Avainsana: kognitiivinen psykoterapia

Julkaistu

Altistushoito ahdistuneisuushäiriön hoidossa hypnoterapiaa apuna käyttäen, tapaustutkimus

Tarkastelin opinnäytetyössäni koulutushoitopotilaani ahdistusoireiden muutoksia terapian edetessä sekä miten potilas koki hypnoterapian käytön ahdistuneisuushäiriön altistushoidossa.
Pohdin opinnäytetyössäni mikä oli potilaan kokemus hypnoterapian käytöstä hänen terapiansa aikana.
Tässä opinnäytetyössäni kuvaan potilaan terapiaa kokonaisuudessaan. Terapiakäyntejä oli yhteensä 24 joista hypnoosiharjoitteita oli yhteensä kahdeksan. Hypnoosiharjoitteiden avulla pyrittiin lisäämään in vivo altistusten onnistumista ja siis osaltaan helpottamaan niihin pääsemistä.

Tutkimuskohteena olivat erityisesti potilaan ahdistusoireiden muutokset terapian edetessä. Ahdistuneisuuden mittareina toimivat lomakkeista BAI ja GAD-7. CORE-OM- lomaketta käytettiin psyykkisen voinnin mittaamiseen.
In vivo altistuksissa sovellettiin SUD-asteikkoa.

Potilaan terapian hoitotulos oli potilaan kanssa asettamiemme tavoitteiden mukainen. Terapian lopussa potilas koki saaneensa terapiasta apua ahdistusoireidensa lievenemisessä. Terapiassa käytettyjen BAI ja GAD-7- lomakkeiden ja SUD- asteikon mukaan potilaan ahdistusoireet lievenivät merkittävästi terapian edetessä.

Potilaan haastattelun mukaan hypnoterapialla oli suuri osuus hoidon tuloksellisuudessa. Potilaan kokemus oli, että ilman hypnoterapiaharjoitteita hän ei olisi onnistunut pääsemään in vivo altistuksiin.  Hypnoosiharjoitteissa edettiin pelkohierarkian mukaisesti mielikuvissa kohti pelottavinta paikkaa.  Tämän tapaustutkimuksen perusteella potilaalle oli merkittävää hyötyä hypnoterapian käytöstä osana ahdistuneisuushäiriön altistushoitoa.

Marjo Veikkola: Altistushoito ahdistuneisuushäiriön hoidossa hypnoterapiaa apuna käyttäen, tapaustutkimus

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma sisältäen hypnoterapiaa 2020-2023

Julkaistu

Nuorten kokemuksia kognitiivisesta etäpsykoterapiasta: Mitä eroa on lähi- ja etätapaamisten välillä?

Tiivistelmä
Kognitiivisen psykoterapiakoulutuksen lopputyöni tarkoituksena on selvittää laadullisella haastattelututkimuksella nuoruusikäisten (16-18-vuotiaiden) asiakkaiden kokemuksia ja näkemyksiä etävideoyhteydellä toteutetusta kognitiivisesta koulutuspsykoterapiasta, johon sisältyi myös lähitapaamisia.
Haastattelin puolistrukturoidusti neljää koulutuspsykoterapia-asiakastani. Kolmen asiakkaan terapiat kestivät 20-24 kertaa ja yhden 68 kertaa. Tapaamiset olivat pääosin kertaviikkoisia. Kolmen asiakkaan kohdalla psykoterapia oli alkanut lähitapaamisilla ja yhden kohdalla lähitapaamisia oli vasta psykoterapian loppuvaiheessa. Etätapaamisiin siirtymisen syynä oli COVID-19-pandemian aikaiset rajoitukset. Litteroiduista haastatteluista tunnistin kahdeksan teemaa: preferenssi etä- ja lähitapaamisten välillä, etätapaamisten tekninen toteutus, tapaamisten yksityisyys (kuulevatko muut/kuinka vapaasti pystyy puhumaan asioista), COVID-19-pandemian aiheuttamat poikkeusolosuhteet, psykoterapian sovittaminen arkeen, turvallinen olo ja luottamus psykoterapiasuhteessa, muut vuorovaikutukselliset ilmiöt psykoterapiassa, etätapaamisten terapeuttiset vaikutukset.
Kaikki asiakkaat kokivat lähitapaamiset varsinkin psykoterapian alussa tärkeiksi luottamuksen muodostumisessa. He kokivat olennaiseksi sen, että he aistivat terapeutin koko olemuksen, katsekontaktin ja eleet. Kahden nuoren kokemuksissa etäpsykoterapiasta keskeisenä heikkoutena nousi esille se, että he kokivat jossain määrin vaikeaksi puhua herkistä aiheista ja ilmaista tunteitaan kotiympäristössä, varsinkin jos muita perheenjäseniä oli kotona. Yksi asiakkaista oli myös kokenut etätapaamisissa terapeutin todella olevan etäällä ja kykenemätön lohduttamaan tarvittaessa. Hyvänä puolena etäpsykoterapiassa kaikki kokivat sen, että siirtymiset vastaanoton ja kodin/koulun välillä jäivät pois.
Videovälitteisessä etäpsykoterapiassa terapeutin on hyvä lähitapaamisia enemmän olla tietoinen, ja mahdollisesti jopa korostaa, non-verbaalista viestintäänsä sekä aktiivisemmin kysyä asiakkaan kokemuksesta ja ilmeiden, eleiden, asennon merkityksestä. Ehkä vielä tärkeämpää etätapaamisilla kuin lähitapaamisilla on pyytää aktiivisesti asiakkaalta palautetta terapiasta ja vuorovaikutuksesta varsinkin, jos etäpsykoterapia on asiakkaalle uutta.

Emma Savilahti: Nuorten kokemuksia kognitiivisesta etäpsykoterapiasta: Mitä eroa on lähi- ja etätapaamisten välillä?

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

”Totta kai jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi”. Validointi ja itsen validointi.

Validointi on dialektisen käyttäytymisterapian avainkäsite. Se tarkoittaa tunteen tai kokemuksen oikeaksi, päteväksi tai todeksi vahvistamista. Sen tarkoituksena on vahvistaa ja rakentaa minuuden kokemuksia ja merkityksiä oikeiksi ja aidoiksi. Validoinnin kautta asiakas ja hänen todellisuutensa kohdataan empaattisesti hyväksyen, ymmärtäen sekä näitä aktiivisesti ilmaisten.

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan, miten dialektisen käyttäytymisterapian määrittelemät validoinnin eri tasot toteutuvat pitkän psykoterapiaprosessin aikana sekä lisääntyykö asiakkaan itseä validoiva puhe prosessin edetessä. Hypoteesina on, että eri validointitasot esiintyvät aineistossa, vaikka terapeutti ei ole niiden käyttöön koulutettu.

Tutkimusaineistona on kaksi ja puoli vuotta kestäneen koulutuspsykoterapian kolme istuntoa. Ne valittiin satunnaisesti terapian alku-, keski- ja loppuvaiheesta. Aineisto luokiteltiin viiteen validointitasoon terapeutin validointia ilmentävistä reaktioista. Itseä validoiva puhe luokiteltiin asiakkaan sekä terapeutin reaktioista sekä huomioitiin niissä tapahtuneet muutokset.

Tämä tutkimus osoitti, että hypoteesi piti paikkansa ja aineistosta oli todennettavissa kaikki viisi tutkimuskohteena olevaa validointitasoa. Tuloksista käy ilmi, että validoinnin määrä vaihteli tapaamisesta toiseen. Terapian alkuvaiheessa validointia esiintyi toisiksi eniten, keskivaiheilla eniten ja lopussa kaikista vähiten. Myös käytetyt validointitasot vaihtelivat tapaamisesta toiseen. Asiakkaan itsen validointi lisääntyi ja muuttui prosessin edetessä. Tutkimuksessa käytetty taustateoria esittää, että terapian loppupuolella terapeutin validointi pitäisi vähentyä ja asiakaan alkavan enemmän validoimaan itse itseään. Tulosten perusteella näin tapahtui myös tässä tutkimuksessa.

Sanna Juurakko: ”Totta kai jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi”. Validointi ja itsen validointi.

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
Julkaistu

Muutoshetket ja muutoksen esteet pitkittyneessä, persoonallisuustekijöiden komplisoimassa masennuksessa

Opinnäytetyössä tarkasteltiin pitkää terapiaprosessia, jossa asiakkaan toimintakyvyn ja oireilun voimakkuuden suhteen muutosta ei syntynyt, mutta terapiatyöskentely oli aktiivista, vuorovaikutus toimivaa ja asiakkaalla oli itsereflektiokykyä. Muutoshetkien mallin (Innovative Moments Coding System) mukaan korkean tason muutoshetket, erityisesti muutoksen toteuttamisen ja uudelleenmäärittelyn hetket ovat yhteydessä psykiatrisen oireilun vähenemiseen. Muutoksen ennusmerkkien malli (Precursors of Change) arvioi muutoksen esteitä. Asiakas kärsi pitkittyneestä, kroonisesta masennuksesta, jota komplisoivat persoonallisuustekijät, estynyt ja epävakaa persoonallisuus. Tapausta jäsennettiin kognitiivisten uskomusten, maladaptiivisten toimintatapojen ja skeematerapian käsittein. Tarkastelun kohteeksi valittiin asiakkaan vaikuttavimmiksi kokemat, kokemuksellisia harjoituksia sisältäneet käynnit (3 kpl), joiden tallenteita tutkittiin muutoshetkien mallin avulla. Alku– ja lopputilanteita tarkasteltiin muutoksen ennusmerkkien kautta.

Tunnistetut muutoshetket olivat sekä matalaa että korkeaa tasoa, mutta eivät yltäneet korkeimmalle, uudelleenmäärittelyn tasolle. Toiminnalliset muutoshetket olivat harvinaisia, ja jäivät matalalle tasolle. Ennusmerkkien mallin kautta todettiin runsaasti muutoksen esteitä sekä terapian alussa että lopussa. Yritys tai tahto muuttua sekä toiveikkuus näyttäytyivät häilyvinä.

Käytettyjen menetelmien avulla saatiin näkyväksi asiakkaan toimivaa itsereflektiokykyä. Samalla ne havainnollistivat oireilun pysymistä ennallaan ja toimintakyvyn muuttumattomuutta käytännön tasolla. Maladaptiivisten skeemojen herkkä aktivoituminen ja skeemamoodien vaihtelu tuli näkyväksi myös menetelmien kautta. Suojautuminen ja tunteiden välttely kuvautuivat keskeisinä muutoksen esteinä.

Riina Elomäki: Muutoshetket ja muutoksen esteet pitkittyneessä, persoonallisuustekijöiden komplisoimassa masennuksessa

Julkaistu

Psykoosin kognitiivinen lyhytterapia potilaiden kokemana

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millä tavalla potilaat kokevat psykoosin kognitiivisen lyhytterapian vaikuttaneen heidän toipumiseensa ja saivatko he siitä jotain sellaista hyötyä, jota eivät olleet saaneet muusta hoidosta. Psykoosin kognitiivinen lyhytterapia on tutkimuksissa todettu vaikuttavaksi hoitomuodoksi psykoosiin ja sen ennaltaehkäisyyn, mutta potilaiden kokemuksia siitä on tutkittu niukasti.

Tutkimus toteutettiin haastattelemalla viittä potilasta, jotka olivat käyneet psykoosin kognitiivisen lyhytterapian (16-20 kertaa) Helsingin kaupungin psykoosipalveluissa. Haastattelu oli puolistrukturoitu ja kysymykset oli jaoteltu seuraaviin teemoihin: terapiassa käsitellyt ongelmat ja niissä koettu muutos, muutos liittyen psykoottisiin kokemuksiin, muutos liittyen tunteiden kokemiseen, muutos suhtautumisessa itseen/muihin ja kokemus omista vaikutusmahdollisuuksista, terapiasuhde, psykoosin kognitiivinen lyhytterapia osana muuta hoitoa ja terapian anti potilaille.

Tutkimuksen keskeisin tulos oli, että potilaille terapian tärkein anti liittyi itsen hyväksymiseen, omanarvon tunteen ja itsemyötätunnon lisääntymiseen samalla kun häpeän ja syyllisyyden tunteet vähenivät. Sen lisäksi potilaille oli tärkeää lisääntynyt joustavuus ajattelussa, muutos suhtautumisessa kielteisiin tunteisiin ja psykoottisiin kokemuksiin sekä keinot selviytyä niiden kanssa. Osalle oli tärkeää myös aiempien elämänkokemusten ymmärtäminen psykoosiin sairastumisen taustalla ja traumaattisten kokemusten käsittely. Terapiasuhteessa potilaat kokivat tärkeänä kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen sekä terapeutin myötätuntoisuuden ja ammatillisuuden. Samalla terapeutin kyky haastaa potilasta tarkastelemaan kriittisesti omia ajatusmallejaan koettiin hyödyllisenä.

Verrattuna muuhun hoitoon lyhytterapian koettiin olevan intensiivisempää ja vähemmän oireisiin keskittyvää, sisältäen oireilun taustalla vaikuttavien tekijöiden käsittelyä. Lyhytterapian koettiin olevan ratkaisukeskeisempää ja antavan enemmän selviytymiskeinoja sekä madaltavan kynnystä hakeutua hoitoon jatkossa. Tämän tutkimuksen perusteella potilaiden kokemukset tarjoavat ainutlaatuista tietoa siitä, mikä psykoosin kognitiivisessa psykoterapiassa on merkityksellistä ja mikä auttaa ihmisiä toipumaan psykoosista.

Laura Sinisalo: Psykoosin kognitiivinen lyhytterapia potilaiden kokemana
Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-22

Julkaistu

Syyllisyyden käsittely kognitiivisessa psykoterapiassa

Syyllisyydellä tarkoitetaan usein mukautuvaa tunnetta, joka ohjaa ihmistä korjaamaan aiheuttamansa vahingot ja välttämään vastaavia rikkomuksia. Syyllisyys voi olla myös liiallista, jos ihminen kokee vastuuta asioista, joihin ei voi vaikuttaa. Erityisesti liiallinen syyllisyys on yhteydessä masennus- ja ahdistuneisuushäiriöihin.

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan syyllisyyspuhetta kognitiivisessa pitkässä psykoterapiaprosessissa. Työn erityisinä mielenkiinnon kohteina ovat liiallinen syyllisyys ja syyllisyyspuheessa terapian aikana tapahtuvat mahdolliset muutokset. Työssä tutkitaan syyllisyyspuhetta terapian alussa, keskivaiheilla ja lopussa. Tutkimusaineistona toimivat yhden koulutuspsykoterapia-asiakkaan käyntien videotallenteet litterointeineen sekä BDI-21 ja GAD-7 kyselylomakkeet terapian alusta ja lopusta.

Syyllisyyspuheessa oli terapian alussa paljon liiallista syyllisyyttä, jopa psykoottistasoista. Terapian keskivaiheilla syyllisyyspuhe sisälsi oivalluksia ja halua päästä syyllisyydestä pois. Syyllisyyspuhetta oli läpi terapian, mutta liiallisuus oli vähäisempää terapian lopussa ja se ei ollut enää psykoottistasoista. Tulokset näyttäytyivät samansuuntaisina aiemman tutkimustiedon kanssa liiallisen syyllisyyden yhteydestä mielialahäiriöihin, kun liiallinen syyllisyys väheni ja syyllisyyspuhe sekä kyselytulokset eivät enää terapian lopussa viitanneet diagnoositasoiseen oirehdintaan toisin kuin terapian alussa. Terapian aikana mm. kokemukselliset harjoitukset aktivoivat syyllisyyden ja sen käsittelyn. Omien tarpeiden hyväksyminen vähensi liiallisen syyllisyyden kokemista ja myös mentalisaatiokyvyn sekä armollisuuden lisääntyminen näyttäytyivät positiivisessa yhteydessä liiallisen syyllisyyden vähenemisen kanssa.

Hanna Jääskeläinen: Syyllisyyden käsittely kognitiivisessa psykoterapiassa

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

Toiveikkuuden lisääminen ja ylläpitäminen kognitiivisessa psykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan, miten toiveikkuutta voidaan lisätä ja ylläpitää kognitiivisessa psykoterapiassa. Pitkittäistutkimuksen kohdehenkilönä on asiakas, jonka terapian tavoitteena on lisätä toiveikkuutta ja siten myös jaksamista. Tutkimus on kohteena olevan ilmiön sekä tutkimuskysymyksen ja -aineistonsa perusteella laadullinen tutkimus.

Tutkimus on toteutettu seurannalla, jossa tutkimusaineistona ovat tapaushenkilön terapiaa koskevat istuntomuistiinpanot ja pohdintatehtävät vuoden ajalta. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti tulevaisuuteen liittyvien ajatusten ja toimintojen ilmaisujen esiintyvyyttä. Lisäksi tutkimusaineistona on toiveikkuusasteikko, jota on käytetty terapian alussa, puolen vuoden ja yhden vuoden kohdalla osoittamaan tapahtuneita muutoksia toiveikkuudessa, ja päättövaiheessa tehdyt kartoitukset psykologisista voimavaroista.

Tutkimuksessa kuvataan tapaushenkilön toiveikkuudessa tapahtunutta muutosta ja muutokseen vaikuttaneita tekijöitä. Kognitiivisen psykoterapian menetelmien avulla on käsitelty haitallisia uskomuksia ja toimimattomia käyttäytymismalleja, jotka ovat aiheuttaneet ja ylläpitäneet toivottomuutta. Toivottomuudesta johtunut epäonnistumisen välttely on vähentänyt tavoitteellista toimintaa ja ylläpitänyt negatiivisia ajatuksia ja murehtimista.

Tutkimuksen perusteella terapeuttisella allianssilla on keskeinen merkitys toiveikkuuden vahvistumisessa. Luottamuksellinen terapiasuhde auttaa merkittävästi toiveikkuuden kannalta optimaalisen ilmapiirin muodostumista. Skeematerapian työtavat ovat edesauttaneet toiveikkuuteen liittyvien tekijöiden käsittelyä. Tapaushenkilö on kyennyt moodityöskentelyn ja tilanneanalyysin avulla tiedostamaan suojautuvan moodinsa ja minäskeemaan liittyvien ydinuskomusten haitallisen vaikutuksen omaan toimintaansa. Korjaavalla mielikuvatyöskentelyllä hän on pystynyt omaksumaan myönteisen minäskeeman ja uuden toimintamallin, jossa huomioi omat tunteensa ja tarpeensa. Toiveikkuuden kasvu on lisännyt tulevaisuudensuunnittelua ja tavoitteellista toimintaa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tapaushenkilön itsemyötätunto on vahvistunut ja hänen itseensä liittyvät ajatukset ja tulevaisuutta koskevat suunnitelmat sekä tulevaisuuteen liittyvät toiminnot ovat muuttuneet terapian aikana myönteisimmiksi.

Tuija Kannisto-Karonen: Toiveikkuuden lisääminen ja ylläpitäminen kognitiivisessa psykoterapiassa

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Julkaistu

Kognitiivisen psykoterapian toteuttaminen COVID-19 aikana – Miten etäterapiaan siirtyminen vaikutti asiakkaan kokemukseen terapiasuhteesta?

Maaliskuussa 2020 WHO julisti koko maailmaa koskevan COVID-19 pandemian, minkä seurauksena työskentely useilla eri kentillä siirtyi etäyhteyksien varaan. Ennen koronapandemiaa etäterapiaa oli tutkittu jo jonkin verran, ja ensimmäiset lupaava tulokset ovat vuodelta 1961. Tutkimuksissa erityisesti KKT-pohjaisilla terapioilla eri mielenterveyshäiriöiden hoidoissa on saatu yhtä hyviä tuloksia etäyhteydellä ja lähitapaamisilla. KKT-terapioissa hoidon keskiössä ei tutkimusten mukaan ole niinkään terapiasuhde vaan usein eri taitojen opettelu. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella sitä, miten etäterapiaan siirtyminen vaikutti terapia-allianssiin.

Tutkimukseen osallistui 8 asiakasta, jotka täyttivät lyhyen kyselyn etätapaamisen päätteeksi. Kognitiivinen etäterapia on asiakkaiden kokemuksen perusteella hyvä vaihtoehto terapiamuodoksi perinteisen kasvokkain tapahtuvat terapian rinnalla. Etäyhteys mahdollistaa terapian toteutumisen silloin, kun siihen muuten olisi tullut katkos logistisista syistä johtuen. Asiakkaiden näkemyksen mukaan etäyhteys ei vaikuttanut negatiivisesti terapeuttiseen allianssiin. Etäyhteys vaikuttaa kuitenkin erityisesti trauman kokeneiden asiakkaiden kohdalla heidän uskallukseensa jakaa kipeimpiä kokemuksiaan ja tuntemuksiaan etäyhteydellä.

Aino Juusola: Kognitiivisen psykoterapian toteuttaminen COVID-19 aikana – Miten etäterapiaan siirtyminen vaikutti asiakkaan kokemukseen terapiasuhteesta?

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Julkaistu

Kognitiiviset psykoterapiat pitkäaikaisen tinnituksen hoidossa

Tinnitus on kuulohavainto ja tietoisuus äänestä, jolle ei ole ulkoista äänilähdettä. Yleisin aiheuttaja on jonkinasteinen kuulovaurio, jota seuraa kuuloradan hermoverkkojen hyperaktiivisuus. Tinnitus ei ole itsessään hyvä tai paha, vaan yksilön tekemä tulkinta tinnituksesta aiheuttaa mahdollisen kärsimyksen. Tinnituksen yleisimpiä liitännäissairauksia ovat ahdistus, masennus ja unihäiriöt. Persoonallisuuden piirteistä neurotisismi sekä toimintatapana välttely, altistavat kärsimystä aiheuttavalle tinnitukselle. Kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT) on ensisijaishoito kärsimystä aiheuttavassa tinnituksessa. Hyväksymis- ja omistautumisterapia sekä tietoisuustaitoihin perustuva kognitiivinen terapia (MBCT) ovat myös osoittautuneet tehokkaiksi. Tapaustutkimuksissa tarkasteltiin psykoterapiainterventioiden, kuten validoinnin, psykoedukaation, välttelykäyttäytymisen purkamisen, altistamisen, hyväksymisen harjoittelun sekä tarkkaavuus- ja tietoisuustaitoharjoittelun toimivuutta tinnituksen hoidossa. Tinnituksen aiheuttaman kärsimyksen lievittyminen parantaa subjektiivista hyvinvointia, keskittymiskykyä ja unen laatua.  Uusi neutraali ja hyväksyvä suhde tinnitusääneen mahdollistaa välttelykäyttäytymisen loppumisen ja paluun normaaliin toimintaan sekä toipumisen.

Mervi Starck: Kognitiiviset psykoterapiat pitkäaikaisen tinnituksen hoidossa 

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
Julkaistu

Äänien kuulemisen kognitiivis-integratiivinen psykoterapia: muutokset kuulijan suhtautumisessa ääniin

Äänien kuuleminen on melko yleinen ilmiö niin psykiatrisissa häiriöissä kuin tavallisessa väestössäkin. Tutkimuksissa on arvioitu, että noin 10 % ihmisistä kuulee ääniä jossain vaiheessa elämäänsä. Äänien kuulemiseen liittyvä kärsimys ei johdu niinkään äänistä itsessään, vaan siitä, miten kuulija äänensä tulkitsee ja millainen suhde hänellä on kuulemiinsa ääniin.

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin sitä, miten pitkään ääniä kuulleen potilaan suhde kuulemiinsa ääniin muuttuu 40 kerran psykoterapiajakson aikana. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, miten äänidialogin liittäminen psykoterapian menetelmiin vaikuttaa ääniin suhtautumiseen. Äänidialogi on varsin vähän tutkittu menetelmä ja siitä onkin oltu kiinnostuneita pääasiassa ääniä kuulevien omissa vertaisyhteisöissä (Suomessa Moniääniset Ry).

Opinnäytetyön aineistona toimi 40 tapaamisen äänitteet. Niistä poimittiin sellaisia tapaamisia, joissa potilaan suhde ääniin nousi esiin. Lisäksi tarkempaan kuunteluun otettiin ne tapaamiset, joissa tehtiin äänidialogia ja keskusteltiin tehdyistä dialogeista.

Psykoterapia- ja äänidialogityöskentely mahdollisti kaksisuuntaisen muutoksen potilaan ja äänien välisessä suhteessa. Potilas koki, että myös äänien suhde häneen muuttui hyväntahtoisemmaksi samalla, kun hän sai etäisyyttä niihin. Äänidialogin potilas koki mahdollistavan äänien syvemmän käsittelyn kuin mikään aiempi hänen saamansa hoito. Psykoterapia ja etenkin äänidialogi muuttivat paitsi potilaan suhdetta ääniin myös hänen suhdettaan itseensä ja elämänhistoriaansa.

Laura Nevala: Äänien kuulemisen kognitiivis-integratiivinen psykoterapia: muutokset kuulijan suhtautumisessa ääniin

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018–2021