Painetun kirjan kuolemaa on odoteltu turhaan jo pitkään ja viime vuosina vinyylilevy on jälleen noussut vakavasti otettavaksi musiikin levittämisen välineeksi. Tieteellisen julkaisemisen digitalisoituminen on kiistaton tosiasia, mutta tälläkin sektorilla painettu formaatti pitää pintansa etenkin pienillä humanistisilla aloilla.

Kansalliskirjastoon tulee edelleen nelisensataa painettua tieteellistä lehteä. Nämä lehdet on siirretty uutuusalueellemme Rotundaan, josta ne löytyvät nyt kätevästi uutuuskirjojen vierestä.

Tutkijan päivät kuluvat aina vain enemmän ruudun ääressä, missä lukuisat digitaaliset informaatiovirrat kamppailevat hänen huomiostaan. Rotundassa voi ottaa tauon näyttöpäätteltä, valita pinon suosikkilehtiä ja uppoutua mukavaan nahkatuoliin!

Lehtien selailu on perinteinen keino seurata uutta tutkimusta, ja varsinkin historian ja klassillisen filologian aloilla Rotundan lehtivalikoima on siinä määrin kattava, että lähestymistapa toimii edelleen hyvin. Myös kulttuurin- ja kirjallisuudentutkimusta on tarjolla runsaasti.

Jos puhdas tiede tuntuu raskaalta, Rotundassa voi lukea myös ajankohtaisia kulttuurilehtiä. Kun Akateeminen kirjakauppa on kaventanut lehtitarjontaansa, Kansalliskirjaston uutuushylly lienee Helsingin ainoa paikka, jossa saa käsiinsä esimerkiksi ranskan- ja italiankielisiä kirjallisuus- ja kulttuurilehtiä – ilmaiseksi!

Onko paineituilla tieteellisillä lehdillä tulevaisuutta? Aika näyttää. Odotellessa otamme mielellämme vastaan palautetta uutuuslehtialueestamme ja sen valikoimasta. Kirjastossa olemme keskustelleet siitäkin, pitäisikö keskeisten alojemme tärkeimpiä lehtiä tilata uudestaan painettuna digitaalisen version ohella. Nythän painettujen lehtien tilauksia on lakkautettu sitä mukaa, kun lehdet ovat tulleet saataville sähköisessä muodossa, eikä vaikkapa Mindia, Cahiers d’histoirea tai Burlington Magazinea enää voi lukea painettuna edes Kansalliskirjastossa.

Olisiko vieläkin paremmin varusteltu painettujen lehtien alue, jossa oman alansa tärkeimmät artikkelit voisi katsastaa läpi edelleen tutkijoita hyödyttävä palvelu? Voisiko tällainen tila tarjota kaivatun lepohetken digitaalisesta tietotulvasta? Vai onko tämä turhaa menneen maailman haikailua? Kerro näkemyksesi tämän blogin kommenteissa tai lähettämällä viesti osoitteeseen kk-tutkijapalvelut(at)helsinki.fi.

Ei vain historiaa: New York Review of Booksin uusin numero analysoi, miten Trumpin vaalikampanja hyödynsi sosiaalista mediaa

Lehtiuutuusalueen esittely videolla:

Pelataan! Kuva: Sanna Haukkala

Kansalliskirjaston Monrepos-saliin kerääntyi Kansalliskirjaston kutsusta 12.4. lautapeliharrastajia ja –tutkijoita pelaamaan kokoelmien lautapeliharvinaisuuksia ja –kuriositeetteja.

Lautapelejä Kansalliskirjastoon on kertynyt niin vapaakappaleina kuin lahjoituksina aina 1800-luvun alusta saakka. Varhaisin kokoelmien peli, venäjänkielinen korttipeli Kukkien flirtti, on tiettävästi vuodelta 1824 ja kokoelma karttuu jatkuvasti. Suurin osa 1970-lukua edeltäneistä peleistä on Brummerianan lahjoituskokoelmassa eikä kyseisiä pelejä ole luetteloitu. Vapaakappaleina saadut pelit taas on pääosin luetteloituna pienpainatekokoelmassa. Yhteensä pelejä on kokoelmissamme karkeasti arvioituna hieman yli tuhat nimekettä.

Pelejä on digitoitu kokoelmistamme avoimeen julkaisuarkisto Doriaan, jossa on tällä hetkellä parikymmentä tekijänoikeuksista rauennutta peliä. Samoja tietokannan pelejä käytettiin myös tapahtumassamme itse printattuina jäljenteinä, mikä on vain yksi esimerkki digitoitujen pelien uusio- ja jäljennekäytöstä. Peleistä voi vapaasti tehdä mobiilipelejä tai vaikka ottaa pelilaudasta kuvan ja printata tiskirättiin.

Tulosteista askarreltu jäljenne Turnauspelistä pelattavana. Materiaalit löytyvät Doriasta: http://www.doria.fi/handle/10024/133652 Kuva: Sanna Haukkala

Tapahtumassa pelattavat pelit olivat pääasiassa Brummeriana-kokoelmasta keskittyen osallistujien toiveista sotapeleihin ja kotimaiseen pelituotantoon. Pelejä poimittiin allekirjoittaneen ja kirjastonhoitaja Jussi Omaheimon puolesta muutama kymmenen esille ja pelattavaksi. Tapahtumaan valituista peleistä kiinnostusta herättivät mm. Pioneer City, Radiopeli ja Ulataksi.

Pioneer City pelattavana. Kuva: Sanna Haukkala

Taksit poimimassa kyydittäviä pelissä Ulataksi. Kuva: Sanna Haukkala

Peleistä nousi esiin muun muassa se, että säännöt ja pelitestaus ovat kehittyneet vuosisadan aikana merkittävästi. Monen pelin mekaniikat on myöhemmin otettu käyttöön, mutta kehittyneempinä ja loppuun asti mietitympinä. Esimerkkeinä Stratego-variantit Turnajaispeli ja Suomen vapaussota.

Pelien visuaalisuuteen keskittynyt väitöskirjatutkija Henna Ylänen on tutkimuksissaan huomannut vanhojen pelien ajankohtaisen julkaisutahdin joka on ollut mm. sotapeleissä uutismaisen nopeata. Suomalaisittain tunnetuin tapaus lienee sisällissotaa käsitellyt Punaisten ja valkoisten taistelu Suomessa 1918 joka julkaistiin saman vuoden aikana. Samana vuonna ilmestyi myös aiemmin mainittu Vapaussota, jonka puolueellisemmasta otteesta saa jo nimestä osviittaa.

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä julkaistiin aiheesta tietenkin heti peli. 1914 julkaistu Maailmansota läntisellä sotanäyttämöllä on tiettävästi ensimmäinen Suomessa pelilaatikossa julkaistu lautapeli. Pelin materiaalit löytyvät digitoituna Doriasta: http://www.doria.fi/handle/10024/133655 Kuva: Sanna Haukkala

Samoin Ylänen on kiinnittänyt tutkimuksissaan huomiota siihen, kuinka nykyinen käsityksemme lautapeleistä koko perheen viihteenä on syntynyt vasta suurten ikäluokkien kasvaessa 1950-luvulla. Pelejä oli halpa valmistaa ja myydä pienituloisille perheille ajanvietteeksi, joka naulitsi lapset hetkeksi paikoilleen. Tosin samalla pitää muistaa, että moni tapahtumassakin paikalla ollut sotapeli markkinoitiin kansi- ja ohjeteksteissä koko perheen viihteeksi.

Vaikka tämän tapahtuman pääpointti oli pelien pelaaminen, normaalisti pelejä saa Kansalliskirjastosta vain tutkittavaksi erikoislukusaliin. Tehtävämme on säilyttää kulttuurihistoriallisesti merkittävät aineistot sukupolviksi eteenpäin. Vaikka pelit eivät ole Kansalliskirjastossa pelattavaksi tarkoitettuja, tavoite säilyttää aineistot pysyvästi takaavat myös tuleville sukupolville mahdollisuuden tutkia ja ihmetellä suomalaisen pelikulttuurin kehittymistä.

Alla on Jussi Omaheimon toimittama ja Lauri Ojasen kuvaama video tapahtumasta sekä pidempi versio pelitutkija Henna Yläsen haastattelusta. Tapahtumasta ovat kirjoittaneet myös Lautapelioppaan lautapeliguru Mikko Saari ja Suomen Lautapeliseuran puheenjohtaja Mauri Sahlberg. Alla olevat kuvat on kuvannut Sanna Haukkala.

Written by Natalia Kwiecińska

I had an extraordinary pleasure to spend three months taking care of the Polonica Collection at the National Library in Finland on an Erasmus-funded internship in February–April 2017. To my positive surprise, the Polonica Collection of the National Library is enormous – 18 500 monographs and almost the same amount of serial publications. The first printed works come from the beginning of the 19^th century. In the following I highlight some items from the collection.

Nowy Testament Pana Naszego Iezusa Christusa by Jakub Wujek from 1819 deserves particular attention. This is a reprint of the Polish translation of Jakub Wujek’s Bible from 1599. Wujek’s Bible is the first Polish translation of the Holy Scripture. It was started in 1584 by a Jesuit, Jakub Wujek (1540–1597). The New Testament was translated from the Vulgate, although Jakub Wujek used also the Greek text.

Kansalliskirjasto, H2 Pol. – 2336

Wujek’s translation has been described as a cornerstone and monument of the Polish language – a work of central importance for every lover of the Bible, scientist, literary scholar and for all interested in the Slavic culture. The translation uses “language considered to be remarkably beautiful Polish” and it was repeatedly renewed and modified. For almost four centuries, Wujek’s work served as the basis of the Polish Bible text, setting the standard of the religious literary style. The work of this Jesuit coming from Wągrowiec was a canonical text for the Catholic Church in Poland for 367 years, until the publication of the so-called Millennium Bible (Biblia Tysiąclecia) in 1965.

Another interesting work found in the Polonica Collection is Konrad Wallenrod written by Adam Mickiewicz and published in 1828 (there is a first edition in the Polonica Collection). Adam Mickiewicz is considered one of the Three Bards (in addition to Juliusz Słowacki and Zygmunt Krasiński) of the Polish State under the Partitions of Poland. He was a poet whose works deeply affected Polish culture and society, having a permanent influence on the collective consciousness, literature and art. For two centuries, they constituted a stable element of a literary and patriotic education. Mickiewicz’s poetry influenced language and imagination and even found a place in ordinary speech. The 19th- and 20th-century Polish literature is full of his metaphors, quotations and allusion. Mickiewicz inspired such artists as Juliusz Słowacki, Boleslaw Prus, Stanisław Wyspiański and Stefan Żeromski, as well as contemporary poets such as Czesław Miłosz and Tadeusz Różewicz.

Konrad Wallenrod is not only one of Mickiewicz’s most important works, but also one of the most significant works of the Polish Romanticism.

Kansalliskirjasto, H2 Pol. – 2447

A realization of all the most important assumptions of the epoch – both on ideological and literary level – can be found there. At the same time, it is an extremely original work – even innovative in some aspects. The greatness and popularity of Konrad Wallenrod is based on its capacity to provide answers to universal questions. Following the fate and choices of Konrad Wallenrod, the reader is unintentionally confronted with a series of questions of ethical and moral nature, having to agree on some sort of rationale or assessment.

On a personal level, to me the most interesting journal of the Polonica Collection is Meander (nowadays published as a yearbook, previously quarterly publication, earlier bimonthly and monthly journal). Meander is devoted to knowledge of the antiquity, broadly understood. It has been published in Warsaw since 1946 and all volumes of the journal are available in the Polonica collection. In Meander, there are published only original, unpublished articles, translations, literary works, reviews and memories.

Kansalliskirjasto, H2 Pol. P. Meander

Both recognized scholars and less experienced academics publish in Meander. Content has an accessible but scientifically developed form. The articles cover a wide range of topics in the fields of literature, history, art history, antiquity and later epochs (as to their relation to antiquity). There are also printed translations of Greek and Latin literature and contemporary Latin and Polish poems. Bibliographic information is included. There are also articles devoted to outstanding Polish classical philologists (e.g. Tadeusz Sinko or Stanisław Skimina). The journal is addressed not only to professionals (philologists, historians, teachers), but also to a wide group of interested people.

***

Natalia Kwiecińska has an M.A. in Classical Philology from the University of Warsaw. At present, she is conducting further studies in education at the University of Riga. She worked on an Erasmus-funded internship at the National Library of Finland for 1.2.–30.4.2017.