamaan tapausesimerkin avulla, miten itsehavainnointi rakentuu asiakkaalla, jolla on todettu tunne-elämän epävakaus. Tutkimukseni perusteella totean, kuinka ensin pitää löytää kohde, jota havainnoida ennen kuin itsehavainnointi pääsee rakentumaan ja kehittymään realistiselle pohjalle.

Kirsi Kokkonen: Itsehavainnoinnin rakentuminen epävakaalla terapiaprosessin aikana

Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutus 2019-2022

 

Julkaistu

Compliance as a threat to the therapeutic alliance: a relational perspective

This thesis builds on the basic theoretical tenets of relational psychoanalytic theory for examining therapeutic transcript depicting cognitive analytic therapy’s model for resolving threats to the therapeutic alliance. Building on the work of prominent relational theorists, the thesis problematizes the attainment of the resolution of the therapeutic impasse in the examined transcript. The analysis contends that the resolution presented in the transcript might in fact be resolution by compliance, possibly leading to the external motivation of the patient, curtailing long-standing psychic change. A relational alternative to the presented threat to the alliance is presented, relying on the therapeutic techniques of mindfulness in action and embracing ambivalence, as well as metacommunicational principles grounded in the theoretical tenets and clinical practice of relational psychoanalytic theory.

The thesis questions the clinical usefulness of considering the avoidance of collusion with the patient’s problematic relational configuration the primary aim for the therapist. The thesis argues that this bears the risk of diverting attention away from the here and now of the therapeutic relationship, blinding the therapist from possible new adverse dynamics.

The results of the analysis also point to a need for discussion regarding the extent to which cognitive analytic therapy regards itself as aligning with a social-constructivist epistemology. The thesis argues that while cognitive analytic therapy aligns with social constructivism in its theory of personality development and theory of self, it does not extend this social constructionism to its theory of clinical practice.

Édua Holmström: Compliance as a threat to the therapeutic alliance: a relational perspective

Kognitiivis-analyyttisen yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

Tanssi joka etsii tanssijaa -haitallisen vastavuoroisen asetelman näyttämöllistyminen KAT -koulutuspsykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan haitallisen vastavuoroisen asetelman näyttämöllistymistä ja tanssiinkutsuun vastaamista kognitiivis-analyyttisessa koulutuspsykoterapiassa. Opinnäytetyö on tapauskuvaus yhden rajatilatasoisen asiakkaan terapiaprosessista. Aineistona toimi 25 kerran koulutuspsykoterapian äänitallenteet ja terapeutin muistiinpanot tapaamisista. Aineistoa tarkasteltiin vastavuoroisen asetelman, vastatransferenssin ja projektiivisen identifikaation käsitteiden avulla kognitiivis-analyyttisen psykoterapian näkökulmasta. Aineistosta poimittiin tarkempaan tarkasteluun kohtia, joissa haitallinen vastavuoroinen asetelma ilmeni vuorovaikutuksessa. Erityistä huomiota kiinnitettiin asiakkaan epäonnistumista edeltäviin tapaamisiin ja terapeutin voimakkaita vastatunteita herättäneisiin kohtiin. Tuloksissa kävi ilmi, että tanssiinkutsuun vastaaminen estää muutosta ja vahvistaa ongelmallisiin toimintatapoihin turvautumista. Toisaalta tuloksissa oli nähtävissä, että asetelmien näyttämöllistyminen terapiasuhteessa on jossain määrin väistämätöntä sekä monimuotoista ja hienovaraista. Lopuksi tapaustutkimuksen pohjalta pohditaan miten haitallisen vastavuoroisen asetelman näyttämöllistymisen voi tunnistaa ja miten vastavuoroisen asetelman näyttämöllistyessä voisi toimia psykoterapeuttista muutosta mahdollistaen.

Jenny Julkunen: Tanssi joka etsii tanssijaa -haitallisen vastavuoroisen asetelman näyttämöllistyminen KAT -koulutuspsykoterapiassa 

Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

Kuka on kuskin paikalla! Vanhemmointi ja moodien muutokset kognitiivisessa lyhytpsykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan skeematerapian orientaatiolla toteutetun kognitiivisen lyhytpsykoterapian aikana tapahtuvia muutoksia asiakkaan haavoittuvan lapsen ja terveen aikuisen moodeissa. Työssä myös kuvataan terapeuttisena tyylinä terapeutin toteuttamaa vanhemmointia. Asiakkaana oli epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä omaava nuori mies, jonka tavoitteina psykoterapialle oli hallinnan lisääminen ja ymmärryksen saaminen omalle masennusoireilulle. Asiakkaalla oli ollut lapsuuden ja nuoruusiän aikana vaikeita ihmissuhdekokemuksia, koulukiusaamista, väkivaltaa sekä toisaalta oppimiskyvyn haasteita, joiden kautta hänellä oli muodostunut vaille jäämistä keskeisissä ydintarpeissa. Tähän taustaan liittyen hoitosuunnaksi valikoitui skeematerapeuttinen ote. Hoidon ensimmäisellä käynnillä potilaan masennusoireista laadittiin kognitiivinen jäsennys ja tämän jälkeen kartta potilaan keskeisistä moodeista lisäämän ymmärrystä oireiden yhteydestä taustatekijöihin ja kokemustiloihin. Interventiot koostuivat vanhemmoinnista. 20 kerran lyhytpsykoterapian aikana potilaan terveen aikuisen moodissa havaittiin huomattava vahvistuminen, samalla kun haavoittuvan lapsen moodin sekä haitallisten vanhempimoodien merkitys heikkeni. Johtopäätöksenä tutkimuksesta on todettavissa, että oikea[1]aikainen ja ydintarpeisiin kohdentuva vanhemmointi voi tuoda asiakkaalle merkittävää hyötyä myös lyhyen psykoterapian aikana. Sen selvittäminen soveltuisiko vanhemmointiin pohjaava skeematerapeuttinen hoito laajemminkin masennusoireiden lyhytpsykoterapiaan edellyttäisi lisää tutkimusta.

Tommi Järvi: Kuka on kuskin paikalla! Vanhemmointi ja moodien muutokset kognitiivisessa lyhytpsykoterapiassa

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022.

Julkaistu

Itsemyötätunnon kehittyminen minätilatyöskentelyn avulla

Tässä opinnäytetyössäni tarkastelen itsemyötätunnon kehittymistä pitkässä kognitiivis- analyyttisessä terapiassa. Menetelminä koulutusterapiassa käytettiin perinteisten KAT-työkalujen eli karttojen ja kirjeiden lisäksi minätilatyöskentelyyn liittyviä harjoituksia, meeting place ja mielikuvatyöskentely. Lisäksi asiakkaan kanssa tehtiin jokaisen tapaamisen alussa hengitys- ja rentoutusharjoitus. Minätilatyöskentelyssä fokusoitiin erityisesti haavoittuvamman puolen eli ns. sisäisen lapsen tarkasteluun. Itsemyötätunnon lisääminen kehittyi tavoitteeksi vähitellen.
Itsemyötätunnolla tarkoitan tässä työssä Kristin Neffin määritelmää, jossa se kuvataan koostuvan kuudesta komponentista: hyväntahtoisuudesta ja yleisestä inhimillisyyden tunteesta itseä kohtaan, läsnäolosta sekä itsekritiikin, eristäytymisen ja toisaalta liiallisen tunteisiin samaistumisen tarpeen vähentymisestä. Havainnoin saavutettua muutosta sekä näiden komponenttien esiintymisellä hoitojakson loppupuolella että assimilaatiomallilla (assimilation of problematic experiences eli APES).
Koulutusasiakkaani itsemyötätunto vaikutti lisääntyvän erityisesti läsnäolevuuden ja itsehavainnoinnin osalta sekä erillisyyden kokemuksen vähentymisenä. APES-taso oli alussa pääasiassa 1-2 ja hoitojakson lopussa saavutettiin tasoa 4-5. APES-taso kuitenkin fluktuoi ja oli myös tilasidonnaista.

Virpi Kuitunen: Itsemyötätunnon kehittyminen minätilatyöskentelyn avulla

Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutusohjelma (2019-2022)

Julkaistu

Muutoksen hetket KAT-lyhytpsykoterapiassa Innovative Moments -mallia soveltaen

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan, miten kognitiivis-analyyttisen lyhytpsykoterapian aikana tapahtuneet muutokset näyttäytyvät asiakkaan puheessa. Muutoksen hetkiä analysoidaan soveltaen Innovative Moments (IM) -tutkimusmenetelmää. Lisäksi työssä vertaillaan IM-mallin ja kognitiivis-analyyttisen terapian (KAT) käsitystä muutoksesta psykoterapiassa. KAT:n osalta työssä esitellään Leimanin psykoterapeuttisen muutoksen metamalli. IM-malli painottaa ongelmallista narratiivia, kun taas KAT:n keskiössä on vastavuoroinen suhde, esimerkiksi potilaan suhde ongelmaansa.
Aineistona on 20 tapaamiskerran lyhytpsykoterapia ja tapaamisten videonauhoitukset. Nauhoitteista poimittiin kohtia, joissa asiakas puhuu tapahtuneesta muutoksesta. Nämä kohdat litteroitiin tarkempaa tarkastelua varten. Muutoksen hetket jaoteltiin viiteen eri kategoriaan IM-mallin mukaisesti.
Terapian ajalta tuli esiin useita erityyppisiä IM-hetkiä. Muutospuhe lisääntyi terapian loppua kohden, kuten on huomattu myös aiemmissa tutkimuksissa. Erityisesti terapian loppupuolella asiakkaan puheessa näyttäytyi uudelleenkäsitteellistämisen IM-hetkiä, joiden on aiemmissa tutkimuksissa todettu olevan yhteydessä terapian onnistuneisuuteen. IM menetelmänä auttoi hahmottamaan muutoksen monipuolisuutta ja syvällisyyttä lyhytpsykoterapian aikana.

Noora Jantunen: Muutoksen hetket KAT-lyhytpsykoterapiassa Innovative Moments -mallia soveltaen
Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022