Tekijä: ltdk_pst

Julkaistu

Kuoleman pelosta elämän toivoon – Tapausselostus äidin masennuksen vaikutuksesta tyttäreen

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia emotionaalisesti poissaolevan äidin – kuolleen äidin syndrooman traumaattisia jälkiä aikuisessa naispotilaassa.

Opinnäytetyö on tapauskuvaus psykoanalyyttisesta hoitosuhteesta ja potilaassa sen aikana tapahtuvasta muutoksesta. Tätä peilaan André Greenin kuollut äiti-ilmiöön, joka jäsentää teoreettisesti psyykkisen elävyytensä menettäneen äidin vaikutuksia lapsen psykodynamiikkaan ja myöhempään kehitykseen.

Kuvaan potilaan muutosta, kun varhaisten muistojen avautuminen hoitoprosessissa mahdollisti ruumiillisten oireiden muutoksen symboliseksi ja kielen avulla emotionaalisiksi kokemuksiksi. Transferenssisuhteessa oli jälkikäteisesti mahdollista tutkia varhaisessa vuorovaikutuksessa tapahtunutta emotionaalista vaille jäämistä ja potilaalle mahdollistui muuttaa suhdettaan siihen. Luottamuksellinen ja elävä yhteistyösuhde mahdollisti surun symboloitumisen. Surun, joka oli syntynyt varhaisen hyvän objektin vaille jäämisestä. Tätä kautta potilas löysi elävyyden vuorovaikutukseen sekä potilaan oman elämän toiveet ja haaveet saivat tilaa.

Tiina Kahri: Kuoleman pelosta elämän toivoon – Tapausselostus äidin masennuksen vaikutuksesta tyttäreen

Psykoanalyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2024

Julkaistu

Itsetuhoinen mieli

Opinnäytetyössäni käsittelen koulutukseeni sisältynyttä hoitoprosessia, joka oli kestoltaan kaksi vuotta. Työni tavoitteena on tunnistaa psykoterapiaprosessissa tapahtuneita ilmiöitä, niin hoidettavan kuin hoitajan näkökulmasta sekä ymmärtää ja selittää niitä teoreettisesti. Opinnäytetyö keskittyy psykoterapiaopiskelijan oppimisen kehittymiseen ja ammatti-identiteetin muodostumiseen psykoterapiaprosessin aikana. Lisäksi se käsittelee psykoterapiaopiskelijan omia tunnekokemuksia epävarmuudesta haastavan hoitojakson aikana. Työn tavoitteena on myös tunnistaa hoitoprosessissa tapahtuneita asioita, joita voisi kehittää hoidon näkökulmasta, tunnistaa onnistumisen kokemuksia ja asetettujen tavoitteiden toteutumista sekä psykoterapiantyöskentelyn tavoitteellisuutta. Opinnäytetyö keskittyy myös itsetuhoisen mielen toiminnan käsittelyyn, ahdistuneisuuteen ja elämänhaluttomuuteen sekä siihen, miten tulla toimeen edellä mainittujen oireiden kanssa arjessa. Lisäksi pohditaan persoonallisuutta, sen monimuotoisuutta ja kehityksellisten häiriöiden vaikutusta. Miten menneisyyden itsemurhayritys vaikuttaa tämänhetkiseen elämään ja miten päästä eroon itsemurha-ajatusten tuomasta turvasta, vaihtoehtoisiin kannatteleviin ja turvallisempiin keinoihin. Opinnäytetyössä myös selvitetään psykoterapiaprosessin aloittamiseen liittyviä vaiheita, nopeasti tapahtuvia muutoksia, taukojen merkityksellisyyttä, suunnitelmallisuutta ja hoidon päättämiseen käytettävän ajan tärkeyttä.

Sami Nummelin : Itsetuhoisen mielen otteessa

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2021-2024

Julkaistu

Relationen till kroppen – den bortglömda objektrelationen

Trots att det psykiska och det fysiska är tätt sammanlänkande blir kroppen ofta ignorerad på psykoterapimottagningen. Meningen med detta slutarbete är att framlägga samt argumentera för att relationen till kroppen och dess förnimmelser kan förstås som en objektrelation. Detta betyder att relationen till kroppen och dess signaler speglar relationen till objekten samt självet, och kan vara av paranoid-schizoid eller depressiv kvalitet. Relationen är inte statisk, utan fluktuerar i större eller mindre grad i en individ. I mer ointegrerade individer antas paranoid-schizoida känslor dominera medan i mer integrerade individer antas derpressiva känslor för kroppen och dess känningar dominera. I det kliniska arbetet har det observerats att en del av den känslomässiga problematiken ofta utspelar sig i ett kroppsligt kontext, antingen som problematiska reaktioner på kroppens signaler eller som en utmanande relation till kroppen. Kroppsobjektrelationsperspektivet tillför ett viktigt verktyg till psykoterapeutens arbete. I detta arbete visar jag att man genom att lyssna till hur patienten kommunicerar om det kroppsliga kan få infomation om patientens personlighetsstruktur, objektrelationers kvalitet, samt vilkendera av den paranoid-schizoida eller den depressiva positionen är aktiverad i patienten i stunden.

Sandra Jääskeläinen: Relationen till kroppen – den bortglömda objektrelationen

Aikuisten psykoanalyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutus 2020-2024

Julkaistu

Koulutustyönohjaus osana psykoterapeutiksi kehittymistä

Psykoanalyyttisessä työnohjauksessa on ajan myötä siirrytty potilas- ja terapeuttikeskeisistä malleista relationaalisempaan suuntaan. Relationaalisessa malissa työnohjauksen osapuolten nähdään olevan osa triadia ja siinä tominnallistuvaa triadin osalpuolten tiedostamatonta, mukaan lukien osapuolten regressiiviset kokemukset. Työnohjaajan ja opiskelijan dynamiikka voidaan nähdä olevan yhteydessä paralleeli-prosessin kaltaisesti työnohjattavan potilaan dynamiikkaan, työnohjaajan ja opiskelijan taustalla vaikuttavien työ- ja koulutusorganisaatioiden dynamiikkaan sekä muihin relaatiossa ilmeneviin tietoisiin ja tiedostamattomiin puoliin. Identifioitumalla ainoastaan osaan totuudesta tai omaan totuuteen menetämme mahdollisuuden oppia tietoisuudesta poislohkotusta kokemalla, säilömällä, prosessoimalla ja sanoittamalla näkemyseroista nousevaa tietoa, mikä edellyttää työliiton, työryhmätilan tai potentiaalisen tilan suomaa  kärsivällisyyttä, ymmärrystä ja armollisuutta.

Frida Rönnholm: Koulutustyönohjaus psykoterapeuttiopiskelijan identiteetin vahvistajana : Wilfred Bionin perusolettamustilat psykoterapeutiksi kehittymisen työnohjausprosessissa.

Psykoanalyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapia koulutusohjelma 2020-2024.

Julkaistu

Nuoren aivoinfarktipotilaan psykoterapian haasteet potilastapauksen valossa

Masentuneisuus on yleistä aivoinfarktiin sairastuneilla, koska sairaus muuttaa elämänlaatua perustavanlaisesti. Aivoinfarktin akuutinvaiheen hoito on viime vuosina kehittynyt, mutta potilaiden pidemmän ajan hoitoon ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Heidän elämänlaatunsa on tutkimuksissa todettu heikoksi ja siihen olisi tulevaisuudessa kiinnitettävä enemmän huomiota. Koulutuspotilaakseni hakeutui nuori aivoinfarktipotilas, joka halusi oppia ymmärtämään omaa elämäänsä ja tunteitaan. Työssä pyrittiin tuomaan esiin aivoinfarktipotilaalla esiintyviä haasteita psykoterapiassa.

Psykoanalyyttisessa hoidossa keskeistä on piilotajunnan olemassaolon tunnistaminen ja transferenssin eli tunteensiirron tutkiminen psykoanalyyttisin keinoin. Tavoitteena oli tutkia yhden aivoinfarktiin sairastuneen nuoren potilaan psykoterapian erityispiirteitä laadullisen tapaustutkimuksen menetelmin.  Tutkimusaineisto koostui terapiatunneilla tehdyistä havainnoista ja tuntien jälkeisistä kirjallisista muistiinpanoista. Kliinisin näyttein valotettiin psykoterapian erityispiirteitä. Alan kirjallisuutta tutkimalla pyrittiin ymmärtämään ja selittämään potilaan kokemuksia ja käyttäytymistä. Tarkempaa tutkimusta aivoinfarktia sairastaneen masentuneen nuoren psykoterapiasta ei löytynyt.

Tutkimuspotilaan psykoterapiassa suurimmat haasteet liittyivät potilaan afasiaan sen vaikeuttaessa kommunikaatiota vuorovaikutussuhteessa. Lisäksi aleksitymia hankaloitti tunteiden ja tunteensiirron tutkimista. Kaksi vuotta kestäneen säännöllisen psykoterapian tuloksena masennus väheni ja somatisaationa esiintynyt takareisikipu hävisi kokonaan puolentoista vuoden terapian jälkeen.

Johtopäätöksenä totean, että psykoanalyyttisesti suuntautunut psykoterapia on tuloksellista myös aivoinfarktipotilaan kanssa, jolla on kielellisiä häiriöitä sekä hankaluutta tunteensiirrossa. Se edellyttää psykoterapeutilta vahvaa kykyä kannatella potilaan rajoittunutta itseilmaisua ja luottaa sen kehitysmahdollisuuksiin. Näiden potilaiden kanssa täytyy edetä hitaasti. Terapeutin tulee olla joustava ja tunnistaa potilaan kulloinenkin erityistarve hoitosuhteessa.

Satu-Merita Vuorinen: Nuoren aivoinfarktipotilaan psykoterapian haasteet potilastapauksen valossa

Aikuisten psykoanalyyttinen yksilöpsykoterapeuttinenkoulutus 2020-2024

Julkaistu

Syyllisyyden kohtaaminen psykoanalyyttisessä psykoterapiassa

Opinnäytetyössä käsitellään syyllisyyttä ja syyllisyyden kohtaamista psykoanalyyttisessä psykoterapiassa. Syyllisyyden tunne itsessään voi olla hankala, joskin hieman helpompi tunnistaa kuin häpeä. Syyllisyyden tunteen työstäminen vaatii terapeutilta empaattisuutta. Opinnäytetyössäni tarkastelen sitä mitä on terve syyllisyys sekä mitä on epäterve syyllisyyden
tunne. Lisäksi tarkastelen mitä syyllisyyden tunne on sekä syyllisyyden tunteen ilmeneminen psykoanalyyttisessä psykoterapiassa.
Syyllisyys terapiassa voi olla myös keskeinen käsiteltävä asia. Ihminen voi tuntea hyvinkin syvää syyllisyyden tunnetta, jota terapiassa voi olla vaikeaa ottaa esiin. Syyllisyyden tunteen työstäminen terapiassa voi olla myös hyvin merkityksellistä potilaalle. Terapiaprosessissa terapeutin on hyvä olla käsitellyt myös omaa syyllisyyden tunnetta, kykyä sietää ja käsitellä syyllisyyden tunnetta. Tällöin myös potilaan kanssa potilaan syyllisyyden tunteiden
käsittely voi olla terapeutille siedettävämpää eikä niin ahdistavaa.

Marjo Rönkkö: Syyllisyyden kohtaaminen psykoanalyyttisessä psykoterapiassa

Aikuisten psykoanalyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutus 2020-2024

Julkaistu

Sillanrakentaja – Transferenssitulkinta suhteen lujittajana ja ymmärryksen välittäjänä

Tarkastelen transferenssitulkinnan vaikutusta potilaan mielentilaan skitsoparanoidisen (SP) ja depressiivisen (D) position vaihteluiden kautta. Tarkastelen myös transferenssitulkinnan merkitystä laajemmin psykoterapiaprosessissa sekä tilanteita, jolloin transferenssitulkinnasta ei ole apua. Vaikka transferenssitulkinta on psykoanalyysin ja psykoanalyyttisen psykoterapian keskeisimpiä aiheita, ei transferenssitulkinnasta tässä opinnäytetyössä käytetyn aineistohaun valossa löydy aiempaa tutkimusta juuri skitsoparanoidisen ja depressiivisen position välisen vaihtelun kautta tarkasteltuna.

Opinnäytetyötä ohjaava kysymys on: Mikä merkitys transferenssitulkinnalla on potilaan hoidossa skitsoparanoidisen ja depressiivisen position väliseen vaihteluun? Alakysymykset ovat: Mikä merkitys transferenssitulkinnalla on potilaan hoitoprosessissa laajemmin? ja Milloin transferenssitulkinta ei auta potilasta?

Opinnäytetyön taustalla vaikuttaa kleinilainen ja postkleinilainen näkökulma. Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimustyyppi on holistinen. Aineisto muodostuu terapiatuntien jälkeen tekemistäni muistiinpanoista. Aineiston analyysissä hyödynnän fenomenologis-hermeneuttista menetelmää.

Transferenssitulkinnat vaikuttavat monissa tilanteissa auttavan potilasta siirtymään skitsoparanoidisesta positiosta depressiiviseen positioon. Vaikuttaa siltä, että empatian välittäminen on keskeistä siinä, kokeeko potilas tulkinnan tai kuvauksen auttavana. Osuvista transferenssitulkinnoista näyttää olevan hyötyä erityisesti silloin, kun terapiasuhteessa vallitsee negatiivinen transferenssi. Vaikuttaa siltä, että terapeutin tulee osoittaa transferenssitulkinnat siten, että ne kuvaavat tunnin tässä ja nyt ilmenevää tilannetta ja tunnetta. Kun terapeutti sivuuttaa potilaan tunteen, ei potilas pysty vastaanottamaan tulkintaa. Myös liian suorat potilaan aggressioon liittyvät tulkinnat eivät tule vastaanotetuiksi, eivätkä ne auta potilasta siirtymään SP-positiosta D-positioon. Transferenssitulkinta voi johtaa negatiiviseen terapeuttiseen reaktioon.

Transferenssitulkinnat näyttävät vahvistavan allianssia sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä. Jatkossa voisi tarkastella transferenssitulkintoja laajemmin eri potilasryhmien hoidossa ja tehdä vertailua siitä, vaihteleeko hyöty patologialtaan erilaisia potilaita hoidettaessa.

Malena Lahtimies: Sillanrakentaja – Transferenssitulkinta suhteen lujittajana ja ymmärryksen välittäjänä

Aikuisten psykoanalyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutus 2020-2024

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Julkaistu

Huolijunasta pois – ongelmallisten kokemusten muutos psykoterapiassa assimilaatiomallilla tarkasteltuna

Opinnäytetyö käsittelee terapiatyöskentelyä terveyteen liittyvien voimakkaiden huoliajatusten vuoksi hoitoon hakeutuneen asiakkaan kanssa. Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata tapaustutkimuksen menetelmin asiakkaan kerronnassa esiin tulevaa subjektiivista kokemusta heijastavaa muutosta. Terapeuttista muutosta on työssä tarkasteltu assimilaatiomallilla ja kuvattu Assimilation of Problematic Voices Scale (APVS) asteikolla. Aineistona on toiminut kertaviikkoisena toteutuneen koulutuspsykoterapian 30 ensimmäistä käyntiä. Keskusteluista nousi esille kolme usein toistunutta keskeistä aihealuetta, joista muodostuivat tutkimuksessa tarkasteltavat ydinteemat. Ydinteemat olivat 1) fyysiseen terveyteen liittyvä teema, 2) perhesuhteiden teema ja 3) itseen suhtautumisen teema. Assimilaatiomallissa minuutta edustaa metaforisesti psyykkisistä muistoista ja kokemusjäljistä muodostuva ääniyhteisö. Ääniyhteisössä ongelmalliset äänet muodostuvat itselle ei toivotuista, vieraista tai traumaattisista kokemuksista ja niitä vaimentamaan tai välttelemään syntyy hallitseva, dominoiva ääniyhteisö. Opinnäytetyössä asiakkaan ongelmallisten äänten integroitumista on tarkasteltu keskusteluissa nousseiden keskeisten ydinteemojen mukaisesti. Jokaisen ydinteeman kohdalla äänten integroitumista tapahtui, mutta eri ydinteemoissa eri tasoille. Hoitoon hakeutumiseen johtaneen huoliajattelun osalta äänten integroitumista kuvaava APVS-arvo ylsi koulutuspsykoterapian aikana tasolle, joka kuvaa terapiassa saavutettua uutta ymmärrystä ja mahdollisuutta sen soveltamiseen myös terapian ulkopuolella.

Sarita Michelsson: Huolijunasta pois – ongelmallisten kokemusten muutos psykoterapiassa assimilaaltiomallilla tarkasteltuna

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Sateenkaaripsykologin vastaanotolla – teemat ja tuolityöskentelyn tapahtumat integratiivisessa koulutuspsykoterapiatapauksessa

Sateenkaaripsykologin vastaanotolla – teemat ja tuolityöskentelyn tapahtumat integratiivisessa koulutuspsykoterapiatapauksessa on aikuisten integratiivisen yksilöpsykoterapian opinnäytetyö. Sateenkaaripsykologi on Sateenkaari-ihminen ja psykologi, joka tarjoaa psykologipalveluita asiakkaille, joille tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja ihmisten monimuotoisuus ovat tärkeitä. Opinnäytetyö vastaa kysymyksiin: Mitä teemoja nousee ja tapahtuu tuolityöskentelyssä koulutuspsykoterapiatapauksessa Sateenkaaripsykologin vastaanotolla? Nousseita teemoja ovat mm. Valko-, Cis- ja Heteronormatiivisuus, vieraantuneisuus, riittämättömyyden tunne, kiusaaminen, hämmennys, viha, raivo, suru, toivottomuus, riittäminen, hyväksyntä, toivo sekä sukupuolen, seksuaalisuuden ja suhteiden moninaisuus. Tuolityöskentelyssä tapahtuu ihmissuhteiden vaikutuksia mielialaan, tunteiden sanoittamisen, vaikeiden kokemusten jakamisen, kuuman, tyhjän ja kahden tuolin tekniikan, virheiden korjaamisen ja anteeksi pyytämisen sekä katkostyöskentelyn, Assimilaatio-, Ghettoutumis- ja Konfrontaatiokeinojen, lohduttamisen ja kannustamisen kokemista sekä harjoittelua.

Santtu Rinne: Sateenkaaripsykologin vastaanotolla – teemat ja tuolityöskentelyn tapahtumat integratiivisessa koulutuspsykoterapiatapauksessa

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Välttämätöntä olla vakava? Huumorin käyttämisen mahdollisuudet psykoterapiassa

Psykoterapiaan hakeutuvat henkilöt kärsivät usein pitkäaikaisista, elämää huomattavasti rajoittavista ja tuskallisista psyykkisistä oireista. Lähtökohtaisesti psykoterapia on ”vakava asia”, jossa ei tuntuisi olevan sijaa ainakaan liialliselle leikillisyydelle. Jos selailee esimerkiksi nettisivustoilla psykoterapeuttien luonnehdintoja itsestään ja työskentelytavoistaan, ei voi olla kuitenkaan panematta merkille, kuinka paljon huumorintajuisuutta ja huumorin mahdollisuutta niissä tuodaan esille ja korostetaan. Vaikuttaakin siltä, että hyvin monet psykoterapeutit suhtautuvat huumoriin lähestymistapana ja jopa interventiona varsin positiivisesti.  Ajattelen itsekin, että huumorin mahdollisuus on minulle tärkeä osa työtäni psykoterapeuttina. Huumori, kyky nähdä lähes kaikissa tilanteissa koomisia piirteitä voidaan nähdä jopa eräänlaisena terapeutin keskeisenä ”eloonjäämistaitona” etenkin pitkäaikaishoitoa vaativien, vakavasti oireilevien asiakkaiden kanssa. Tässä psykoterapiaopintojeni lopputyössä halusin kartoittaa erilaisia näkemyksiä huumorin ilmenemismuodoista ja mahdollisuuksista psykoterapiassa.

Aito huumori, ilo ja vitsailu voivat tuoda huomattavaa helpotusta elämään ja huumorilla ja naurulla on tunnetusti positiivisia terveysvaikutuksia. Monet psykoterapeutit korostavat huumoria lähestymistapana ja interventioiden osana, mutta siitä huolimatta huumorin asema psykoterapiassa on epäselvä, ja systemaattisia tutkimuksia huumorin merkityksestä terapiaprosessin onnistumiselle on hyvin vähän.

Tutkimuskysymyksinä tässä kirjallisuuskatsauksessa oli:

  1. Minkälaista tutkimustietoa on löydettävissä huumorin käyttämisestä psykoterapiassa?
  2. Millä tavalla huumorin käyttö kirjallisuuden perusteella parantaa psykoterapiahoidon onnistumista tai toisaalta onko huumorin käyttämisellä psykoterapiassa mahdollisia vaaroja?

Kirjallisuuden perusteella terapiasuhteen laatu on erittäin merkittävä terapiahoidon onnistumista ennakoiva tekijä terapiasuuntauksesta riippumatta. Toimivassa ja tasavertaisessa terapeutin ja asiakkaan yhteistyösuhteessa huumoria on mahdollista käyttää ja sillä voi olla useita positiivisia vaikutuksia. Terapeutin henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat myös tutkimusten mukaan merkittävästi terapian lopputulokseen. Terapeutin ominaisuuksista lämmön, optimismin ja huumorin on todettu olevan yhteydessä positiiviseen hoitotulokseen. Terapiassa työskennellään aina jollain tavalla asiakkaan tunnesäätelyn ongelmien kanssa. Tässä työskentelyssä huumorin mahdollisuus saattaa tarjota hyvin suotuisia lähtökohtia. Joissakin tapauksissa huumorin käyttö terapiassa ei ole perusteltua ja sillä voi olla lopputulosta vaarantavia vaikutuksia. Tällöin joko terapeutti tai asiakas käyttää huumoria defensiivisesti, mikä saattaa ehkäistä etenemistä terapian tunnetyöskentelyssä. Terapeutti saattaa myös olla narsistisesti viehättynyt omasta vitsailustaan, jolloin huumori ei palvele asiakkaan tarpeita.

Petri Tiitta: Huumorin käyttämisen mahdollisuudet psykoterapiassa

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023