Tekijä: ltdk_pst

Julkaistu

Mikä muuttuu vai muuttuuko mikään?

Mikä on se muutos, johon psykodynaamisessa nuorisopsykoterapiatyössä pyritään? Mitä psykoterapeutin ja asiakkaan välisessä vuorovaikutuksessa tapahtuu kun psykoterapia sysää liikkeelle itseohjautuvan, mieltä uudella tavalla rakentavan prosessin? Sellaisen, joka jatkuu vielä onnistuneen psykoterapian päättymisen jälkeenkin asiakkaan mielessä.

Lähdin etsimään vastausta näihin kysymyksiin haastattelemalla seitsemää psykodynaamista nuorisopsykoterapeuttiopiskelijaa heidän koulutusasiakkaittensa mahdollisesta itsekokemuksen muutoksesta psykoterapian aikana.

Haastattelua varten rakentamani, itsekokemuksen muutosta kuvaavat kysymykset, edustavat seitsemän tunnetun psykoanalyytikon käsitystä itsekokemuksesta ja nuorisopsykoterapiassa tavoiteltavasta muutoksesta. Esimerkkejä kysymyksien sisällöistä: depressiivisen position saaavuttaminen, psykoseksuaalisen kehityksen eteneminen ja rohkeuden kasvaminen aitojen tunnekokemuksien ilmaisemisessa.

Tärkeä osa haastatttelua oli antaa psykoterapeuttiopiskelijoiden oman persoonallisen äänen tulla kuuluviin prosessin kuvauksessa jättämällä kysymykset avoimiksi.

Esitän haastatteluista nousevat vastaukset tutkimuskysymyksiin opinnäytetyössä kysymys-vastaus pareina. Lisäksi käytän vastauksien yhteydessä vinjettejä tuodakseni esille haastattelujen sisällöllistä rikkautta.

Haastattelut piirtävät kauniin kuvan psykodynaamisesta nuorisopsykoterapeuttisesta prosessista. Haastattelujen perusteella on nähtävissä, että itsekokemus todella muuttui jokaisessa seitsemästä koulutuspsykoterapiassa merkittävästi.

Vastaukset nostivat esiin monia kiinnostavia huomioita, joista muutama esimerkki: 

Kaikissa kaksi vuotta kestäneissä (5/7) koulutuspsykoterapioissa monet keskeiset itsekokemuksen vahvistumista tukevat aihe-alueet tulivat syvällisemmin käsiteltäväksi vasta toisen psykoterapiavuoden aikana.

Vastauksista nousi esille, että erityisesti surun tunne oli nuorille vaikea kohdata. Tämä herätti kysymyksen siitä, että onko surusta tunteena tullut jollakin tavoin aikamme tabu: jotakin nopeasti käsiteltävää josta halutaan päästä mahdollisimman helposti eroon? Jos kyky kypsään suremiseen ja surun tunteen hyväksymiseen on yksi hoidon tavoitteesta, mitä psykoterapian onnistumisesta voidaankaan silloin tavoittaa esimerkiksi mielialaoirekyselyjen avulla? 

 

Kirsi Peltoranta: Näe minut, jotta voin löytää itseni! – Itsekokemuksen muutoksesta nuoren psykoterapiasuhteessa

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2021-2024

Julkaistu

Kipuilua omnipotenssista luopumisen ja oman potenssin vahvistamisen kanssa

Nuoruusikää voi hyvällä syyllä kutsua samanaikaisesti ihanaksi ja kamalaksi ajanjaksoksi. Se on hyvin herkkä elämänvaihe. Nuori joutuu luopumaan lapsuuden kiintymyssuhteistaan, tai paremminkin annettava niiden muuttaa muotoaan, oman autonomiapyrkimyksensä tieltä. Samanaikaisesti tulisi pärjätä muiden nuoruuteen vahvasti liittyvien kehitystehtävien kanssa. Mikäli tähän suuria tunteita sisältävään elämänvaiheeseen liittyy traumaattisia kokemuksia, varhaisia tai akuutteja, ylittyy nuoren psyykkinen sietokyky herkästi. Opinnäytetyössäni kokoan yhteen koulutuspsykoterapiapotilaani ajatuksia matkasta kohti aikuisuutta, jota värjää lapsuuden kokemukset epävarmoista objektisuhteista ja liiallisista frustraatioista. Hän on joutunut rakentamaan primitiivisen suojamekanismin, omnipotenssin. Tuon kaikkivoipaisuuden muurin, avuttoman ja epävarman itsen suojaksi. Onneksi nuorella on kyky rakentaa itsensä terapeuttisessa vuorovaikutuksessa sisäisesti uudelleen. Psykoterapiaprosessin suojassa matka itseen pääsee alkamaan. Metaforien ja unien kautta kuljetaan kohti tiedostamatonta. Tulee ymmärrys, että pojasta mieheksi kasvaminen tarvitsee oman kehityksen palveluksessa olevaa fallisuuden integroimista ja oma seksuaalisuus ja aggressio on otettava haltuun. Matka kohti omaa potenssia on alkanut.

Suvi Lamminen:

Kipuilua omnipotenssista luopumisen ja oman potenssin vahvistamisen kanssa – Ajatuksia nuoren miehen matkasta kohti aikuisuutta

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2021- 2024

 

Julkaistu

Tunnekuorman alla – piilotellusta aggressiosta rakentavaksi elämän voimaksi

Kaikki tunteet ovat normaaleja ja niillä on hyvä tarkoitus, merkitys ja mielekkyys ihmisen elämässä. Kaikenlaiset tunteet kuuluvat elämään ja ne kertovat ihmisestä itsestä, omista kokemuksista, omista tarpeista ja omista rajoista. Usein ihmiset kuitenkin alkavat vältellä traumatisoivien kokemustensa myötä tiettyjä sietämättömiä tunteitaan ja suojella itseään kokemasta niitä. Vaikka hetkellisesti se helpottaisi, niin pidemmän päälle tällainen defensiivinen toiminta kapeuttaa ihmisen elämää ja ihminen ikään kuin jää tunnekuormansa
alle, itsensä ja suojaavan toimintansa vangiksi.

Tarkastelen opinnäytetyössäni aggressiontunteita ja niihin liittyviä haasteita nuoren koulutuspotilaani näkökulmasta, hänen vuorovaikutussuhteessansa olemisen tapaa, aggressiontunteiden ilmentymää ja niiden taustaa, muutosta näkymättömästä ja piilotellusta aggressiosta näkyväksi ja rakentavaksi elämän voimaksi psykodynaamisen koulutuspsykoterapiaprosessin kuluessa.

Leena Haataja: Tunnekuorman alla – piilotellusta aggressiosta rakentavaksi elämän voimaksi

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2021-2024

Julkaistu

Olemassaolon jatkuvuutta etsimässä – erakkoampiaisen ilmaantumisesta, häviämisestä ja säilymisestä

Tässä opinnäytetyössä keskityn kuvaamaan ja pohtimaan, millä eri tavoin häviämisen, ilmaantumisen ja säilymisen teemat ovat eläneet nuoren psykodynaamisen hoitoprosessin kautta. Elävöitän tarkastelua tulkitsemalla Antoine De Saint-Exupéryn tunnettua kaunokirjallista teosta Pikku prinssi (1999) psykoterapiaprosessin näkökulmasta, jonka lähtökohtana on putoamisen metafora. Tarkastelussani peilaan psykoanalyyttista ajattelua, erityisesti Tähkän (1996) ajatuksia mielen rakentumisesta kohti kehittyvää luottamusta pysyvyyteen eli itse- ja objektikonstanssiin. Itse- ja objektikonstanssi ymmärretään kehityksellisenä saavutuksena, jonka myötä vaihtuvista olotiloista huolimatta voi itse kokea pysyvänsä samana sekä voi kokea, että toinen säilyy mielessä tärkeänä ja merkityksellisenä myös ollessaan vihainen tai poissa. Vuorovaikutuksessa näiden kysymysten äärellä elävyyden sekä itsekokemuksen ja olemassaolon jatkuvuuden tuntu voivat lisääntyä.

Jennina Wickström: Olemassaolon jatkuvuutta etsimässä – erakkoampiaisen ilmaantumisesta, häviämisestä ja säilymisestä 

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020 – 2023

Julkaistu

Miten ulkonäkö kytkeytyy sisäiseen kokemukseen itsestämme ja milloin tämä suhde voi muuttua ongelmalliseksi – Aiheen käsittelyä I feel pretty -elokuvan kautta

Opinnäytetyössäni on tarkoitus selvittää, miten ulkonäkö kytkeytyy sisäiseen kokemukseemme itsestämme ja milloin tämä suhde voi muuttua ongelmalliseksi. Käsittelen asiaa yhdysvaltalaisen I feel pretty -elokuvan päähenkilön kautta. Käsiteltävät teemat ovat narsistisuuden problematiikka ja superegon toiminta, johon sisältyvät vaativat sisäistetyt objektit sekä egoideaali.

Opinnäytetyössäni selvitän, miten varhaisen vuorovaikutuksen jäljet näkyvät myöhemmin elämässämme, toimien tietoisuutemme ulkopuolella. Jäljet lapsuudenaikaisista suhteistamme voidaan havaita eleissämme ja siinä, kuinka suhtaudumme kehoomme rakkauden ja vihan ilmaisun paikkana. Yrityksemme muuttaa kehoa puhuvat näistä varhaisista kokemuksistamme.

Käytän elokuvaa opinnäytetyössäni runkona, joka etenee päähenkilön sisäisen minäkuvan vaiheiden esiintymisiä mukaillen ja lopulta näiden eri puolien integroituessa. Kuten myös terapiaprosessissa, potilaan arvostus itseään kohtaan lisääntyy, kun hän pystyy integroimaan persoonansa eri osa-alueita itseensä, jolloin myös minäkuva muuttuu myönteisemmäksi.

Anni Kuorttinen: Miten ulkonäkö kytkeytyy sisäiseen kokemukseen itsestämme ja milloin tämä suhde voi muuttua ongelmalliseksi – Aiheen käsittelyä I feel pretty -elokuvan kautta

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2021-2024

Julkaistu

Ilmastoahdistus ja näkökulmia sen tarkasteluun psykoanalyyttisessa psykoterapiassa

Ilmastonmuutos ja siihen liittyvä ilmastoahdistus on ajankohtainen aihe myös psykoterapian kannalta. Yhteiskunnassamme on meneillään monenlaisia kriisejä josta monet liittyvät ilmastonmuutokseen. Voidaan sanoa, että elämme keskellä kollektiivista traumaa ja ihmisillä on siihen erilaisia selviytymiskeinoja. Ilmastoahdistus on harvoin pääasiallinen syy hakeutua terapiaa, mutta se saattaa olla monenlaisen kokemuksen taustalla. Esimerkiksi se saattaa aiheuttaa epämääräistä turhautuneisuuden ja tyytymättömyyden tunnetta. Tutkimuksista voidaan päätellä, että on jonkinasteinen yhteys erityisesti nuorten lisääntyneen pahoinvoinnin ja ilmastonmuutoksen ja muiden kriisien välillä. Eläinlajien ja elinympäristöjen tuhoutuminen vaikuttaa meihin myös tiedostamattomasti. Ilmastoahdistusta ei voi nimittää sairaudeksi, eikä siihen ole tarpeen kehittää diagnoosia. Voisi ajatella, että se on adekvaatti reaktio meneillään olevaan katastrofiin. Vaarana voi olla muuten, että ongelma itsessään sivuutettaisiin ja keskityttäisiin hoitamaan pelkästään ahdistusta. Ilmastotunteita on kuitenkin tärkeä puhutella ja tunnistaa tunteet, jotka käsitelemättöminä saattavat johtaa myös häiritsevään ahdistukseen, elinpiirin kapeutumiseen tai epäterveisiin defensseihin ahdistusta vastaan.

Terapiassa voi myös tutkia ja tunnistaa erilaisia defenssejä ilmastoahdistusta vastaan. Tämä voi myös olla väylä tavoittaa potilaan mielen rakennetta ja ehkä jopa hänen objektisuhteitaan. Esimerkiksi voidaan ajatella, että maa näyttäytyy myös sisäisenä objektina ja siten suhde siihen kertoo suhteesta objektiin. Työssäni pohdinkin miten erilaisista näkökulmista ilmastoahdistusta ja ilmastotunteita voidaan tarkastella. Tähän olen käyttänyt kirjallisuuskatsausta, sekä pohtinut tapausesimerkin avulla terapiatunnilla ilmenevää ilmastoahdistusta. Johtopäätöksenä voidaan kiteyttää että ilmastotunteita olisi hyvä tarkastella ja tutkia, siksi että niiden jääminen osittain tiedostamattomaksi voi aiheuttaa esimerkiksi lamaannusta ja toivottomuutta. Tunteiden kohtaaminen ja käsitteleminen auttaa myös omaa toimijuutta ja sitä kautta mahdollistaa asioihin vaikuttamisen. Asioihin vaikuttaminen taas voi lisätä toivon tunnetta. Ilmastotunteet voivat tuoda tutkinnan kohteeksi myös muita suhteita ja defenssejä. Niiden tietoisuuteen saattaminen ja käsittely saattaa auttaa auttaa potilasta eteenpäin. 

Veera Veijalainen: Ilmastoahdistus ja näkökulmia sen tarkasteluun psykoanalyyttisessa psykoterapiassa

Psykoanalyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2024

Julkaistu

Sumussa on helpompi hengittää- kuvaus päiväunelmoivan nuoren psykoterapiasta

Me kaikki näemme päiväunia, eniten niitä esiintyy kuitenkin nuoruusikäisillä. Päiväunet ovat hyvin persoonallisia kertomuksia joihin heijastuu sekä ajankohtaisia asioita, että osia meidän kehityshistoriasta. Lopputyöni on kertomus nuoruusikäisen potilaan kaksivuotisesta psykodynaamisesta koulutuspsykoterapiaprosessista. Pääteemana on nuoren luova tapa työskennellä omien päiväunelmien, unien ja kirjoittamiensa tekstien kautta. Käsittelen työssä myös syvemmin päiväunelmoinnin merkitystä nuorelle, sen kehitystä ja taustoja. Kuvaan terapeutin unelmointia osana vastatransferenssia sekä teoriaa analyyttisesta kolmannesta kuin yhteisen unelmoinnin ulottuvuutena. Opinnäytetyö sisältää myös pohdintaa psykoterapeutista transferenssi objektina ja uutena kehityksellisenä objektina tässä koulutuspsykoterapiahoidossa.

Olga Nieminen: Sumussa on helpompi hengittää- kuvaus päiväunelmoivan nuoren psykoterapiast

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2021-2024

 

Julkaistu

Kuoleman pelosta elämän toivoon – Tapausselostus äidin masennuksen vaikutuksesta tyttäreen

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia emotionaalisesti poissaolevan äidin – kuolleen äidin syndrooman traumaattisia jälkiä aikuisessa naispotilaassa.

Opinnäytetyö on tapauskuvaus psykoanalyyttisesta hoitosuhteesta ja potilaassa sen aikana tapahtuvasta muutoksesta. Tätä peilaan André Greenin kuollut äiti-ilmiöön, joka jäsentää teoreettisesti psyykkisen elävyytensä menettäneen äidin vaikutuksia lapsen psykodynamiikkaan ja myöhempään kehitykseen.

Kuvaan potilaan muutosta, kun varhaisten muistojen avautuminen hoitoprosessissa mahdollisti ruumiillisten oireiden muutoksen symboliseksi ja kielen avulla emotionaalisiksi kokemuksiksi. Transferenssisuhteessa oli jälkikäteisesti mahdollista tutkia varhaisessa vuorovaikutuksessa tapahtunutta emotionaalista vaille jäämistä ja potilaalle mahdollistui muuttaa suhdettaan siihen. Luottamuksellinen ja elävä yhteistyösuhde mahdollisti surun symboloitumisen. Surun, joka oli syntynyt varhaisen hyvän objektin vaille jäämisestä. Tätä kautta potilas löysi elävyyden vuorovaikutukseen sekä potilaan oman elämän toiveet ja haaveet saivat tilaa.

Tiina Kahri: Kuoleman pelosta elämän toivoon – Tapausselostus äidin masennuksen vaikutuksesta tyttäreen

Psykoanalyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2024

Julkaistu

Itsetuhoinen mieli

Opinnäytetyössäni käsittelen koulutukseeni sisältynyttä hoitoprosessia, joka oli kestoltaan kaksi vuotta. Työni tavoitteena on tunnistaa psykoterapiaprosessissa tapahtuneita ilmiöitä, niin hoidettavan kuin hoitajan näkökulmasta sekä ymmärtää ja selittää niitä teoreettisesti. Opinnäytetyö keskittyy psykoterapiaopiskelijan oppimisen kehittymiseen ja ammatti-identiteetin muodostumiseen psykoterapiaprosessin aikana. Lisäksi se käsittelee psykoterapiaopiskelijan omia tunnekokemuksia epävarmuudesta haastavan hoitojakson aikana. Työn tavoitteena on myös tunnistaa hoitoprosessissa tapahtuneita asioita, joita voisi kehittää hoidon näkökulmasta, tunnistaa onnistumisen kokemuksia ja asetettujen tavoitteiden toteutumista sekä psykoterapiantyöskentelyn tavoitteellisuutta. Opinnäytetyö keskittyy myös itsetuhoisen mielen toiminnan käsittelyyn, ahdistuneisuuteen ja elämänhaluttomuuteen sekä siihen, miten tulla toimeen edellä mainittujen oireiden kanssa arjessa. Lisäksi pohditaan persoonallisuutta, sen monimuotoisuutta ja kehityksellisten häiriöiden vaikutusta. Miten menneisyyden itsemurhayritys vaikuttaa tämänhetkiseen elämään ja miten päästä eroon itsemurha-ajatusten tuomasta turvasta, vaihtoehtoisiin kannatteleviin ja turvallisempiin keinoihin. Opinnäytetyössä myös selvitetään psykoterapiaprosessin aloittamiseen liittyviä vaiheita, nopeasti tapahtuvia muutoksia, taukojen merkityksellisyyttä, suunnitelmallisuutta ja hoidon päättämiseen käytettävän ajan tärkeyttä.

Sami Nummelin : Itsetuhoisen mielen otteessa

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2021-2024

Julkaistu

Relationen till kroppen – den bortglömda objektrelationen

Trots att det psykiska och det fysiska är tätt sammanlänkande blir kroppen ofta ignorerad på psykoterapimottagningen. Meningen med detta slutarbete är att framlägga samt argumentera för att relationen till kroppen och dess förnimmelser kan förstås som en objektrelation. Detta betyder att relationen till kroppen och dess signaler speglar relationen till objekten samt självet, och kan vara av paranoid-schizoid eller depressiv kvalitet. Relationen är inte statisk, utan fluktuerar i större eller mindre grad i en individ. I mer ointegrerade individer antas paranoid-schizoida känslor dominera medan i mer integrerade individer antas derpressiva känslor för kroppen och dess känningar dominera. I det kliniska arbetet har det observerats att en del av den känslomässiga problematiken ofta utspelar sig i ett kroppsligt kontext, antingen som problematiska reaktioner på kroppens signaler eller som en utmanande relation till kroppen. Kroppsobjektrelationsperspektivet tillför ett viktigt verktyg till psykoterapeutens arbete. I detta arbete visar jag att man genom att lyssna till hur patienten kommunicerar om det kroppsliga kan få infomation om patientens personlighetsstruktur, objektrelationers kvalitet, samt vilkendera av den paranoid-schizoida eller den depressiva positionen är aktiverad i patienten i stunden.

Sandra Jääskeläinen: Relationen till kroppen – den bortglömda objektrelationen

Aikuisten psykoanalyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutus 2020-2024