Avainsana: kognitiivis-integratiivinen psykoterapia

Julkaistu

Millaisia työvälineitä psykoterapeutit käyttävät psykoterapian katkeamisen ennakointiin ja sen estämiseen?

Psykoterapiassa asetetaan hoidolle tavoitteet, joiden työstämiseksi on käytössä ennakkoon sovittu määrä tapaamisia. Psykoterapia voi katketa erilaisista syistä: osa syistä voi liittyä potilaaseen itseensä, osa psykoterapeuttiin, osa terapiasuhteeseen tai ulkoisiin tekijöihin. Tässä tutkimuksessa keskityttiin psykoterapeutin näkökulmaan ja hänen havaintoihinsa, joilla on mahdollista ennakoida psykoterapiasuhteen katkeaminen ennenaikaisesti. Tämän lisäksi etsittiin mahdollisia työvälineitä, joiden avulla olisi mahdollista jatkaa psykoterapiasuhdetta katkeamatta. Tutkimus toteutettiin strukturoituna haastattelututkimuksena, jossa haastateltiin kolmea kokenutta kouluttajapsykoterapeuttia.

Haastateltavien käytännön kokemuksen mukaan psykoterapia katkeaa ennenaikaisesti hyvin harvoin ja selkeästi harvemmin kuin tieteellisissä tutkimuksissa on raportoitu. Ennenaikainen päättyminen ei välttämättä tarkoita psykoterapian epäonnistumista vaan keskeneräiseksi jäämistä. Psykoterapian ennenaikaiseen päättymiseen vaikuttavat erilaiset asiat: taloudelliset vaikeudet, elämäntilanteen muutokset, väärä terapian aloitusajankohta asiakkaalle, epärealistiset odotukset psykoterapialle, päihdehoidon tilanne ei ole tasapainossa tai terapiasuhteen ongelmat.

Vuorovaikutus on ydin ja peruskivi psykoterapiassa ja sen päälle kaikki pohjautuu. Vuorovaikutuksella rakennetaan luottamusta, jota ilman psykoterapia ei voi toimia. Psykoterapeutti ei voi joustaa läsnäolosta, sillä asiakas havaitsee sen välittömästi. Vuorovaikutus kehittyy, syvenee ja kannattelee psykoterapiaa. Muukin vuorovaikutus kuin puhe ovat tärkeitä: rauhallinen tila, vastaanottavainen psykoterapeutti ja psykoterapeutin rauhallinen kehon kieli. Psykoterapeutin tehtävänä ei ole miellyttää ja tämä haastaa joskus vuorovaikutusta. Vuorovaikutus psykoterapiasuhteen toimivuudessa nousi päätekijäksi selkeästi sekä haastatteluissa että tieteellisissä julkaisuissa.

Haastateltavat toivat esiin käytännön esimerkkejä siitä, mihin psykoterapeutti voi kiinnittää huomiota asiakkaan käytöksessä ja mihin voi kiinnittää huomiota itsessään. Seuraavia esimerkkejä haastateltavat toivat esiin asiakkaan käytöksessä: unohtelut, itsestä puhumisen vältteleminen ja keskustelun johdattelu johonkin muuhun suuntaan kuin psykoterapian tavoitteiden mukaiseen keskusteluun. Psykoterapeutti voi huomata itsessään oman jännityksen asiakkaan kohtaamisessa tai epämukavan olo. Haastateltavat myös totesivat, että on tärkeää pysähtyä, jos psykoterapeutti huomaa oman myötätunnon hiipuvan.

Työvälineinä mainittiin asiakassuhteen työstäminen työnohjauksessa. Järjestelmällinen palautteen kerääminen on osoittautunut myös tärkeäksi välineeksi seurata psykoterapian etenemistä ja toimivuutta. Kokeneet psykoterapeutit toivat esiin puheeksi ottamisen tärkeyden. Koska psykoterapiassa työstetään asioita vuorovaikutteisesti, se myös mallittaa asiakkaalle, miten voisi itse toimia omassa elämässään. Psykoterapiakoulutuksessa olisi myös hyvä harjoitella käytännössä vaikeiden asioiden puheeksi ottamista: se on oleellinen taito, jossa kokeneinkaan psykoterapeutti ei ole koskaan valmis.

 

Marjut Lauronen, Millaisia työvälineitä psykoterapeutit käyttävät psykoterapian katkeamisen ennakointiin ja sen estämiseen?

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023.

Julkaistu

Elintapaohjaus osana kognitiivis-integratiivista psykoterapiaprosessia

Elintapojen vaikutuksista mielenterveyteen on kertynyt viimeisten vuosikymmenten aikana runsaasti korrelatiivista tutkimustietoa. Viime vuosina tutkijoiden huomio on perustellusti siirtynyt kohti elintapainterventioita ja niiden mahdollista roolia mielenterveyden tukemisessa.

Mielenterveydenhäiriöiden hoito on paitsi yksilön myös yhteiskunnan näkökulmasta kannattavaa ja psykoterapialla on hoidossa merkittävä roolinsa. Lähtökohtani tälle työlle oli tutkia sekä olemassa olevan tutkimustiedon että oman kliinisen työni kautta mahdollisuuksia hyödyntää elintapaohjausta osana kognitiivis-integratiivista psykoterapiaprosessia. Lisäksi halusin pohtia elintapaohjauksen mahdollisuuksia lisätä terapiaprosessin vaikuttavuutta.

Oma kliininen kokemukseni tukee elintapaohjauksen hyödyntämistä psykoterapiassa paitsi niihin kiinteästi liittyvien häiriöiden myös muiden potilasryhmien kanssa. Potilaan elintapojen jäsentäminen osana psykoterapian käsitteellistämistä sekä elintapoihin liittyvä psykoedukaatio ja toiminnan aktivointi ovat mahdollisia tapoja tukea potilaiden kokonaishyvinvointia ja toimintakykyä.

 

Sara Vilander: Elintapaohjaus osana kognitiivis-integratiivista psykoterapiaprosessia. 

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma, 2020-2023

Julkaistu

Hypersomnian psykologiset taustatekijät

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia tapausjäsennyksen avulla hypersomnian psykologisia taustatekijöitä (elämänhistorian kokemukset, skeema- ja arvonäkökulmat), jotka aiheuttavat ja ylläpitävät hypersomniaa. Hypersomniassa unentarve vuorokaudessa ylittää toistuvasti 9 tuntia tai päiväaikainen väsymys on niin voimakasta, että ilmenee nukahtelutaipumusta tai lähes pakonomaista tarvetta mennä nukkumaan. Tavoitteena oli luoda käsitteellistämismallit hypersomniasta elämänhistoriaa käsitelleen ja yhden satunnaisen käynnin litteroiduista aineistoista, yhden sähköpostin analysoinnista sekä skeema- ja arvokyselyistä.

Keskeiseksi hypersomniaa aiheuttaviksi ja ylläpitäviksi tekijöiksi osoittautuivat kietoutuneisuuden/minän kehittymättömyyden skeema, sille toisaalta antautuminen ja toisaalta välttely, haitallinen vanhemman skeemamoodi sekä vähäiset merkitykselliset elämänarvot. Opinnäytetyön tuloksia on tarkoitus hyödyntää potilaan kuntoutuksen edelleen jatkuessa.

Helena Vuoriheimo: Hypersomnian psykologiset taustatekijät

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Skeematerapian ja MBT:n menetelmät kognitiivis-integratiivisessa psykoterapiassa

Keskeisimmät näyttöön perustuvat tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden psykoterapeuttiset hoitomuodot ovat kognitiivinen psykoterapia (sis. dialektinen käyttäytymisterapia (DKT), kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT), skeemakeskeinen terapia (ST)), mentalisaatioon pohjautuva terapia (MBT) ja transferenssikeskeinen psykoterapia.

Kognitiivis-integratiivisessa psykoterapiassa voidaan integroida useita eri uuden aallon kognitiivisia psykoterapiamuotoja ja menetelmiä. MBT:n integroimisesta kognitiiviseen psykoterapiaan, ja erityisesti skeematerapiaan (ST), on toistaiseksi varsin vähän tietoa.

Tässä opinnäytetyössä pyrittiin tarkastelemaan ST:n ja MBT:n eroja ja yhtäläisyyksiä sekä mahdollisuuksia integroida työskentelytapoja kognitiivis-integratiivisessa psykoterapiassa. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä aiheesta ja tarkastella miten ja minkälaisissa tilanteissa olisi hyödyllistä integroida MBT:a kognitiivisen psykoterapian osaksi. Tavoitteena oli myös pohtia, voisiko ST:lla olla jotain annettavaa MBT:lle. Tutkimuskysymyksiin pyrittiin vastaamaan seuraamalla yksittäistä tapaustutkimusta.

Tuloksina havaittiin, että ST:ssä ja MBT:ssä on paljon yhtäläisyyksiä, niin teoreettisissa käsitteissä kuin työskentelytavoissakin. Vaikka mentalisaation lisääminen vaikuttaa olevan keskeinen tekijä kaikissa psykoterapiamuodoissa, ovat mentalisaatiokyvyn lisäämisen keinot hieman erilaiset viitekehyksestä riippuen. ST:ssä päämääränä on muuttaa ei-tietoinen mentalisaatio tietoiseksi työskentelemällä maladaptiivisten uskomusten, skeemojen avulla. Mentalisaatioon perustuvassa terapiassa sen sijaan tähdätään mentalisaation syntymiseen sekä omien ja toisten tunteiden ja ajatusten havainnoimiseen turvallisessa kiintymyssuhteessa terapeuttiin.

Yhteenvetona voidaan todeta, että psykoterapiassa kummankin työskentelymuodon integroiminen voi rikastuttaa toisiaan. ST:n anti MBT:lle voisi olla mentalisaatiokyvyn menettämisen syiden kuvaaminen ja opettaminen asiakkaalle visuaalisen moodikartan avulla. Toisaalta ST:n moodityöskentely voi olla liian mekanistinen ja psykoterapeuttinen työskentely vaatia mentalisaatiokyvyn tutkimisen lisäämistä.

Mila Gustavsson-Lilius: Skeematerapian ja mentalisaatioon pohjautuvan terapian menetelmät kognitiivis-integratiivisessa psykoterapiassa

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

 

Julkaistu

Kognitiivis-integratiivisen psykoterapian vaikutus asiakkaan mentalisaatiokykyyn

Mentalisaatiolla tarkoitetaan ihmisen kykyä tarkastella ja tulkita oman ja muiden käyttäytymisen taustalla olevia mielentiloja sisällyttäen tunteita, toiveita, haluja ja tavoitteita – kykyä nähdä mieli mielessä. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että mentalisaatiokyky on alentunut etenkin vakavammissa psyykkisissä häiriöissä. Psykoterapiakentällä ilmiötä on tutkittu etenkin psykodynaamisen viitekehyksen näkökulmasta. Psykoterapian on aiemmissa tutkimuksissa havaittu vahvistavan mentalisaatiokykyä ja tämä on ollut yhteydessä psyykkisen voinnin kohenemiseen.

Tässä työssä tarkasteltiin kognitiivis-integratiivisen psykoterapian vaikutusta asiakkaan mentalisaatiokykyyn. Asiakkaalla oli kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi. Mentalisaation haasteita tarkasteltiin RFQ-54-kyselyllä psykoterapian alussa ja lopussa. Lisäksi tarkasteltiin sisällönanalyysin keinoin mentalisoinnin eri ulottuvuuksien (kognitiivinen-affektiivinen, itse-toinen) ilmenemistä asiakkaan kerronnassa psykoterapian kuluessa. Psykoterapian päättyessä asiakkaan mentalisaatio oli kääntynyt epävarmuudesta omien ja toisten mielentilojen suhteen varmuudeksi näistä tiloista, eli hypomentalisaatiosta hypermentalisaatioon. Asiakkaan mentalisoiva puhe kääntyi psykoterapian ensimmäisen kolmanneksen jälkeen itseen kohdistuvasta ajatusten kuvaamisesta enemmän kohti omien tunteiden kuvaamista. Muiden ihmisten ajatuksia ja tunteita asiakas sanoitti vähänlaisesti läpi psykoterapian. Asiakkaan psyykkinen vointi oli psykoterapian lopussa CORE OM-mittarilla tarkasteltuna hivenen heikompaa kuin psykoterapian alussa, mutta muutos ei ollut merkittävä.

Anne Vähätalo:  Kognitiivis-integratiivisen psykoterapian vaikutus asiakkaan mentalisaatiokykyyn

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Terapeutin vastatunteet kroonisesta kivusta kärsivän potilaan lyhytterapiassa

Pitkäkestoinen eli krooninen kipu on ihmiselle kärsimystä aiheuttava kokemus. Kipukärsimystä pitävät yllä monenlaiset psyko-fyysis-sosiaaliset tekijät, kuten oma mieli, kehollisuus, sosiaalinen tilanne, sekä yksilön kokemushistoria. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella kognitiivis-integratiivisesta (KIT) terapianäkökulmasta sitä, miten terapeutin vastatunteita kivusta kärsivien potilaiden psykoterapiassa voidaan ymmärtää ja hyödyntää. Hankalat tunteet terapiatyössä tunnistamattomina ja kohtaamattomina saattavat paitsi aiheuttaa katkoksia psykoterapiatyössä, myös kuormittaa terapeuttia itseään, ja vaikuttaa sekä hänen että potilaan hyvinvointia ja myös psykoterapian tuloksia heikentävästi. Aihe on ajankohtainen, koska psykoterapian tarve on kasvanut jatkuvasti ja erilaisista keho-mieli-oireista kärsivien potilaiden osuus terveydenhuollossa on suuri. Terapeutin oman hyvinvoinnin näkökulma on tärkeä, koska hyvinvoiva terapeutti kykenee tarjoamaan potilailleen laadukkaita palveluita.

Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta, että kroonisesta kivusta kärsivät potilaat on haastavaksi koettu potilasryhmä terveydenhuollossa ja psykoterapiassa. Heidän käyttäytymisensä voi herättää terapeutissa hankaliakin vastatunteita, joiden tunnistaminen ja hyödyntäminen voivat vaikuttaa suotuisasti potilaan ja terapeutin työskentelysuhteeseen, hyvinvointiin ja terapian tuloksiin. Kipupotilaiden moninaisia psykososiaalisia ongelmia on hyvät mahdollisuudet lievittää kognitiivis-integratiivisella työotteella terapiasuhteeseen panostamalla, potilaan kokemaa kipukärsimystä empaattisesti validoimalla, sekä haastamalla elämänlaatua rajoittavia ja kivun kanssa selviytymistä haittaavia kielteisiä uskomuksia lujasti, mutta lempeästi.

Suvi Rantakömi-Stansfield:  Terapeutin vastatunteet kroonisesta kivusta kärsivän potilaan lyhytterapiassa

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020–2023

Julkaistu

Myötätuntoisen havainnoivan minän (self-as-context) rakentuminen kognitiivis-integratiivisen psykoterapiajakson aikana. Kliininen tapaustutkielma.

Aiemmasta kirjallisuudesta tiedetään, että vaikuttavassa terapiassa asiakas siirtyy objektipositiosta havainnoivan position kautta subjektipositioon suhteessaan oireeseen tai ongelmaan.

Positiota, asiakkaan asemoitumista ongelmaan nähden, kuvataan kognitiivisessa ja kolmannen aallon terapiasuuntauksissa osittain päällekkäisten ja limittäisten termien avulla. Kognitiivis-integratiivisesti suuntautuneessa terapiatyöskentelyssä voidaan hyödyntää kokemuksellisia ns. kolmannen aallon menetelmiä Yksi kolmannen aallon suuntauksista on hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT). Yksi HOT:n kuudesta keskeisestä prosessista on ”self-as-context” (SAC), havainnoiva minä.

Havainnoiva minä kuvaa minuutta kokemuksena, joka on vakaa ja kykenevä sulautumisen sijaan eriytymään ajatuksista, muistoista, kehollisista kokemuksista ja tunteista. Havainnoiva minä voikin joustavasti tarkastella tuskallisia kokemuksia erillisenä niistä: ”minä en ole yhtä kuin kokemukseni, ajatukseni ja tunteeni”. Havainnoivan osan tavoittaminen ja havainnoivasta perspektiivistä tapahtuva kokemusten havainnointi mahdollistaa muutoksen suhteessa hankalaksi koettuihin sisäisiin tapahtumiin ja kamppailun vähenemisen. Tutkimustietoa havainnoivan minän merkityksestä yksittäisenä muutostekijänä tuloksellisessa psykoterapiassa on nykykirjallisuudessa vasta vähän.

Tämä kliininen tapaustutkielma kuvaa Innovatiivisia hetkiä (IM) (Gonçalves, Ribeiro, Mendes, Matos, & Santos, 2011)  hyödyntäen  45 käyntikertaa käsittävän kognitiivis-integratiivisen terapiaprosessin aikana tapahtuvaa havainnoivan minän rakentumista sekä  asiakkaan siirtymistä uudenlaiseen, kokemukselliseen havainnoivan minän positioon.

Aiemmasta kirjallisuudesta tiedetään tuloksellisessa terapiassa IM-mallin mukaisten innovatiivisten hetkien lisääntyvän.

Tässä tapaustutkimuksessa asiakkaan narratiivista nousi esiin kolme tuskallista ydinteemaa (Minä ja suhteeni/asemoitumiseni muihin/maailmaan, minä ja valmiuteni tulla kohdatuksi myötätuntoisesti ja itsemyötätuntoisesti sekä suhde ongelmalliseksi koettuihin huoliajatuksiin ja ahdistukseen).

Tarkastelujakson alussa asiakkaan minä on konsepti, jota määrittelevät vahvasti aiemmat  ja nykyiset kokemukset, ajatukset ja tuntemukset, itsemyötätuntoa on vaikea tavoittaa. Terapiaprosessin aikana asiakas alkaa tavoittaa havainnoivan minän positiota ja siitä käsin uudenlaista, joustavampaa ”minän”  kokemusta. Innovatiivisten hetkien osalta voidaan muutoksen kuvaajana reflektioIM -hetkien vähentyvän ja uudelleenkäsitteellistämisen IM lisääntyvän.

Terapiaprosessin lopussa asiakkaan voidaan todeta siirtyneen objektipositiosta subjektipositioon kun ”minä” kuvautuu paikkana, josta asiakas voi tarkkailla ulkoisia ja sisäisiä tapahtumia sulautumatta niihin. Havainnoivan minän rakentuessa ”minä” rakentuu uudella tavoin joustavana ja muuttuvana. Tästä uudesta asemasta tarkastellessa ydinteemat kuvautuvat uudella tavoin ja ongelmalliset oireet kuvautuvat asiakkaasta erillisinä, ohimenevinä tiloina eivätkä enää määritä häntä. Uudesta metatason asemasta asiakkaan on myös mahdollista kokea pehmeitä ja myötätuntoisia tunteita omaa sisäistä kärsimystä kohdatessa.

Niina Sahrakorpi: Myötätuntoisen havainnoivan minän (self-as-context) rakentuminen kognitiivis-integratiivisen psykoterapiajakson aikana. Kliininen tapaustutkielma.

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Julkaistu

 Joogaterapeuttiset menetelmät ahdistuneisuushäiriöisen potilaan kognitiivisesssa lyhytterapiassa

Ahdistuneisuushäiriöiden psykoterapeuttiseen hoitoon suositellaan yleisesti kognitiivista psykoterapiaa. Moni potilas hakee apua oireiden lievittämiseen myös täydentävistä hoitomuodoista, kuten joogasta.

Joogan terapeuttisella suuntauksella eli joogaterapialla on yhteisiä piirteitä psykofyysisten terapioiden ja uusimpien kognitiivisen psykoterapian sovellusten kanssa. Näitä ovat esimerkiksi kehon jännitystilojen rentouttaminen, stressinsäätelyjärjestelmän tasapainoittaminen sekä mielen ja kehollisten tuntemusten havainnointi nykyhetkikontaktissa. Lisäksi joogaterapia hyödyntää hatha-joogaperinteestä sovellettuja liikeharjoituksia.

Tässä tapaustutkimuksessa tarkasteltiin joogaterapian liike-, hengitys- ja keskittymisharjoitusten vaikutusta osana ahdistuneisuushäiriöisen potilaan kognitiivista lyhytterapiaa. Interventio vähensi tutkittavan itsearvioimaa ahdistuneisuutta ja lisäsi yleistä psyykkistä hyvinvointia. Ahdistuneisuuteen liittyvä somaattinen oireilu hävisi lähes kokonaan terapian kuluessa.

Joogaterapeuttisista harjoitteista rakentui myös terapian ulkopuolella hyödynnettävä ahdistuksen omahoito-ohjelma tutkittavan käyttöön, mikä edesauttoi psyykkisen toimintakyvyn ylläpitoa myös terapian jälkeen.

Kaiken kaikkiaan joogaterapeuttisten elementtien yhdistäminen kognitiiviseen lyhytterapiaan tuotti tässä tapauksessa lupaavia tuloksia, jotka ovat samansuuntaisia aiheeseen liittyvän tutkimuskirjallisuuden kanssa.

 

Outi Pikkuoksa: Joogaterapeuttiset menetelmät kognitiivisen psykoterapian tukena ahdistuneisuushäiriöisen potilaan lyhytterapiassa – tapaustutkimus

Kognitiivis-integratiivinen  aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma (KIT) 2018-2021

Julkaistu

Äänien kuulemisen kognitiivis-integratiivinen psykoterapia: muutokset kuulijan suhtautumisessa ääniin

Äänien kuuleminen on melko yleinen ilmiö niin psykiatrisissa häiriöissä kuin tavallisessa väestössäkin. Tutkimuksissa on arvioitu, että noin 10 % ihmisistä kuulee ääniä jossain vaiheessa elämäänsä. Äänien kuulemiseen liittyvä kärsimys ei johdu niinkään äänistä itsessään, vaan siitä, miten kuulija äänensä tulkitsee ja millainen suhde hänellä on kuulemiinsa ääniin.

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin sitä, miten pitkään ääniä kuulleen potilaan suhde kuulemiinsa ääniin muuttuu 40 kerran psykoterapiajakson aikana. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, miten äänidialogin liittäminen psykoterapian menetelmiin vaikuttaa ääniin suhtautumiseen. Äänidialogi on varsin vähän tutkittu menetelmä ja siitä onkin oltu kiinnostuneita pääasiassa ääniä kuulevien omissa vertaisyhteisöissä (Suomessa Moniääniset Ry).

Opinnäytetyön aineistona toimi 40 tapaamisen äänitteet. Niistä poimittiin sellaisia tapaamisia, joissa potilaan suhde ääniin nousi esiin. Lisäksi tarkempaan kuunteluun otettiin ne tapaamiset, joissa tehtiin äänidialogia ja keskusteltiin tehdyistä dialogeista.

Psykoterapia- ja äänidialogityöskentely mahdollisti kaksisuuntaisen muutoksen potilaan ja äänien välisessä suhteessa. Potilas koki, että myös äänien suhde häneen muuttui hyväntahtoisemmaksi samalla, kun hän sai etäisyyttä niihin. Äänidialogin potilas koki mahdollistavan äänien syvemmän käsittelyn kuin mikään aiempi hänen saamansa hoito. Psykoterapia ja etenkin äänidialogi muuttivat paitsi potilaan suhdetta ääniin myös hänen suhdettaan itseensä ja elämänhistoriaansa.

Laura Nevala: Äänien kuulemisen kognitiivis-integratiivinen psykoterapia: muutokset kuulijan suhtautumisessa ääniin

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018–2021